Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä Hesarin Muunsukupuolisuus-juttua. Olenko minäkin muunsukupuolinen kun en erityisesti pidä "naisellisista" jutuista
08.12.2016 |
Pidän hameita äärimmäisen harvoin, en omista korkokenkiä, en pidä shoppailusta...
Vai onko haastatelulla henkilöllä vain äärimmäisen stereotyyppinen kuva siitä millainen on mies tai nainen?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä tässä auttaisi, jos yrittäisi asettua jutussa kuvatun henkilön asemaan. Eli te kaikki kommentoijat olette sillä lailla onnekkaita, että ette koe erityistä ristiriitaa sen välillä miten yhteiskunta teidät luokittelee ja millaiseksi itse koette itsenne. Ehkä voitte miettiä sitä kautta, että miltä tosiaan tuntuu, kun joutuu lomakkeeseen laittamaan nainen tai mies, mutta ei näe itseään kumpanakaan näistä.
Tämän henkilön oma kokemus siitä, että ei koe itseään naiseksi tai mieheksi ei mitenkään kyseenalaista teidän naiseuttanne tai mieheyttänne, vaikka ette eläisikään kaikista stereotyyppisimmillä tavoilla. Haastateltu henkilö kokee, ja hänelle on esimerkiksi ollut helpottavaa löytää tuo muunsukupuolisen määritelmä, koska hän kokee sen omakseen.
Joo, mutta avoimeksi jää miksi hän kokee noin. Onko hän elänyt hyvin ahtaassa ympäristössä? Eikö hänelle ole annettu vapautta olla sellainen kun on vaan on pakotettu johonkin stereotyyppiseen tyttömuottiin? Mulla on ilmeisesti ollut salliva kasvuympäristö koska ei pakotettu hameeseen tms. En ole koskaan tarvinnut "muunsukupuolisuutta" koska on ollut ihan hyväksyttyä olla sellainen kuin on. En ole ikinä ajatellut että naisen pitää käyttää hameita tai meikata jne.
Ei tässä ollut kyse hameista, vaan omasta kokemuksesta. Esim. itse koen itseni naiseksi riippumatta siitä miten pukeudun. Koen itseni naiseksi myös housuissa. Haastateltu henkilö ei koe itseään naiseksi eikä mieheksi, riippumatta siitä miten pukeutuu tai miten on pakotettu pukeutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että olen mies, on yhtä selvä ajatus kuin se, että minulla on keuhkot joilla hengitän.
Jäin miettimään tätä, ja mulla kyse on varmaan paljon siitä, että en samaistu ajatuksiini. Minä koen olevani tietoisuus jossa ajatuksia ilmenee, en mikään ajatuksista.
Ehkä tästä johtuu ettei minulle ole itsestäänselvää sekään että minulla on keuhkot joilla hengitän. Se on vain minulle opetettu tieto, jonka toki pystyn kaivamaan aivoistani välittömästi esiin, jos joku kysyy millä elimellä hengität. Mutta yleensä en ajattele keuhkoja, vaan hengittäminen sujuu ilman ajattelua. En siis koe olevani keuhkollinen olento, paitsi niinä hetkinä jos jostain syystä erityisesti ajattelen keuhkoja.
Samoin sukupuoli on minulle vain ajatuksia, menneisyydessä ehdollistettu leima tai opetettu tieto, jonka voin toistaa kysyttäessä, mutta joka ei ole osa minua silloin kun sukupuolta koskevia ajatuksia ei juuri satu kulkemaan mielessäni. Eikä oikeastaan silloinkaan, koska sittenkin koen että se on vain leima, ja minä itse taas olen sukupuoleton, ehkä jopa ruumiiiton tietoisuuden tila.
- 1
Ei muutkaan ajattele koko ajan olevansa juuri jotain sukupuolta, ihan älytön ajatuskin...
Vierailija kirjoitti:
Nyt olis taas hyvä hetki asettua toisen asemaan. Haastateltava ei koe olevansa nainen eikä mies. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Ja kun joku jo täällä ihmetteli että miks pitää kutsua itseä muunsukupuoliseksi, niin kuka tahansa jolla on ollut esimerkiksi seksuaali-identiteettikriisi voinee vastata tähän. Itse tunsin pitkään inhoa itseäni kohtaan kun tunsin seksuaalista vetoa naisiin. Se helpotti välittömästi kun kuulin, että tällaiselle tuntemukselle on lokero, johon minäkin kuulun.
Niinhän bipolaarisiakin helpottaa kun he kuulevat diagnoosinsa mutta ei se muuta mihinkään sitä faktaa että kärsivät sairaudesta ja ovat helvetin vaikeaa sakkia sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä tässä auttaisi, jos yrittäisi asettua jutussa kuvatun henkilön asemaan. Eli te kaikki kommentoijat olette sillä lailla onnekkaita, että ette koe erityistä ristiriitaa sen välillä miten yhteiskunta teidät luokittelee ja millaiseksi itse koette itsenne. Ehkä voitte miettiä sitä kautta, että miltä tosiaan tuntuu, kun joutuu lomakkeeseen laittamaan nainen tai mies, mutta ei näe itseään kumpanakaan näistä.
Tämän henkilön oma kokemus siitä, että ei koe itseään naiseksi tai mieheksi ei mitenkään kyseenalaista teidän naiseuttanne tai mieheyttänne, vaikka ette eläisikään kaikista stereotyyppisimmillä tavoilla. Haastateltu henkilö kokee, ja hänelle on esimerkiksi ollut helpottavaa löytää tuo muunsukupuolisen määritelmä, koska hän kokee sen omakseen.
Joo, mutta avoimeksi jää miksi hän kokee noin. Onko hän elänyt hyvin ahtaassa ympäristössä? Eikö hänelle ole annettu vapautta olla sellainen kun on vaan on pakotettu johonkin stereotyyppiseen tyttömuottiin? Mulla on ilmeisesti ollut salliva kasvuympäristö koska ei pakotettu hameeseen tms. En ole koskaan tarvinnut "muunsukupuolisuutta" koska on ollut ihan hyväksyttyä olla sellainen kuin on. En ole ikinä ajatellut että naisen pitää käyttää hameita tai meikata jne.
Ei tässä ollut kyse hameista, vaan omasta kokemuksesta. Esim. itse koen itseni naiseksi riippumatta siitä miten pukeudun. Koen itseni naiseksi myös housuissa. Haastateltu henkilö ei koe itseään naiseksi eikä mieheksi, riippumatta siitä miten pukeutuu tai miten on pakotettu pukeutumaan.
Oikeastiko ajattelet ja koet koko ajan sukupuoltasi? Erikoista. En minä ajattele sitä ollenkaan noin. Mulla sukupuoli on niin toissijaista, en ajattele ihmisten kanssa jutellessakaan, että tuo tuossa nyt on nainen, tuo on mies jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen henkilö ei koe olevansa nainen eikä mies. Simple as that.
Niinpä mutta selittää sitä lähinnä sillä ettei viihdy hameissa ja meikeissä ja muulla stereotyyppisellä luokittelulla! Aika iso osa naisia ei sitten ole naisia.
No miten sitä sosiaalista sukupuolta voisi koskaan muuten selittää kuin "musta tuntuu" -argumenteilla?
Mulle riittää ihan tieto, että joku ihminen ei koe olevansa mies eikä nainen, ei mun ole tarvetta hänen kokemustaan kyseenalaistaa tai vaatia sen kummemmin perusteita.
Tuttavapiirissäni yksi transihminen kävi sukupuolenkorjauksen fyysisestä miehestä naiseksi. Nykyään hän elää lesbosuhteessa. Typerykset tulevat kysymään häneltä, että miksi piti vaihtaa sukupuolta, jos kerran oli alun alkaen mies joka tykkäsi naisista. Eihän siinä mitään korjattavaa ole, dah!
No dah vaan. Korjasi sukupuolensa miehestä naiseksi eikä joksikin siltä väliltä. Se saattaa kuitenkin olla lopputulos vaikka pyrkimys on tietty olla niin hyvä toisen sukupuolen edustaja kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muunsukupuolisella tarkoitetaan henkilöä joka ei koe tarvetta identifioitua mieheksi eikä naiseksi. Olennaista on mitä henkilö itse kokee, jos AP koet itsesi naiseksi niin olet nainen.
Tietenkin myös kehonkuvalla on painoarvoa, muunsukupuolisella ei usein ole samanlaista tarvetta saada itseään näyttämään naiselta tai mieheltä, sen sijaan androgyynimäisyys saattaa olla ihanne.
Mutta kuinka monella ylipäätään on tuollaista tarvetta identifioitua tavallisella arjessa? Enpä minä ajattele itseäni erityisesti naiseksi paitsi korkeintaan joskus kun piti käydä naistenklinikalla... Ihan muut asiat määrittelee tarkemmin kuin joku nais-miesakseli.
No mutta sehän on hyvä sulle. Jos tosiaan olisi niin, että ihmisiä ei määritellä sukupuolen kautta ja sukupuolella ei ole muutenkaan merkitystä kuin joissa biologisissa yhteyksissä kuten kuukautiskierto - kuten ihmiset täällä ovat perustelleet sitä, miksi muunsukupuoliseksi identifioituminen olisi tarpeetonta - miksi me ylipäätään kesksutelleen ja paheksutaan jonkun tyypin sukupuoli-identiteettiä? Eikö tolla logiikalla sen pitäisi olla aivan sama, identifioituuko tää tyyppi kaaliksi vai käkikelloksi, jos kyseessä on asia, jota ihminen itse ei ajattele arjessaan ja josta muut eivät hänessä välitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa miehiä ja naisia ja tämän mukaan kirjataan väestörekisteriin. Näin ei tehdä sen takia, että halutaan puuttua "itsemääräämisoikeuteen" tai sorsia vähemmistöjä.
Tietoa sukupuolesta tarvitaan esim. silloin, kun lähetetään kutsuja papa-kokeisiin. Sillä ei ole väliä, vaikka kokisit olevasi "muunsukupuolinen", jos löytyy naisen värkit. Toisaalta sinulle EI lähetetä papa-koekutsua, vaikka KOKISIT olevasi nainen, jos jalkovälissäsi on penis eikä vagina.
Tämä voi tulla pettymyksenä, mutta oikeasti yhteiskuntaa/muita ihmisiä ei kiinnosta toisen kokemus sukupuolestaan, seksuaalisuudestaan ym. Yksi kokee sielunsa vilahtaneen syntymässä väärään sukupuoleen, toinen kuuluu "kolmanteen sukupuoleen", kolmas ehkä kokee olevansa väärässä lajissa ja on identiteetiltään esim. delfiini. Mitä väliä? Esim. lääkäri hoitaa potilasta tämän biologisen sukupuolen mukaan ja työpäivän jälkeen menee kotiinsa ja harrastuksiinsa miettimättä lainkaan miten potilas toteuttaa sukupuoli-identiteettiään.
Jos joku haluaa käyttää aikansa oman sukupuoli- ja seksuaali-identiteettinsä pohtimiseen, niin OK. Mutta miksi muiden pitäisi olla kiinnostunut tällaisesta oman navan ympärillä pyörivästä analysoinnista? Esim. sairaalassa tai maistraatissa on työntekijöillä tärkeämpiäkin asioita kuin jonkun "asiakkaan" identiteetti.
By the way, haastateltu nainen, Anne Liljeström, huomiohuoraa muutenkin sukupuoli- ja seksuaaliasioistaan. Jossain vaiheessa oli polyamorisessa suhteessakin, tosin taitaa tuokin poly suhde olla jo historiaa: http://ylioppilaslehti.fi/2010/09/tahdon-naida-monta/
Vierailija kirjoitti:
On olemassa miehiä ja naisia ja tämän mukaan kirjataan väestörekisteriin. Näin ei tehdä sen takia, että halutaan puuttua "itsemääräämisoikeuteen" tai sorsia vähemmistöjä.
Tietoa sukupuolesta tarvitaan esim. silloin, kun lähetetään kutsuja papa-kokeisiin. Sillä ei ole väliä, vaikka kokisit olevasi "muunsukupuolinen", jos löytyy naisen värkit. Toisaalta sinulle EI lähetetä papa-koekutsua, vaikka KOKISIT olevasi nainen, jos jalkovälissäsi on penis eikä vagina.
Tämä voi tulla pettymyksenä, mutta oikeasti yhteiskuntaa/muita ihmisiä ei kiinnosta toisen kokemus sukupuolestaan, seksuaalisuudestaan ym. Yksi kokee sielunsa vilahtaneen syntymässä väärään sukupuoleen, toinen kuuluu "kolmanteen sukupuoleen", kolmas ehkä kokee olevansa väärässä lajissa ja on identiteetiltään esim. delfiini. Mitä väliä? Esim. lääkäri hoitaa potilasta tämän biologisen sukupuolen mukaan ja työpäivän jälkeen menee kotiinsa ja harrastuksiinsa miettimättä lainkaan miten potilas toteuttaa sukupuoli-identiteettiään.
Jos joku haluaa käyttää aikansa oman sukupuoli- ja seksuaali-identiteettinsä pohtimiseen, niin OK. Mutta miksi muiden pitäisi olla kiinnostunut tällaisesta oman navan ympärillä pyörivästä analysoinnista? Esim. sairaalassa tai maistraatissa on työntekijöillä tärkeämpiäkin asioita kuin jonkun "asiakkaan" identiteetti.
By the way, haastateltu nainen, Anne Liljeström, huomiohuoraa muutenkin sukupuoli- ja seksuaaliasioistaan. Jossain vaiheessa oli polyamorisessa suhteessakin, tosin taitaa tuokin poly suhde olla jo historiaa: http://ylioppilaslehti.fi/2010/09/tahdon-naida-monta/
Puhut järkeä mutta huomiohuora kuulee vain "minä minä minä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tälläiset sukupuolesta hämääntymiset ja muut ongelmat eivät olisi niin isoja jos ihmiset eivät enää määrittelisi että naiset pitää hameita, tykkää kikatella ja shoppailla, tykkäävät pitää korkokenkiä, meikata ja opiskelevat hoiva-alalle ja haluavat lapsia. Miehet taas ajavat autoja, katsovat urheilua, opiskelevat tekniikkaa, syövät makkaraa ja puhuvat tisseistä. Onhan toi aika ahdas malli mihin pitäisi mahtua, en usko että monikaan mahtuu.
Jos vain oltaisiin ihmisiä eikä kukaan olisi vähemmän kuin toinen jos ei pidäkkään siitä että pitäisi punata huulet, olla hiljaa ja opiskella hoitajaksi. Jos taas kokee nämä omakseen niin kaikki ok, oli siellä housujen alla mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä tässä auttaisi, jos yrittäisi asettua jutussa kuvatun henkilön asemaan. Eli te kaikki kommentoijat olette sillä lailla onnekkaita, että ette koe erityistä ristiriitaa sen välillä miten yhteiskunta teidät luokittelee ja millaiseksi itse koette itsenne. Ehkä voitte miettiä sitä kautta, että miltä tosiaan tuntuu, kun joutuu lomakkeeseen laittamaan nainen tai mies, mutta ei näe itseään kumpanakaan näistä.
Tämän henkilön oma kokemus siitä, että ei koe itseään naiseksi tai mieheksi ei mitenkään kyseenalaista teidän naiseuttanne tai mieheyttänne, vaikka ette eläisikään kaikista stereotyyppisimmillä tavoilla. Haastateltu henkilö kokee, ja hänelle on esimerkiksi ollut helpottavaa löytää tuo muunsukupuolisen määritelmä, koska hän kokee sen omakseen.
Olen täysin samaa mieltä tässä asiassa. Jos itse kokee, että on mies tai nainen niin elämä on aika helppoa. Ei asiaa tarvitse mitenkään erityisesti tiedostaa tai miettiä päivittäin. Mutta jos tilanne on se, että ei koe itseään esim. tässä tapauksessa naiseksi, mutta ei toisaalta koe olevansa vaikka transsukupuolinen, niin miksei sitten kutsuisi itseään muunsukupuoliseksi. Se ei ole keneltäkään pois. Keskustelussa on valitettavasti nyt vähän samoja viitteitä kuin homoliittojen kohdalla: "eihän siinä ketään syrjitä, sen kun menet naimisiin toista sukupuolta olevan kanssa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tajua muunsukupuolisuutta. Hyväksyn tietysti sen, että jokainen saa määritellä itsensä miten haluaa eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista, mutta sukupuoli on kuitenkin myös biologinen käsite. On miehiä, on naisia, on naiseksi syntyneitä miehiä ja on mieheksi syntyneitä naisia. On enemmän tai vähemmän maskuliinisia ja feminiinisiä miehiä ja naisia. Kaikki ovat kuitenkin joko miehiä tai naisia. Jako voidaan tehdään biologisesti tai psykologisesti, mutta psykologia ei voi kumota biologiaa eikä biologia psykologiaa.
Sen takia en ymmärrä muunsukupuolisuutta. Omaan järkeeni kävisi määrittely sukupuoleton nainen. Siis biologinen nainen, joka ei määrittele itseään tai koe psykologisesti olevansa nainen tai mies.
Miten intersukupuoliset? Varovaisen ja tiukasti rajatun arvion mukaan 0,02% ihmisistä syntyy niin, että biologia ei pysty määrittelemään heitä miehiksi tai naisiksi. Eli maailmassa olisi ainakin 148 miljoonaa ihmistä, joiden kohdalla tuo ei pidä paikkaansa.
Noi stereotypiatkin vaikuttavat yllättävän paljon. Mun kaveri, joka on trans, ei oikein meinnut päästä hoitoon, koska ei ollut lääkärin mielestä tarpeeksi naisellinen. On kiinnostunut peleistä ja pienoismalleista, ei pidä meikkaamisesta eikä mekoista eikä kauheasti muistakaan tyttöjutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko sitä hirttää itsensä sanaan nainen/mies? Samalla syyllä voi problematisoida oman etunimensäkin, kun ei tunne olevansa Anne/Arttu/Mikko-Matias/Helmi-Eveliina, vaan onkin enemmän Annekaj/Arttumaj/Martta-Matias/Henri-Eveliina tai jotain vieläkin enemmän.
Ei nimi tai nimitys naista, miestä, muunsukupuolista -huoh- pahenna ellei itse.
Tässä on nyt olemassa sellainen riski että tulevaisuudessa ruvetaan muunsukupuolisiksi luokittelemaan sellaisiakin jotka eivät sitä halua eivätkä koe siihen tarvetta.
Mahdoton mennä tuon ihmisen pään sisään, ja ymmärtää mistä oikein on kyse, koska ei artikkelin pohjalta minullekaan auennut tuo juttu. Joo, ei koe tuo ihminen itseään stereotyyppiseksi naiseksi. Ja mieluummin on muunsukupuolinen? Mutta silti jotenkin korostaa tuota sukupuolisuusteemaa ihan valtavasti. Jos sukupuoli-identiteetti ei ole hänelle tärkeä osa kokonaisidentiteettiä, niin jättäisi sen sukupuoliteeman pois omasta minäkuvastaan ja identiteetistään.
Minäkin olen kohdannut epävarmuutta. Olen kahden vaiheilla olenko kissa vai koira. Tosin ponikin on häivähtänyt mielessä. Melko varmasti alan silti kissaksi.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä tässä auttaisi, jos yrittäisi asettua jutussa kuvatun henkilön asemaan. Eli te kaikki kommentoijat olette sillä lailla onnekkaita, että ette koe erityistä ristiriitaa sen välillä miten yhteiskunta teidät luokittelee ja millaiseksi itse koette itsenne. Ehkä voitte miettiä sitä kautta, että miltä tosiaan tuntuu, kun joutuu lomakkeeseen laittamaan nainen tai mies, mutta ei näe itseään kumpanakaan näistä.
Tämän henkilön oma kokemus siitä, että ei koe itseään naiseksi tai mieheksi ei mitenkään kyseenalaista teidän naiseuttanne tai mieheyttänne, vaikka ette eläisikään kaikista stereotyyppisimmillä tavoilla. Haastateltu henkilö kokee, ja hänelle on esimerkiksi ollut helpottavaa löytää tuo muunsukupuolisen määritelmä, koska hän kokee sen omakseen.
Mutta kun se sukupuoli ei ole pelkästään kokemuksesta kiinni. Sen lisäksi on biologinen sukupuoli, joka on fakta. Jos ei osaa psykologisesti määritellä itseään, niin määrittelee biologisesti. Niin helppoa se on.
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton mennä tuon ihmisen pään sisään, ja ymmärtää mistä oikein on kyse, koska ei artikkelin pohjalta minullekaan auennut tuo juttu. Joo, ei koe tuo ihminen itseään stereotyyppiseksi naiseksi. Ja mieluummin on muunsukupuolinen? Mutta silti jotenkin korostaa tuota sukupuolisuusteemaa ihan valtavasti. Jos sukupuoli-identiteetti ei ole hänelle tärkeä osa kokonaisidentiteettiä, niin jättäisi sen sukupuoliteeman pois omasta minäkuvastaan ja identiteetistään.
Tässä oli aika hyvin tiivistettynä se, mikä minua aina vaivaa näissä tämän tyyppisissä jutuissa.
Monet ihmiset eivät hengaa mt-potilaiden kanssa, joten se maailma on vieras. Suvaitse enemmän.