Illan virkku tai aamun torkku. Opittu tapa vai perusominaisuus?

Sisäsyntyistä. Sitä on aika paljon tutkittukin. Enkä todellakaan ole aamuisin virkkuna, vaikka olisin nukkunut tarpeeksi.

Perusominaisuus. Olen ihan lapsesta ollut illan virkku ja aamulla aikaisin herääminen on ollut aina tuskaa.

Kyl mä luulen, että se on perusominaisuus. Mä saatan olla hyvinkin vähäisillä unilla virkeänä vielä illalla. Mutta kyllä siihen silti pystyy vaikuttaa. Jos mulla on viikon putkeen aikaista aamuvuoroa ja herätykset 4-5 välillä aamuyöllä, niin kyllä se pikkuhiljaa helpottuu ja tuntuu ihan normaalilta. Sitte pitää vaa mennä nukkumaan ennen ku tulee se virkistäytyminen eli ennen kymmentä olis hyvä. Muuten saa vain muutaman tunnin unta. Ja kyl sen huomaa sit seuraavana vapaapäivänä, kun kuitenkin herää ennen seitsemää, vaikkei olis mihinkään menoa.

Pystyn hyvin heräämään aamulla kun kello soi ja lähtemään töihin. Ei se silti muuta sitä, että olen illan virkku. Vihaan aamuja, olen pahantuulinen ja myrtsi. Illalla taas olen hyvällä tuulella ja jaksan eri tavalla.

Sanoisin siis, että kyllä se on ihmisessä itsessään eikä opittu tapa.

Tämä ei ole mikään mielipideasia vaan sitä on tutkittu tieteellisesti paljon ja tiedepiireissä asiasta ollaan täysin yksimielisiä: se on synnynnäinen, biologinen ominaisuus. Toki jotkut ei ole aamuvirkkuja eikä iltavirkkuja vaan jotain siitä väliltä, sellaiset henkilöt sopeutuu helpommin rytmin vaihdoksiin ja voi opetella uudenlaista rytmiä. Jos on voimakkaasti iltavirkku tai aamuvirkku (kuten osa ihmisistä on), niin se on niin vahvasti "koodattu" biologiaasi ja fysiologiaasi, että et voi sitä opettelemalla muuttaa, sinun biologinen rytmi on sellainen kuin se on. 

Sisäsyntyistä. Kyllä mä saan itseni ylös kello 6:30, mutta en todellakaan oo hyvällä tuulella vaikka oisin nukkunut 8 tuntia. Kesällä on helpompaa, koska talvisin kärsin kaamosmasennuksesta ja saatan vapaapäivänä nukkua vuorokaudesta 14 tuntia. Opintojen jälkeen työttömänä elin omassa rytmissäni ja se kääntyi siihen että nukahdin yhden aikaan ja heräsin ilman kelloa yhdeksältä pirteänä.

Opittu ominaisuus.

Rytmiä pystyy muuttamaan jos haluaa ja tarve vaatii.

Perusominaisuus, joka on kehittynyt evokuution myötä. Varhaisille ihmisyhteisöille on ollut hyödyllistä, että ihmisillä on erilaisia unirytmejä. Oli turvallisempaa että ihmiset nukkuivat ja valvoivat eri aikaan, koska valveilla olijat pystyvät vartioimaan muita.

Ihminen pystyy kyllä heräämään ja menemään nukkumaan omasta rytmistään poikkeavaan aikaan, mutta omaa rytmiä pystyy muuttamaan yhtä helposti kuin voi estää sormien ihoaan rypistymästä uimisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Opittu ominaisuus.

Rytmiä pystyy muuttamaan jos haluaa ja tarve vaatii.

Ja lähde tälle väitteellesi, kiitos. 

Tiedoksesi, tämäkään asia ei ole mikään mielipidekysymys.

Vierailija kirjoitti:

Opittu ominaisuus.

Rytmiä pystyy muuttamaan jos haluaa ja tarve vaatii.

Miksi sinä väität tällaista, joka ei pidä paikkaansa? Olet täysin väärässä, etkä pysty millään tavalla perustelemaan väitettäsi.

Nyt täytyy muistaa aivan fundamentaali perustotuus, joka on siis se että vuorokausi ja kellonaika on pitkälti teollisen yhteiskunnan keksintöä. Siksi on hieman harhaanjohtavaa mitata asiaa illalla ja aamulla. Ne ovat, sanoisinko, sosiaalisia konstruktioita. Ei se ihmisen sisäinen kello tiedä onko aamu vai ilta, kyseessä on aivan eri asiat.

Sisäsyntyistä. Itse olen jotain siltä väliltä, mutta ehkä enemmän aamuvirkuksi taipuva. Mies ja lapsi ovat selkeästi iltavirkkuja. Päiväkotiaamut lapsen kanssa ovat ihan toivottomia, kun hän on vielä tunti heräämisen jälkeen niin unessa, ettei saa syötyä aamupalana. Menee nukkumaan kahdeksalta, mutta on silti pannu jumissa aamuisin melkein 12h unien jälkeen. Lomalla, kun pystyy pitämään 22-9, unirytmiä, sujuu aamut lapsen kanssa paljon paremmin.

Mä taas olen aamuvirkku. Kouluun ei oikeastaan koskaan tarvinnut äidin herätellä. Kun isä lähti töihin n. 6.15 niiin oltiin kaksoissiskon kanssa heti ylhäällä. :) Itse vihasin myöhäisiä kouluaamuja etenkin 10 aamut oli tuskaa. Nykyisinkin menen töihin aikaisin. Monta vuotta kuljin niin, että olin jo klo 6 töissä. Lapsen kanssa en voi niin aikaisin nousta mutta koko tarha-ajan oltiin tarhan ovella jo 6.30.

Mitä pitkään nukkumiseen tulee on se mulle ainakin käytännössä mahdotonta, jos en ole todella todella väsynyt. Siltikään en pysyt nukkumaan kuin max 8 asti, jos sinnekään. Klo 12 nukkuminen olisi jo maailmanluokan ennätys itselle. Liekö nukkunut siinne asti sitten pikkuvauvana olon jälkeen. Talvella väsyttää enemmän kuin kesällä eli mulla ilmeisesti silmät reagoivat valonmäärään herkästi.

Lapsi on onneksi aamuvirkku, joten olen selvinnyt helpolla aikaisista kouluaamuista. Harvoin tarvitsee tapella heräämisen kanssa klo 8 aamuinakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opittu ominaisuus.

Rytmiä pystyy muuttamaan jos haluaa ja tarve vaatii.

Miksi sinä väität tällaista, joka ei pidä paikkaansa? Olet täysin väärässä, etkä pysty millään tavalla perustelemaan väitettäsi.

Miten niin? Rytmiä pystyy muuttamaan. Netti pursuaa ohjeita siihen, jos haluaa rytmiänsä muuttaa.

Ihmisen kronotyypissä (iltavirkku vs. aamuvirkku tai jotain siltä väliltä) ja sirkadiaanisessa rytmissä ei ole kyse pelkästään nukahtamisajasta tai heräämisajasta, toisin kuin moni luulee. Kyse on vireystilan vaihteluista vuorokauden aikana. Iltavirkut on "parhaimmillaan" illalla (esim ajatukset juoksee parhaiten) ja huonoimmillaan aamuvarhaisella, vaikka pakottaisivatkin itsensä herätyskellolla aikaisin ylös.

Ihminen voi pakottaa itsensä sellaiseen nukahtamisaikaan ja heräämisaikaan, joka on hänen biologiansa vastainen ja opetella väkisin itselleen epäsopivan rytmin esim työaikojen takia, mutta sillä on haittansa (kuten jatkuva päiväaikainen väsymys, lisääntynyt sairastuvuus, epävireä olo jne). 

Vierailija kirjoitti:

Opittu ominaisuus.

Rytmiä pystyy muuttamaan jos haluaa ja tarve vaatii.

Rytmiä pystyy kyllä muuttamaan, jos haluaa ja tarve vaatii, mutta ei se sitä perusominaisuutta mihinkään poista. Minä olen illan virkku ja aamun torkku, enkä tarvitse kuin viikonlopun siihen että nukkumaanmenoaika venähtää ihan huomaaatta puolilleöin, vaikka arkena heräänkin töiden vuoksi viideltä.

Kukahan mut opetti iltavirkuks, kun äiti ja isä oli aamuvirkkuja? Isä oli jopa vihainen mulle kun nukuin myöhään.

On täysin oma valinta millaista vuorokausirytmiä noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opittu ominaisuus.

Rytmiä pystyy muuttamaan jos haluaa ja tarve vaatii.

Miksi sinä väität tällaista, joka ei pidä paikkaansa? Olet täysin väärässä, etkä pysty millään tavalla perustelemaan väitettäsi.

Miten niin? Rytmiä pystyy muuttamaan. Netti pursuaa ohjeita siihen, jos haluaa rytmiänsä muuttaa.

Ensinnäkin netti pursuaa kaikenlaista, joka ei pidä paikkaansa tai jolle ei ole tieteellistä perustetta vaan on tieteen näkökulmasta huuhaata.

Toisekseen. Kyllä rytmiä pystyy jonkin verran muuttamaan, mutta itselle epäluontaisen rytmin opettelu aiheuttaa sen että on herkästi koko ajan vähän väsynyt olo. 

On kolmenlaisia ihmisiä: iltavirkkuja, aamuvirkkuja ja ihmisiä siltä väliltä. Ne välimuotoihmiset pystyy melko helposti opettelemaan uudenlaisen rytmin. Mutta ne jotka on voimakkaasti iltavirkkuja tai voimakkaasti aamuvirkkuja, ei sopeudu fysiologisesti uuteen rytmiin kunnolla, vaikka sellaisen yrittäisivät opetella. Ja se luontainen unirytmi (iltaunisuus, aamu-unisuus, tietynlainen vireystilan vaihtelu tiettyinä vuorokauden aikoina) palaa takaisin, jos elämän olosuhteet sen sallivat (loma-aika, sopivammat työajat, erirytminen lapsi kasvaa isoksi jne).

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu aamuvirkkujen  ehdoilla. Ikävä kyllä. Sen takia iltavirkkujen on pakko yrittää opetella aamuvirkkujen rytmiä, mutta se on hyvin vaikeaa, iltavirkut eivät sopeudu siihen kunnolla vaan kärsivät väsymyksestä.