Ahdistava tilanne miehen kanssa. Ihastui toiseen ja toimi näin

Olen sanonut miehelleni, että ihastua saa, mutta sinä päivänä kun minun täytyy siitä kärsiä, niin suhde on loppu.

Vierailija kirjoitti:

P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä ihmeessä kiinni tuollaisesta kultakimpaleesta.

Naiset ei vissiin koskaan suhteessa ollessaan ihastu muihin.

Ihastumia ja rakastumisia tulee ja menee, mutta suhteeseen sitoutunut ei lähde riskeeraamaan suhdettaan, jos sydämessään arvostaa ja kunnioittaa kumppaniaan.

Ihastus on tunnetila, joka perustuu täysin tuntemattomuuteen ja omaan mielikuvitukseen sen hyvyydestä. Kannattaako oma suhde laittaa sen vuoksi vaakalaudalle?

Viisas ja kypsä ihminen eroaa, jos on tyytymätön suhteeseen ja sen jälkeen hakee ihastusta.

Kyllä ap. tapauksessa raja on ylitetty, eikä sitä suhdetta ja rakkautta mitä oli ennen miehen ihastusta, enää edes ole, eikä sitä saa enää ehjäksi, vaan luottamus ja arvostus on rakennettava uudestaan. Herää vain kysymys, onko ap. siihen valmis ja onko suhde tai edes mies, sen arvoinen.

Mutta jos ei usko saavansa parempaakaan niin silloin ei eroa, vaikka suhde ei täydellinen oiskaan. Mutta ei silti ole aivan tyytyväinenkään, ja voisi oikeastaan jättää kumppaninsa koska tahansa. Miehet varsinkin alkaa tässäkin tapauksessa olemaan naisen kanssa, (siis jos nainen ei tunne heitä kohtaan oikein mitään) jos nainen vain on tarpeeksi haluttava. Ja onhan sellainen kumppani (mies) aina jonkun aikaa ihan kiinnostava, vaikkei se oikea olisikaan.

Ei se että ihastuu tarkoita että oma kumppani on huono.Oma kumppani on vaan niin tuttu ja ehkä ennalta-arvattava.Uudessa ihmisessä on uutuudenviehätystä ja vaikuttaa jännittävältä.Arki on sit arki ja mun mielestä ei voi verrata kahta ihmistä jos toisen kans olet vaikka asunut pitkään ja huonotkin puolet tulleet esille kun toinen jonka tunnet vain pintapuolisesti.Eli ihastua kyllä voi mutta mies toimi väärin kun lähestyi kohdetta ja halusi enemmän.Jätä se vaikka miten sattuis.

"mutta kuka hullu niitä menee puolisolle kertomaan, saati ihastukselle!?"

Miksei? Minusta mun kumppanin täytyy tietää mitä mä tunnen jos haluaa mua rakastaa, eikä jotain esiintyjää. Varsinkin jos mä oikeasti mietin kumppanin vaihtoa siinä.

Vierailija kirjoitti:

"mutta kuka hullu niitä menee puolisolle kertomaan, saati ihastukselle!?"

Miksei? Minusta mun kumppanin täytyy tietää mitä mä tunnen jos haluaa mua rakastaa, eikä jotain esiintyjää. Varsinkin jos mä oikeasti mietin kumppanin vaihtoa siinä.

Ei sinun kumppanin tarvitse tietää kaikkea, mitä sinä tunnet. Miksi pitäisi? Ethän sinä näyttele jotain muuta kuin olet, jos et kaikkia mielenliikkeitäsi ole koko ajan avaamassa. Annatko työpäivän jälkeen selostuksen kumppanillesi jokaisesta tunteesta, joka on ailahtanut mielessäsi? Tai puratko jokaisen ärtymyksen ja vihan tunteen kumppaniisi "koska hän ei muuten voi sinua rakastaa"?

Jokaisella normaalilla aikuisella ihmisellä on kumppanista huolimatta oma yksityisyytensä. Me olemme kaikki erillisiä ihmisiä, emme elä symbioosissa, vaan lähekkäin.

Vierailija kirjoitti:

En ole kyllä valmis ottamaan vastuuta siitä, että mies on pettänyt minua. Minun logiikkani ei vain toimi noin. Jos mies oli tyytymätön suhteeseemme, hän olisi voinut puhua siitä minulle eikä alkaa toimia selkäni takana. Minusta tuo on lapsellinen näkemys että jos mies pettää, vika on vaimossa. En minäkään syyttäisi omasta mahdollisesta pettämisestäni miestäni. Naurettavaa. Sehän on suoranaista vastuun pakoilua ja syyn vierittämistä toisen ihmisen harteille.

Ap

Mutta eikö se ollut niin, että mies ei ollut pettänyt?

Eikö tuon voi vielä korjata, että halusit hänen puhuvan siitä, mikä suhteessanne on hänestä pielessä? Ymmärrän, että olisit halunnut että puhuu siitä ENSIN, mutta nyt tulee tunne, ettei se loppujenlopuksi ollutkaan niin tärkeää, (eli että et olisi kuunnellut häntä), koska nythän siihen olisi mainio tilaisuus ja vain kiukuttelet.

Ehkä mies koki, että sä t kuitenkaan kuuntele ja ehkä sua ei se hänen kokemuksensa suhteestanne niin kiinnostakaan, vaan s, että saat vaalia ja helliä itsestäsi kuvaa hänen silmissään ihanana naisena. Mitä varmaan oletkin, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"mutta kuka hullu niitä menee puolisolle kertomaan, saati ihastukselle!?"

Miksei? Minusta mun kumppanin täytyy tietää mitä mä tunnen jos haluaa mua rakastaa, eikä jotain esiintyjää. Varsinkin jos mä oikeasti mietin kumppanin vaihtoa siinä.

Ei sinun kumppanin tarvitse tietää kaikkea, mitä sinä tunnet. Miksi pitäisi? Ethän sinä näyttele jotain muuta kuin olet, jos et kaikkia mielenliikkeitäsi ole koko ajan avaamassa. Annatko työpäivän jälkeen selostuksen kumppanillesi jokaisesta tunteesta, joka on ailahtanut mielessäsi? Tai puratko jokaisen ärtymyksen ja vihan tunteen kumppaniisi "koska hän ei muuten voi sinua rakastaa"?

Jokaisella normaalilla aikuisella ihmisellä on kumppanista huolimatta oma yksityisyytensä. Me olemme kaikki erillisiä ihmisiä, emme elä symbioosissa, vaan lähekkäin.

Mä elän varmaan sitten symbioosissa kumppanini kanssa. Sillä lailla ei tule yllätyksiä, että hän pettäisi minua.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ottaa tämän aiheen aika agressiivisesti. Miksi pitää KÄYTTÄÄ ISOJA KIRJAIMIA

Mistähän päättelit et kyse on aggressiivisuudesta? Itse laitoin isot kirjaimet selventämään asiaa, joka ei näköjään tullut selväksi normaalin kokoisilla kirjaimilla kirjoitettuna.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kunnioita sinua, jos kertoo ihastumisentunteistaan. Sen olisi pitänyt olla hänen sielunsa tuska niin kauan kunnes tekee päätöksensä (lähteä vai jäädä). On ihan normaalia ihastua toisiin ihmisiin pitkässä parisuhteessa, mutta miksi omaa kumppania täytyy käyttää terapeuttina tässä asiassa?

Nytpä tiedät sitten, miten miehesi tulee jatkossa toimimaan, jos ihastuksen kohde on avoin suhteelle. Aiot siis jäädä suhteeseen, jossa toinen osapuoli odottaa jotakin parempaa?

Miksi et halua tietää omaa arvoasi kumppanisi silmissä? Etkö kestä totuutta? Että sinutkin voi joku muu välillä syrjäyttää toisen mielessä ja se on vieläpä ihan normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut miehelleni, että ihastua saa, mutta sinä päivänä kun minun täytyy siitä kärsiä, niin suhde on loppu.

Ethän sitten aseta miestä ikävään tilanteeseen et itse menet kysymään mahdollisten ihastusten perään.

Ap:n mies sentään oli rehellinen. Enemmän mä sellaiseen luottaisin... tietäisittepä mitä teidän ukot tekee selkämme takana :D eikä taatusti pukahda mitään. Se on sitten parempi ilmeisesti. Kunhan ei jää kiinni.

Jos mennään ihastukselle kaakattamaan omista ihastumisistaan, ollaan silloin siinä tilassa että toivotaan ihastuksen vastaavan samalla mitalla.

Jos taas päätyy peilin eteen miettimään miksi on ihastunut toiseen, mikä on johtanut siihen, että päästää itsensä tunnetasolla ihastumaan ja mitä voi tunteilleen tehdä, millä tasolla tahtotila on olemassaolevassa suhteessa jne. Ei tule loukattua kumppaniaan.

Minä ainakin arvostaisin ihmisessä rehellisyyttä. Se on ainoa tae et suhteell on mitään mahdollisuuksia. Ap olis halunnut paremman valehtelijan, joka vastaa niitä mitä hän haluaa kuulla. Miksi ap edes kysyit asioita alunperin? Täällä moni haukkuu miestäsi itsekkääksi kun meni kertomaan sulle.. mitä siihen vastaat?

Vierailija kirjoitti:

Mies itse kertoi ihastuksestana kun kysyin. Ja myöhemmin sain selville myös sen, että oli mennyt kertomaan toiselle naiselle. Aluksi ei meinannut myöntää koko asiaa.

Jäi huomaamatta tämä, että itse pakotit kertomaan. Se oli oma vika. Ei tuollaiset ihastukset mihinkään johda kuin poikkeustapauksissa, ja pitkän elämän mittaan niitä sattuu lähes kaikille. Oma maa on silti mansikka.

Jos todella rakastat miestä, kuten aloituksessa väität, niin mitä jos vain toteaisit olleesi omasta puolestasi tyhmä ja sopisit hänen kanssaan. Tyhjänpäiväinen asia, josta ei kuuluisi edes puhua, paisuteltu mahdottomaksi. Mitään takuuta ei kenenkään liitolle voi antaa, mutta tämä on harvinaisen turha syy erota tai pilata suhde "luottamuksen menettämisen" vuoksi. Ajattele itseäsi voittajana sen sijaan, että ryhdyt marttyyriksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies itse kertoi ihastuksestana kun kysyin. Ja myöhemmin sain selville myös sen, että oli mennyt kertomaan toiselle naiselle. Aluksi ei meinannut myöntää koko asiaa.

Jäi huomaamatta tämä, että itse pakotit kertomaan. Se oli oma vika. Ei tuollaiset ihastukset mihinkään johda kuin poikkeustapauksissa, ja pitkän elämän mittaan niitä sattuu lähes kaikille. Oma maa on silti mansikka.

Jos todella rakastat miestä, kuten aloituksessa väität, niin mitä jos vain toteaisit olleesi omasta puolestasi tyhmä ja sopisit hänen kanssaan. Tyhjänpäiväinen asia, josta ei kuuluisi edes puhua, paisuteltu mahdottomaksi. Mitään takuuta ei kenenkään liitolle voi antaa, mutta tämä on harvinaisen turha syy erota tai pilata suhde "luottamuksen menettämisen" vuoksi. Ajattele itseäsi voittajana sen sijaan, että ryhdyt marttyyriksi. 

Et nyt tajua, että tämän suhteen jatkuminen on ollut sen toisen naisen, ihastuksen kohteen, varassa. Jos nainen olisi vastannut tunteisiin, ap olisi entinen. Mitä jos tämä toinen nainen muuttaakin mielensä? Entä kun tulee taas vastaan uusi ihastus? Mies kokeilee kepillä jäätä, jos saa vastakaikua, hei heis nykyinen ja uusi onni odottaa. Tai sitten ollaan taas niin makeilevia kun itsetunto on kolhittu ja pitää vähän somessakin näpäyttää sitä torjujaa...

"Jo samana päivänä, jolloin kertoi ihastukselleen tunteistaan, pisti facebookkiin jotain yhteisiä kuviamme ja alkoi lässyttää siitä, miten paljon minä hänelle merkitsen."  Ja tämä ihastuksen kohde on tietenkin kaverina? Vai onko ihan julkinen päivitys? 

Vähän samalainen juttu, mutta tulikin yllätyksenä ettei uusi nainen hyväksy anaaliseksiä. Eli sellaisesta ei tule kyllä parisuhdetta tämän jannun kanssa. Onneksi ex otti takaisin ja saan sen kerran viikossa tai useamminkin peppua.

Kertokaa jo aikaisessa vaiheessa jos ei peppupano kiinnosta. Ei minulla ole koko elämää aikaa.

On kai tuollaisen käsittelyyn monenlaisia tapoja.

Mä työskentelen esiintyjänä ja miehet on aika pähkinöinä siitä. Se on kait sitä esiintyjän karismaa todellisuudessa. Olen todellisuudessa erittäin tavallisen näköinen keski-ikäinen nainen, joita mahtuu 11 tusinaan.

Keikan jälkeen tulee paljon miehiltä innostunutta palautetta. Miten olen todella kaunis ja niin loistava muusikko. Jos vaihdan pari sanaa, niin sitten olen myös tosi ihana ihminen.

Suhtaudun siihen vähän huvittuneesti, mut tokihan se kivalta tuntuu. Ja mieheltäni jos kysytään, niin hänellä on aika erilainen näkemys kuin noilla yleisössä. Mut naimisissa ollaan ainakin vielä ja sitä kunnoitetaan.

No kerran keikan jälkeisillä jatkoilla törmäsin mieheen, joka kerrankin herätti mussa vastakaikua. Mies jossain vaiheessa sitten sanoi, että jos ei olisi naimisissa, niin yrittäisi iskeä. Ai että, pyöri oikein sukat jaloissa. Se tunne!! Eihän siinä muuta auttanut kuin todeta, että molemmat ollaan naimisissa.

Ollaan sittemmin tavattu töiden merkeissä ja ihana mies joo on. Etenkin siksi, koska kunnioittaa vaimoaan. Mäkin olen voinut miehelleni ihan avoimesti mainita tyypistä. Ja nautin kieltämättä olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, jonka mielestä olen niin ihana.

Sinänsä musta on jees, että käsittelee ihastumisensa jotenkin ja jopa muiden kanssa, mutta ei siinä tarvitse silti lähteä loukkaamaan etenkään omaa puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Tuntuu, että jotain kaunista on rikkoutunut suhteessamme. En usko, että mikään palaa enää ennalleen. Tuntuu, että rakkaus on rikottu.

Luottamus on peruuttamattomasti rikki. Kovalla työllä suhde voi jatkua, mut epäilys miestä kohtaan herää pienimmästäkin merkistä. Kokemusta on. Lasten takia jäin suhteeseen ja 3 vuotta on kulunut, mut luottamus on edelleen heikko.

Kovalla työllä? Siis millä käytännössä? Sillä, että kumpikin vakuuttelee itselleen, että "kyllä kyllä, kyllä mies/nainen edelleen haluaa olla juuri tässä suhteessa"? Ei, ei tuo ole mitään kovaa työtä. Tuo on valheessa elämistä ja huijausta.

Ei se ole valheessa elämistä, jos kumpikin sitä oikeesti haluaa. Jokainen meistä tekee virheitä ja joskus on parempi antaa se virhe toiselle anteeksi.

Kova työ on sitä, että kumpikin sitoutuu siinä suhteessa toimimaan niin, että molemmilla on hyvä olla. Ja petetty osapuoli koittaa aktiivisesti antaa anteeksi ja myös unohtaa toisen virheen.

Jätä se sika.

Pahasti jäisi sellainen olo että mies vaihtaa heti lennosta seuraavaan kohteeseen jos kohde vaan on suostuvainen. Kun seuraavan kerran ihastuu. Muuten tuo että havitteli yli 10v nuorempaa, kertoo kyllä jotain sellaista etten itse todellakaan jäisi.