Lue keskustelun säännöt.
Avopuoliso ei muista merkkipäivinä eikä jouluna
04.12.2016 |
Joulun taas ollessa ovella vihjailin avokilleni joululahjatoiveestani johon hän tokaisi ettei aio muistaa minua mitenkään, kuten aikaisemminkaan. Ei jouluna, syntymäpäivinä eikä oikeastaan muutenkaan. Tunnen oloni todella pikkumaiseksi ja lapselliseksi kun pahoitan mieleni tällaisesta, mutta toisaalta koen myös muistamisen tärkeänä osana parisuhdetta. En halua kalliita tavaralahjoja vaan mieluummin jotain pientä ja mukavaa, hyödyllistä tai luovaa. Itse olen hankkinut lahjoja laidasta laitaan, muistanut kaikki merkkipäivät. Olen myös kertonut asiasta puolisolleni, mutta mikään ei nähtävästi muutu.
Missä vika?
Kommentit (21)
En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen yrittäisi pakottaa toista aikuista ihmistä ostelemaan lahjoja. Onnitella voi, mutta ei keneltäkään pidä vaatia lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kurjaa,meillä muistettu kaikki meekkipäivät,hää ja kihlapäinä jotain hotelliöitä tms yhteistä,synttäreinä jotain henk.kohtaista.sinuna kertoisin miehelle kuinka tärkeää tuo merkkipäivien muistaminen olisi,onhan ne juhlahetkiä siitä kun kohtasitte toisenne
Tuo on shoppailuholistien ja itsestään epävarmojen ihmisten tauti. Auttaisko terapia?
Ai missä vika? No onnettomassa nysvä-miehessäsi tietenkin. En ymmärrä, kuinka lahjan hankkiminen omalle vaimolle/avopuolisolle on muka niin hirveän vaikeaa.
t:Mies
Lakkaat sinäkin ostamasta miehelle ja sen sijaan ostat itsellesi.
Mun mielestä on ihan vaan hyvä ettei me puolison kanssa lahjota toisiamme, muistaminen voi olla ihan ilmaista, arkipäiväistä ja siten paljon henkilökohtaisempaa.
Itse voi sitten hakea kaupasta materian, ainakin saa just sellasen kuin haluaa eikä vähän sinnepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen yrittäisi pakottaa toista aikuista ihmistä ostelemaan lahjoja. Onnitella voi, mutta ei keneltäkään pidä vaatia lahjoja.
En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen ei kykene hankkimaan lahjaa sille henkilölle, kenen ainakin pitäisi olla hänelle se kaikkein rakkain. Ei edes vaikka aivan hyvin tietäisi jonkin edes symbolisen lahjan ilahduttavan kyseistä henkilöä suuresti.
Minä lopettaisin kaiken muistamisen myös ja miehen kitistessä huomauttaisin ettei tarvitse muistaa koska hänkään ei muista.Ihan turhaa hankkia helmiä sialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapsena ja vielä aikuisenakin lahjoja vanhemmiltani niin paljon, että korvista ja kaapeista pursusi pihalle. Sain heidät viimeinkin lopettamaan lahjojen ostamisen, enkä todellakaan jaksa lähteä tuohon rumbaan. Jos vastaan sattuu joku oikeasti hyödyllinen ja kiva lahja, niin saatan sen ostaa, mutta en halua lähteä väkisin etsimään.
Lahjan antaminen on vielä ihan mukavaa, mutta lahjan vastaanottaminen on aivan kamalaa. Tiedän, että tulen todennäköisesti suhtautumaan lahjaan neutraalisti. Vaikka tykkäisinkin lahjasta, niin silti reaktioni tuntuu jotenkin epäaidoilta.
Nykymaailmassa on niin paljon krääsää ja turhaa roinaa, että jokainen ostakoon itse juuri sen mitä tarvitsee. Siinä ei muita tarvita arvailemaan sattuisiko marjaleena tykkäämään tästä kirjasta tai onko sen tissiliivikoko 60D vai 85A. En tajua ihmisiä, jotka ovat lahjojen perään. Huomioiminen on kivaa toki, mutta mielestäni se on kaikkea muuta kuin tavaran ostelua. Pikkulapset lahjalistoineen ovat sitten eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin sitä suhdetta hoidetaan. Ei tehdä mitään sellaista mikä ei itseä satu huvittamaan, vaikka tietäisi ko. asian olevan puolisolleen tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen yrittäisi pakottaa toista aikuista ihmistä ostelemaan lahjoja. Onnitella voi, mutta ei keneltäkään pidä vaatia lahjoja.
En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen ei kykene hankkimaan lahjaa sille henkilölle, kenen ainakin pitäisi olla hänelle se kaikkein rakkain. Ei edes vaikka aivan hyvin tietäisi jonkin edes symbolisen lahjan ilahduttavan kyseistä henkilöä suuresti.
Rakkautta voi osoittaa muutenkin kuin tavaroilla. Jokapäiväinen huomioiminen arjessa on arvokkaampi lahja kuin kaupasta ostettu joulupaketti kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa on niin paljon krääsää ja turhaa roinaa, että jokainen ostakoon itse juuri sen mitä tarvitsee. Siinä ei muita tarvita arvailemaan sattuisiko marjaleena tykkäämään tästä kirjasta tai onko sen tissiliivikoko 60D vai 85A. En tajua ihmisiä, jotka ovat lahjojen perään. Huomioiminen on kivaa toki, mutta mielestäni se on kaikkea muuta kuin tavaran ostelua. Pikkulapset lahjalistoineen ovat sitten eri asia.
Entä jos puolisosi ei näe asiaa kuten sinä, ja arvostaisi suuresti edes jonkinlaista lahjaa? Usein muuten avio- tai avopuolisolla on jopa melko hyväkin käsitys siitä, millaisista asioista se puoliso pitää. Tai näin ainakin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen yrittäisi pakottaa toista aikuista ihmistä ostelemaan lahjoja. Onnitella voi, mutta ei keneltäkään pidä vaatia lahjoja.
En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen ei kykene hankkimaan lahjaa sille henkilölle, kenen ainakin pitäisi olla hänelle se kaikkein rakkain. Ei edes vaikka aivan hyvin tietäisi jonkin edes symbolisen lahjan ilahduttavan kyseistä henkilöä suuresti.
Rakkautta voi osoittaa muutenkin kuin tavaroilla. Jokapäiväinen huomioiminen arjessa on arvokkaampi lahja kuin kaupasta ostettu joulupaketti kerran vuodessa.
Joulupaketti ei luonnollisestikaan sulje pois jokapäiväistä huomioimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen verrattain "huono hankkimaan lahjoja" sukulaisille ja tuttaville enkä välitä shoppailusta, joten voin hyvin ymmärtää avokkiani siinä mielessä, mutta kun kyse onkin vähän erityisemmästä muistamisesta rakkaimmalle. Kukapa ei haluaisi viettää romanttista iltaa viinilasin äärellä tai käydä yhdessä luistelemassa ja kaakaolla kiireiden keskellä? Ei lahjan tarvitsisi olla kallis eikä stressaava. Tai näin ainakin luulin...
Vierailija kirjoitti:
Minä lopettaisin kaiken muistamisen myös ja miehen kitistessä huomauttaisin ettei tarvitse muistaa koska hänkään ei muista.Ihan turhaa hankkia helmiä sialle.
Mies kitisi, kun ei saa suklaata ja väärän kokoisia villasukkia? Huutonaurua!!!
Vierailija kirjoitti:
Lakkaat sinäkin ostamasta miehelle ja sen sijaan ostat itsellesi.
Mun mielestä on ihan vaan hyvä ettei me puolison kanssa lahjota toisiamme, muistaminen voi olla ihan ilmaista, arkipäiväistä ja siten paljon henkilökohtaisempaa.
Itse voi sitten hakea kaupasta materian, ainakin saa just sellasen kuin haluaa eikä vähän sinnepäin.
Aina kun meinaat ostaa jonkin lahjan miehellesi niin et osta , vaan laitat lahjan hinnan verran rahaa säästöön ja ostat itsellesi jotain kun on jokin merkkipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen yrittäisi pakottaa toista aikuista ihmistä ostelemaan lahjoja. Onnitella voi, mutta ei keneltäkään pidä vaatia lahjoja.
En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen ei kykene hankkimaan lahjaa sille henkilölle, kenen ainakin pitäisi olla hänelle se kaikkein rakkain. Ei edes vaikka aivan hyvin tietäisi jonkin edes symbolisen lahjan ilahduttavan kyseistä henkilöä suuresti.
Rakkautta voi osoittaa muutenkin kuin tavaroilla. Jokapäiväinen huomioiminen arjessa on arvokkaampi lahja kuin kaupasta ostettu joulupaketti kerran vuodessa.
Joulupaketti ei luonnollisestikaan sulje pois jokapäiväistä huomioimista.
Kyllä se helpottaa arkea, kun ei tasot ja hyllyt notku täynnä turhaa krääsää. No jos pitää lahja antaa, aineeton lahja on hyvä, ei vie hyllystä tilaa. Mutta ap oli tavaraa vailla.
Miksi muistaisi? Olet pelkkä avopuoliso etkä aviopuoliso. Hän ei ole kelpuuttanut sua aviopuolisoksi itselleen joten miksi antaisi lahjojakaan?
Minä ostan itse lahjani. Ei siksi, etteikö puoliso niitä voisi ostaa vaan siksi, että näin saan takuulla mieluisia.
Ihmistä voi arvostaa muutenkin kuin paketilla.
Ei ole lahjaihminen? Onko sen kotona vietetty joulua tms ja miten?
Mutta joo, oma puoliso samanlainen...