Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua kämppistä vaan naisen
06.12.2016 |
Ahdistaa elää liitossa jossa ollaan kuin kämppiksiä vaimon kanssa. Ja jos kämppistä hakisin niin valinta ei olisi vaimoni.
En suoraan sanottuna saa mitään enää tästä liitosta. Läheisyyttä ja seksiä ei ole, vaikka mitä tekisin tai olisin tekemättä. Ja silti molemmat kituu tässä ja vanhenee. Minulla olisi niin paljon rakkautta ja hellyyttä jaettavana, pitäisin naista hyvänä. En halua enää elää kämppiksenä ja kärvistellä!
Haluaisin olla mies naiselleni ja kokea vastarakkautta.
Kommentit (78)
Meillä pitkä liitto. Kyllä tässä ihan parisuhteessa eletään. Rakkautta ilmassa edelleen. Ensikosketuksemme oli jo -80 luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää muista, jos sitä nyt ikinä olen edes kokenut, miltä tuntuu kun joku haluaa että halaan häntä tai että joku halaa minua :(
No miten parisuhde pääsi tuohon tilaan?
Ei vaimo halua terapiaa. Ei hän minua enää halua seksuaalisesti tai ole halunnut pitkiin aikoihin. Hän tuntuu olevan tyytyväinen tähän kylmäkkään ihan ok perhe-elämään. Tosin uskon että hän haikailee myös miehen lämpöä, kunhan se en ole minä.
Toivoisin vain että hän ymmärtäisi miten kärsin tässä. Antaisi minun etsiä jonkun joka arvostaa minua ja haluaa että minä kosketan häntä.
En halua ok elämää ilman läheisyyttä, anteeksi vain. Haluan elää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot siis valmis tekemään mitä vaan, että saisit läheisyyttä, mutta et kuitenkaan antamaan vaimollesi sitä, mitä hän haluaa. Takaan nimittäin, että KUKAAN nainen ei kieltööydy nautinnollisesta seksistä. Tosiasia on vaan, että seksi sun kanssa ei enää anna vaimollesi nautintoa. Mieti itse, miksei.
Tahtoisin nähdä ja kokea uusia asioita ihmisen kanssa joka nauttii läheisyydestäni. Ei vain kämppiksenä vaan myös naisena rinnallani.
Näkisin hänen hymyilevän jutuilleni ja jakavan surut ja murheensa.
Kuinka vaikeaa on koskettaa toista? Edes läpsäistä kämmenellä selkään? Halata, pussata... jos tietää toisen pitävän kosketuksesta niin millainen puoliso ei koske toista silloin? Ikinä?
Ehkä olen niin paha ihminen etten ansaitse rakkautta tässä elämässä :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ärsytys on kun vaimo tietää minun kärsivän tästä, mutta ei tee asialle mitään. Pitäisi elää ok elämää ilman läheisyyttä. Ja läheisyyttä hän ei toki pelkää, minä en vain liene sen arvoinen.
En tiedä kauanko jaksan odottaa, siihen astiko että vaimoni löytää uuden?
-ap
Kuulostaa meidän liitolta! Lakkasin haluamasta miestäni, kun hän arvosteli rumasti vartaloani ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Sairastin synnytyksen jälkeistä masennusta eikä miestä kiinnostanut lainkaan minun tai vauvan hyvinvointi. Myöhemmin mies totesi ettei ymmärtänyt asian vakavuutta ja sanoi ettei niin tapahdu enää. Paskapuhettahan tuo oli. Vuosien aikana mies on myös kehittänyt itselleen jonkinlaisen alkoholiongelman. Tosin miehen mukaan kyseessä ei ole mikään ongelma, koska hän juo yleensä vasta lasten mentyä nukkumaan ja hoitaa työnsä kunnolla. Kuulema kaikki on hyvin, koska hänhän on kuitenkin kotona eikä baarissa juomassa. No, oli miten oli, ei tee mieli seksiä tai mitään muutakaan tuollaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miten parisuhde pääsi tuohon tilaan?
Kun tietäisi. Vuodet vierineet nopeasti. Alkaa varmaan ikää tulla niin miettii enemmän mitä olisi voinut kokea. Kait sitä kaipaa vielä ihailua. Tietoa että vielä kelpaa. Itsekästä.
Miten olisikin mukava kun joku painautuisi kylkeen sen takia että haluaa tuntea mun sydämen sykkeen.
Miten vaimo reagoi, jos päätät lähteä? Pärjääkö hän taloudellisesti itsekseen, joutuuko vaikeuksiin, vai katsooko peräti olevansa oikeutettu nöyrään elättäjään? Onko vaimolla monopoli lapsiin vai jakaisitteko vastuun eron jälkeen? Kumpi muuttaisi ja kuinka kauas? Onko vaimo välinpitämätön vai tyyppiä, joka tuntee vääryyttä ja kostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä siihen uuden ettimiseen vaimosi lupaa tartte.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa meidän liitolta! Lakkasin haluamasta miestäni, kun hän arvosteli rumasti vartaloani ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Sairastin synnytyksen jälkeistä masennusta eikä miestä kiinnostanut lainkaan minun tai vauvan hyvinvointi. Myöhemmin mies totesi ettei ymmärtänyt asian vakavuutta ja sanoi ettei niin tapahdu enää. Paskapuhettahan tuo oli. Vuosien aikana mies on myös kehittänyt itselleen jonkinlaisen alkoholiongelman. Tosin miehen mukaan kyseessä ei ole mikään ongelma, koska hän juo yleensä vasta lasten mentyä nukkumaan ja hoitaa työnsä kunnolla. Kuulema kaikki on hyvin, koska hänhän on kuitenkin kotona eikä baarissa juomassa. No, oli miten oli, ei tee mieli seksiä tai mitään muutakaan tuollaisen kanssa.
Kaikkiin omalta kohdalta joudun ruksiin ei. Olen ns. hyvä mies ja isä. Ok en mikään prinssi täydellinen lähellekään. Ainoa kiistan aihettaja onkin läheisyyden ja seksin puute. Ja näistä suurin tuo läheisyyden puute. Olen niin kyllästynyt jakamaan pyykkivuorot ihmisen kanssa joka ei halua mun kosketusta tai kosketa mua. Olen tunteella elävä ihminen ja suhteessa tyyliin all or nothing. Kuitenkin tässä pskassa suhteessa jo vuosia toivonut että huomenna asiat muuttuu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tuollaista huonossa liitossa roikkumista. Ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten vaimo reagoi, jos päätät lähteä? Pärjääkö hän taloudellisesti itsekseen, joutuuko vaikeuksiin, vai katsooko peräti olevansa oikeutettu nöyrään elättäjään? Onko vaimolla monopoli lapsiin vai jakaisitteko vastuun eron jälkeen? Kumpi muuttaisi ja kuinka kauas? Onko vaimo välinpitämätön vai tyyppiä, joka tuntee vääryyttä ja kostaa?
En tiedä. Varmaan olisi iloinen kun tajusin lähteä ja päästin hänet menemään. Löytäisi sen prinssi uljaan joka mä en kyennyt hänelle olee.
Vastuut jaettaisiin. Rakastan lapsiani yhtä paljon kuin vaimoani. Sitten vain pitäisi tottua että lapsiani hoitaisi myös joku random isäpuoli.
Sano sille vaimolle, että jos ei suostu pariterapiaan eikä selvittämään asiaa muutenkaan, niin se on eron paikka. Ei tuo ole elämää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuollaista huonossa liitossa roikkumista. Ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan.
Lapset ensin, onnellisuus sitten. Pitää miehen nöyränä, kun tietää, mitä häneltä ja lapsilta voidaan ottaa pois.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuollaista huonossa liitossa roikkumista. Ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan.
Ne lapset ja usko ikuiseen rakkauteen. Joutsenpari, kuin omat isovanhemmat... Elämän perusasioita.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ärsytys on kun vaimo tietää minun kärsivän tästä, mutta ei tee asialle mitään. Pitäisi elää ok elämää ilman läheisyyttä. Ja läheisyyttä hän ei toki pelkää, minä en vain liene sen arvoinen.
En tiedä kauanko jaksan odottaa, siihen astiko että vaimoni löytää uuden?
-ap
No mitäpä jos tekisit ihan itse?
http://avioerohakemus.net/
Alue: Aihe vapaa
Oman itsesi vuoksi siis otat eron ja lopetat valittamisen.