Avioliitto ja raha-asiat. Sijoitus ja oma yritystoiminta. Neuvoja.
Hei. Osaisikohan täällä kukaan neuvoa minua. Olen ollut 10-vuotta kotiäitina eikä työpaikkaa ole. Minulla on omia haaveita joita en koskaan saanut toteuttaa koska elämämme meni aika pitkälti miehen suunnitelmien mukaan. Meillä on yhteiset raha-asiat, pankkitili, laina. Tai suoraa sanottuna mies hoitaa kaiken ja minun pienet kotihoidontukeni ja lapsilisät menevät yhteiselle tilille. En juurikaan asioi edes kaupassa, eli en ole paljonkaan tekemisissä perheemme talouden kanssa. (Emme ole rikkaita)
Olen tässä jo 7 vuotta puhunut miehelleni haaveistani, suunnitelmista ja siitä mitä minä haluaisin tehdä. Alan pikkuhiljaa tajuta että tässä ei yhdessä koskaan mennä sinne suuntaan mihin haluaisin ja koen itseni nyt todellakin huijatuksi ja alistetuksi kotiäidin rooliin. Saisin toki mennä kaupan kassalle töihin, mutta mahdollisuuteni yrityksen perustamiseen, sijoituksiin ja koulutukseen on mahdottomat. Mies sanoo: Ei ole vara, tulot ei riitä eikä ole aikaa. Olen myös säästänyt paljon rahaa että voisin toteuttaa unelmia, mutta aina on jotain tärkeämpää mihin nämä säästöt täytyy laittaa, autoon uudet renkaat, auto pitää vaihtaa tai remonttiin. Miehen harrastuksetkin ovat tärkeämpiä kuin omat haaveeni siitä mistä tulevaisuudessa saisin elantoni.
En halua ääneen sanoa mitä tavoittelen, mutta se on sellainen unelma josta ei tule tuloa heti, sitä täytyy rakentaa kovalla työllä ja alkuun pääsemiseen tarvitsisin 60 000€ lainan. Tämä on myös epävarmaa tuloa, joten sinänsä ymmärrän myös miestäni joka ei uskalla ottaa mitään riskiä mistään.
Lainaa voisin ottaa 30 vuoden maksuajalla maksaen 250€/kk ja siihen minulla olisi maksukykyä. Mutta miten helkutissa saisin lainaa ilman miestäni? Minulla työttömänä kotiäitinä ei taida olla mitään arvoa pankin silmissä kelan tukien varassa. (äpraha + lapsilisä + 300€/kk tuloa). Asuntovelka on yhteinen, tässä lainassa on vielä takaajatkin kiinni.
Jos aloittaisin siitä että hankkisin itselleni oman pankkitilin, onko minun oma omaisuuteni omaani, vaikka meillä ei ole avioehtoa? Voisinko esimerkiksi avioliitossa hankkia sijoitusasunnon tai muuta sijoituskohteita omissa nimissäni niin ettei miehellä olisi oikeutta edes tietää omista liiketoimistani? Onko miehellä oikeus minun tilitietoihini?
(Kyseessä ei siis ole todellisuudessa sijoitusasunto, mutta hyvä vertauskohde)
Toivottavasti joku saa selvää mitä ajan tällä takaa, kirjoitan sekavasti.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Hei. Osaisikohan täällä kukaan neuvoa minua. Olen ollut 10-vuotta kotiäitina eikä työpaikkaa ole. Minulla on omia haaveita joita en koskaan saanut toteuttaa koska elämämme meni aika pitkälti miehen suunnitelmien mukaan. Meillä on yhteiset raha-asiat, pankkitili, laina. Tai suoraa sanottuna mies hoitaa kaiken ja minun pienet kotihoidontukeni ja lapsilisät menevät yhteiselle tilille. En juurikaan asioi edes kaupassa, eli en ole paljonkaan tekemisissä perheemme talouden kanssa. (Emme ole rikkaita)
Olen tässä jo 7 vuotta puhunut miehelleni haaveistani, suunnitelmista ja siitä mitä minä haluaisin tehdä. Alan pikkuhiljaa tajuta että tässä ei yhdessä koskaan mennä sinne suuntaan mihin haluaisin ja koen itseni nyt todellakin huijatuksi ja alistetuksi kotiäidin rooliin. Saisin toki mennä kaupan kassalle töihin, mutta mahdollisuuteni yrityksen perustamiseen, sijoituksiin ja koulutukseen on mahdottomat. Mies sanoo: Ei ole vara, tulot ei riitä eikä ole aikaa. Olen myös säästänyt paljon rahaa että voisin toteuttaa unelmia, mutta aina on jotain tärkeämpää mihin nämä säästöt täytyy laittaa, autoon uudet renkaat, auto pitää vaihtaa tai remonttiin. Miehen harrastuksetkin ovat tärkeämpiä kuin omat haaveeni siitä mistä tulevaisuudessa saisin elantoni.
En halua ääneen sanoa mitä tavoittelen, mutta se on sellainen unelma josta ei tule tuloa heti, sitä täytyy rakentaa kovalla työllä ja alkuun pääsemiseen tarvitsisin 60 000€ lainan. Tämä on myös epävarmaa tuloa, joten sinänsä ymmärrän myös miestäni joka ei uskalla ottaa mitään riskiä mistään.
Lainaa voisin ottaa 30 vuoden maksuajalla maksaen 250€/kk ja siihen minulla olisi maksukykyä. Mutta miten helkutissa saisin lainaa ilman miestäni? Minulla työttömänä kotiäitinä ei taida olla mitään arvoa pankin silmissä kelan tukien varassa. (äpraha + lapsilisä + 300€/kk tuloa). Asuntovelka on yhteinen, tässä lainassa on vielä takaajatkin kiinni.
Jos aloittaisin siitä että hankkisin itselleni oman pankkitilin, onko minun oma omaisuuteni omaani, vaikka meillä ei ole avioehtoa? Voisinko esimerkiksi avioliitossa hankkia sijoitusasunnon tai muuta sijoituskohteita omissa nimissäni niin ettei miehellä olisi oikeutta edes tietää omista liiketoimistani? Onko miehellä oikeus minun tilitietoihini?
(Kyseessä ei siis ole todellisuudessa sijoitusasunto, mutta hyvä vertauskohde)Toivottavasti joku saa selvää mitä ajan tällä takaa, kirjoitan sekavasti.
Ap, se on 10 vuotta, ei 10-vuotta. Ihan oikeasti.
Lainaa sä et saa,joten mene päivätöihin tienaamaan pääoma. Miehellä ei ole mitään asiaa sun tilitietoihin joten avaa vaan tili jonnekin omia tuloja (jotka mainitsit) varten ja katso että tiliote tulee verkkopankkiin. Tilitunnuksia EI edes saa luovuttaa ihmiselle jolla ei ole tilinkäyttöoikeutta tiliin joten luonnollisestikaan et oikeuksia miehelle anna. Pankki ei saa tietoja miehelle antaa sun selän takana.
Avioliitossa kumpikin säilyttää omistusoikeuden omaan omaisuuteensa, vasta erossa omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia jos avioehtoa ei ole. Eli sun omaisuus on sun vaikka oletkin naimisissa, se ei mitenkään automaagisesti siirtynyt miehen omistukseen kun avioiduitte.
Miten hitossa porukat on näin pihalla asioista jotka selvittää itse 10 sekunnissa googlettamalla??
Eipä sitä yrityslainaa niin vaan saa. Mä lainasin viime vuonna 30 000 yritykseen, jonka perustin porukassa, pienellä riskillä. Omat tuloni yli 100 000/v joten maksukykyä on. Silti tarvittiin asuntotakaus ja siten puolison suostumus.
Jos sinulla ei ole mitään osaamista tarjota työntekijänä kenellekään. Miksi kuvittelet osaamisellasi olevan arvoa omassa yrityksessäsi? Ollakseen hyvä työntekijä omalle yritykselleen olisi väistämättä arvokas työntekijä myös muille yrityksille.
Hyvä aloittava yrittäjä työllistyisi helposti palkkatöissä, mutta päättää silti lähteä yrittämään itse.