Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä Hesarin Muunsukupuolisuus-juttua. Olenko minäkin muunsukupuolinen kun en erityisesti pidä "naisellisista" jutuista
08.12.2016 |
Pidän hameita äärimmäisen harvoin, en omista korkokenkiä, en pidä shoppailusta...
Vai onko haastatelulla henkilöllä vain äärimmäisen stereotyyppinen kuva siitä millainen on mies tai nainen?
Kommentit (115)
Kirjoitus on outo tai sitten minäkin olen tosiaan tietämättäni ollut muunsukupuoleinen. Seksuaaliselta suuntautumiselta olen hetero ja perheen isäkin olen. iitä huolimatta minulla ei ole jatkuvasti tarvetta ajatella olevani mies tai lokeroida itsenäni mieheksi kaiken aikaa. Auton renkaita vaihtaessa tulee varmasti mieleen että tämä on ilmeisesti se miesten työ, mutta imuroidessa ja ruokaa tehdessä ei tarvitse miettiä mitään. Armeijan kävin mutta oli tuolla muutama nainenkin ja kieltämättä olihan se ympäristö aika "miehekäs" mutta mitään erityisiä fiboja se ei kyllä aikaan saanut. Naisten kanssa viihdyn oikein hyvin ja minulla on monia ihan hyviä ystäviä naisissa. Miesten kanssa voin viettää saunailtaa ilman ongelmia. Olenko siis muunsukupuoleinen jos minun ei tarvitse olla lokeroimassa itseäni jatkuvasti mieheksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole muunsukupuolinen, mutta yritän vääntää vähän ratakiskoa.
Otetaan konkreettinen esimerkki. On kaksi vessaa, toinen miehille, toinen naisille. Kumman valitset?
Muunsukupuoliselle kumpikin tuntuu väärältä. Perustavanlaatuisesti väärältä, aivot riitelevät vastaan. Oli siis kroppa mitä hyvänsä.
Ei, se ei ole muoti-ilmiö. Ihmiset saavat nykyään vaan olla omia itsejään.
Vierailija kirjoitti:
Nyt olis taas hyvä hetki asettua toisen asemaan. Haastateltava ei koe olevansa nainen eikä mies. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Ja kun joku jo täällä ihmetteli että miks pitää kutsua itseä muunsukupuoliseksi, niin kuka tahansa jolla on ollut esimerkiksi seksuaali-identiteettikriisi voinee vastata tähän. Itse tunsin pitkään inhoa itseäni kohtaan kun tunsin seksuaalista vetoa naisiin. Se helpotti välittömästi kun kuulin, että tällaiselle tuntemukselle on lokero, johon minäkin kuulun.
Voin puhua vain omasta puolestani. Ei siinä ole mitään vaikeaa ymmärtää, että joku kokee jotakin. Mutta kun se kokemus ei kumoa vallitsevia tosiasioita. Sukupuolia on vain kaksi. Näiden välillä on ääretön määrä liukumaa, mutta silti kaikki variaatiot ovat vain näiden kahden välillä. Ei ole mitään kolmatta tai muuta. Sen takia se oma kokemus pitäisi osata (mielestäni) sijoittaa sille liukumalle kahden sukupuolen välillä. Itse tuossa aikaisemmin kirjoitin sukupuolettomasta naisesta koska sellaisena itse näen tämän henkilön. Hän on biologisesti nainen, mutta ei ilmeisesti koe olevansa mitään sukupuolta.
Toki sillä ei yleensä ole koskaan missään sosiaalisessa tilanteessa mitään merkitystä miten ihminen määritellään. Ihminen on ihminen. Mutta silloin harvoin kun nyt tulee syystä tai toisesta eteen tarve määritellä ihmistä, toivoisin terminologian olevan sellaista, että se käy järkeen. Kuvitellaan vaikka lääketieteellistä tutkimusta, jossa puhutaan vain kohdehenkilöistä x,y,z... Se, että x on sukupuoleton nainen, y on sukupuoleton mies ja z on mies kertoo huomattavasti enemmän kuin se, että x ja y ovat muunsukupuolisia ja z on mies.
Tarkoitukseni ei ole olla ahdasmielinen enkä olekaan, mutta koko termi häiritsee minua kun en ymmärrä sitä ainakaan tarpeeksi. Se on huono termi.
Näitä sukupuolensa kyseenalaistajia kuunnellaan nykyään ihan liikaa. Tuntuu siltä, että ongelma on nimenomaan heidän omassa päässään: he asettavat itse itselleen paineita olla tietynlainen.
Mies voi kokea itsensä täysin mieheksi, vaikka ei hakkaakaan halkoja tai syö makkaraa. Nainen voi kokea itsensä täysin naiseksi, vaikkei pukeudukaan mekkoon tai punaa huuliaan. Eivät sukupuoliroolit ole enää niin ahtaita kuin ennen.
Mä olen totaalisen confused, kun googlasin tuon muun nimen. Olikin moniavioisessa suhteessa, mutta taitaa olla mennen talven lumia se, ei liity tähän "muuhun"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo ole vain nainen, joka on kiinnostunut sellaisista asioista, jotka on ajateltu yleensä "miesten jutuiksi"? Ei kiinnostuksenkohteet määritä sukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
En ole muunsukupuolinen, mutta yritän vääntää vähän ratakiskoa.
Otetaan konkreettinen esimerkki. On kaksi vessaa, toinen miehille, toinen naisille. Kumman valitset?
Muunsukupuoliselle kumpikin tuntuu väärältä. Perustavanlaatuisesti väärältä, aivot riitelevät vastaan. Oli siis kroppa mitä hyvänsä.
Ei, se ei ole muoti-ilmiö. Ihmiset saavat nykyään vaan olla omia itsejään.
Esimerkki ei ehkä kuitenkaan toimi. Trans- ja intersukupuolisten osalta kysymys vessasta on ihan ymmärrettävä, mutta koska kyse ei HS:n jutussakaan ollut seksuaalisuudesta tai siitä miten pissitään niin kyllä minun on aika vaikea nähdä suurta ongelmaa siinä mihin vessaan menee koska sillä sukupuolella ei sinällään ollut merkitystä jutun perusteella vaan sillä että ei tuntenut olevansa aina ihan nainen tai mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomiohuora, todellinen speshul snoufleik. Jos jtn inhoan, niin kalliossa asuvia mt-ongelmaisia, jotka kehittävät luonteenpiirteistään seksuaalisia suuntautumisia ja/tai sukupuolia. Voi huoh näiden kanssa. Pakko olla erilainen, maksoi mitä maksoi.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitus on outo tai sitten minäkin olen tosiaan tietämättäni ollut muunsukupuoleinen. Seksuaaliselta suuntautumiselta olen hetero ja perheen isäkin olen. iitä huolimatta minulla ei ole jatkuvasti tarvetta ajatella olevani mies tai lokeroida itsenäni mieheksi kaiken aikaa. Auton renkaita vaihtaessa tulee varmasti mieleen että tämä on ilmeisesti se miesten työ, mutta imuroidessa ja ruokaa tehdessä ei tarvitse miettiä mitään. Armeijan kävin mutta oli tuolla muutama nainenkin ja kieltämättä olihan se ympäristö aika "miehekäs" mutta mitään erityisiä fiboja se ei kyllä aikaan saanut. Naisten kanssa viihdyn oikein hyvin ja minulla on monia ihan hyviä ystäviä naisissa. Miesten kanssa voin viettää saunailtaa ilman ongelmia. Olenko siis muunsukupuoleinen jos minun ei tarvitse olla lokeroimassa itseäni jatkuvasti mieheksi?
Jos kysyisin sulta anonyymillä nettipalstalla, oletko mies vai nainen, vastaisitko että olet mies?
Muunsukupuolinen ei osaisi vastata. Siinä ero.
t. nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitus on outo tai sitten minäkin olen tosiaan tietämättäni ollut muunsukupuoleinen. Seksuaaliselta suuntautumiselta olen hetero ja perheen isäkin olen. iitä huolimatta minulla ei ole jatkuvasti tarvetta ajatella olevani mies tai lokeroida itsenäni mieheksi kaiken aikaa. Auton renkaita vaihtaessa tulee varmasti mieleen että tämä on ilmeisesti se miesten työ, mutta imuroidessa ja ruokaa tehdessä ei tarvitse miettiä mitään. Armeijan kävin mutta oli tuolla muutama nainenkin ja kieltämättä olihan se ympäristö aika "miehekäs" mutta mitään erityisiä fiboja se ei kyllä aikaan saanut. Naisten kanssa viihdyn oikein hyvin ja minulla on monia ihan hyviä ystäviä naisissa. Miesten kanssa voin viettää saunailtaa ilman ongelmia. Olenko siis muunsukupuoleinen jos minun ei tarvitse olla lokeroimassa itseäni jatkuvasti mieheksi?
No miltäs susta noin niin kun omasta mielestäs tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tajua muunsukupuolisuutta. Hyväksyn tietysti sen, että jokainen saa määritellä itsensä miten haluaa eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista, mutta sukupuoli on kuitenkin myös biologinen käsite. On miehiä, on naisia, on naiseksi syntyneitä miehiä ja on mieheksi syntyneitä naisia. On enemmän tai vähemmän maskuliinisia ja feminiinisiä miehiä ja naisia. Kaikki ovat kuitenkin joko miehiä tai naisia. Jako voidaan tehdään biologisesti tai psykologisesti, mutta psykologia ei voi kumota biologiaa eikä biologia psykologiaa.
Sen takia en ymmärrä muunsukupuolisuutta. Omaan järkeeni kävisi määrittely sukupuoleton nainen. Siis biologinen nainen, joka ei määrittele itseään tai koe psykologisesti olevansa nainen tai mies.
Miten intersukupuoliset? Varovaisen ja tiukasti rajatun arvion mukaan 0,02% ihmisistä syntyy niin, että biologia ei pysty määrittelemään heitä miehiksi tai naisiksi. Eli maailmassa olisi ainakin 148 miljoonaa ihmistä, joiden kohdalla tuo ei pidä paikkaansa.
Ei sellaista intersukupuolisuutta ole, etteikö henkilölle viimeistään laboratoriossa pystyttäisi nimeämään sukupuoli. Perinteisesti intersukupuolisuus oli genitaalien kehityshäiriöön liittyvä termi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olis taas hyvä hetki asettua toisen asemaan. Haastateltava ei koe olevansa nainen eikä mies. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Ja kun joku jo täällä ihmetteli että miks pitää kutsua itseä muunsukupuoliseksi, niin kuka tahansa jolla on ollut esimerkiksi seksuaali-identiteettikriisi voinee vastata tähän. Itse tunsin pitkään inhoa itseäni kohtaan kun tunsin seksuaalista vetoa naisiin. Se helpotti välittömästi kun kuulin, että tällaiselle tuntemukselle on lokero, johon minäkin kuulun.
Voin puhua vain omasta puolestani. Ei siinä ole mitään vaikeaa ymmärtää, että joku kokee jotakin. Mutta kun se kokemus ei kumoa vallitsevia tosiasioita. Sukupuolia on vain kaksi. Näiden välillä on ääretön määrä liukumaa, mutta silti kaikki variaatiot ovat vain näiden kahden välillä. Ei ole mitään kolmatta tai muuta. Sen takia se oma kokemus pitäisi osata (mielestäni) sijoittaa sille liukumalle kahden sukupuolen välillä. Itse tuossa aikaisemmin kirjoitin sukupuolettomasta naisesta koska sellaisena itse näen tämän henkilön. Hän on biologisesti nainen, mutta ei ilmeisesti koe olevansa mitään sukupuolta.
Suurin virhe monella on tuossa tummennetulla korostetussa ajatuksessa. Siis että sukupuolet olisivat janan kaksi päätä ja kaikki asettuisivat johonkin kohtaa janasta ja keskellä on viiva, joka jakaa meidät miehiin ja naisiin. Samalla tavalla voimme sitten väittää, että kaikki ihmiset ovat joko blondeja tai mustatukkaisia, aseta itsesi vain siihen janalle. Äläkä väitä, että olet kalju ja siksi et kuulu kumpaakaan. Tai että punapäänä et koe olevasi kumpaakaan. Saati että sinulla voisi olla molempia värejä.
Vierailija kirjoitti:
En ole muunsukupuolinen, mutta yritän vääntää vähän ratakiskoa.
Otetaan konkreettinen esimerkki. On kaksi vessaa, toinen miehille, toinen naisille. Kumman valitset?
Muunsukupuoliselle kumpikin tuntuu väärältä. Perustavanlaatuisesti väärältä, aivot riitelevät vastaan. Oli siis kroppa mitä hyvänsä.
Ei, se ei ole muoti-ilmiö. Ihmiset saavat nykyään vaan olla omia itsejään.
Mutta vessaan on kuitenkin mentävä, eikö niin? Vaihtoehtona on valita punainen auto tai harmaa auto, mutta kumpikin tuntuu väärältä. Kumman valitset? Ei tarvitse mennä lääkärille asiaa kysymään, vaan valitsee toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä tässä auttaisi, jos yrittäisi asettua jutussa kuvatun henkilön asemaan. Eli te kaikki kommentoijat olette sillä lailla onnekkaita, että ette koe erityistä ristiriitaa sen välillä miten yhteiskunta teidät luokittelee ja millaiseksi itse koette itsenne. Ehkä voitte miettiä sitä kautta, että miltä tosiaan tuntuu, kun joutuu lomakkeeseen laittamaan nainen tai mies, mutta ei näe itseään kumpanakaan näistä.
Tämän henkilön oma kokemus siitä, että ei koe itseään naiseksi tai mieheksi ei mitenkään kyseenalaista teidän naiseuttanne tai mieheyttänne, vaikka ette eläisikään kaikista stereotyyppisimmillä tavoilla. Haastateltu henkilö kokee, ja hänelle on esimerkiksi ollut helpottavaa löytää tuo muunsukupuolisen määritelmä, koska hän kokee sen omakseen.
Joo, mutta avoimeksi jää miksi hän kokee noin. Onko hän elänyt hyvin ahtaassa ympäristössä? Eikö hänelle ole annettu vapautta olla sellainen kun on vaan on pakotettu johonkin stereotyyppiseen tyttömuottiin? Mulla on ilmeisesti ollut salliva kasvuympäristö koska ei pakotettu hameeseen tms. En ole koskaan tarvinnut "muunsukupuolisuutta" koska on ollut ihan hyväksyttyä olla sellainen kuin on. En ole ikinä ajatellut että naisen pitää käyttää hameita tai meikata jne.
Ei tässä ollut kyse hameista, vaan omasta kokemuksesta. Esim. itse koen itseni naiseksi riippumatta siitä miten pukeudun. Koen itseni naiseksi myös housuissa. Haastateltu henkilö ei koe itseään naiseksi eikä mieheksi, riippumatta siitä miten pukeutuu tai miten on pakotettu pukeutumaan.
Oikeastiko ajattelet ja koet koko ajan sukupuoltasi? Erikoista. En minä ajattele sitä ollenkaan noin. Mulla sukupuoli on niin toissijaista, en ajattele ihmisten kanssa jutellessakaan, että tuo tuossa nyt on nainen, tuo on mies jne.
Ei, en oikeastaan ajattele sukupuoltani juuri laisinkaan. Mutta silloin kun ajattelen, esimerkiksi vastatessani tähän ketjuun tai ruksiessani lomakkeeseen sukupuolekseni nainen, niin koen itseni naiseksi eikä kokemus ole mitenkään ristiriitainen. Ja jos muut sosiaalisissa tilanteissa luokittelevat minut naiseksi, niin en koe, että tämä olisi jotenkin ristiriitaista.
Voi olla, että jos kokemus sukupuolesta ei vastaa nais-mies -jakoa, niin tämän asian kanssa joutuu tömäyksiin vähän useammin kuin silloin kun ristiriitaa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tajua muunsukupuolisuutta. Hyväksyn tietysti sen, että jokainen saa määritellä itsensä miten haluaa eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista, mutta sukupuoli on kuitenkin myös biologinen käsite. On miehiä, on naisia, on naiseksi syntyneitä miehiä ja on mieheksi syntyneitä naisia. On enemmän tai vähemmän maskuliinisia ja feminiinisiä miehiä ja naisia. Kaikki ovat kuitenkin joko miehiä tai naisia. Jako voidaan tehdään biologisesti tai psykologisesti, mutta psykologia ei voi kumota biologiaa eikä biologia psykologiaa.
Sen takia en ymmärrä muunsukupuolisuutta. Omaan järkeeni kävisi määrittely sukupuoleton nainen. Siis biologinen nainen, joka ei määrittele itseään tai koe psykologisesti olevansa nainen tai mies.
Miten intersukupuoliset? Varovaisen ja tiukasti rajatun arvion mukaan 0,02% ihmisistä syntyy niin, että biologia ei pysty määrittelemään heitä miehiksi tai naisiksi. Eli maailmassa olisi ainakin 148 miljoonaa ihmistä, joiden kohdalla tuo ei pidä paikkaansa.
Ei sellaista intersukupuolisuutta ole, etteikö henkilölle viimeistään laboratoriossa pystyttäisi nimeämään sukupuoli. Perinteisesti intersukupuolisuus oli genitaalien kehityshäiriöön liittyvä termi.
Olet väärässä. XX ja XY eivät ole ainoat olemassaolevat mahdollisuudet, vaan on olemassa myös esim. XO ja XXY.
Mitä väliä sillä on onko nainen vai mies? Pukeutua nyt voi niinkun lystää, perinteisiä sukupuolirooleja ei ole enää muutenkaan, lapsia voi tehdä tai olla tekemättä..
Muunsukupuolisuus kuulostaa mun korvaan lokeroivalta ja vanhanaikaiselta. Tuo termi olisi ollut ymmärrettävämpi vielä 50 vuotta sitten jolloin perinteiset sukupuoliroolit oli arkipäivää. Nyt voi olla kuka vaan mitä vaan ilman että sille tarvitsee keksiä omaa termiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tajua muunsukupuolisuutta. Hyväksyn tietysti sen, että jokainen saa määritellä itsensä miten haluaa eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista, mutta sukupuoli on kuitenkin myös biologinen käsite. On miehiä, on naisia, on naiseksi syntyneitä miehiä ja on mieheksi syntyneitä naisia. On enemmän tai vähemmän maskuliinisia ja feminiinisiä miehiä ja naisia. Kaikki ovat kuitenkin joko miehiä tai naisia. Jako voidaan tehdään biologisesti tai psykologisesti, mutta psykologia ei voi kumota biologiaa eikä biologia psykologiaa.
Sen takia en ymmärrä muunsukupuolisuutta. Omaan järkeeni kävisi määrittely sukupuoleton nainen. Siis biologinen nainen, joka ei määrittele itseään tai koe psykologisesti olevansa nainen tai mies.
Miten intersukupuoliset? Varovaisen ja tiukasti rajatun arvion mukaan 0,02% ihmisistä syntyy niin, että biologia ei pysty määrittelemään heitä miehiksi tai naisiksi. Eli maailmassa olisi ainakin 148 miljoonaa ihmistä, joiden kohdalla tuo ei pidä paikkaansa.
Ei sellaista intersukupuolisuutta ole, etteikö henkilölle viimeistään laboratoriossa pystyttäisi nimeämään sukupuoli. Perinteisesti intersukupuolisuus oli genitaalien kehityshäiriöön liittyvä termi.
Ei liity tähän identiteettikeskusteluun, mutta ihan viimeisin tieto on, että edes laboratoriotutkimuksissa ei välttämättä saada selvyyttä sukupuolesta. Tämä johtuu siitä, että osassa ihmisen soluista voi olla naisen kromosomit ja osassa miehen. Siis saman ihmisen ruumiissa.
Eli ihan loppuviimein se paras keino saada selville ihmisen sukupuoli on kysyä häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tajua muunsukupuolisuutta. Hyväksyn tietysti sen, että jokainen saa määritellä itsensä miten haluaa eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista, mutta sukupuoli on kuitenkin myös biologinen käsite. On miehiä, on naisia, on naiseksi syntyneitä miehiä ja on mieheksi syntyneitä naisia. On enemmän tai vähemmän maskuliinisia ja feminiinisiä miehiä ja naisia. Kaikki ovat kuitenkin joko miehiä tai naisia. Jako voidaan tehdään biologisesti tai psykologisesti, mutta psykologia ei voi kumota biologiaa eikä biologia psykologiaa.
Sen takia en ymmärrä muunsukupuolisuutta. Omaan järkeeni kävisi määrittely sukupuoleton nainen. Siis biologinen nainen, joka ei määrittele itseään tai koe psykologisesti olevansa nainen tai mies.
Miten intersukupuoliset? Varovaisen ja tiukasti rajatun arvion mukaan 0,02% ihmisistä syntyy niin, että biologia ei pysty määrittelemään heitä miehiksi tai naisiksi. Eli maailmassa olisi ainakin 148 miljoonaa ihmistä, joiden kohdalla tuo ei pidä paikkaansa.
Ei sellaista intersukupuolisuutta ole, etteikö henkilölle viimeistään laboratoriossa pystyttäisi nimeämään sukupuoli. Perinteisesti intersukupuolisuus oli genitaalien kehityshäiriöön liittyvä termi.
No mitä iloa siitä laboratoriossa määritellystä sukupuolesta on, jos se ei täsmää ihmisen fyysisen ilmiasun tai hänen oman kokemuksensa kanssa?
Jos lähdetään siitä, että jokainen kuuluu jompaankumpaan sukupuoleen, halusi tai ei, täytyy päättää, katsotaanko geenejä vai ulkomuotoa. Ja kummassakin katsantokannassa on ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitus on outo tai sitten minäkin olen tosiaan tietämättäni ollut muunsukupuoleinen. Seksuaaliselta suuntautumiselta olen hetero ja perheen isäkin olen. iitä huolimatta minulla ei ole jatkuvasti tarvetta ajatella olevani mies tai lokeroida itsenäni mieheksi kaiken aikaa. Auton renkaita vaihtaessa tulee varmasti mieleen että tämä on ilmeisesti se miesten työ, mutta imuroidessa ja ruokaa tehdessä ei tarvitse miettiä mitään. Armeijan kävin mutta oli tuolla muutama nainenkin ja kieltämättä olihan se ympäristö aika "miehekäs" mutta mitään erityisiä fiboja se ei kyllä aikaan saanut. Naisten kanssa viihdyn oikein hyvin ja minulla on monia ihan hyviä ystäviä naisissa. Miesten kanssa voin viettää saunailtaa ilman ongelmia. Olenko siis muunsukupuoleinen jos minun ei tarvitse olla lokeroimassa itseäni jatkuvasti mieheksi?
Jos kysyisin sulta anonyymillä nettipalstalla, oletko mies vai nainen, vastaisitko että olet mies?
Muunsukupuolinen ei osaisi vastata. Siinä ero.
t. nainen
Kyllä se muunsukupuoleinenkin osaisi vastata tai sitten sillä on päässä oikeasti vikaa. Toinen juttu on tietysti se, että ei välttämättä tunne tarvetta olla mitään sukupuolta tai että on oikeasti ns. väärää sukupuolta. Eli vastaus taatusti löytyy ja perusteena voi käyttää vaikka niitä sukupuolielimiä joiden mukaan on rekistereihin laitettu tai sitä minkä mukaan toivoisi asian menevän. Jingissä on jangia ja jangissa jingiä suhteet voivat olla vain erilaisia.
Tämän tyyppisessä keskustelussa sekoitetaan käsitteet sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti eli miten henkilö kokee itsensä, jokainen voi kokea itsensä miten haluaa ja ilmentää itseään miten haluaa, niin sukupuolelleen "epätyypillisesti" kuin haluaa, vaikka mies laittaa mekon ja nainen olla vaikka raksalla töissä, ei se tee henkilöstä "vähempää" miestä tai naista muttei se myöskään muuta henkilön virallista sukupuolta jotka on mies tai nainen, suomessa laki ei edes tunne "muun sukupuolista" vaan mies tai naissukupuolen, jokaiselle vahvistetaan joko mies tai naissukupuolinen, eli henkilö itse ei voi määritellä sukupuoltaan, mutta niinku jo sanoin henkilö voi itse kokea itsensä miten kokee mutta virallisesti hän on joko mies tai nainen, tyttö tai poika, ainakin suomen lain mukaan.