Kuinka juntti pitää olla ettei osaa englantia?

Aika WT junttiahan kielitaidottomuus on. Fakta

Siis jos on käynyt peruskoulun ja ei silti muka osaa yhtä ainoaa sanaa englantia.

Ihan turha siinä on mokeltaa että kun ei ole kielipäätä.

Voi vittu. Miten muka ei saa yhtään sanaa painumaan mieleen.

Ennen oli yleistä lukea pitkä saksa pitkän englannin sijaan. Isäni luki pitkän saksan. Eikä ole juntti millään mittarilla, vaikka englanti ei koskaan ollut kovin sujuvaa.

Täällä yksi juntti. En koskaan oppinut lausumaan englantia kunnolla, siitä osaksi kiitos ala-asteen kiusaajille, niin opettajalle kuin oppilaillekin. Nykyään jos pitäisi englantia puhua, menen totaaliseen paniikkiin, kädet hikoaa, tärisen ja voin pahoin. Ymmärrän kyllä kieltä, en vain osaa lausua.

Esimerkiksi niin "juntti", että on lukenut A-saksan tai -ranskan. Niitähän sä et ap osaa edes auttavasti. Takuulla osaan englantia enemmän kuin sä saksaa. Silti sanavarastoni enkussa on sen verran suppea, että en voi lukea esim. tieteellistä tekstiä, katsoa tv-ohjelmia tekstittämättöminä tai en mielellään lue romaaneja englanniksi.

Mua säälittää sunlaises massaihmiset ap, A-saksan tai -ranskan (tai muun kielen) lukijat on sata kertaa sua älykkäämpiä.

Sellainen juntti joka syntyi viime sota-aikana tai sitä ennen. Äidinäiti (s.1935) opiskeli koulussa saksaa.

Minäkin luin pitkän saksan - seitsemän vuotta, ruotsi alkoi oppikoulun ekalta eli sitä tuli tankattua kahdeksan vuotta. Koska olin ylipitkällä matikkalinjalla, oli englanti vapaaehtoinen, jätin sen pois.

Vasta paljon myöhemmin opin auttavasti puhumaan englantia. Asuimme monta vuotta Chilessä ja sen myötä puhun melko hyvää espanjaa.

Hmmm tämä aihe on näin työnhakijana ollut paljonkin mielessäni. Viimeaikoina parikin haastattelua on tyssännyt "huonoon" englannin taitooni.

Vanhempani eivät osanneet englantia, isä ei ollut koskaan edes opiskellut englantia. Perheeni ei myöskään matkustellut ulkomailla. Ihme kyllä minut laitettiin jo päiväkodissa ja esikoulussa enkkuryhmään. Koulussani englanti alkoi jo ekalla luokalla. Koin opetusmenetelmät hirvittävän ahdistavina (esim. ei saanut istua alas ennen kuin oli vastannut opettajan kysymykseen) ja vihasin enkkua koko peruskoulun. Lukiossa ja AMK:ssa opetus oli itsenäisempää ja mukavampaa, mutta olin jo auttamattomasti jäljessä ja itsetuntoni enkun suhteen oli huono.

Luetunymmärtämiseni on ihan hyvä ja pystyn kommunikoimaan s-postilla, mutta muuten on aika tönkköä. Äidinkieltäni on aina kehuttu, ja olen opiskellut mm. venäjää, ranskaa ja saksaa. Tietysti myös ruotsia. Mutta enkku... Huh. Miksei enää pärjää rallienglannilla...

Kuka ei osaa ruotsia??  Yhtä helppoa kun heinänteko. Älkää valittako.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi juntti. En koskaan oppinut lausumaan englantia kunnolla, siitä osaksi kiitos ala-asteen kiusaajille, niin opettajalle kuin oppilaillekin. Nykyään jos pitäisi englantia puhua, menen totaaliseen paniikkiin, kädet hikoaa, tärisen ja voin pahoin. Ymmärrän kyllä kieltä, en vain osaa lausua.

Vähän sama täällä. Meillä oli yläasteella ihan perus, että nauretaan sille joka joutuu puhumaan ääneen tunnilla ja lausuu huonosti/tekee mokan. Ei siinä sitten oikein oppinut. Hyvin ymmärrän englantia ja tykkään matkustella, mutta se puhuminen jännittää edelleen.

Puhun sujuvasti ruotsia, saksaa, ranskaa ja pärjään Espanjalla ja Venäjällä... Mutta englantia en osaa niin puhua, mikä siis olen

Tämä on kyllä ihan puhtaasti sukupolvikysymys. Omat vanhempani eivät osaa sanaakaan englantia, kun eivät ole sitä koskaan sanaakaan opiskelleet. Minä taas olen ensimmäistä sukupolvea, joille englanti kuului opetukseen. Tokihan sitä oli aiemminkin opetettu, mutta ei kaikille. 

Me opimme siis englantia jo jotenkuten, jotkut paremmin kuin toiset. Riippuen paljon siitäkin, oliko jo vanhemmat sitä opiskelleet ja tietysti myös jatko-opinnoista, sekä tulevista työtehtävistä. Sen sijaan minun lapseni sukupolvi, tuo ensimmäinen nettisukupolvi oli jo aivan toisenlaisessa tilanteessa. Lapsenikin katseli jo ala-asteikäisenä Simpsonit netistä ilman tekstityksiä ja osaa ihan sujuvasti englantia, vaikka ei lukiota käynytkään. Tulevat sukupolvet osaavat englantia vieläkin paremmin ja hyvä niin.

Itselläni sanavarasto kovasti suppea, kun en koulun jälkeen englantia ole juurikaan käyttänyt. Kyllä mä nyt kuitenkin välttävästi englantia osaan, mutta todellakin vain välttävästi. En silti itseäni sen huonommaksi ihmiseksi tunne.