Mitä "vanhan ajan" käytöstapoja kaipaatte takaisin?

Nimenomaan tuota että lapset osaisivat olla hiljaa.

Mä kaipaan teittittelyä, koska sillä tavalla on helppo luoda muodollinen etäisyys toiseen ihmiseen niin, että kommunikaatio on kuitenkin sujuvaa. Tajusin teitittelyn kätevyyden vasta asuttuani Virossa, missä teitittely kuuluu ihan normaaliin tapakulttuuriin.

Perusjuttuja:

-että ihmiset ei hölötä esim. oppitunneilla, luennoilla, leffassa jne

-puhelinta ei räplätä leffassa, ruokapöydässä tai kun on muutoin tarkoitus seurustella ihmisten kanssa IRL

-ovea pidetään auki jos jollain on liikuntavaikeuksia, kantamuksia jne. Ja vaikka ei olisikaan, niin sitä voi pukata vähän ekstraa auki eikä läväyttää seuraavan naamalle.

-katsotaan ettei pysähtyessä tukita koko tietä. Ihan sama onko kyseessä liukuportaat ja niiden yläpää, oven edusta, kaupan käytävä vai jalkakäytävä. En tajua miten vaikeaa on käyttää noin 2 s siihen että astuu vähän syrjään eikä jätä matkalaukkua / ostoskärryjä / lastenvaunuja / koiria /itseään tulpaksi

-kohtelias puhetyyli arkiasioissa: Saisinko suolaa vs Anna se suola, tervehtiminen, kiittäminen, anteeksipyytäminen jos törmää toiseen jne

-ettei töräytellä "totuuksia" kuten v*un ruma kampaus, etenkin kun yleensä on kysymyksessä mielipideasiat, ei faktat. Ja vaikka kyse olisikin jostain sellaisista asioista kuin paino, pituus tai vaikka rintojen koko, niin ei tarvitse laukoa mitään järkyttävät hinkit / oletpa läski / ootpas kääpiö-kommentteja

-Summa summarum: otetaan muut huomioon eikä vaan pyöritä sen oman navan ympärillä

Kaipaan sitä, ettei virkailija puhuttele minua etunimellä kun asioin pankissa tai virastossa, missä tahansa. Ja kuvittele "tuntevansa" minua. Kaipaan miesten herrasmiesmäisiä käytöstapoja, koska usein suusta tulee rumia seksistisiä sanoja. Vaikka suoraan voi sanoa muuten. Jotkut naiset voisivat olla vähemmän muita ohjaavia, luottaa siihen että jokainen osaa myös itse elää. :)

Pöytätapoja.

Kuvottavaa että ruokapöydässä pojankoltiaiset ja osa aikuisista miehistäkin on lippis tai joku piporähjä päässä, ja ne ruokailutavat kuin sioilla ahmitaan kuin viimeistä päivää elettäisiin.

Teitittelyä. Olisi mukavaa pitää pieni etäisyys tuntemattomiin ja puolituttuihin. Vanhempien ihmisten kunnioittavaa kohtelua asiallisen kielenkäytön muodossa vähintään. Asiallista kielenkäyttöä julkisesti, ei typeriä mukanokkeluuksia ja inttämistä somessa tai missään muuallakaan.  Lapsia tulisi kannustaa käyttäytymään hyvin ja palkita siitä. Lapsi saisi osata antaa aikuisten puhua, eikä pälättää päälle. Puhumattakaan siitä, että ensimmäisenä menee pöytään yms. 

Saan varmaan tästä paljon alapeukkuja, mutta laitan silti.

Asialliset, siistit vaatteet. Olen vielä aika nuori, mutta haaveilen aikakausista, jolloin pukeuduttiin tyylikkäästi ja klassisesti. Ei esim.  törkeitä tissitoppeja/avoinaisia kaula-aukkoja, ei ritsikoiden olkaimia esillä, ei mikroshortseja joista pakarat vilkkuvat.  Miehillä ei lökäpöksyjä, joista alushousutkin näkyvät. Miehillä lippikset ja pipot pois sisällä. 

Herrasmiesmäisestä käytöksestä myöskin haaveilen. Esim. mies avaa oven, johon nainen sanoo kiitos, eikä mitään muminaa "kyllämääny osaan ittekkiavatatän".  Joskus olen vitsillä miettinyt, että voi kun nämä Suomen nykyiset uussovinistit ja miesasiamiehet olisivatkin edes vanhan ajan kohteliaita "herrasmiesovinisteja", niin olisi Suomi jo vähän kivempi paikka :)

Teitittely on myös kiva tapa luoda kohteliasuutta. Asuin pari vuotta kulttuurissa, jossa on todella vahva paikallinen teitittelyperinne ja "herra/rouva"kulttuuri ja se tuntui kivalta. Suomessa puhutaan liikaa "sä, toi, se"-tyyppisesti toisista ihmisistä. 

Koululaisilta toivoisin monessa yhteydessä parempaa käytöstä. Ruokalassa käyttäydytään rauhallisesti, otetaan vain sen verran kuin jaksaa syödä, viedään ruokailuvälineet niille varattuun paikkaan. Lakki päähän vasta pihalla. Luokassa ei huudeta yhteen ääneen, vaan annetaan toiselle puheenvuoro, tullaan ajoissa tunnille, päällysvaatteet ja lakki jätetään naulakkoon. Kun jaetaan todistuksia, otetaan se rauhallisesti vastaan, kiitetään ja mahdollisesti kätelläänkin ja katsotaan silmiin. Pukeudutaan koulun juhliin asianmukaisesti siisteihin vaatteisiin. Jätetään verkkarit ja reikäiset farkut kerrankin kotiin odottamaan vapaa-aikaa. Koulun juhlista, konserteista ja teatteriesityksistä poistutaan rauhallisesti, ei ryysimällä ja siinä vaiheessa, kun viimeinen ohjelmanumero tai opettajan ohjeet ovat vielä kesken.

Nuo ovat vanhan eläkeopettajan ajatuksia. Monien tapojen puolesta propagoin koko työurani ajan ja kiitin, silloin kun oli sen aika samoin kuin kannustin, kun sitä tarvittiin. Yritin aina löytää jotain positiivista sanottavaa. Kyllä sinä ope sitten jaksat aina kannustaa, huokailivat oppilaat muka närkästyneenä. Kuitenkin huomasi, että se lämmitti heitä. Kunnioitimme toinen toisiamme. 

-Asiallista pukeutumista kylässä.

-Kengät pois kylässä, ja puhtaat sukat esille.

-Naista kunnioittavaa herrasmies käytöstä.

-Nenäliinan antaminen naiselle.

-Naisen hellä ja kunnioittava kohtelu sen kaikissa muodoissa.

-Hyvät pöytätavat.

-Odotetaan kassajonossa rauhallisesti ja asiallisesti.

Vähemmän yllättäen täällä vaaditaan enimmäkseen miehiltä kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Ikäihmisten auttaminen kadun yli. Milloin tätä enää näkee tapahtuvan? :-(

Nykyään on syytä painaa tuntomerkit mieleen (tai keskeyttää koko tilanne), jos tällaista näkee tapahtuvan, sillä hyvin todennäköisesti auttajien mukaan lähtee joko kukkaro taskusta tai käädyt kaulasta...

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän yllättäen täällä vaaditaan enimmäkseen miehiltä kaikenlaista.

Kuitenkin sellaisia juttuja, jotka olleet joitain vuosikymmeniä sitten ihan arkipäivää ja itsestään selvyyksiä miehille. Vai onko nykymiehet jotenkin heikompaa tekoa, ettei voi vaatia samaa?

Aiemmissa viesteissä onkin ehdotettu jo paljon hyviä juttuja. Itse toivoisin etenkin niin miehiltä kuin naisiltakin sitä, ettei julkisilla paikoilla, kuten metroissa, kälätettäisi ja kailotettaisi omia asioita niin hirveästi. Puhelimeen taikka seurueessa. Joitain vuosia sitten vr:llä (vai hsl:llä) olikin se tietoiskukampanja, jossa valistettiin ihmisiä siitä että voisi olla kailottamatta henkilökohtaisia asioita puhelimessa isoon ääneen julkisissa kulkuvälineissä. Jotenkin noloa, että aikuisille ihmisille on tarvetta tuollaisille valistuskampanjoille. TAi no, onhan nytkin metrossa niitä julisteita, joissa neuvotaan olemaan tunkematta sulkeutuvien ovien väliin ja siten viivästyttämään metron liikkeelle lähtöä. Ja toisissa julisteissa neuvotaan päästämään pysäkillä jäävät ensin ulos, ennen kuin tungetaan sisään. Ikävä kyllä näyttää siltä, että tuokin ohje tulee ihan tarpeeseen mutta valitettavasti sillä ei näytä olevan suurtakaan tehoa kaikkiin ihmisiin.

Eli summa summarum: "vanhoista hyvistä tavoista" saamme vain uneksia, peli on menetetty. Käsittääkseni joskus aikanaan oli tapana, että herrasmies tarjosi penkkiään naisille vaikka ratikassa. Nyt tuntuu kyllä utopistiselta.

Vanhoista tavoista olisi ystävallistä jos ihmisen omaa tahtoa kuuneltaisiin jokapäiväistä elämää koskevissa asioissa ja holhoaminen jätetäsiin vähemmälle. Että kysytään ihmisen omaa tahtoa, tai ja kunniotetaan omaa tahtoa, ja kysytään mitä eikä itse aleta päättelemään pikku aivokopassa että mitä ilman kysmistä asianomaiselta. Mielivalta ja toisen yksilön asioista päättäminen tahdon vastaisesti pakottamalla (vaikka otetaan rahaa ja päätetään että en maksa taksin koska, se on ihan oikein, että rahaa vaan otetaan vastaan eikä makseta takaisin) on tullut trendiksi

joka uhkaa koko yhteiskuntaa. siis tavoista vanha kunnon kysyminen, kysytään kun ei tiedetä eikä nykypäivän default ajattelu ja paranoija.

Kommentina teititelyn kaipuuseen, kumma halu ihmisellä tulla teitellyksi. Siis teititely kuuluu vain viralliseen puheeseen, teitin meitin on sanonta joka sanotaan virneessä. Teitittely ei ole suomea alkuunkaan, eikä kuulu somaliseen vaan katolilaiseen eli  latina pohjaiseen ajttlun lokikkaan. Kieroon sellaiseen.Teitely ja sinuttelu esim. kelan kirjeissä on niin sekavaa että itse kirjeen saaja ei voi tietää onko kyse YOU or YOU kuten englanissa tarkoitetaan massaa ja sitten taas sinua. suomalainen teitittely on teenäistä ja periytyy englanninkielstä jossa you sanan käyttö on aivan mielivaltista sanoisinko mielisairasta, joka on pyrkimyksen myös kelassa jotta asiaks siirtyisi toiseen sosiaaluokkaan josta virkailijat saavat rahaa. Pään sekottaminen persoonapronomineillä on helppoa ja hyvin usein käytetty juttu minä ja sinä te ja sinä sekotetaan helposti ja siten kuuntelijaa manipuloidaan mitä törkeimällä tavalla. sitä käytetään nimenomaan alistamiseen sosiaaliuokkaan tai muuhun tiettyä ryhmää jolla on negatiivinen kaiku koskevaksi. you poor -hyvä simerkki te köyhät, sinä köyhä, köyhät you passiivissa. kuuntelija saattaa ottaa itseensä salakvala negatiivinen vaikutus, lisää narismia ja heikentää itsetuntoa, tai ei ota itseensä vaan ylentää, vieraanuttaa itsensä he köyhät, en minä köyhä - mitä puhuja todennäköisesti itse ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia herrasmiesten elkeitä hatun nostoineen kaikkineen!

Sitten varmaan toivot ne hatutkin takaisin. Ei ole sama pipolla.

Haluaisin jotain siveellisyyttä ja myös sitä että olisi oikeus huomauttaa kohteliaasti ja toinen tekisi sen mukaan sitten korjauksia. Nykyään tuntuu että pitää saada olla oikeus mennä linnan juhliin tyyliin häpyhuulet esillä mutta jos tästä sanoo että anteeksi onko tämä asiallista niin nousee kauhea myrsky. "Muotiasiantuntijat" aloittavat sen junteiksi haukkumisen jos kaikki eivät kehu häpyhuulimekkoa.

Sitä kun emäntä varmisti, että mies raskaan työpäivän jälkeen kotiin saapuessaan jo eteisessä tunsi nenässään vastapaistetun pullan tuoksun ja olohuoneen nojatuoliin istuessaan sai sikaritakin hartioilleen, lämpimät tohvelit jalkaansa ja ison huurteisen käteensä. Ihan erikseen pyytämättä.

Että jutellessa katsottaisiin silmiin, eikä älypuhelimeen.