Suosittelen pojille urheiluharrastusta – kasvattaa taistelutahtoa ja opitaan joukkupelin henki.
Yleiskunnon rapautuminen yksi ongelma. Mielenterveyteen liittyvät kasvavata ongelmat. Asepalveluksen suorittaminenkin on yhä enenevissä määrin monelle liika raskasta. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Ongelmia: suurimmissa kaupungeissa harrastetilojen rajallisuus sekä harrastajien määrä suhteutettuna suureen asukalukuun nähden voi aiheuttaa kysynnän ja heikon kilpailun myötä kustannustasoihin mittaviakin hinnallisia piikkejä. Pienemmillä paikkakunnilla tilanne saattaa olla päinvastainen – kunnalliset resurssit antavat paremmin myöden ja näin kuluttajille on tarjota monipuoliset vapa-ajan viettoo mahdollisuudet varallisuudesta riippumatta, toki pienempien kuntien palvelut eivät välttämättä vastaa laadultaan ja laaja-alaisuudeltaan suurempien kaupunkien tarjontaa. Mielestäni esimerkiksi lisääntyvien harrastetoimintaa tarjoavien yritystten sekä kilpailutuksen myötä hintoja saataisiin ehkä kohtuullistetua enemmän kuluttajamyönteisempään suuntaan. Tällä hetkellä talousdellinen sekä alueellinen epätasa-arvo eri sosiaaliluokkiin kuuluvien lasten välillä aiheuttaa asetelman, jossa syrjityksi tulevat erityisesti suurkaupungeissa asuvat vähävaraisten perheiden lapset.
Koska rajallisten taloudellisten resurssien myötä väistämättäkin monet eri lajeista innostuneet potentiaalia omaavat lahjakkaat lapset ovat ajautumassa paitsio asemaan kehittyvien taloudellisen epätasa-arvoon liittyvien tekijöiden myötä, näin ollen lajikohtainen kehitys ja menestyminen ammattikisoissa voi pahimmillaan jäädä taloudellisesta eriarvoisuudesta johtuen sekä hintojen kasvun myötä vauraiden ja yhä pienenevien harrastajakuntien varaan.
Kommentit (24)
Jep. Tämän vuoksi poikani tanssii balettia.
Ihan hyvä muuten, mutta suosittelen samaa ihan kaikille lapsille sukupuolesta riippumatta
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä muuten, mutta suosittelen samaa ihan kaikille lapsille sukupuolesta riippumatta
Tarkastele syrjäytymistilastoja.
makethejp kirjoitti:
Yleiskunnon rapautuminen yksi ongelma. Mielenterveyteen liittyvät kasvavata ongelmat. Asepalveluksen suorittaminenkin on yhä enenevissä määrin monelle liika raskasta. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Ongelmia: suurimmissa kaupungeissa harrastetilojen rajallisuus sekä harrastajien määrä suhteutettuna suureen asukalukuun nähden voi aiheuttaa kysynnän ja heikon kilpailun myötä kustannustasoihin mittaviakin hinnallisia piikkejä. Pienemmillä paikkakunnilla tilanne saattaa olla päinvastainen – kunnalliset resurssit antavat paremmin myöden ja näin kuluttajille on tarjota monipuoliset vapa-ajan viettoo mahdollisuudet varallisuudesta riippumatta, toki pienempien kuntien palvelut eivät välttämättä vastaa laadultaan ja laaja-alaisuudeltaan suurempien kaupunkien tarjontaa. Mielestäni esimerkiksi lisääntyvien harrastetoimintaa tarjoavien yritystten sekä kilpailutuksen myötä hintoja saataisiin ehkä kohtuullistetua enemmän kuluttajamyönteisempään suuntaan. Tällä hetkellä talousdellinen sekä alueellinen epätasa-arvo eri sosiaaliluokkiin kuuluvien lasten välillä aiheuttaa asetelman, jossa syrjityksi tulevat erityisesti suurkaupungeissa asuvat vähävaraisten perheiden lapset.
Koska rajallisten taloudellisten resurssien myötä väistämättäkin monet eri lajeista innostuneet potentiaalia omaavat lahjakkaat lapset ovat ajautumassa paitsio asemaan kehittyvien taloudellisen epätasa-arvoon liittyvien tekijöiden myötä, näin ollen lajikohtainen kehitys ja menestyminen ammattikisoissa voi pahimmillaan jäädä taloudellisesta eriarvoisuudesta johtuen sekä hintojen kasvun myötä vauraiden ja yhä pienenevien harrastajakuntien varaan.
Sinulle suosittelen yksinkertaisempia lauseita ja huolellisempaa oikolukua.
Vierailija kirjoitti:
makethejp kirjoitti:
Yleiskunnon rapautuminen yksi ongelma. Mielenterveyteen liittyvät kasvavata ongelmat. Asepalveluksen suorittaminenkin on yhä enenevissä määrin monelle liika raskasta. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Ongelmia: suurimmissa kaupungeissa harrastetilojen rajallisuus sekä harrastajien määrä suhteutettuna suureen asukalukuun nähden voi aiheuttaa kysynnän ja heikon kilpailun myötä kustannustasoihin mittaviakin hinnallisia piikkejä. Pienemmillä paikkakunnilla tilanne saattaa olla päinvastainen – kunnalliset resurssit antavat paremmin myöden ja näin kuluttajille on tarjota monipuoliset vapa-ajan viettoo mahdollisuudet varallisuudesta riippumatta, toki pienempien kuntien palvelut eivät välttämättä vastaa laadultaan ja laaja-alaisuudeltaan suurempien kaupunkien tarjontaa. Mielestäni esimerkiksi lisääntyvien harrastetoimintaa tarjoavien yritystten sekä kilpailutuksen myötä hintoja saataisiin ehkä kohtuullistetua enemmän kuluttajamyönteisempään suuntaan. Tällä hetkellä talousdellinen sekä alueellinen epätasa-arvo eri sosiaaliluokkiin kuuluvien lasten välillä aiheuttaa asetelman, jossa syrjityksi tulevat erityisesti suurkaupungeissa asuvat vähävaraisten perheiden lapset.
Koska rajallisten taloudellisten resurssien myötä väistämättäkin monet eri lajeista innostuneet potentiaalia omaavat lahjakkaat lapset ovat ajautumassa paitsio asemaan kehittyvien taloudellisen epätasa-arvoon liittyvien tekijöiden myötä, näin ollen lajikohtainen kehitys ja menestyminen ammattikisoissa voi pahimmillaan jäädä taloudellisesta eriarvoisuudesta johtuen sekä hintojen kasvun myötä vauraiden ja yhä pienenevien harrastajakuntien varaan.Sinulle suosittelen yksinkertaisempia lauseita ja huolellisempaa oikolukua.
No minä kykenen käyttämään kieltä (argumentaatiota ja retoriikkaa) ihan miten päin tahansa riippuen tarkoitsperistä. En pidä sitä niin olennaisena tässä kontekstissa.
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
makethejp kirjoitti:
Yleiskunnon rapautuminen yksi ongelma. Mielenterveyteen liittyvät kasvavata ongelmat. Asepalveluksen suorittaminenkin on yhä enenevissä määrin monelle liika raskasta. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Ongelmia: suurimmissa kaupungeissa harrastetilojen rajallisuus sekä harrastajien määrä suhteutettuna suureen asukalukuun nähden voi aiheuttaa kysynnän ja heikon kilpailun myötä kustannustasoihin mittaviakin hinnallisia piikkejä. Pienemmillä paikkakunnilla tilanne saattaa olla päinvastainen – kunnalliset resurssit antavat paremmin myöden ja näin kuluttajille on tarjota monipuoliset vapa-ajan viettoo mahdollisuudet varallisuudesta riippumatta, toki pienempien kuntien palvelut eivät välttämättä vastaa laadultaan ja laaja-alaisuudeltaan suurempien kaupunkien tarjontaa. Mielestäni esimerkiksi lisääntyvien harrastetoimintaa tarjoavien yritystten sekä kilpailutuksen myötä hintoja saataisiin ehkä kohtuullistetua enemmän kuluttajamyönteisempään suuntaan. Tällä hetkellä talousdellinen sekä alueellinen epätasa-arvo eri sosiaaliluokkiin kuuluvien lasten välillä aiheuttaa asetelman, jossa syrjityksi tulevat erityisesti suurkaupungeissa asuvat vähävaraisten perheiden lapset.
Koska rajallisten taloudellisten resurssien myötä väistämättäkin monet eri lajeista innostuneet potentiaalia omaavat lahjakkaat lapset ovat ajautumassa paitsio asemaan kehittyvien taloudellisen epätasa-arvoon liittyvien tekijöiden myötä, näin ollen lajikohtainen kehitys ja menestyminen ammattikisoissa voi pahimmillaan jäädä taloudellisesta eriarvoisuudesta johtuen sekä hintojen kasvun myötä vauraiden ja yhä pienenevien harrastajakuntien varaan.Sinulle suosittelen yksinkertaisempia lauseita ja huolellisempaa oikolukua.
No minä kykenen käyttämään kieltä (argumentaatiota ja retoriikkaa) ihan miten päin tahansa riippuen tarkoitsperistä. En pidä sitä niin olennaisena tässä kontekstissa.
Lähinnä tässä (ja monessa muusaakin asiassa) näyttäisi nyt sotivan rinnakkain esim ideologiat, biologia, totuus ja tulevaisuus.
makethejp kirjoitti:
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
makethejp kirjoitti:
Yleiskunnon rapautuminen yksi ongelma. Mielenterveyteen liittyvät kasvavata ongelmat. Asepalveluksen suorittaminenkin on yhä enenevissä määrin monelle liika raskasta. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Ongelmia: suurimmissa kaupungeissa harrastetilojen rajallisuus sekä harrastajien määrä suhteutettuna suureen asukalukuun nähden voi aiheuttaa kysynnän ja heikon kilpailun myötä kustannustasoihin mittaviakin hinnallisia piikkejä. Pienemmillä paikkakunnilla tilanne saattaa olla päinvastainen – kunnalliset resurssit antavat paremmin myöden ja näin kuluttajille on tarjota monipuoliset vapa-ajan viettoo mahdollisuudet varallisuudesta riippumatta, toki pienempien kuntien palvelut eivät välttämättä vastaa laadultaan ja laaja-alaisuudeltaan suurempien kaupunkien tarjontaa. Mielestäni esimerkiksi lisääntyvien harrastetoimintaa tarjoavien yritystten sekä kilpailutuksen myötä hintoja saataisiin ehkä kohtuullistetua enemmän kuluttajamyönteisempään suuntaan. Tällä hetkellä talousdellinen sekä alueellinen epätasa-arvo eri sosiaaliluokkiin kuuluvien lasten välillä aiheuttaa asetelman, jossa syrjityksi tulevat erityisesti suurkaupungeissa asuvat vähävaraisten perheiden lapset.
Koska rajallisten taloudellisten resurssien myötä väistämättäkin monet eri lajeista innostuneet potentiaalia omaavat lahjakkaat lapset ovat ajautumassa paitsio asemaan kehittyvien taloudellisen epätasa-arvoon liittyvien tekijöiden myötä, näin ollen lajikohtainen kehitys ja menestyminen ammattikisoissa voi pahimmillaan jäädä taloudellisesta eriarvoisuudesta johtuen sekä hintojen kasvun myötä vauraiden ja yhä pienenevien harrastajakuntien varaan.Sinulle suosittelen yksinkertaisempia lauseita ja huolellisempaa oikolukua.
No minä kykenen käyttämään kieltä (argumentaatiota ja retoriikkaa) ihan miten päin tahansa riippuen tarkoitsperistä. En pidä sitä niin olennaisena tässä kontekstissa.
Lähinnä tässä (ja monessa muusaakin asiassa) näyttäisi nyt sotivan rinnakkain esim ideologiat, biologia, totuus ja tulevaisuus.
"rinnakkain" (eikä vastaan) siitä syystä että hyvät asiat ovat päämääränä mutta keinot ovat eri.
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
makethejp kirjoitti:
Yleiskunnon rapautuminen yksi ongelma. Mielenterveyteen liittyvät kasvavata ongelmat. Asepalveluksen suorittaminenkin on yhä enenevissä määrin monelle liika raskasta. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Ongelmia: suurimmissa kaupungeissa harrastetilojen rajallisuus sekä harrastajien määrä suhteutettuna suureen asukalukuun nähden voi aiheuttaa kysynnän ja heikon kilpailun myötä kustannustasoihin mittaviakin hinnallisia piikkejä. Pienemmillä paikkakunnilla tilanne saattaa olla päinvastainen – kunnalliset resurssit antavat paremmin myöden ja näin kuluttajille on tarjota monipuoliset vapa-ajan viettoo mahdollisuudet varallisuudesta riippumatta, toki pienempien kuntien palvelut eivät välttämättä vastaa laadultaan ja laaja-alaisuudeltaan suurempien kaupunkien tarjontaa. Mielestäni esimerkiksi lisääntyvien harrastetoimintaa tarjoavien yritystten sekä kilpailutuksen myötä hintoja saataisiin ehkä kohtuullistetua enemmän kuluttajamyönteisempään suuntaan. Tällä hetkellä talousdellinen sekä alueellinen epätasa-arvo eri sosiaaliluokkiin kuuluvien lasten välillä aiheuttaa asetelman, jossa syrjityksi tulevat erityisesti suurkaupungeissa asuvat vähävaraisten perheiden lapset.
Koska rajallisten taloudellisten resurssien myötä väistämättäkin monet eri lajeista innostuneet potentiaalia omaavat lahjakkaat lapset ovat ajautumassa paitsio asemaan kehittyvien taloudellisen epätasa-arvoon liittyvien tekijöiden myötä, näin ollen lajikohtainen kehitys ja menestyminen ammattikisoissa voi pahimmillaan jäädä taloudellisesta eriarvoisuudesta johtuen sekä hintojen kasvun myötä vauraiden ja yhä pienenevien harrastajakuntien varaan.Sinulle suosittelen yksinkertaisempia lauseita ja huolellisempaa oikolukua.
No minä kykenen käyttämään kieltä (argumentaatiota ja retoriikkaa) ihan miten päin tahansa riippuen tarkoitsperistä. En pidä sitä niin olennaisena tässä kontekstissa.
Painoarvo on itse asioilla ja olennaisinta on se että kansalaiset tuovat mielipiteensä kuuluviin (ja heitä tulisi kuunnella ja heidän ihmisarvoaan kunnioittaa) ja kantavat vastuunsa.
Mä vihaan joukkuelajeja, olen aina vihannut. Ryhmässä toimiminen ei ole koskaan ollut ongelma, mutta urheilen mieluiten yksin. En siis pidä nimenomaisesti joukkuelajin harrastamista välttämättömänä, kuntoaan voi hoitaa muutenkin ja samoin ryhmässä toimimisen.
Vierailija kirjoitti:
Mä vihaan joukkuelajeja, olen aina vihannut. Ryhmässä toimiminen ei ole koskaan ollut ongelma, mutta urheilen mieluiten yksin. En siis pidä nimenomaisesti joukkuelajin harrastamista välttämättömänä, kuntoaan voi hoitaa muutenkin ja samoin ryhmässä toimimisen.
Liikunnan tuomat positiivset vaikutukset itsessään siis riittää, mutta haasteet esim ylittää itsensä ei kiinnosta? No sinä tavallaan osuit nyt asian ytimeen: millä tolaala mahtaa olla suomalainen tiimityskentely? Mistä koulu ja työpaikkakiusaaminen suomessa johtuu? Suuria kysymyksiä.
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vihaan joukkuelajeja, olen aina vihannut. Ryhmässä toimiminen ei ole koskaan ollut ongelma, mutta urheilen mieluiten yksin. En siis pidä nimenomaisesti joukkuelajin harrastamista välttämättömänä, kuntoaan voi hoitaa muutenkin ja samoin ryhmässä toimimisen.
Liikunnan tuomat positiivset vaikutukset itsessään siis riittää, mutta haasteet esim ylittää itsensä ei kiinnosta? No sinä tavallaan osuit nyt asian ytimeen: millä tolaala mahtaa olla suomalainen tiimityskentely? Mistä koulu ja työpaikkakiusaaminen suomessa johtuu? Suuria kysymyksiä.
Mukavuusalueen ulkopuolella olemisen kokemukset ja kehittyminen - ne on kaksi oleellista osaa tässä keskustelussa. Näistä tulee keskustella, jotta tulevauus ei ole ihan v*tuillaan.
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
makethejp kirjoitti:
Yleiskunnon rapautuminen yksi ongelma. Mielenterveyteen liittyvät kasvavata ongelmat. Asepalveluksen suorittaminenkin on yhä enenevissä määrin monelle liika raskasta. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Ongelmia: suurimmissa kaupungeissa harrastetilojen rajallisuus sekä harrastajien määrä suhteutettuna suureen asukalukuun nähden voi aiheuttaa kysynnän ja heikon kilpailun myötä kustannustasoihin mittaviakin hinnallisia piikkejä. Pienemmillä paikkakunnilla tilanne saattaa olla päinvastainen – kunnalliset resurssit antavat paremmin myöden ja näin kuluttajille on tarjota monipuoliset vapa-ajan viettoo mahdollisuudet varallisuudesta riippumatta, toki pienempien kuntien palvelut eivät välttämättä vastaa laadultaan ja laaja-alaisuudeltaan suurempien kaupunkien tarjontaa. Mielestäni esimerkiksi lisääntyvien harrastetoimintaa tarjoavien yritystten sekä kilpailutuksen myötä hintoja saataisiin ehkä kohtuullistetua enemmän kuluttajamyönteisempään suuntaan. Tällä hetkellä talousdellinen sekä alueellinen epätasa-arvo eri sosiaaliluokkiin kuuluvien lasten välillä aiheuttaa asetelman, jossa syrjityksi tulevat erityisesti suurkaupungeissa asuvat vähävaraisten perheiden lapset.
Koska rajallisten taloudellisten resurssien myötä väistämättäkin monet eri lajeista innostuneet potentiaalia omaavat lahjakkaat lapset ovat ajautumassa paitsio asemaan kehittyvien taloudellisen epätasa-arvoon liittyvien tekijöiden myötä, näin ollen lajikohtainen kehitys ja menestyminen ammattikisoissa voi pahimmillaan jäädä taloudellisesta eriarvoisuudesta johtuen sekä hintojen kasvun myötä vauraiden ja yhä pienenevien harrastajakuntien varaan.Sinulle suosittelen yksinkertaisempia lauseita ja huolellisempaa oikolukua.
No minä kykenen käyttämään kieltä (argumentaatiota ja retoriikkaa) ihan miten päin tahansa riippuen tarkoitsperistä. En pidä sitä niin olennaisena tässä kontekstissa.
Tärkeintä on tämän kansan median ja kansalaisten järki ja moraali (rehellisyys). Kansan sana. Minua ei kiinnosta paskan jauhaminen.
makethejp kirjoitti:
Vaikka olen avarakatseinen: hyväksyn homot jne.. mutta väittäisin pojat ja tytöt ovat erilaisia. Esim kypsyvät eri tahtiin, tarvitsevat eriasioita syttyäkseen. Opetussunnitelman voisi pistää minun mielstäni uusiksi.
Älä alapeukuta vaan anna vasta-argumentteja - siitä ei ole mitään hyötyä (siinä ei ole mitään järkeä. Täysin turhaa).
Okei. Minä tulen vielä sen verran vastaan, että jos ajatellaan esim kolmea suomalaista menestyvää ihmistä: harkimo, katainen, niinistö - kaikkia näitä kolmea miestä yhdistää se tekijä, etteivät menestyneet koulussa ja kaikki kolme ovat nykyisellään menstyneitä. Tytöt menestyvät paremmin koulussa ja pojat syrjäytyvät. Koulu-uudistukset: lukiosta yo-papereilla yliopistoon. Mitä ajatuksia tämä herättää. Tämän jälkeen en enää jaksa. Piilotatte joka v*tun kerta tämän palstan. Tunkekaa tämän jälkeen vaikka perseeseennen. Ihan sama.
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vihaan joukkuelajeja, olen aina vihannut. Ryhmässä toimiminen ei ole koskaan ollut ongelma, mutta urheilen mieluiten yksin. En siis pidä nimenomaisesti joukkuelajin harrastamista välttämättömänä, kuntoaan voi hoitaa muutenkin ja samoin ryhmässä toimimisen.
Liikunnan tuomat positiivset vaikutukset itsessään siis riittää, mutta haasteet esim ylittää itsensä ei kiinnosta? No sinä tavallaan osuit nyt asian ytimeen: millä tolaala mahtaa olla suomalainen tiimityskentely? Mistä koulu ja työpaikkakiusaaminen suomessa johtuu? Suuria kysymyksiä.
Itsensä haastaminen ja ylittäminen onnistuu kyllä yksilölajeissakin.
makethejp kirjoitti:
Okei. Minä tulen vielä sen verran vastaan, että jos ajatellaan esim kolmea suomalaista menestyvää ihmistä: harkimo, katainen, niinistö - kaikkia näitä kolmea miestä yhdistää se tekijä, etteivät menestyneet koulussa ja kaikki kolme ovat nykyisellään menstyneitä. Tytöt menestyvät paremmin koulussa ja pojat syrjäytyvät. Koulu-uudistukset: lukiosta yo-papereilla yliopistoon. Mitä ajatuksia tämä herättää. Tämän jälkeen en enää jaksa. Piilotatte joka v*tun kerta tämän palstan. Tunkekaa tämän jälkeen vaikka perseeseennen. Ihan sama.
Ai niin, yksi asia: http://www.vauva.fi/keskustelu/2625306/syrjaytymisen_ehkaiseminen_ja_op…
Tämän jälkeen en jaksa enää jankuttaa.
Vierailija kirjoitti:
On tämä totta. Jokaisen lapsen pitäisi jossain välissä päästä harrastamaan joukkuelajia. Oli se sitten sähly tai kansantanssi. Ja eri porukassa kuin oma koululuokka. Saa myös sosiaalisia taitoja, kun on välillä eri sakissa mitä koulupäivinä. Itse olen maaseudulta kotoisin, eikä päässyt harrastamaan oikein muuta kuin suunnistusta. Se taas on sinänsä kehittävä mutta yksilölaji.
En tajua mikä tässäkin nyt tuo alapeukut. Ilmeisesti joillain huonoja kokemuksia koulun pakkoliikunnasta. Sehän on täysin eri asia kuin Joukkuelaji, jossa kaikki on samanhenkisiä ja pelataan oman joukkueen puolesta. Opettaa paljon hyviä asioita ja auttaa myös pärjäämään elämässä. Joukkueessa myös hyväksytään erilaiset yksilöt, mutta jokainen myös tajuaa, että toiset vaan on parempi jossain kuin toiset.
Eiköhön vihervasurisuvatkit tasa-arvon ja feminismin nimissä kohta kiellä joukkuelajitkin, kun kaikki ei voi olla hyökkääjiä, maalivahteja tms.
Salibandy on kivaa. Ei vaadi isoja panostuksia varusteisiin ja pelaajia, jengejä on paljon ja voi pelata myös harrastetasolla. Tyttö pelaa ja vaikka ei aina halua mennä, niin on kuitenkin aina kivaa joukkuekavereiden kanssa harkoissa ja peleissä.
On tämä totta. Jokaisen lapsen pitäisi jossain välissä päästä harrastamaan joukkuelajia. Oli se sitten sähly tai kansantanssi. Ja eri porukassa kuin oma koululuokka. Saa myös sosiaalisia taitoja, kun on välillä eri sakissa mitä koulupäivinä. Itse olen maaseudulta kotoisin, eikä päässyt harrastamaan oikein muuta kuin suunnistusta. Se taas on sinänsä kehittävä mutta yksilölaji.