Mikä ihmeen muunsukupuolisuus??

Mullekaan ei auennut tämä juttu, vaikka opiskelen yliopistossa sukupuolentutkimusta... Ehkä juttu on huonosti kirjoitettu, mutta mäkään en ymmärrä, miksi "nainen" ei koe olevansa nainen, koska hän ei tykkää pukeutua pelkästään mekkoihin ja korkokenkiin. Voihan mieskin vaikkapa lakata kynsiään ja olla kiinnostunut "naisten jutuista", eikä se tee häntä yhtään vähemmän mieheksi. Epäselvää on siis se, miksi pitää itse luokitella itsensä joksikin. Eikö kelpaa, että on psykologisesti ihminen ja biologisesti nainen, mies tai intersukupuolinen?

Olen aina   ollut ns. poikatyyttö, kasvanut veljien kanssa, tehnyt poikamaisia asioita, koskaan en käyttänyt hametta ennen kuin pakotettiin joskus kymmenvuotiaana. Muuten sain olla, mikä olin. Edelleen koen olevani yksi veljistä. No, asia ei minua häiritse eikä  ole häirinnyt  muitakaan. Kyse on kai siitä, mikä itseä häiritsee. Olen kyllä ulkoisesti ns. nätti nainen, mutta toimiltani ja harrastuksiltani ehdottomasti maskuliininen. Tulen toimeen miesten kanssa hyvin sillä tuntuu, että ymmärrän heidän tapaansa toimia. Naisten juoruilua ja selän takana puhumista en ole koskaan ymmärtänyt. Täytyy alkaa varmaan huolestua itsestä?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina   ollut ns. poikatyyttö, kasvanut veljien kanssa, tehnyt poikamaisia asioita, koskaan en käyttänyt hametta ennen kuin pakotettiin joskus kymmenvuotiaana. Muuten sain olla, mikä olin. Edelleen koen olevani yksi veljistä. No, asia ei minua häiritse eikä  ole häirinnyt  muitakaan. Kyse on kai siitä, mikä itseä häiritsee. Olen kyllä ulkoisesti ns. nätti nainen, mutta toimiltani ja harrastuksiltani ehdottomasti maskuliininen. Tulen toimeen miesten kanssa hyvin sillä tuntuu, että ymmärrän heidän tapaansa toimia. Naisten juoruilua ja selän takana puhumista en ole koskaan ymmärtänyt. Täytyy alkaa varmaan huolestua itsestä?

Tämä juuri. Mikä on se tietoisuus omasta sukupuolesta (gender), johon jutun haastateltava mitä ilmeisimmin viittaa? Henkilökohtaisesti ajattelen omaa sukupuoltani (sex) ainoastaan täytettäessä virallisia kaavakkeita. Jos olen mieltynyt "miesten juttuihin" ja miesten seuraan, voin tehdä niitä ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina   ollut ns. poikatyyttö, kasvanut veljien kanssa, tehnyt poikamaisia asioita, koskaan en käyttänyt hametta ennen kuin pakotettiin joskus kymmenvuotiaana. Muuten sain olla, mikä olin. Edelleen koen olevani yksi veljistä. No, asia ei minua häiritse eikä  ole häirinnyt  muitakaan. Kyse on kai siitä, mikä itseä häiritsee. Olen kyllä ulkoisesti ns. nätti nainen, mutta toimiltani ja harrastuksiltani ehdottomasti maskuliininen. Tulen toimeen miesten kanssa hyvin sillä tuntuu, että ymmärrän heidän tapaansa toimia. Naisten juoruilua ja selän takana puhumista en ole koskaan ymmärtänyt. Täytyy alkaa varmaan huolestua itsestä?

Voisitko olla yhtään stereotyyppisempi "hyvä jätkä"? Ja mikä tekee maskuliinisesta paremman kuin feminiinisen? Koska sitähän sä tässä ajat takaa.

Jännä juttu että teitä hyviä jätkiä näyttää olevan palsta täynnä, mutta eipä ole tullut livenä vastaan. Ehkä te hengaatte miesten pukkarissa sitten.

Nim. tulee toimeen hyvin miesten, naisten ja mineraalien kanssa

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kaikki saavat tuntea päänsä sisällä itsensä miksi tahansa, mutta sukupuolia on edelleen vain kaksi. Ne määrittyvät kromosomien perusteella.

Ei niin olekaan http://www.hs.fi/tiede/art-2000002893366.html

Itse en tunne olevani mies enkä nainen. Tunnen olevani taisteluhelikopteri.

Käyttäjä3501 kirjoitti:

Itse en tunne olevani mies enkä nainen. Tunnen olevani taisteluhelikopteri.

Identifioin itseni siis taisteluhelikopteriksi. Aina pienestä pojasta lähtien olen unelmoinut tahmeiden lastien pudottamisesta ällöttävien ulkomaalaisten päälle öljykenttien yllä liidellessäni. Ihmiset sanovat minulle, että minun on mahdotonta olla taisteluhelikopteri ja olen vitun jälkeenjäänyt, mutta en välitä, olen kaunis. Aion saada plastiikkakirurgin asentamaan roottorilavat, 30 milliset konetykit ja AMG-114 Hellfire ohjukset kehooni. Tästä lähtien haluan teidän kutsuvan minua Apacheksi ja kunnioittaa oikeuttani tappaa korkealta ja tarpeettomasti. Jos et voi hyväksyä minua, olet helifoobikko ja sinun on tarkistettava kulkuneuvoetuoikeutesi. Kiitos ymmärtäväisyydestänne.

Mä jäin miettimään, että syntyykö esim kyseisen naisen tarve määrittää itsensä muunsukupuoliseksi siitä, että sukupuoleen liitetään liikaa odotuksia ja ennakkoasenteita, ja mieheyden/naiseuden määritelmä on turhan jäykkä ja kapea? Jos esimerkiksi tuossa artikkelissa mainitut poskipuna ja tietty vyötärö-lantiosuhde eivät olisi mitään naiseuden määreitä, niin tarvitsisiko omaa naiseuttaan kyseenalaistaa, vaikka sellaiset asiat tuntuisivat omaan identiteettiin sopimattomilta tai vierailta? En tiedä, kunhan pohdin. Sukupuolen ei ylipäänsä pitäisi mielestäni olla suuresti ihmistä määrittävä tekijä.

En toki halua mitätöidä toisen kokemusta, ja esimerkiksi transsukupuolisuus on asia erikseen.

Tämä henkilöhän on myös polyamorian puolestapuhuja ja kannattaa moniavioliittoja. Ainakin vielä 2010 asui kolmestaan miehen ja tämän tyttöystävän kanssa. Mies kävi joka toinen yö pökkimässä kutakin naista, naisilla omat huoneensa.

Luulen, että tällaiset jutut hämmentävät ja ahdistavat ihmisiä, koska ne horjuttavat turvallisuudentunnetta, kun opitut normit ja yhteiskunnan rakenne kyseenalaistetaan. Pelätään, että mopo lähtee käsistä ja Sodoma&Gomorra pääsee valloilleen.

Itsekin ahdistun nykymeiningistä, vaikka periaatteessa ei saisi ahdistua. Olen itse biseksuaali nainen, mutta elän yksiavioisessa suhteessa ja se on minulle ainut järkevä ja tunnetasolla sopiva ratkaisu. Periaatteessa siis kuulun itsekin seksuaalivähemmistöön, mutta selkeät nainen-mies, nainen-nainen, sekä mies-mies- parit ovat mielestäni aivan eri asia kuin kolmen, neljän, viiden henkilön ristiinnaimiset.

Vierailija kirjoitti:

Mä jäin miettimään, että syntyykö esim kyseisen naisen tarve määrittää itsensä muunsukupuoliseksi siitä, että sukupuoleen liitetään liikaa odotuksia ja ennakkoasenteita, ja mieheyden/naiseuden määritelmä on turhan jäykkä ja kapea? Jos esimerkiksi tuossa artikkelissa mainitut poskipuna ja tietty vyötärö-lantiosuhde eivät olisi mitään naiseuden määreitä, niin tarvitsisiko omaa naiseuttaan kyseenalaistaa, vaikka sellaiset asiat tuntuisivat omaan identiteettiin sopimattomilta tai vierailta? En tiedä, kunhan pohdin. Sukupuolen ei ylipäänsä pitäisi mielestäni olla suuresti ihmistä määrittävä tekijä.

En toki halua mitätöidä toisen kokemusta, ja esimerkiksi transsukupuolisuus on asia erikseen.

Tämä oli tosi hyvä kommentti. Itsekin koen, että naisiin kohdistetaan vielä nykypäivänä sellaisia odotuksia, joita en edes halua täyttää. En silti koe itseäni yhtään vähemmän naiseksi, vaikken esim. meikkaa, käytä mekkoja tai hameita tai halua äidiksi. Jos joku muu kokee (siis minut), se on hänen ongelmansa. Minusta kun naiseus on muutakin kuin poskipunia ja kapeita vyötäröitä. En silti tarvitse mitään "muunsukupuolisen" kategoriaa voidakseni tai uskaltaakseni olla oma itseni. En ymmärrä, mitä tekemistä asialla on varsinaisesti sukupuoli-identiteetin kanssa. Ehkä enemmänkin itsetunnon?

Jutun perusteella minäkin olisin muusukupuolinen, koska en KOE olevani mies enkä nainen. Minä yksinkertaisesti olen mies, eikä ihmisellä edes ole aistia joka ilmoittaisi kumpaan sukupuoleen tämä kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Muunsukupuolisuus tietäjät voisivat selittää ystävällisemmin, eikä heti ketjun alussa hyökkää päälle.

Voisi sitä tieto jakaa muillekin.

Se on mielisairaus ja mielisairaat arvaamattomasti hyökkää.

Sukupuolia on kaksi: mies ja nainen!

Minä taas en ymmärrä sitä, että miksi se sukupuoli edelleen on olevinaan niin tärkeä asia. Monesti esim., kun kirjautuu johonkin palveluun tai tilaa jotain, pitää ilmoittaa sukupuolensa, vaikka sillä ei luulisi olevan kuin korkeintaan tilastollista merkitystä. Itse ainakin pidän tätä todella häiritsevänä. Ulkomailla tämän asian voi juuri ja juuri ymmärtää, kun osoitteisiin laitetaan Mr/Ms/vastaavaa, mutta Suomessa sukupuolen utelulle ei ole mitään syytä.

En muuten myöskään ymmärrä sukupuolitettuja nimiä, värejä, ammatteja, vaatteita, vessoja jne. Okei, no ymmärrän rintaliivit naisilla, mutta mikä seikka biologiassa tukee ajatusta korkokengistä tai estää miestä käyttämästä hametta? Ihan varmasti ahtaat sukupuolinormitukset tekevät monen elämästä turhan vaikeaa, kun ei saa toteuttaa itseään.

Jaakon peruna kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä sitä, että miksi se sukupuoli edelleen on olevinaan niin tärkeä asia. Monesti esim., kun kirjautuu johonkin palveluun tai tilaa jotain, pitää ilmoittaa sukupuolensa, vaikka sillä ei luulisi olevan kuin korkeintaan tilastollista merkitystä. Itse ainakin pidän tätä todella häiritsevänä. Ulkomailla tämän asian voi juuri ja juuri ymmärtää, kun osoitteisiin laitetaan Mr/Ms/vastaavaa, mutta Suomessa sukupuolen utelulle ei ole mitään syytä.

En muuten myöskään ymmärrä sukupuolitettuja nimiä, värejä, ammatteja, vaatteita, vessoja jne. Okei, no ymmärrän rintaliivit naisilla, mutta mikä seikka biologiassa tukee ajatusta korkokengistä tai estää miestä käyttämästä hametta? Ihan varmasti ahtaat sukupuolinormitukset tekevät monen elämästä turhan vaikeaa, kun ei saa toteuttaa itseään.

Itse näkisin jaottelun varsin kätevänä tapana kategorioida ihmisiä. Esim. lääketieteessä on varsin luonnollista jakaa miehet ja naiset koska heidän biologiansa muokkaa tapaa jolla heitä hoidetaan. Esim. naistentaudit ja miestentaudit - prosentuaalisesti ns. muusukupuolet etc. ovat vähemmistöä.

Kulttuuria on mielestäni kovasti yritetty muuttaa, mutta mainitsemasi hame/vessa/sana/väri etc. asiat ovat vain jonkinmoista puuhastelua, sillä se vinouma tulee varsin nopeasti, vaikkakin harmaata aluettakin voi löytyä. On harhaa luulla etteikö anatomisella sukupuolella olisi suuriin massoihin vaikutusta. Tietysti on ymmärrettävää, varsinkin "vahvan" konstruktionimin nimeen vannomien ismien, jotka tällä hetkellä ajassa levittävät ns. biokieltoa, ottaa huomioon ns. "heikon" konstruktionimisen ajatuksen, että monella ilmiöllä oikeasti voi olla biologinen lähtökohta. Ja kun biologia on lähtökohta törmäämme massapisteisiin jotka muokkaavat ja vinouttavat maailmaa tehden siitä enemmän tai vähemmän kaksinapaisen. 

En kannata tieteenvastaista ajattelua, että jollakin tavalla voi vaihtaa biologista sukupuoltaan syntymän jälkeen. On olemassa maskuliinisia naisia ja feminiinisiä miehiä, eikä biologia välitä jos et tunne itsesi joko mieheksi tai naiseksi.

Entinen androgyyni kirjoitti:

En kannata tieteenvastaista ajattelua, että jollakin tavalla voi vaihtaa biologista sukupuoltaan syntymän jälkeen. On olemassa maskuliinisia naisia ja feminiinisiä miehiä, eikä biologia välitä jos et tunne itsesi joko mieheksi tai naiseksi.

Huvittavaa on se, että onnistuit löytämään niin vanhan ketjun, että sen päivämäärä kuvastaa sinun ikivanhanaikaisia mielipiteitäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Muunsukupuolinen, siis ei mies tai nainen, vaan jotain siltä väliltä. Ei oo noin vaikeeta.

Eli haluaa sekä miesten että naisten edut muttei mitään huonoja puolia kummastakaan. Miehenä kelpaa olla työssä kovempine palkkoineen mutta lähestymistä odottavaksi naiseksi heittäydytään parisuhteen muodostamisen rintamalla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kaikki saavat tuntea päänsä sisällä itsensä miksi tahansa, mutta sukupuolia on edelleen vain kaksi. Ne määrittyvät kromosomien perusteella.

Tiede kuitenkin näyttää ihan muuta. Tiedätkö kuinka paljon pelkästään Suomessa syntyy intersukupuolisia vauvoja? Se että enemmistö kuuluu cis-sukupuoleen, ja sinulle on opetettu että on vain miehiä ja naisia, ei tarkoita etteikö muunlaisia ole.

Kromosomit - tätä on hyvä käyttää perusteluna kaikkeen, koska sanana se kuulostaa hienolta, vaikkei itsellä olisi hajuakaan mitä ne ovat ja miten ne toimii. Monesti ihmisen sukupuolta ei voi yksinkertaisesti määritellä pelkästään kromosomien perusteella. Poikkeukset eivät ole mitenkään harvinaisia, niin luonto toimii.

opetetaan, että on pelkästään miehiä ja naisia, koska tämä on biologinen fakta.

jos saat syntyessäsi xx kromosomin, synnyt mieheksi, jos taas saat xy kromosomin synnyt naiseksi. kromosomeista voitte lukea lisää näissä kahdessa wikipedia artikkeleissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolikromosomi ja https://fi.wikipedia.org/wiki/Kromosomi

poikkeuksia tapahtuu, joka ei kuitenkaan tarkoita uusia sukupuolia, tai sukupuolittomuutta.

Luulen, että muunsukupuolisuus palvelee erityisesti lapsia, jotka eivät vielä tiedä, kumpaa ovat. Siis niitä, jotka ovat syntyneet molempien sukupuolielinten kanssa tai niitä, jotka erittäin voimakkaasti identifioituvat eri sukupuoleen kuin mitä biologinen sukupuoli vihjaisi.

Lapsellani on kaveri, jolla on hyvin perinteinen tytön nimi mutta ulkonäöllisesti hän on pojan näköinen. Aluksi oletin nimen peruteella, että kyseessä on tyttö, kunnes lapseni (tuleva ekaluokkalainen) valisti, ettei tämä ole tyttö. Hetken mietittyään hän lisäsi, ettei varmaan ole poikakaan, kun ei itsekään tiedä, kumpi on.

Lasten on helpompi ruksia se kolmas ruutu koulun typerissä terveystietolomakkeissa, jos ei tunne kumpaakaan sukupuolta omakseen.

Aion ottaa tästä eteenpäin mallia lapseni mutkattomasta suhtautumisesta. Miksi ihmeessä pienen lapsen pitäisi tietää, kumpi hän on? Hän on ihan oma itsensä. Ja jos joku ei aikuisenakaan koe kuuluvansa kumpaankaan, niin se on hänen asiansa. Turha sitä on ihmetellä.