Illan virkku tai aamun torkku. Opittu tapa vai perusominaisuus?

Perusominaisuus. Mulle aikaiset aamuherätykset on ihan tuskaa vaikka olisin nukkunut kunnon yöunet. Ja kotoa en ainakaan tätä iltavirkeyttäni ole ainakaan oppinut, sillä kummatkin vanhempani taas ovat aamuihmisiä. Itse olen taas aina tykännyt valvoa myöhempään ja nukkua pitkään. Tuo rytmi mulla ihan automaattinen silloin, kun ei ole aikaisia herätyksiä esim. lomilla.

Onneksi nykyajan työelämässä on myös joustoa ja kun tiimitkin ovat jakautuneet eri mantereille, ei ole niin väliä mihin aikaan sinne toimistolle itsensä saa kammettua. Mieheni on illanvirkku ja menee töihin vasta iltapäivästä. Osa tiimistä on Intiassa ja osa Kaliforniassa ja kun näiden kanssa palaveerataan, niin Suomessa on silloin ilta. Joskus on hyväkin kuppelehtia siellä toimistossa puolilleöin tai ylikin, koska kalifornialaiset on silloin hommissa ja yhteydenpitoa vaativat jutut edistyvät hyvin. Aamuvirkut voivat säätää sitten intialaisten kanssa ja kaikki on tyytyväisiä.

Ihan perusominaisuus, synnynnäinen piirre. Tieteellisesti todistettu fakta, että näin on.

Esimerkin voi sitten ottaa omasta elämästä, minä olen vauvasta saakka ollut vahvasti iltavirkku. Aamut ovat olleet minulle aina painajaisia, ja luontaisesti olen virkeä ja parhaimmillani klo 17-01, silloin olen energisin, aikaansaavin, ajatus juoksee parhaiten, olen nopea ja kiinnostunut ja innostunut, valmis sekunnissa vaikka mihin. Luontainen uniaika olisi klo 01:30-09:30, ollessani vuorotteluvapaalla vuoden nukuin aina ilman herätyskelloja ym juuri tuon ajan, ja olin terve ja pirteä ja hyvinvoiva. Sama rytmi oli lapsena kaikki loma-ajat ym.  Työaikojen takia olen joutunut heräämään vuosikausia aivan liian aikaisin, ja silloin olen koko päivän ihan pihalla ja tehoton, vaikka kuinka yrittäisin olla pirteä. Yritän mennä aikaisin sänkyyn, mutta uni ei vain tule ennen yhtä vaikka mitä tekisi. Ei vaikka olisi millainen univaje. Koska töiden takia pitää herätä klo 06:00, niin saan arkisin unta vain viisi tuntia yössä, ja se on aivan liian vähän, en pärjää sillä mutta en myöskään nukahda siitä huolimatta aikaisemmin (en nuku kyllä päiväuniakaan). Olen kokeillut melatoniinit, aamuiset kirkasvalolamput, kaikki netin unihygieniaohjeet, syömisaikojen muuttamiset ja kaiken mitä vain keksin, ei vaan auta. Minä olen niin vahvan biologisesti aamu-uninen iltavirkku, että en voi sille mitään. Tämä on oikeasti ongelma, koska tuon univajeen takia flunssat ym iskee minuun helpommin ja paino nousee kun elimistö on koko ajan pienessä stressitilassa. On pakko etsiä työ, jossa olisi inhimillisemmät työajat.

Ja joku aamuvirkku voi vapaasti kokeilla sitä että pari vuotta jokainen arkipäivä häntä väkisin valvotetaan 01:30 saakka. Ja tulla kertomaan kuinka kivaa ja virkeää elämä silleen on.

Minut äiti vei hoitoon ennen seitsemää, ja silti minä valvoin iltaisin ja kuuntelin kun äiti nukkui. Olin aamuisin aina järjettömän väsynyt, mutta en pystynyt perhepäivähoitajalla nukkumaan edes päiväunia kun olin 4-5-vuotias, kyllä se oli tasan yhtä helvettiä kuin nykyäänkin, enkä todellakaan ole joskus kolmevuotiaana tahallani unirytmiäni laittanut väärään aikaan. Nukahtaminen aina ollut vaikeaa. Äitini taas on tyyppiä joka nukahtaa siinä sekunnilla kun pää osuu tyynyyn.

Vierailija kirjoitti:

Minut äiti vei hoitoon ennen seitsemää, ja silti minä valvoin iltaisin ja kuuntelin kun äiti nukkui. Olin aamuisin aina järjettömän väsynyt, mutta en pystynyt perhepäivähoitajalla nukkumaan edes päiväunia kun olin 4-5-vuotias, kyllä se oli tasan yhtä helvettiä kuin nykyäänkin, enkä todellakaan ole joskus kolmevuotiaana tahallani unirytmiäni laittanut väärään aikaan. Nukahtaminen aina ollut vaikeaa. Äitini taas on tyyppiä joka nukahtaa siinä sekunnilla kun pää osuu tyynyyn.

Minä olen myös ollut lapsesta saakka iltavirkku. Nukahtaminen on helppoa minulle luontaiseen aikaan eli yhden-kahden kieppeillä yöllä, silloin nukahdan heti kun laitan pään tyynyyn. Mutta nukahtaminen on kamalan vaikeaa ellei jopa mahdotonta minulle ei-luontaiseen aikaan. Jos menen klo 23 nukkumaan, sammutan valot ja laitan pään tyynyyn, pyörin hereillä monta tuntia. Saati jos menen sitä ennen nukkumaan. Ja herätys on töiden takia aina 6:30, päiväunia en nuku. Sama se oli jo kouluaikana, kouluun piti herätä seiskalta mutta en kyennyt nukahtamaan ennen puoli yhtä millään, edes pikkulapsena. Olen ehkä kerran elämässäni nukahtanut ennen klo 23, ja silloin olin kovassa influenssassa. 

Älkää iltavirkut siis luulko että teillä on uniongelmia jos teillä on "nukahtamisvaikeuksia" ennen puolta yötä. Se on vain teille täysin epäluonnollinen nukkumaanmenoaika eikä ole ihme jos ei nukahda täysin epäsopivaan aikaan.

Jotta ihminen kykenee vaipumaan uneen, tulee hänen elimistönsä lämpötila laskea hieman ja melatoniinia olla erittynyt verenkiertoon tietyn verran. Elimistön yksilöllinen (geneettisesti määräytynyt, synnynnäinen) kronobiologinen kello säätelee näitä elimistön toimintoja eli elimistön vuorokaudenaikaista lämpötilan vaihtelun sykliä, hormonien eritystä jne. Ja iltavirkuilla elimistön lämpötila alkaa laskemaan myöhempään kellonaikaan kuin aamuvirkuilla. Siksi iltavirkku ei kykene nukahtamaan aikaisin illalla, elimistö ei mahdollista sitä vaikka kuin päättäisi mennä aikaisemmin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu aamuvirkkujen  ehdoilla. Ikävä kyllä. Sen takia iltavirkkujen on pakko yrittää opetella aamuvirkkujen rytmiä, mutta se on hyvin vaikeaa, iltavirkut eivät sopeudu siihen kunnolla vaan kärsivät väsymyksestä. 

Lisäisin tähän, että juuri aamuvirkut väittävät, että kyseessä on tapa eikä ominaisuus. Aamu-unisia on iät ja ajat syytetty laiskoiksi tai etteivät vaan viitsi opetella toista rytmiä. Aamuvirkkujen rytmissähän täällä kaikki joutuu menemään, mutta ei se tee aamu-unisesta aamulla virkeää, vaikka kuinka olisi nukkunut.

Vai ovatko ilta-uniset pirteitä ja parhaimmillaan, kun illalla sinnittelevät hereillä?