Anoreksiasta parantuminen

Ei oo kokemusta, mutta uppaan

nyt  sie pittöö syödä ruis leippää et saa ruista ranteisii ja possuu.

On se 40kg aikamoone luutikku, komppaan 3501 sanoi, et ruista vaa rantteesee. Aika surkealta tua näyttää ja ku oot tunnistanu tyhmyytes ni siit vaa ruista ranteesee.

Älä välitä noista, jotka viihdyttävät itseään kustannuksellasi. 

En ole anorektikko, mutta vastaan silti. Joitakin on tullut työn kautta vastaan ja he ovat selvinneet; yksi poikkeus on: ystäväni sisko kuoli anoreksiaan vähän päälle 30 -vuotiaana. Hänellä oli ollut erimittaisia sairastamisjaksoja murrosiästä lähtien. Välissä oli terveitä jaksoja. Viimeinen jakso kesti muistaakseni n. 3 vuotta. Tapauksesta on jo vuosia, enkä osaa kuvata tarkemmin millaista hoitoa hän sai. Sairaalajaksoja oli. 

Tuntemieni anorektikkojen elämä ei sairauden takia ole mennyt siten kuin he ovat haaveilleet, mutta he ovat aikuisia, työtätekeviä, normaalipainoisia naisia. He eivät ole minulle enää niin läheisiä, että tietäisin heidän terveydestään yksityiskohtia. Kun satunnaisesti tapaamme, heissä ei ole mitään "outoa". Uskallan väittää, että jollakin tapaa tunnistan anorektisen energian, joka on minulle eräänlaista vimmaa. Ihminen voi olla langanlaiha ja energinen olematta anorektikko. 

Haaveiden toteutumattomuudella tarkoitan sitä, että jos vaikka opiskelee tanssijaksi pienestä pitäen ja anoreksia tuhoaa lihakset, ne eivät palaudu ja on löydettävä itselleen uusi, mahdollinen haave. Anoreksiaan liittyy varmasti joku haave, tai ainakin päämäärä: itsensä, elämänsä ja sitä kautta ympäristön hallitseminen. Kun on syömättä, se antaa vallan tunteen. Näin kuvittelen. 

Se mitä teidän on, että mitä vanhempi (aikuisikäinen) anorektikko on, sitä kovemman työn takana paraneminen on. Mutta paraneminen on silti ihan yhtä varteenotettava mahdollisuus kuin kuolema. 

Vaikeaa parantumisen alkamisessa on anorektikon uskomattoman voimakas tahto. Toipuminen on myös vuosien prosessi ja vaatii monenlaista hoitoa ja tukea. 

Oletko minkään hoidon piirissä? Luotatko vanhempiisi (mitä nuorempi olet, sitä tärkeämpiä he ovat)? Kuinka vanha olet?

Toivottavasti saat apua. Varmasti kapinoit sitä vastaan, mutta toivottavasti ne, jotka auttavat sinua toipumaan, eivät anna periksi. 

Tunnen entisen anorektikon ja hän on aikuinen mutta terveys kauttaaltaan mennyt. Hormonit, elimet jne kärsineet, joten asialla voi olla vakavia seurauksia.

En ole hoidossa.. Olen 15v ja en nyt ala selittämään tässä miksi olen menettänyt luottamukseni vanhempiini mutten heille pysty asiasta kertomaan... -ap