Lue keskustelun säännöt.
Ahdistava tilanne miehen kanssa. Ihastui toiseen ja toimi näin
05.12.2016 |
Kertoi ihastuksen kohteelle tunteistaan ja kun ei saanutkaan vastakaikua, palasi kiltisti luokseni. Jo samana päivänä, jolloin kertoi ihastukselleen tunteistaan, pisti facebookkiin jotain yhteisiä kuviamme ja alkoi lässyttää siitä, miten paljon minä hänelle merkitsen.
Niin nöyryytetty olo :( Kuitenkaan en voi syyttää miestäni pettämisestä, koska mitään ei ollut tapahtunut. Mutta entä jos ihastus olisi ollutkin myös ihastunut mieheeni, mitä sitten olisi tapahtunut?
Mies väittää ettei olisi pettänyt minua ja kertoi ihastukselleen vain, jotta pääsee tunteistaan eroon. Vaikea uskoa!
Haluaisin erota miehestäni, mutta rakastan häntä kuitenkin :(
Kommentit (103)
Kyllä mä ainakin toimisin tunteen perusteella. Oma kumppani on kakkonen, jos muihin ihastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä ihmeessä kiinni tuollaisesta kultakimpaleesta.
Naiset ei vissiin koskaan suhteessa ollessaan ihastu muihin.
Varmasti. Mutta eivät he yleensä noin typerästi käyttäydy siitä huolimatta. No ei, tuskin se on sukupuolisidonnaista.
Kuitenkin on mietittävä, että aikuinen ihminen ymmärtää että ihastuminen ei suinkaan aina tarkoita sitä, että hyvä, rakastava suhde pitää heittää menemään. Olen minäkin ihastunut avioliittoni aikana. Enkä todellakaan sellaiseen mieheen, jonka takia olisi kannattanut heittää perhe menemään. Itse päätin ottaa päinvastaisen suunnan ja panostaa omaan suhteeseeni senkin edestä - taktiikka toimi erinomaisesti ja hyvin pian huomasin ihastukseni olleen turhaa, oma mieheni on huomattavasti ihanampi ja parempi.
En uskokaan ihastuneeni muuta kuin siksi, että olin kyllästynyt suhteessani ja koin mieheni laiminlyövän minua. Kun käänsin koko huomioni ja energiani omaan suhteeseeni, huomasin saavani sille vastakaikua. Suhde on molempien vastuulla.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä ihmeessä kiinni tuollaisesta kultakimpaleesta.
Naiset ei vissiin koskaan suhteessa ollessaan ihastu muihin.
Varmasti. Mutta eivät he yleensä noin typerästi käyttäydy siitä huolimatta. No ei, tuskin se on sukupuolisidonnaista.
Kuitenkin on mietittävä, että aikuinen ihminen ymmärtää että ihastuminen ei suinkaan aina tarkoita sitä, että hyvä, rakastava suhde pitää heittää menemään. Olen minäkin ihastunut avioliittoni aikana. Enkä todellakaan sellaiseen mieheen, jonka takia olisi kannattanut heittää perhe menemään. Itse päätin ottaa päinvastaisen suunnan ja panostaa omaan suhteeseeni senkin edestä - taktiikka toimi erinomaisesti ja hyvin pian huomasin ihastukseni olleen turhaa, oma mieheni on huomattavasti ihanampi ja parempi.
En uskokaan ihastuneeni muuta kuin siksi, että olin kyllästynyt suhteessani ja koin mieheni laiminlyövän minua. Kun käänsin koko huomioni ja energiani omaan suhteeseeni, huomasin saavani sille vastakaikua. Suhde on molempien vastuulla.
Eihän toi sitten ollut edes oikea ja aito ihastuminen, vaan jotain ihan muuta. Jos mä ihastun niin, että se häiritsee mun elämää, kyseessä on aina vakava tilanne ja se, etten saa niitä asioita, joita ihastuksen kohteella on mieheltäni. En mä silloin suinkaan ala panostaa mieheeni, vaan mietin, voisinko erota. Eroaisin, jos saisin vastakaikua siltä toiselta.
Jos se suhde sitten osoittautuisi, ettei se suju sen pitemmälle, niin kuitenkin olisin saanut siinä kokea asioita, joita en olisi ilman sitäkään suhdetta saanut kokea ja se on mulle arvokkaampaa, kuin mädäntyminen sellaisen kumppanin kanssa, jonka ohi muut miehet mun mielessä menee.
Sulla ei ollut vaan niin vakava tilanne kyseessä. Turha tulla tänne neuvomaan, että kaikki muut todllakaan edes haluaisivat sitä, kenet ovat saaneet. Osa haluaa oikeasti ja aidosti paremman kumppanin vielä, koska kokee, että se oma mies on ihan paska ja riittämätön.
Liian paljon tapahtumia yhdelle päivälle.
0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä ihmeessä kiinni tuollaisesta kultakimpaleesta.
Naiset ei vissiin koskaan suhteessa ollessaan ihastu muihin.
Ihastuminen on ookoo, ihastuksen vonkaaminen taas ei. Huomaatko eron?
Tuntea saa, tunteiden perusteella ei saa toimia.
Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa ja koskaan en ole muihin ihastunut, koska olen puolisoitani rakastanut. Minua on aina ihmetyttänyt tämä pitkässä suhteessa ihastumisia tulee. Pidän kyllä toki muita viehättävinä, mutta siihen se jää.
P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä ihmeessä kiinni tuollaisesta kultakimpaleesta.
Naiset ei vissiin koskaan suhteessa ollessaan ihastu muihin.
Ihastumia ja rakastumisia tulee ja menee, mutta suhteeseen sitoutunut ei lähde riskeeraamaan suhdettaan, jos sydämessään arvostaa ja kunnioittaa kumppaniaan.
Ihastus on tunnetila, joka perustuu täysin tuntemattomuuteen ja omaan mielikuvitukseen sen hyvyydestä. Kannattaako oma suhde laittaa sen vuoksi vaakalaudalle?
Viisas ja kypsä ihminen eroaa, jos on tyytymätön suhteeseen ja sen jälkeen hakee ihastusta.
Kyllä ap. tapauksessa raja on ylitetty, eikä sitä suhdetta ja rakkautta mitä oli ennen miehen ihastusta, enää edes ole, eikä sitä saa enää ehjäksi, vaan luottamus ja arvostus on rakennettava uudestaan. Herää vain kysymys, onko ap. siihen valmis ja onko suhde tai edes mies, sen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miestä. Kyllähän pitkään avioliittoon ihastumisia mahtuu, mutta kuka hullu niitä menee puolisolle kertomaan, saati ihastukselle!? Kyllä ne on ihan oman pään sisässä kärvisteltävä ja päästävä niistä yli.
En pystyisi luottamaan mieheen tuollaisen jälkeen, selvästihän hän oli toivonut, että saisi ihastukselleen vastakaikua. Jos hän olisi halunnut vain ihastumisen tunteesta eroon, hän olisi pitänyt visusti mölyt mahassaan.
Ehkä jotkut on vaan niin rehellisiä. Eihän mies kertonut oma-aloitteisesti vaan ap:n kärttämisen jälkeen. En itse valehtele. Kertoisin jos joku kysyis.
Vierailija kirjoitti:
P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä ihmeessä kiinni tuollaisesta kultakimpaleesta.
Naiset ei vissiin koskaan suhteessa ollessaan ihastu muihin.
Ihastumia ja rakastumisia tulee ja menee, mutta suhteeseen sitoutunut ei lähde riskeeraamaan suhdettaan, jos sydämessään arvostaa ja kunnioittaa kumppaniaan.
Ihastus on tunnetila, joka perustuu täysin tuntemattomuuteen ja omaan mielikuvitukseen sen hyvyydestä. Kannattaako oma suhde laittaa sen vuoksi vaakalaudalle?
Viisas ja kypsä ihminen eroaa, jos on tyytymätön suhteeseen ja sen jälkeen hakee ihastusta.
Kyllä ap. tapauksessa raja on ylitetty, eikä sitä suhdetta ja rakkautta mitä oli ennen miehen ihastusta, enää edes ole, eikä sitä saa enää ehjäksi, vaan luottamus ja arvostus on rakennettava uudestaan. Herää vain kysymys, onko ap. siihen valmis ja onko suhde tai edes mies, sen arvoinen.
Ei sitä ihastusta noin vaan haeta. Joskus se tulee hakemattakin. Toki silloin pitää toimia niin kun oikeaksi katsoo siinä tilanteessa hyödyt ja haitat punniten. Eihän sitä lennosta kannata toisen mukaan lähteä, mutta en kyllä sanoisi että se on aina väärä ja huono valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä ihmeessä kiinni tuollaisesta kultakimpaleesta.
Naiset ei vissiin koskaan suhteessa ollessaan ihastu muihin.
Ihastuminen on ookoo, ihastuksen vonkaaminen taas ei. Huomaatko eron?
Tuntea saa, tunteiden perusteella ei saa toimia.
Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa ja koskaan en ole muihin ihastunut, koska olen puolisoitani rakastanut. Minua on aina ihmetyttänyt tämä pitkässä suhteessa ihastumisia tulee. Pidän kyllä toki muita viehättävinä, mutta siihen se jää.
Sitten sua ihmetyttää se. Mut niin se vaan usein on eikä muut ole sua huonompia ihmisiä.
Miehesi on tyhmä ja hän teki väärin. Tunteesi ovat luonnollisia. Anteeksianto kuitenkin kuuluu pitkään ja sitoutuneeseen suhteeseen. Parasta olisi kohdata asia miehen kanssa yhdessä. Laittaa hänet selkä seinää vasten vastaamaan teostaan, esim. pariterapiassa. Miehen olisi hyvä itseäänkin ajatellen tuottaa rehelliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Mitä hän halusi? Mitä hän haluaa? Miksi otti riskin? Millaisia tunteita herättäisi vastaava toiminta sinun taholtasi? Näiden perusteella sitten vasta se päätös.
Itselläni kiltti, mutta käsittämättömän tyhmä mies. Voisin hyvin kuvitella hänen tekevän jotain vastaavaa ihan vaan ajattelemattomuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tästä mitään mahdollisuuksia päästä yli? Mies on selittänyt että hänellä oli henkilökohtainen kriisi tapahtumahetkellä ja nyt on valmis tekemään kaikkensa tämän suhteen eteeen. Tuntuu, että Mä en pysty koskaan unohtamaan tuotamiejen tekoa. Mikähän auttaisi unohtamiseen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on tyhmä ja hän teki väärin. Tunteesi ovat luonnollisia. Anteeksianto kuitenkin kuuluu pitkään ja sitoutuneeseen suhteeseen. Parasta olisi kohdata asia miehen kanssa yhdessä. Laittaa hänet selkä seinää vasten vastaamaan teostaan, esim. pariterapiassa. Miehen olisi hyvä itseäänkin ajatellen tuottaa rehelliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Mitä hän halusi? Mitä hän haluaa? Miksi otti riskin? Millaisia tunteita herättäisi vastaava toiminta sinun taholtasi? Näiden perusteella sitten vasta se päätös.
Itselläni kiltti, mutta käsittämättömän tyhmä mies. Voisin hyvin kuvitella hänen tekevän jotain vastaavaa ihan vaan ajattelemattomuuttaan.
Juuri tuosta ajattelemattomuudesta mieheni kohdalla on varmasti kysymys. Hän on monella tapaa älykäs, 'mutta monesti ei osaa miettiä asioita tarpeeksi pitkälle. Mokailut kuuluvat hänen joka päiväiseen elämään. Ja sehän minua myös raivostuttaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tästä mitään mahdollisuuksia päästä yli? Mies on selittänyt että hänellä oli henkilökohtainen kriisi tapahtumahetkellä ja nyt on valmis tekemään kaikkensa tämän suhteen eteeen. Tuntuu, että Mä en pysty koskaan unohtamaan tuotamiejen tekoa. Mikähän auttaisi unohtamiseen?
Ap
Mieti mitä kaikkea sä olet suhteen aikana tehny. Se monesti auttaa. Onko taustalla pettämisreissuja? Kännipussailuja? Valehtelua? Petosta?
Olen liian usein törmännyt pareihin, joissa toinen tekee itsestään uhrin kun toinen on rehellinen ja avoin ja lopulta paljastuu aikamoinen törkykasa sieltä toisellakin puolelta.
Jos olet ollut rehellinen ja luotettava kumppani itse, niin hyvä. Olet harvinaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on tyhmä ja hän teki väärin. Tunteesi ovat luonnollisia. Anteeksianto kuitenkin kuuluu pitkään ja sitoutuneeseen suhteeseen. Parasta olisi kohdata asia miehen kanssa yhdessä. Laittaa hänet selkä seinää vasten vastaamaan teostaan, esim. pariterapiassa. Miehen olisi hyvä itseäänkin ajatellen tuottaa rehelliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Mitä hän halusi? Mitä hän haluaa? Miksi otti riskin? Millaisia tunteita herättäisi vastaava toiminta sinun taholtasi? Näiden perusteella sitten vasta se päätös.
Itselläni kiltti, mutta käsittämättömän tyhmä mies. Voisin hyvin kuvitella hänen tekevän jotain vastaavaa ihan vaan ajattelemattomuuttaan.
Juuri tuosta ajattelemattomuudesta mieheni kohdalla on varmasti kysymys. Hän on monella tapaa älykäs, 'mutta monesti ei osaa miettiä asioita tarpeeksi pitkälle. Mokailut kuuluvat hänen joka päiväiseen elämään. Ja sehän minua myös raivostuttaa.
Ap
Joka päivä mokaavat siis ärsyttävät sinua... Huhhuh.
No ei todellakaan ole taustalla pettämisreissuja. Eikä muutenkaan salaisuuksia mieheltäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole taustalla pettämisreissuja. Eikä muutenkaan salaisuuksia mieheltäni.
Ap
No hyvä! Sitten saat moralisoida vapaasti. Yleensä se vaan menee niin et kätevästi kaikki omat mokat unohtuu. Varmasti yli puolet sua nyt tukevista on itse pettänyt ("nokuoliihaneritilanne" tai "kaikkieiolemustavalkoista") tai ollut siinä rajoilla istumatta sekuntiakaan. Eikä pettäminen ole ainoa. On monta muutakin osa-aluetta, jossa voi olla suhteessa epärehellinen tai muuten toista vahingoittava. Ihmismieli on siitä jännä et silti voi tuomita toisen vaikka tekis ite mitä.
Mutta: palataan nyt sun ongelmaan taas. Mitäs aiot tehdä?
Ei sitä ihastusta noin vaan haeta. Joskus se tulee hakemattakin. Toki silloin pitää toimia niin kun oikeaksi katsoo siinä tilanteessa hyödyt ja haitat punniten. Eihän sitä lennosta kannata toisen mukaan lähteä, mutta en kyllä sanoisi että se on aina väärä ja huono valinta.
Tässä ei nyt tainnut kuitenkaan olla kysymys siitä, onko lennosta ihastukseen vaihtaminen oikea vai väärä valinta. Ihastua toiseen voi tahtomattaankin ja yleensä parisuhteessa toiseen ihastumisen taustalla on jokin ongelma siinä omassa suhteessa. Tahdon alaista on kuitenkin se, mitä sille ihastumisen tunteelle tekee.
Omassa suhteessani sanoisin, että paljastamalla ihastumisensa ihastuksen kohteelle, mies ylittäisi kaikki rajat. Siinähän mies hakee selvästi siltä toiselta osapuolelta vastakaikua omille tunteilleen ja tunnustelee maaperää mahdollisen suhteen varalta. Jo esim. toisen ulkonäön kehuminen ja toistuva flirtti ihastuksen kohteen kanssa, ylittää mun mielestäni henkisen pettämisen rajan. Ei siinä ole mitään viatonta, että hakee vahvistusta omalle ihastumiselleen siltä vastapuolelta.
My heart Will go on
Jack & Rose