Ahdistava tilanne miehen kanssa. Ihastui toiseen ja toimi näin

Se ainakin on totta, että ihastus haihtui pakkeihin ja mies tunsi suurta helpotusta ja muisti, miten tärkeä vaimo on hänelle. Kun on kärsinyt pitkään ihastumisesta, haluaa vapautua siitä piinaavasta pakkomielteestä. Yksi tie vapauteen on tunnustaa kohteelle, vaikka tietäisi saavansa pakit. Siinä mielessä ymmärrän miestä. Mutta miksi kertoa vaimolle? Itsekästä ja tyhmää. Olisi pitänyt suunsa kiinni ja ottanut opiksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko tästä mitään mahdollisuuksia päästä yli? Mies on selittänyt että hänellä oli henkilökohtainen kriisi tapahtumahetkellä ja nyt on valmis tekemään kaikkensa tämän suhteen eteeen. Tuntuu, että Mä en pysty koskaan unohtamaan tuotamiejen tekoa. Mikähän auttaisi unohtamiseen?

Ap

Kyllä siitä ja pahemmastakin voi ajan kanssa päästä yli. Kokemusta on.

Jos jätät miehesi ja otan uuden ei ole mitään takeita, ettei se pettäisi vielä pahemmin.

Vierailija kirjoitti:

Se ainakin on totta, että ihastus haihtui pakkeihin ja mies tunsi suurta helpotusta ja muisti, miten tärkeä vaimo on hänelle. Kun on kärsinyt pitkään ihastumisesta, haluaa vapautua siitä piinaavasta pakkomielteestä. Yksi tie vapauteen on tunnustaa kohteelle, vaikka tietäisi saavansa pakit. Siinä mielessä ymmärrän miestä. Mutta miksi kertoa vaimolle? Itsekästä ja tyhmää. Olisi pitänyt suunsa kiinni ja ottanut opiksi.

KOSKA VAIMO KYSYI. Jos mies olisi kysyttäessä valehdellut, täällä oltais sit itketty sitä. Eli eipä se mies olis voinu toimia oikein sen kertomisen suhteen.

Jotkut ottaa tämän aiheen aika agressiivisesti. Miksi pitää KÄYTTÄÄ ISOJA KIRJAIMIA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tästä mitään mahdollisuuksia päästä yli? Mies on selittänyt että hänellä oli henkilökohtainen kriisi tapahtumahetkellä ja nyt on valmis tekemään kaikkensa tämän suhteen eteeen. Tuntuu, että Mä en pysty koskaan unohtamaan tuotamiejen tekoa. Mikähän auttaisi unohtamiseen?

Ap

Kyllä siitä ja pahemmastakin voi ajan kanssa päästä yli. Kokemusta on.

Jos jätät miehesi ja otan uuden ei ole mitään takeita, ettei se pettäisi vielä pahemmin.

Pariterapia? Että asia käsiteltäisiin, eikä vaan yritettäisi unohtaa. Olisiko mies valmis tällaiseen?

Vierailija kirjoitti:

Onko tästä mitään mahdollisuuksia päästä yli? Mies on selittänyt että hänellä oli henkilökohtainen kriisi tapahtumahetkellä ja nyt on valmis tekemään kaikkensa tämän suhteen eteeen. Tuntuu, että Mä en pysty koskaan unohtamaan tuotamiejen tekoa. Mikähän auttaisi unohtamiseen?

Ap

Kyllä siitä yli voi päästä, mutta töitä ja tahtoa se vaatii teiltä molemmilta. Koittakaa keskustella rauhallisesti asiasta, mikä tilanteeseen on johtanut ja mitä asialle pitää tehdä. Vaikka mies on se, joka toimi väärin, myös sinun pitää olla valmis tekemään töitä parisuhteenne eteen. Parisuhteessa on kaksi osapuolta ja kummallakin on vastuu suhteen toimivuudesta. On turha yrittää jatkaa, jos odotat mieheltä hyvittelyä ja katumusharjoituksia seuraavat viisi vuotta.

Olen vähän vastaavassa tilanteessa ollut kyllähän se ajatus edelleen kirpaisee, kuuden vuoden jälkeenkin. Ensimmäiset pari kuukautta päälimmäisin tunne oli mustasukkaista raivoa, sitten se alkoi helpottamaan, kun näin ja aloin uskoa, että mies oli ihan tosissaan siinä, että haluaa suhteessa pysyä minun kanssani. Anteeksianto vaati paljon itsetutkiskelua ja valitettavasti myös sen myöntämistä, että minä olen syyllinen siihen, ettei mies kokenut saavansa tarpeeksi huomiota kotona.

Tuntuu että etsit pätevää syytä erolle. Tai siis kun puolustelet miestäsi, että hän ei ole edes pettänyt sinua, joten et voi olla vihainen hänelle. Hänhän meni ihastumaan toiseen naiseen ja vielä kertoi tämän tälle! Hän odotti saavansa vastakaikua, jolloin miehesi olisi jättänyt sinut saman tien ja elelisi nyt rakkauden huumassa tämän toisen naisen kanssa. Oli vain ja ainoastaan siitä naisesta kiinni, että näin ei käynyt.

Ja tämä on sinulle ihan ok? En yhtään ihmettele että jotain on vialla etkä voi enää katsoa miestäsi samoin kuin ennen. Entä kun mies ihastuu seuraavan kerran ja saakin vastakaikua? Se on menoa sitten. Yritä nyt säilyttää viimeiset itsekunnioituksen rippeesi ja jätä se mies, "vaikka eihän hän ole edes pettänyt". Jos se hänestä olisi kiinni, niin kyllä hän olisi pettänyt! Ja hän on jo pettänyt luottamuksesi. Mitä on suhde ilman luottamusta? Haluatko olla vain varasijalla niin kauan että mies löytää paremman?

Ja kyllä, minäkin olen ihastunut suhteeni aikana, mutta IKINÄ en olisi tehnyt mitään sen eteen. Tiesin, että tunne menee ohi. Lisäksi rakastan miestäni niin suunnattomasti ettei tulisi mieleenikään pilata sitä jonkun typerän ihastuksen takia. Miksi pilaisin monen menneen ja tulevan vuoden onnen jonkun periaatteessa tuntemattoman takia? Miehesi oli valmis tekemään näin, muista se.

En ole kyllä valmis ottamaan vastuuta siitä, että mies on pettänyt minua. Minun logiikkani ei vain toimi noin. Jos mies oli tyytymätön suhteeseemme, hän olisi voinut puhua siitä minulle eikä alkaa toimia selkäni takana. Minusta tuo on lapsellinen näkemys että jos mies pettää, vika on vaimossa. En minäkään syyttäisi omasta mahdollisesta pettämisestäni miestäni. Naurettavaa. Sehän on suoranaista vastuun pakoilua ja syyn vierittämistä toisen ihmisen harteille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin, onhan se niin. Tuntuisi vaan hullulta pistää suhde poikki pelkän ihastumisen takia. Toisaalta ne tunteet, mitä olen itse joutunut kokemaan, ovat aika karmivia.

En tuskin enää koskaan tunne oloani kauniiksi mieheni silmissä. Varsinkin, kun nainen oli minua yli 10 vuotta nuorempi

ap

Lue mitä sä kirjoitat! Nyt se mies pihalle ja vähän äkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

En ole kyllä valmis ottamaan vastuuta siitä, että mies on pettänyt minua. Minun logiikkani ei vain toimi noin. Jos mies oli tyytymätön suhteeseemme, hän olisi voinut puhua siitä minulle eikä alkaa toimia selkäni takana. Minusta tuo on lapsellinen näkemys että jos mies pettää, vika on vaimossa. En minäkään syyttäisi omasta mahdollisesta pettämisestäni miestäni. Naurettavaa. Sehän on suoranaista vastuun pakoilua ja syyn vierittämistä toisen ihmisen harteille.

Ap

Anteeksi, en tarkoittanut, että olet vastuussa miehen pettämisestä. Mies toimi ehdottomasti väärin ja on vastuussa omista ratkaisuistaan.

Toinen asia onkin sitten se, että miksei mies puhunut sinulle tyytymättömyydestään? Puhutaanko teidän suhteessanne tarpeeksi tunteista ja tarpeista? Pitkässä parisuhteessa kannattaa aina välillä istua alas ja puhua mitkä asiat omasta mielestä ovat hyvin ja mitkä huonosti.

Aihe repi kieltämättä omat vanhat haavat auki, enkä tainnut osata itseäni oikein ilmaista.

46ko se oli?

Minä jätin aviomeheni heti kun sain tietää hänen ihastuneen työkaveriinsa. Meillä on kaksi lasta mutta minä en jää parisuhteeseen missä minä en ole se ykkönen.

Ap syö kunnolla ettet kuihdu ja menetä terveyttäsi.

Äitini mies tuli kerran heidän kotiinsa 20 vuotta nuoremman naisen kanssa ja nämä yhdessä haukkuivat äitini ja tuhosivat hänen arvoesineensä äitini edessä. Äiti masentui ja laihtui vuodessa yli kolmekymmentä kiloa. Terveys meni tuossa nälkiintymisessä.

Pidä itsestäsi huoli, et voi jatkaa suhdetta koska et saa siinä enää mielenrauhaa. Terveys on katoava voimavara, joten pidä siitä huoli myös. Ansaitset rakastavan ja luotettavan miehen. Miehen, joka on tukesi ja turvasi ja johon voi luottaa. Kerran ero kirpaisee, ajan kanssa helpottaa ja huomaat tehneesi oikean ratkaisun.

Mieti ap että ystäväsi olisi kirjoittanut tekstisi. Lue tekstisi uudelleen ja mieti miten neuvoisit ystävääsi.

Neuvoisitko jäämään tuollaiseen suhteeseen hitaasti riutumaan henkisesti ja fyysisesti vai päättämään suhteen jossa luottamusta ei enää ole?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä ihmeessä kiinni tuollaisesta kultakimpaleesta.

Naiset ei vissiin koskaan suhteessa ollessaan ihastu muihin.

Varmasti. Mutta eivät he yleensä noin typerästi käyttäydy siitä huolimatta. No ei, tuskin se on sukupuolisidonnaista.

Kuitenkin on mietittävä, että aikuinen ihminen ymmärtää että ihastuminen ei suinkaan aina tarkoita sitä, että hyvä, rakastava suhde pitää heittää menemään. Olen minäkin ihastunut avioliittoni aikana. Enkä todellakaan sellaiseen mieheen, jonka takia olisi kannattanut heittää perhe menemään. Itse päätin ottaa päinvastaisen suunnan ja panostaa omaan suhteeseeni senkin edestä - taktiikka toimi erinomaisesti ja hyvin pian huomasin ihastukseni olleen turhaa, oma mieheni on huomattavasti ihanampi ja parempi.

En uskokaan ihastuneeni muuta kuin siksi, että olin kyllästynyt suhteessani ja koin mieheni laiminlyövän minua. Kun käänsin koko huomioni ja energiani omaan suhteeseeni, huomasin saavani sille vastakaikua. Suhde on molempien vastuulla. 

Eihän toi sitten ollut edes oikea ja aito ihastuminen, vaan jotain ihan muuta. Jos mä ihastun niin, että se häiritsee mun elämää, kyseessä on aina vakava tilanne ja se, etten saa niitä asioita, joita ihastuksen kohteella on mieheltäni. En mä silloin suinkaan ala panostaa mieheeni, vaan mietin, voisinko erota. Eroaisin, jos saisin vastakaikua siltä toiselta.

Jos se suhde sitten osoittautuisi, ettei se suju sen pitemmälle, niin kuitenkin olisin saanut siinä kokea asioita, joita en olisi ilman sitäkään suhdetta saanut kokea ja se on mulle arvokkaampaa, kuin mädäntyminen sellaisen kumppanin kanssa, jonka ohi muut miehet mun mielessä menee.

Sulla ei ollut vaan niin vakava tilanne kyseessä. Turha tulla tänne neuvomaan, että kaikki muut todllakaan edes haluaisivat sitä, kenet ovat saaneet. Osa haluaa oikeasti ja aidosti paremman kumppanin vielä, koska kokee, että se oma mies on ihan paska ja riittämätön.

Joskus toiseen ihastumisessa ei ole kyse siitä, että oma kumppani olisi "ihan paska ja riittämätön". Kyse voi olla siitä, että pakenee jotakin muuta elämänmullistusta, tai jopa omaa riittämättömyyden tunnetta, ihastumalla toiseen, eikä se varsinaisesti ole edes riippuvaista kumppanista. Ihastuminen, ja mahdollinen uusi suhde, ovat usein sen verran väkeviä kokemuksia, että ne riittävät peittämään ainakin hetkeksi muut negatiiviset tunteet alleen.

"Osa haluaa oikeasti ja aidosti paremman kumppanin vielä, koska kokee, että se oma mies on ihan paska ja riittämätön" - toki herää ihmetys, miksi pysyä suhteessa tällaisen puolison kanssa ja odottaa, että sen suhteen aikana tulisi lennosta se tajunnan räjäyttävä ihastumisen tunne ja mies, joka vie jalat alta. Kukaan ei ansaitse sitä, että on elämästä pois heitettävä varavaihtoehto, kun vain "se oikea" tulee tilalle. Kaikille reilumpaa olisi erota ja antaa molemmille mahdollisuus löytää se sopivampi puoliso ns. puhtaalta pöydältä.

Päätöshän on yksin sinun, ap. Et sinä tarvitse muilta ihmisiltä lupaa erota, eikä sinun toisaalta tarvitse erota siksi, että joku muu pitää sitä oikeana tekona. Et myöskään tarvitse mitään "loogisesti pätevää syytä" erota ("voinko erota, vaikka mies ei pettänytkään?").

On ihan ymmärrettävää, että miehen toiminta tuntuu mielestäsi pahalta. Tuskin kukaan haluaa olla kokea tuolla tavalla olevansa puolisolleen "varavaihtoehto". Mikäli sinusta tuntuu, että haluat jäädä suhteeseen, suosittelen kuitenkin jonkinlaista ajatustentyöstöä itsesi, ja avointa keskustelua miehesi kanssa. On varmaa, että jos hautaat tuollaiset tunteet, suhde tuhoutuu ennen pitkää (ja sinun itsetuntosi ihan varmasti). Mikäli pystytte kohtaamaan tämän ongelman avoimesti ja kerrasta oppineena, suhde voi varmasti vielä olla pelastamisen arvoinen. 

... Mutta jos sinusta tuntuu, että hajoat ajatustesi keskelle tässä suhteessa, en suosittele rikkomaan itseäsi yhtään enempää. Mitä tahansa teetkin, päätös on varmasti paras mahdollinen. 

Vaikee tollasessa tilanteessa olis jatkaa. Musta tuntuis ettei mies kunnioit mua eikä meijän suhdetta yhtään, jos toiselle naiselle ihastuksens paljastais. Kai niit ihastumisii voi tulla jos pitkään ollan yhes, mut ne pitäis pitää omana tietonas, eikä lähtee lirkutteleen vieraille naisille/miehille.

Omaa suhdetta on12 vuotta takana, äijän ihastuksista en tiedä, mut itellä on joskus joku vieras mies saanu sydämen pamppaamaan. Ihan kiva fiilis jonkun aikaa, mut ohi menee, ku ei siihen tunteeseen jää makaamaan.

Kiinnostaisi tietää, et minkä ikäisiä te AP olette ja onko teillä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Tuntuu, että jotain kaunista on rikkoutunut suhteessamme. En usko, että mikään palaa enää ennalleen. Tuntuu, että rakkaus on rikottu.

Luottamus on peruuttamattomasti rikki. Kovalla työllä suhde voi jatkua, mut epäilys miestä kohtaan herää pienimmästäkin merkistä. Kokemusta on. Lasten takia jäin suhteeseen ja 3 vuotta on kulunut, mut luottamus on edelleen heikko.

Mies ei kunnioita sinua, jos kertoo ihastumisentunteistaan. Sen olisi pitänyt olla hänen sielunsa tuska niin kauan kunnes tekee päätöksensä (lähteä vai jäädä). On ihan normaalia ihastua toisiin ihmisiin pitkässä parisuhteessa, mutta miksi omaa kumppania täytyy käyttää terapeuttina tässä asiassa?

Nytpä tiedät sitten, miten miehesi tulee jatkossa toimimaan, jos ihastuksen kohde on avoin suhteelle. Aiot siis jäädä suhteeseen, jossa toinen osapuoli odottaa jotakin parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Tuntuu, että jotain kaunista on rikkoutunut suhteessamme. En usko, että mikään palaa enää ennalleen. Tuntuu, että rakkaus on rikottu.

Luottamus on peruuttamattomasti rikki. Kovalla työllä suhde voi jatkua, mut epäilys miestä kohtaan herää pienimmästäkin merkistä. Kokemusta on. Lasten takia jäin suhteeseen ja 3 vuotta on kulunut, mut luottamus on edelleen heikko.

Kovalla työllä? Siis millä käytännössä? Sillä, että kumpikin vakuuttelee itselleen, että "kyllä kyllä, kyllä mies/nainen edelleen haluaa olla juuri tässä suhteessa"? Ei, ei tuo ole mitään kovaa työtä. Tuo on valheessa elämistä ja huijausta.