Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä ole ihan kirjaimellisesti otsikon mukaista, mutta kertomus törkeimmästä mitä vieras on kohdallani tehnyt. Omistan sisarusteni kanssa jakamattoman perikunnan. Siihen kuuluu iso talo, hehtaaritolkulla maata ja metsää, jopa oma lampi. Perikuntaan kuulumaton sukulainen lähestyi meitä kun olisi halunnut tilan meiltä itselleen ilmaiseksi lahjaksi. Veti sanattomaksi.

Perintöjen ollessa kyseessä todellisuus on paljon tarua ihmeellisempää. Meitä on neljä sisarusta. Vanhimman sisaren mielestä vanhempien jälkeensä jättämän perinnön jako olisi mennyt tasan jos hän olisi saanut pesästä puolet ja toiset kolme olisivat jakaneet keskenään toisen puolen. Kun tämä ei muille käynyt, kyseessä oli hänen mielestään muiden kolmen salaliitto häntä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä ole ihan kirjaimellisesti otsikon mukaista, mutta kertomus törkeimmästä mitä vieras on kohdallani tehnyt. Omistan sisarusteni kanssa jakamattoman perikunnan. Siihen kuuluu iso talo, hehtaaritolkulla maata ja metsää, jopa oma lampi. Perikuntaan kuulumaton sukulainen lähestyi meitä kun olisi halunnut tilan meiltä itselleen ilmaiseksi lahjaksi. Veti sanattomaksi.

Ai näitä on enemmänkin röyhkimyksiä.

Me sisarukset kuuluimme perikuntaan. Yksi veli tuumasi ykskantaan, että kiinteistö taloineen tulee lahjoittaa hänelle. Kiinteistö myytiin yhdelle sisaruksista. Niinpä tuo kerjäläinen vaati kaupan purkua. Kauppaa ei voi purkaa, vaikka yksi kerjäläinen niin haluaa. Kas kun maailma ei pyöri minimunan pillin mukaan.

Se yksi veli saisi aika kivan lahjaveron, jos olisitte lahjoittaneet tilan hänelle. Todennäköisesti useita kymmeniä tuhansia euroja kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä ole ihan kirjaimellisesti otsikon mukaista, mutta kertomus törkeimmästä mitä vieras on kohdallani tehnyt. Omistan sisarusteni kanssa jakamattoman perikunnan. Siihen kuuluu iso talo, hehtaaritolkulla maata ja metsää, jopa oma lampi. Perikuntaan kuulumaton sukulainen lähestyi meitä kun olisi halunnut tilan meiltä itselleen ilmaiseksi lahjaksi. Veti sanattomaksi.

Ai näitä on enemmänkin röyhkimyksiä.

Me sisarukset kuuluimme perikuntaan. Yksi veli tuumasi ykskantaan, että kiinteistö taloineen tulee lahjoittaa hänelle. Kiinteistö myytiin yhdelle sisaruksista. Niinpä tuo kerjäläinen vaati kaupan purkua. Kauppaa ei voi purkaa, vaikka yksi kerjäläinen niin haluaa. Kas kun maailma ei pyöri minimunan pillin mukaan.

Se yksi veli saisi aika kivan lahjaveron, jos olisitte lahjoittaneet tilan hänelle. Todennäköisesti useita kymmeniä tuhansia euroja kuitenkin.

Olisi tainnut veli kuitenkin maksaa pelkän perintöveron saamastaan. Mikään laki kun ei määrää perintöä jaettavaksi tasan jos osapuolet eivät sitä halua, tosin yleensä tietysti haluavat.

Useita vuosia sitten, nuorena aikuisena asuin vielä yksin.

Opiskelin ja tein töitä, jotta vuokran sai maksettua ja ruokaa pöytään.

Tietenkin yksin asuvalla ruokamenot ovat vähäiset, joten söin hyvin ja terveellisesti.

Eräänä päivänä ystäväni ilmoitti, että on ihan asuntoni lähistöllä, voisipa tulla kahvit juomaan ja sitten kiireellä toiseen kaupunkiin. Kovasti korosti kiirettään, mutta "ehdin minä kahvin juoda kanssasi"

Laitoin kahvin tulemaan ja pöytään katoin keksejä sekä voileipätarvikkeet.

Vieras tuli, joi, söi. Kunnes jostain syystä meni jääkaapilleni ja huudahti "miksi sulla on täällä lihatiskiltä ostettua pihviä ja grillikylkeä???"

Vastasin, että siksi kun kävin ne sieltä ostamassa..?

Ystävä alkoi syyttävällä äänellä marista, että miksi en tarjonnut hänelle niitä, miksi sai voileipää "kuppasella juustolla, kinkulla ja rehuilla???"

Hetken intti, että hyvien tapojen mukaan minun pitäisi nyt hänelle valmistaa jommasta kummasta lihasta ateria.

Kiire oli kummasti kadonnut.

Totesin, että en todellakaan valmista mitään, eikö sinulla ollutkaan kiire? Nappaa vaikka hampurilainen läheiseltä grilliltä.

Lähti matkoihinsa kyllä, ei ollut yhteyksissä pariin kuukauteen. Yhteiselle kaverille oli sanonut, ettei kannata tulla luokseni kylään kun pidän nälässä vaikka jääkaappi pursuaa "paremman väen ruokia". Oli antanut ymmärtää, että kutsuin hänet syömään ja tarjosin kahvia ja kuivaa leipää 😂😂😂 nykyään jo vähän naurattaa, välit kuivuivat myöhemmin kokonaan pois.

Kälyllä oli omat viinat mukana. Joi minulta salaa koko ajan. Itse tarjosin vain pullollisen valkoviiniä kahdelle päivälle jaettuna ruokapöydässä koko aikana. Ihmettelin humalatilan syvyyttä, kunnes hänen lähdettyään löysin kuistlta tyhjät pullot. Niitä oli paljon.

Kun sisarukset perivät vanhempansa, niin lain mukaan jokaiselle kuuluu yhtä suuri osuus perinnöstä. Esimerkiksi, jos perintö on 200000 euroa ja perijöitä on viisi (5), niin kukin saa 40000 euroa. Perintöveroa peritään, jos perintö on suurempi kuin 20001 euroa.

Surullinen muisto vuosien takaa.

Olin 20-vuotias, aloittanut yliopiston ja muuttanut poikaystäväni kanssa yhteen. Hyvä ystävätär lukioajoilta oli lähtenyt ulkomaille taidekursseille ja etsimään itseään. Kesällä hän tuli meille, juteltiin, syötiin, oli kivaa. Lähdettiin viemään ystävätärtä asemalle, poikakaveri jäi autoon odottamaan ja minä saattelin ystäväni junaan.

En kuullut ystävästä enää vuosiin. Koska hän vaihtoi maata ja paikkaa, ei osoitettakaan ollut. Kännyköitä ei vielä ollut. Ajattelin, että ystävä piti vierailun perusteella minua tylsänä ja ei halua olla kanssani tekemisissä.

Monta vuotta myöhemmin jutellessani entisen poikakaverin, silloisen aviomiehen kanssa surustani tämän ystävän menetyksestä puolisoni kertoi autossa olleen menkkatahran sen jälkeen kun ystävätär penkistä nousi. Hän oli sen sitten suihkeella putsannut. Myös ystävättären hameessa oli tahra näkynyt. Itse en sitä tietysti nähnyt kun kuljin vierellä.

Kymmeniä vuosia myöhemmin löysin ystävän facesta. Tavattiin, ja juteltiin, paljon ja pitkään. Hän oli ollut häpeissään huomattuaan menkkansa - ja epäillyt, että minä olin huomannut mutta en sanonut. No totta kai olisin sanonut jos olisin huomannut. Ystävyys oli pitkään tauolla, ihan tyhmästä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Kun sisarukset perivät vanhempansa, niin lain mukaan jokaiselle kuuluu yhtä suuri osuus perinnöstä. Esimerkiksi, jos perintö on 200000 euroa ja perijöitä on viisi (5), niin kukin saa 40000 euroa. Perintöveroa peritään, jos perintö on suurempi kuin 20001 euroa.

Niin, lakiosa on tuo viidennes, mutta kenenkään ei ole pakko ottaa perintöä vastaan ollenkaan jos ei halua. Pesän voi siis jakaa myös muuten jos se osapuolille on OK. Toki tietysti useimmiten se tuossa tilanteessa jaetaankin 1/5 jokaiselle. Mutta jos jostakin ihme syystä yksi putsaisi jaossa potin, hän ei maksa silloin sisaruksien osuuksista lahjaveroa, vaan maksaa perinnöstä ainoastaan perintöveron. Jos sisarukset ottavat vastaan sen täyden osuutensa, maksavat siitä omat perintöverot, pesä ositetaan loppuun ja sitten jostakin syystä antavat myöhemmin osuutensa toiselle, silloin osuudesta maksetaan lahjavero.

Olin ostanut tupareihin reilun kilon jotain parempaa jauhelihaa ja tehnyt kreikkalaisia lihapullia. Paistoin pullat juuri ennen vieraiden tuloa ja jätin toisen pellillisen keittiöön jäähtymään. Ensimmäisen pellillisen pistin seisovaan pöytään tarjolle. Yhdellä sukulaisella soi puhelin ja hän meni keittiöön puhumaan. Oli sitten syönyt lähes kaikki lihapullat samalla. Vain neljä pullaa oli jäljellä. Muutakin tarjottavaa olisi ollut runsaasti (pizzaa, pasteijoita, suolaista piirakkaa, salaatteja, täytekakku, kääretottua ym.).

Pakko kertoa ehkä ällöttävin kokemus omasta vierailustani eräällä sukulaisella. Yleensä meillä on omat lakanat mukana, mutta tällä kertaa tultiin lentäen ja jatkettiin vielä toiseen reissuun, joten ei niitä otettu poikkeuksellisesti mukaan. Sukulainen oli sanonut, että hänellä kyllä on lakanoita, joten ei tarvitse huolehtia.

Sänky oli pedattu kun mentiin. Ihmettelin yöllä, että miten lakanat haisee niin pahalle, aivan kuin partavedelle ja mietin, että mitä huuhteluainetta sukulainen mahtaa käyttää. Viimeisenä aamuna aloin ottamaan pussilakanaa pois, kun sukulainen tuli estelemään "Älä ota, ei niissä ole ennen teitä nukkunut kukaan muu kuin Pirre ja Pera, ei niitä tarvitse pestä". Hajun lähde siis selvisi ja Peran (iso hikoilevat mies) tuntien en välttämättä olisi halunnut nukkua samoissa lakanoissa...

Kuka nukuttaa monet vieraat samoissa lakanoissa? Meillä kyllä pestään lakanat jokaisen vieraan jälkeen.

Tapailin yhtä tyyppiä. Pyysi käymään. Tyyppi oli käynyt ruokajonosta hakemassa kassitolkulla ruokaa.

Oli valehdellut siellä ruokajonossa, että hänellä on iso perhe, kuusi lastakin. Jääkaappi pursusi täynnä samoin pakastin.

No tää omituinen tyyppi kehotti minua hakemaan kaupasta jauhelihaa ja perunoita, että minun olisi valmistettava hänelle ruokaa. Sanoin, että kuule sun jääkaappi pursuaa ruokaa, niin miksi minä kävisin ostamassa sitä lisää. Äskenhän esittelit kaappis, ja kerroit valehdelleesi suurperheestäs.

No sairashan se on. Ehdotti myös, että minun olisi osallistuttava hänen vuokranmaksuun, koska kävin hänen luonaan.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin yhtä tyyppiä. Pyysi käymään. Tyyppi oli käynyt ruokajonosta hakemassa kassitolkulla ruokaa.

Oli valehdellut siellä ruokajonossa, että hänellä on iso perhe, kuusi lastakin. Jääkaappi pursusi täynnä samoin pakastin.

No tää omituinen tyyppi kehotti minua hakemaan kaupasta jauhelihaa ja perunoita, että minun olisi valmistettava hänelle ruokaa. Sanoin, että kuule sun jääkaappi pursuaa ruokaa, niin miksi minä kävisin ostamassa sitä lisää. Äskenhän esittelit kaappis, ja kerroit valehdelleesi suurperheestäs.

No sairashan se on. Ehdotti myös, että minun olisi osallistuttava hänen vuokranmaksuun, koska kävin hänen luonaan.

Yäks mikä tyyppi! 

Tää nyt ehkä ei oo hirmu törkeetä, mutta...

Meillä on melko erikoinen sisustus. Värikäs, maksimaalinen, yksityiskohtia riittää.

Myyn aina välillä tori.fin kautta pois huonekaluja tms. Kun ostaja on tulossa ne hakemaan niin nostan ne jo eteiseen valmiiksi, ettei niitä tarvitse hakea syvemmältä asunnosta. Kerran olin ehtinyt ihan vasta tulla iltavuorosta ja lämmittää ruoan, kun ostaja tuli.

Ko. nainen jäi ihan avoimesti töllistelemään eteiseen ja pälättämään mitä lie. Sitten ihan pokkana lähti kiertämään koko asunnon. Ratsasi makuuhuonetta myöten kaikki paikat. Kesken työviikon oli varmaan sängyt petaamatta ja tiskejä pöydillä ja joku random nainen niitä sitten tuijotteli. Näki että mulla ruoka-annos odotti ruokapöydällä, silti ei lamppu syttynyt että voisi painua kotiinsa. Näin jälkikäteen oon ajatellut että miten ihmeessä en vaan heittänyt sitä pihalle, mutta varmaan siinä tilanteessa vaan on niin pöyristynyt että ei tiedä mitä tehdä.

Toinen vastaava otti puhelimensa ja alkoi kuvata mun kotia mitään kysymättä. Outo tunne että jollain täysin tuntemattomalla on kuvia meidän kodista.

Ei tulis mieleenkään tunkeutua toisen ihmisen kotiin tuollaisessa tilanteessa ja jäädä puoleksi tunniksi. Vaikka koti onkin vähän erilainen mitä yleensä niin silti se on meidän koti ja intiimi paikka eikä mikään näyttelyesine.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin yhtä tyyppiä. Pyysi käymään. Tyyppi oli käynyt ruokajonosta hakemassa kassitolkulla ruokaa.

Oli valehdellut siellä ruokajonossa, että hänellä on iso perhe, kuusi lastakin. Jääkaappi pursusi täynnä samoin pakastin.

No tää omituinen tyyppi kehotti minua hakemaan kaupasta jauhelihaa ja perunoita, että minun olisi valmistettava hänelle ruokaa. Sanoin, että kuule sun jääkaappi pursuaa ruokaa, niin miksi minä kävisin ostamassa sitä lisää. Äskenhän esittelit kaappis, ja kerroit valehdelleesi suurperheestäs.

No sairashan se on. Ehdotti myös, että minun olisi osallistuttava hänen vuokranmaksuun, koska kävin hänen luonaan.

Tämä samainen hullu vaati myös osallistumaan vanhan autoritsansa korjauskuluihin. Sitä vasttaan olisin saanut joskus ajaa hänen autollaan. Kysyin, että miks mun pitäis ajaa sun romulla, kun mulla on itsellä uusi auto. No äijälle piti hakea lähestymiskielto. Meni hullulla liian pitkälle. Tiedätte varmaan, ettei tapailu jatkunut kauan. Tää tapahtui Espoossa.

Kaveripariskunta joka baari-illan jälkeen päätti toteuttaa humalaisia halujaan meidän kaksion olohuoneessa, todella kovaan ääneen huuto-voihkien. Säikähdin koska luulin ensin jonkun tekevän kuolemaa, ääntä ei säästelty ja se ei ensin kuulostanut rakastelulta ollenkaan.

No pariskunta suuttui kun ihan vaan jo naapurisovun takia komensin heitä olemaan hiljempaa aamuviideltä, en todellakaan halunnut olla todistamassa aktia edes kuunteluoppilaana ja pelkäsin että joku naapureista on jo soittanut hätänumeroon. Käärmeissään lähtivät sitten aamulla vähin äänin ja sain kuulla olevani estoinen :D 

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt ehkä ei oo hirmu törkeetä, mutta...

Meillä on melko erikoinen sisustus. Värikäs, maksimaalinen, yksityiskohtia riittää.

Myyn aina välillä tori.fin kautta pois huonekaluja tms. Kun ostaja on tulossa ne hakemaan niin nostan ne jo eteiseen valmiiksi, ettei niitä tarvitse hakea syvemmältä asunnosta. Kerran olin ehtinyt ihan vasta tulla iltavuorosta ja lämmittää ruoan, kun ostaja tuli.

Ko. nainen jäi ihan avoimesti töllistelemään eteiseen ja pälättämään mitä lie. Sitten ihan pokkana lähti kiertämään koko asunnon. Ratsasi makuuhuonetta myöten kaikki paikat. Kesken työviikon oli varmaan sängyt petaamatta ja tiskejä pöydillä ja joku random nainen niitä sitten tuijotteli. Näki että mulla ruoka-annos odotti ruokapöydällä, silti ei lamppu syttynyt että voisi painua kotiinsa. Näin jälkikäteen oon ajatellut että miten ihmeessä en vaan heittänyt sitä pihalle, mutta varmaan siinä tilanteessa vaan on niin pöyristynyt että ei tiedä mitä tehdä.

Toinen vastaava otti puhelimensa ja alkoi kuvata mun kotia mitään kysymättä. Outo tunne että jollain täysin tuntemattomalla on kuvia meidän kodista.

Ei tulis mieleenkään tunkeutua toisen ihmisen kotiin tuollaisessa tilanteessa ja jäädä puoleksi tunniksi. Vaikka koti onkin vähän erilainen mitä yleensä niin silti se on meidän koti ja intiimi paikka eikä mikään näyttelyesine.

Minulla on myös ollut tilanteita joissa olen ollut niin täysin pöyristynyt vieraiden käytöksestä (vaikka luulisi että tällä iällä, 60+) olisi jo kaiken nähnyt ja kokenut mutta ihmiset vieläkin osaavat yllättää) että vasta jälkeenpäin olen tajunnut miten minun olisi pitänyt toimia ja todellakin laittaa heidät heti pihalle. Mutta sitä joskus on vaan täysin äimänä eikä tajua heti miten pitäisi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä ole ihan kirjaimellisesti otsikon mukaista, mutta kertomus törkeimmästä mitä vieras on kohdallani tehnyt. Omistan sisarusteni kanssa jakamattoman perikunnan. Siihen kuuluu iso talo, hehtaaritolkulla maata ja metsää, jopa oma lampi. Perikuntaan kuulumaton sukulainen lähestyi meitä kun olisi halunnut tilan meiltä itselleen ilmaiseksi lahjaksi. Veti sanattomaksi.

Ei se ole tyhmä joka pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt ehkä ei oo hirmu törkeetä, mutta...

Meillä on melko erikoinen sisustus. Värikäs, maksimaalinen, yksityiskohtia riittää.

Myyn aina välillä tori.fin kautta pois huonekaluja tms. Kun ostaja on tulossa ne hakemaan niin nostan ne jo eteiseen valmiiksi, ettei niitä tarvitse hakea syvemmältä asunnosta. Kerran olin ehtinyt ihan vasta tulla iltavuorosta ja lämmittää ruoan, kun ostaja tuli.

Ko. nainen jäi ihan avoimesti töllistelemään eteiseen ja pälättämään mitä lie. Sitten ihan pokkana lähti kiertämään koko asunnon. Ratsasi makuuhuonetta myöten kaikki paikat. Kesken työviikon oli varmaan sängyt petaamatta ja tiskejä pöydillä ja joku random nainen niitä sitten tuijotteli. Näki että mulla ruoka-annos odotti ruokapöydällä, silti ei lamppu syttynyt että voisi painua kotiinsa. Näin jälkikäteen oon ajatellut että miten ihmeessä en vaan heittänyt sitä pihalle, mutta varmaan siinä tilanteessa vaan on niin pöyristynyt että ei tiedä mitä tehdä.

Toinen vastaava otti puhelimensa ja alkoi kuvata mun kotia mitään kysymättä. Outo tunne että jollain täysin tuntemattomalla on kuvia meidän kodista.

Ei tulis mieleenkään tunkeutua toisen ihmisen kotiin tuollaisessa tilanteessa ja jäädä puoleksi tunniksi. Vaikka koti onkin vähän erilainen mitä yleensä niin silti se on meidän koti ja intiimi paikka eikä mikään näyttelyesine.

Minulla on myös ollut tilanteita joissa olen ollut niin täysin pöyristynyt vieraiden käytöksestä (vaikka luulisi että tällä iällä, 60+) olisi jo kaiken nähnyt ja kokenut mutta ihmiset vieläkin osaavat yllättää) että vasta jälkeenpäin olen tajunnut miten minun olisi pitänyt toimia ja todellakin laittaa heidät heti pihalle. Mutta sitä joskus on vaan täysin äimänä eikä tajua heti miten pitäisi toimia.

Kälyllä on ollut tapana kutsua itsensä välillä jopa viikoiksi meille täysihoitoon, tuli siis ilman kutsua tyhjin käsin ja mitenkään ei ylläpitoonsa koskaan osallistunut. Kauppaan laittoi toki ostoslistaa minulle mukaan mitä erikoistarvikkeita sieltä halusi minun hänelle ostavan, tietysti minun rahoillani. Ilmoitti välillä tulevansa pariksi päiväksi, mutta eihän sitä kotiinsa saanut kun meillä on niin mukavaa, (ilmainen) ruoka hyvää ja on NIIN mukava seurata vierestä kun me touhuamme. Kieltelimme välillä, mutta tätä armas käly piti vitsailuna. Kuulemma hänellä lähisukulaisena oli oikeus tulla kun haluaa ja viipyä minkä haluaa.

Tapahtuipa sitten kerran että putosin portaissa. Jalka murtui, hehtaari mustelmaa, joka paikkaa tietenkin särki. Olisi siinä tietysti vielä pahemminkin voinut käydä, onneksi ei käynyt. Päivä meni jonottaessa terveyskeskuksessa ja sairaalassa. Olin tosi kipeä. Käly tietysti ilmoitti juuri silloin tulevansa kylään. Mies selitti sisarelleen asiallisesti miksi nyt ei todellakaan sovi ja siis kielsi selväsanaisesti siskoaan tulemasta. Sisko tuosta vähät välitti ja tuli silti.  Yllätys oli tietysti suuri kun ovikello soi. Ja arvatkaapa mitä käly ensimmäiseksi halusi, pätkääkään välittämättä miten kipeä minä selvästi olin kepeillä könkätessäni? Käly halusi minun laittavan hänelle ruokaa, matkalla kun oli tullut nälkä ja ruoka junassa oli kovin kallista. Niin ällistynyt olin, että todella raavin viimeisillä voimillani ruuat kasaan. Minkä jälkeen käly kielsi minua menemästä lepäämään, hän kun halusi seuraavaksi mieluummin seurustella. Suutuin niin että muutuin suunnilleen mustaksi.  En enää ikinä ota tätä ihmistä meille kutsumatta vastaan.  

Arvatkaapa kuka kälyn mielestä oli tarinan roisto? Minä tietenkin kun en ollut sen vertaa vieraanvarainen sukulaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vegaani tässä, hei. Ei se vegaanisen kakun leipominen ole mitään rakettitiedettä, oikeasti. Erinomaisia perusohjeita löytyy pikaisellakin googlauksella, eivätkä ainesosat ole mitään ihmeellisiä. Vegaaninen kakkupohja syntyy vehnäjauhoista, sokerista, leivinjauheesta, vaniljasokerista, kasviöljystä, leivinjauheesta, tipasta etikkaa ja ripauksesta ruokasoodaa. Nämähän ovat aineita, jotka suurimmalta osalta leivontaa vähänkin harrastavista löytyy kaapista? Kakku on vieläpä helpompi tehdä kuin ei-vegaaninen kakku, sillä vegaanikakkuja ei vatkata, vaan kaikki aineet vain sekoitetaan keskenään.

Lisäksi esim. Oreot, Dominot, Ballerinat, Wiener Nougat, Vihreät kuulat, Mariannet ja Tutti Frutit ovat vegaanisia. Näistä löytyy kattava lista nopealla googlauksella.

Myös valmista vegaanista lehtitaikinaa ja piirakkataikinaa myydään yleisesti (löytyy mm. Myllyn paras ja Kotimaista-merkeiltä), ja vähän joka kaupan jäätelöaltaasta löytyy vegaanista jätskiä. Miten olisi vaikka valmiista vegaanisesta piirakkataikinasta leivottu marjapiirakka vegaanisella vaniljajäätelöllä? 

En odota voivani syödä ihan jokaista kahvipöydän tarjottavaa, mutta jos joku perustelee vegaaniruokavalion huomiotta jättämistä asian vaikeudella, se vain osoittaa, ettei kyseinen henkilö ole halunnut nähdä asian eteen yhtään vaivaa. Nykyään vegaanin tai maidottoman vaihtoehdon tarjoaminen ei vaadi muuta kuin sen, että marssii kauppaan. 

Miksi veget kuvittelevat olevansa jotain etuoikeutettuja vaatimaan heille sopivia tarjottavia? onhan niitä periaatteellisia ruokavaliota vaikka mitä mutta kukaan muu ei koskaan ole vaatimassa tahi itkemässä kun ei ole sopivaa. Vielä jotain vuosia sitten esim keliaatikot toi usein omat eväänsä mukanaan kun gluteenitonta oli huonosti saatavilla. Näin voisi vegetkin toimia. Välillä tuntuu että veget tulee juhliin pahastumaan tarjottavista eikä nauttimaan juhlasta ja ystävien/sukulaisten tapaamisesta

Juhliin liittyy kestitys. Se ei ole kestitystä, jos vieraat joutuvat tuomaan omat syötävänsä tullessaan. Nyyttärit tietysti eri juttu.

Uskon, että suurin osa vegaaneista tai allergikoista/keliaakikoista arvostaa sitä, jos tilaisuudessa on edes se yksi tarjottava jota he voivat syödä, vaikka se olisi kaupasta haettu keksipaketti. Tämä osoittaa juhlien järjestäjän haluavan kaikkien vieraidensa viihtyvän. Mutta juhlien järjestäminen siten, että tietoisesti jättää vieraiden erikoisruokavaliot täysin huomioimatta tai informoimatta heitä asiasta, on mielestäni lähinnä pikkumaista kiusaamista.

Muissa yhteyksissä on tullut selväksi, ettei kotona leivottua uskalla syödä, koska tavallinen kotileipuri ei noudata normaalia hygieniaa tai osaa katsoa netistä reseptejä. Kaupan valmistavara taas maistuu pahalta. Kerran varasin keliakiasta kärsivälle ystävälle monenlaista tarjottavaa ja hän uskalsi ottaa vain puolen sentin siivun kääretorttua. Meni rahaa ja aikaa hukkaan. Vielä oli moneen kertaa soitellut ja muistuttanut rajoitteestaan.

Jos kokkaaminen olisi ollut netin resepteistä kiinni, ihmiskunta olisi kuollut nälkään jo kauan ennen netin keksimistä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri.. meni ja paneskeli poikaystävänsä kanssa. Eikä siinä mitään, kun hiljaa olivat olleet, kukaan muu ei häiriintynyt. MUTTA mä olin vasta saanut isomummoltani ihanan ja arvokkaan biedermeier sohvan. Se oli mun kruununjalokiveni, rakkautteni ja ylpeyteni.

Siinä sohvassa nyt on vähemmän ihania spermaläikkiä. Pyytelivät kyllä noloina anteeksi, mutta ei se riitä! Se pitäisi puhdistaa tai jopa kangas vaihtaa. Kostea pyyhintä ei riittänyt. Lähinnä vaan olivat levittäneet ne smägmänsä... Sanoin heille, että mun mielestä olette korvausvelvollisia sohvan kankaan suhteen. Eivät kuulemma ole, he eivät aio maksaa. Välit ovat viilentyneet.

Joka kerta tästä sitten kuulee sukulaisilta, että mites se nyt noin on tahriintunut. Argh.

Kai kerrot joka kerta ketkä ja miten ne tahrat ovat siihen aiheuttaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä ole ihan kirjaimellisesti otsikon mukaista, mutta kertomus törkeimmästä mitä vieras on kohdallani tehnyt. Omistan sisarusteni kanssa jakamattoman perikunnan. Siihen kuuluu iso talo, hehtaaritolkulla maata ja metsää, jopa oma lampi. Perikuntaan kuulumaton sukulainen lähestyi meitä kun olisi halunnut tilan meiltä itselleen ilmaiseksi lahjaksi. Veti sanattomaksi.

Ai näitä on enemmänkin röyhkimyksiä.

Me sisarukset kuuluimme perikuntaan. Yksi veli tuumasi ykskantaan, että kiinteistö taloineen tulee lahjoittaa hänelle. Kiinteistö myytiin yhdelle sisaruksista. Niinpä tuo kerjäläinen vaati kaupan purkua. Kauppaa ei voi purkaa, vaikka yksi kerjäläinen niin haluaa. Kas kun maailma ei pyöri minimunan pillin mukaan.

Hiukan jäi nyt häiritsemään, että miten sinä sisarena tiedät mitään veljesi munan koosta.