Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisiä sinkkuja palstalla?
06.12.2016 |
Vieläkö uskotte löytävänne jonkun?
Millaista elämää elätte.. Miten täytätte tyhjiötä ? Itse tunnen ilman parisuhdetta, että koko elämässä ei ole enää mitään järkeä. Tuntuu vaan, että kaikki on menettänyt merkityksensä. Ero pari kk sitten.. ja sattui huonoon saumaan, sillä jäin juuri työttömäksi. Kaikki tuntuu ihan päämäärättömältä ja juurettomalta, järjettömältä. Tuntuu kuin ei olisi omaa elämää ollenkaan eikä mitään tulevaisuutta missään asiassa. Onko muilla ollut tällaisia tunteita eron jälkeen? Ero oli vaikea ja vei valtavasti henkisiä resursseja. Olenkohan vain todella väsynyt?
Kommentit (12)
Tsemppiä! Aika auttaa.
Tosin jos itse olet ollut sinkkuna pari kuukautta, niin itse olen ollut jo - apua, 14 vuotta. Satunnaisia tapailuita on tällä välin ollut, mutta mikään niistä ei johtanut oikeaan suhteeseen. Olen ollut siitä aika surullinenkin. Oikeastaan sittenkin toivoisin löytäväni itselleni rakkaan ihmisen, joka rakastaisi myös minua. Vaikea vaan tietää, että mistä sellaisen löytäisin.
Pidä itsestäsi huolta. Muista myös syödä ja yritä saada nukuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tooosi pitkään ollut sinkkuna, mutta Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato.
Olen tämän vuoden ollut sinkkuna. En vieläkään siedä hyvin itsekseen oloa. Ilman hyvää syytä en pysty edes olla viikonloppuna kotona. Todella paha FOMO. Eilenkin lähdin yksin yöelämään ja sieltä olen vasta nyt palaamassa.
Tapailen paljon miehiä ja roikun melko "huonoissa" fwb-suhteissa, jotka kyllä auttavat todella paljon.
Joskus pelko yksinolosta iskee paniikinomaisesti ja silloin on pakko helpottaa olia treffeillä tai juhlimisella.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sinkkuna joku 3-4 vuotta. Parisuhde olisi kiva kun toisinaan seinille puhuminen kyllästyttää. Kulutan aikaa lähinnä harrastusten parissa. Väliaikaisesti eläkkeellä.
Uusi suhde pelottaa. Entä jos uusi kumppani on samanlainen kuin edellinen? Huono kokemus varjostaa uusien suhteiden luomista. Henkinen väkivalta jättää jälkensä.
Muakin jotenkin jo etukäteen masentaa, että jos ajaudun uudelleen taas suhteeseen joka ei toimikaan. Pelottaa siis eteneminen myös, ristiriitaista.. enkä vielä mihinkään valmis olisikaan. Ankea vaan tämä olotila, kun omakin elämä tuntuu täysin turhalta. Pitänee kokeilla tuota harrastuksiin uppoutumista. -ap
Mulla sinkkuutta takana kolme ja puoli vuotta ja olen menettänyt toivoni parisuhteen löytymisestä. Joitain ihastumisia on näihin vuosiin mahtunut, mutta miehet eivät sitten lopulta ole olleet tosissaan. Elämäni on aika yksinäistä, lähinnä luen, katson telkkaria ja käyn yksin liikuntaharrastuksissa tai kaupungilla. On minulla kavereitakin muutama, mutta kaikilla on ne omat perheet ja sitä myötä menotkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Aika auttaa.
Tosin jos itse olet ollut sinkkuna pari kuukautta, niin itse olen ollut jo - apua, 14 vuotta. Satunnaisia tapailuita on tällä välin ollut, mutta mikään niistä ei johtanut oikeaan suhteeseen. Olen ollut siitä aika surullinenkin. Oikeastaan sittenkin toivoisin löytäväni itselleni rakkaan ihmisen, joka rakastaisi myös minua. Vaikea vaan tietää, että mistä sellaisen löytäisin.
Pidä itsestäsi huolta. Muista myös syödä ja yritä saada nukuttua.
Kiitos tsempistä! Mua pelottaa jotenkin nämä tuntemukset, kun oma elämä tuntuu niin turhalta. Sitten pelottaa etten yksin pärjääkään tai onnistukaan yksin rakentamaan elämää. Pitää vaan ajatella, että varmasti pystyn..jos sä olet pystynyt 14 vuoden ajan, niin enköhän mäkin pysty. Miks en pystyisi. Ahdistavia nämä pelot, ja sitten kun mikään ei huvita tai tunnu miltään, tuntuu niin tyhjältä.. koitan innostua asioista ja välillä innostunkin. Mutta 90% minusta on tunnotonta mössöä.-ap
Kannattaa rakentaa oma elämänsä. Ei ole tervettä vaan pikemminkin osoitus jostain läheisriippuvuudesta jos eron käsittelemisenkään jälkeen ei tunne itseään merkitykselliseksi ja nauti elämästään. Epätoivoisuus saa kaiken maailman häiriintyneet hoksaamaan tilaisuutensa tulleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Finderella kirjoitti:
Olen tämän vuoden ollut sinkkuna. En vieläkään siedä hyvin itsekseen oloa. Ilman hyvää syytä en pysty edes olla viikonloppuna kotona. Todella paha FOMO. Eilenkin lähdin yksin yöelämään ja sieltä olen vasta nyt palaamassa.
Tapailen paljon miehiä ja roikun melko "huonoissa" fwb-suhteissa, jotka kyllä auttavat todella paljon.
Joskus pelko yksinolosta iskee paniikinomaisesti ja silloin on pakko helpottaa olia treffeillä tai juhlimisella.
Mä tein nuorempana noin mutta nyt ei jotenkin pysty. Yritän opetella tähän yksinoloon ja yksinäisyyteen, etten tuntis oloani ihan paskaksi, mutta vaikeaa se on. En uskalla vielä deittailla kun en halua mihinkään epämääräisiin kuvioihin jossa voisin satuttaa itseeni lisää.. -ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa rakentaa oma elämänsä. Ei ole tervettä vaan pikemminkin osoitus jostain läheisriippuvuudesta jos eron käsittelemisenkään jälkeen ei tunne itseään merkitykselliseksi ja nauti elämästään. Epätoivoisuus saa kaiken maailman häiriintyneet hoksaamaan tilaisuutensa tulleen.
Juuri tätä yritän. Että uskoisi itseensä ja siihen et kaikki järjestyy ja pystyy rakentaa vahvan oman elämän. Koska tunnistan nämä ongelmani, en siksi nyt lähde tapailemaan ketään, kun juuri tuo riski on että päädyn jonkun sekopään kanssa yhteen. Ihminen joka vaikuttaa kuin taivaanlahjalta, harvoin on sitä todella. Kokemusta tästä. Enkä kahdessa kuukaudessa ole vielä täysin käsitellyt eroa, itsesyytöksiä tulee edelleen vaikka suhteessa mua kohdeltiin kaltoin.. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Aika auttaa.
Tosin jos itse olet ollut sinkkuna pari kuukautta, niin itse olen ollut jo - apua, 14 vuotta. Satunnaisia tapailuita on tällä välin ollut, mutta mikään niistä ei johtanut oikeaan suhteeseen. Olen ollut siitä aika surullinenkin. Oikeastaan sittenkin toivoisin löytäväni itselleni rakkaan ihmisen, joka rakastaisi myös minua. Vaikea vaan tietää, että mistä sellaisen löytäisin.
Pidä itsestäsi huolta. Muista myös syödä ja yritä saada nukuttua.
Kiitos tsempistä! Mua pelottaa jotenkin nämä tuntemukset, kun oma elämä tuntuu niin turhalta. Sitten pelottaa etten yksin pärjääkään tai onnistukaan yksin rakentamaan elämää. Pitää vaan ajatella, että varmasti pystyn..jos sä olet pystynyt 14 vuoden ajan, niin enköhän mäkin pysty. Miks en pystyisi. Ahdistavia nämä pelot, ja sitten kun mikään ei huvita tai tunnu miltään, tuntuu niin tyhjältä.. koitan innostua asioista ja välillä innostunkin. Mutta 90% minusta on tunnotonta mössöä.-ap
Pyydä ihan reilusti apua kun sitä kaipaat ja olethan yhteydessä ystäviisi. Mikä vaan tekee oloasi paremmaksi, niin sitä kannattaa kokeilla. Kyllä sinä varmasti selviät!
Jos pidät "parisuhteen kaipuuta" päällä, niin varmaan sellaisen taas löydät.
(Itselle kävi niin, että mitä pidemmälle sinkkuus eteni, sitä vähemmän parisuhdetta kaipaan. Itseä hieman surettaa juuri se, että toistuneiden pettymysten takia en enää ole kovin uskaltanut edes ihastua.)
Finderella kirjoitti:
Olen tämän vuoden ollut sinkkuna. En vieläkään siedä hyvin itsekseen oloa. Ilman hyvää syytä en pysty edes olla viikonloppuna kotona. Todella paha FOMO. Eilenkin lähdin yksin yöelämään ja sieltä olen vasta nyt palaamassa.
Tapailen paljon miehiä ja roikun melko "huonoissa" fwb-suhteissa, jotka kyllä auttavat todella paljon.
Joskus pelko yksinolosta iskee paniikinomaisesti ja silloin on pakko helpottaa olia treffeillä tai juhlimisella.
Toivottavasti kaikki sinkkunaiset ei ole tuollaisia sekopäitä.
Olen ollut sinkkuna joku 3-4 vuotta. Parisuhde olisi kiva kun toisinaan seinille puhuminen kyllästyttää. Kulutan aikaa lähinnä harrastusten parissa. Väliaikaisesti eläkkeellä.
Uusi suhde pelottaa. Entä jos uusi kumppani on samanlainen kuin edellinen? Huono kokemus varjostaa uusien suhteiden luomista. Henkinen väkivalta jättää jälkensä.