Saako nirso lapsesi joulupöydässä jotain eri ruokaa

Mä en joulupöydässä edes lähtis tuohon "maista nyt edes vähän" - rumbaan. Silloin istutaan alas ja nautitaan kukin omasta mielijutustaan. Tuskin kukaan ensimmäistä kertaa on maistamassa, ei ne jouluruuat nyt niin ihmeellisiä ole. Niitä on tarjolla pitkin vuotta, varsinkin joulukuuta.

Ihan turhaa ottaa alkaa sitä "tappelua" joulupöydässä. Relatkaa.

Joo, meillä ei ole nirsoja ihmisiä. Eikä tuputeta.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan laiteta nirsolle eri ruokaa. Kaikkea pitää maistaa tai sitten ei syödä ollenkaan.

Lapset 4v, 7v & 14v.

Et voi olla tosissasi!? Kaikkea pitää maistaa?! Tai sitten ei syödä ollenkaan?! Et siis todellakaan voi olla tosissasi. Hyvää huomenta vaan sinne porvooseen. 

No onhan se ihan hullua jos pöytä notkuu erilaisia juhlaruokia ja joku vaatii ankeaa arkiruokaa. Joulun aikaan on tarjolla muutenkin kaikenlaista syötävää, ei maailma siihen kaadu jos jouluaterialla syö vähemmän ihan vaan nirsouden vuoksi.

Tän ketjun perusteella suomalainen ruokakulttuuria ei arvosteta pätkääkään monissa perheissä. :/

Sori nyt, mutta mitä erityisen juhlallista on sianperseessä ja ankeissa juureslaatikoissa?? Ne on sitä ruokaa, jota ennen muinoin oli saatavilla talvisaikaan. Miksi samoja ankeita ruokia pitäisi syödä vielä nykypäivänäkin, kun tuoreita, herkullisia vaihtoehtoja on kaupat pullollaan? Perinteisiin takertuminen vain perinteiden vuoksi on todella surullista.

Iso osa ihmisistä arvostaa perinteitä ja nauttii niistä. Perinteet liittävät ihmiset osaksi jotain suurempaa; omaa kulttuuria, sukupolvien ketjua jne. Ruuassa voi tehdä juhlallista ihan jo se että se on ollut jo sukupolvien ajan osa sitä erityistä päivää.  Monelle meistä ne laatikot eivät ole ankeita - ne ovat joulupöydän herkkuja. Juureslaatikot sopivat hyvin nyt niin trendikkääseen (minusta fiksuun) kausiruoka-ajatteluunkin. 

Saahan niitä syödä, jos niistä tykkää, eihän sitä ole kukaan kieltämässä. Mun pointti olikin, että jos perinteisistä jouluruuista ei kukaan oikein välitä, miksi niitä pitäisi perinteiden vuoksi väkisin tehdä? Miksi jumitetaan jossain pula-ajan ruuissa vain, koska "niin on aina tehty"? Tai "joulupöytään nyt vain kuuluu kinkku ja laatikot"? Kuka sen määrää, että kinkkua ja laatikoita pitää olla, jos niistä ei tykätä? Saati, että niiden lisäksi ei saisi tuoda joulupöytään mitään uutta, koska "eihän tuollaisia ennenkään ole ollut". Tätä ajattelumallia vastaan minä tässä kapinoin. Ja sitä ajatusta vastaan, että jouluna pitää syödä jouluruokia tai olla nälässä.

Kysyit että mitä juhlallista on "sianperseessä ja ankeissa juureslaatikoissa". Vastasin siihen. Itse tykkään kokeilla joulupöydässä myös uusia juttuja. Mutta ne uudetkin jutut ovat jollain tavalla jouluisia / juhlavia - ranskalaisia ja kalapuikkoja en joulupöydässä tarjoaisi. 

Meillä ei ole nirsoja lapsia, mutta jos olisi, niin varmasti laittaisin joulupöytään edes jotain, mistä pitävät, enkä missään nimessä jättäisi jonkun perunan ja voisulan varaan. Meillä on kyllä niin erilaisia ruokia siinä muutenkin, että vaikea kuvitella, ettei mikään maistuisi. Jos ei kuitenkaan maistuisi, niin sitten jotain mistä tykkää. Koska jouluna pääasiaksi koen mukavan yhdessäolon sekä hyvän mielen (ja ruuan!), vietettiin sitä perinteisesti tai ei. Loppuvuoden voi sitten harjoitella uusia makuja ja pitää periaatteista kiinni, mutta kyllä lapsikin ansaitsee saada mieluisia ruokia jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan laiteta nirsolle eri ruokaa. Kaikkea pitää maistaa tai sitten ei syödä ollenkaan.

Lapset 4v, 7v & 14v.

Et voi olla tosissasi!? Kaikkea pitää maistaa?! Tai sitten ei syödä ollenkaan?! Et siis todellakaan voi olla tosissasi. Hyvää huomenta vaan sinne porvooseen. 

No onhan se ihan hullua jos pöytä notkuu erilaisia juhlaruokia ja joku vaatii ankeaa arkiruokaa. Joulun aikaan on tarjolla muutenkin kaikenlaista syötävää, ei maailma siihen kaadu jos jouluaterialla syö vähemmän ihan vaan nirsouden vuoksi.

Tän ketjun perusteella suomalainen ruokakulttuuria ei arvosteta pätkääkään monissa perheissä. :/

Sori nyt, mutta mitä erityisen juhlallista on sianperseessä ja ankeissa juureslaatikoissa?? Ne on sitä ruokaa, jota ennen muinoin oli saatavilla talvisaikaan. Miksi samoja ankeita ruokia pitäisi syödä vielä nykypäivänäkin, kun tuoreita, herkullisia vaihtoehtoja on kaupat pullollaan? Perinteisiin takertuminen vain perinteiden vuoksi on todella surullista.

Iso osa ihmisistä arvostaa perinteitä ja nauttii niistä. Perinteet liittävät ihmiset osaksi jotain suurempaa; omaa kulttuuria, sukupolvien ketjua jne. Ruuassa voi tehdä juhlallista ihan jo se että se on ollut jo sukupolvien ajan osa sitä erityistä päivää.  Monelle meistä ne laatikot eivät ole ankeita - ne ovat joulupöydän herkkuja. Juureslaatikot sopivat hyvin nyt niin trendikkääseen (minusta fiksuun) kausiruoka-ajatteluunkin. 

Perinne ei tarkoita sitä että kaikki täytyisi tehdä tasan samalla tavalla kuin aina on tehty. Ainakaan minusta siinä ei ole mitään hienoa tai kunnioitettavaa, että tehdään pöydän täydeltä ruokaa josta kukaan ei tykkää ja kaikki syövät pitkin hampain. Aivan kuten edellinen sanoi, niin perinteisiin tarttuminen vain perinteiden vuoksi on surullista. Jos tykkää laatikoista, niin fine, sitten tekee niitä laatikoita. Mutta kyllä samoja raaka-aineita voi valmistaa monella muullakin tapaa ja vaikka maustaakin perinteisillä joulumausteilla.

Oishan se hullua tehdä pelkästään semmosita ruokaa mistä yksikään ruokailija ei tykkää. Mä olen kyllä tosi iloinen kun meidän perheessä maistuvat perinteiset jouluruuat melkein kaikki. Lipeäkala ei kyllä mene kenellekään eikä rosollin kanssa ole sitä kermavaahtokastiketta. Mä kyllä maistelisin joitakin perinteisiä jouluruokia ihan vaan jo perinteen vuoksi, ne liittyvät niin vahvasti siihen fiilikseen. :) Pääsiäisenäkin syön aina pikkuisen mämmiä vaikka se ei mun lempiherkkua olekaan. ihan kiva ajatus tehdä jouluisista raaka-aineista ja mausteista jotain muuta ruokaa jos just ne perinteisen reseptit ei ollenkaan uppoa. 

Meillä on varmaan erilainen suhde kulttuuriin ja perinteisiin; mulle ne on osa mun juuria, sitä mistä olen tullut ja mitä olen. Ruoka on yksi osa sitä kokonaisuutta. Toki perinteitä ja kulttuuria voi ylläpitää muillakin tavoilla. Ruoka on mulle tuossa kuviossa tärkeä juttu ja niin on onneksi muullekin perheelle. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Ei meillä ole mitää erityistä varattu lapselle, mutta saa valikoida, mitä syö. Tarjolla on mielettömästi vaihtoehtoja ja lapsi tykkää aikakin kinkusta, kaloista, saaristolaisleivästä, rosollista. Eli eiköhän vatsa täyty, vaikka nyrpisteleekin ainakin laatikoille. Ei meillä aikuistenkaan tarvitse syödä sitä, mistä ei pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

On hyvin tavallista, että lapset eivät halua syödä tai eivät tykkää jouluruuista. Omani halusi maksalaatikkoa joulupöytään, mihin se ei meidän piireissä suinkaan kuulunut vaan pidettiin lähinnä hätä-arkiruokana. Siitä asti se on kuulunut myös meidän joulupöytäämme, tosin edelleen vain tytär sitä syö. Nykyisin tosin muiden jouluruokien täydentäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Yleissivistystä on mielestäni sekin että ihmiset nykyisin suhtautuvat ruokaan hyvin eritavalla. Vaikka se minulle on tärkeä osa kulttuuria se ei sitä välttämättä ole lapsilleni. Toiselle ruoka on suuri nautinto toiselle lähinnä ravintoa. Joku haluaa syödä ja maistella kaikkea mahdollista, toinen taas kieltäytyy syömästä periaatteekin vuoksi jotakin tai omien periaatteidensa vuoksi syö vain tietynlaisia ruokia.

Saa ottaa joulupöydästä mitä haluaa. 9v tyttö ei koske yleensä laatikoihin eikä kinkkuun, mutta täyttää vatsansa graavilohella, savukaloilla, mädillä ym. kylmillä tarjottavilla. Tämä on mielestäni ihan ok eikä kenenkään ole pakko syödä jouluruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

Joo niin mäkin. Possuwokki maistuu erilaiselta kuin joulukinkku ja porkkanaraaste on erilaista kuin porkkanalaatikko. Ravintolat on muuten huippuhyviä paikkoja kokeilla jotain vähän erilaista, varsinkin semmoisia juttuja mitä ei kotona välttämättä tulis tehtyä ollenkaan. Yleensä siitä ravintola-ateriasta löytyy silti joku osanen joka maistuu vaikka se uusi juttu ei omaksi herkuksi osoittautuisikaan. Jos meinaa jäädä nälkä niin tilaa sitten jotain ekstraa siihen lisäksi, menee snägärin kautta tai syö kotona lisää. Ei se niin vakavaa ole. Uusien ruokien kokeilu on meillä kivaa, ei pakkopullaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Yleissivistystä on mielestäni sekin että ihmiset nykyisin suhtautuvat ruokaan hyvin eritavalla. Vaikka se minulle on tärkeä osa kulttuuria se ei sitä välttämättä ole lapsilleni. Toiselle ruoka on suuri nautinto toiselle lähinnä ravintoa. Joku haluaa syödä ja maistella kaikkea mahdollista, toinen taas kieltäytyy syömästä periaatteekin vuoksi jotakin tai omien periaatteidensa vuoksi syö vain tietynlaisia ruokia.

Erityisruokavaliottenkin sisällä on useimmiten paljon erilaisia vaihtoehtoja maisteltavaksi ja kokeiltavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Yleissivistystä on mielestäni sekin että ihmiset nykyisin suhtautuvat ruokaan hyvin eritavalla. Vaikka se minulle on tärkeä osa kulttuuria se ei sitä välttämättä ole lapsilleni. Toiselle ruoka on suuri nautinto toiselle lähinnä ravintoa. Joku haluaa syödä ja maistella kaikkea mahdollista, toinen taas kieltäytyy syömästä periaatteekin vuoksi jotakin tai omien periaatteidensa vuoksi syö vain tietynlaisia ruokia.

Erityisruokavaliottenkin sisällä on useimmiten paljon erilaisia vaihtoehtoja maisteltavaksi ja kokeiltavaksi. 

Niin on ja ihan hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Saa ottaa joulupöydästä mitä haluaa. 9v tyttö ei koske yleensä laatikoihin eikä kinkkuun, mutta täyttää vatsansa graavilohella, savukaloilla, mädillä ym. kylmillä tarjottavilla. Tämä on mielestäni ihan ok eikä kenenkään ole pakko syödä jouluruokaa.

Meillä koko perhe tykkää ihan erityisesti kaloista ja muut jouluruuat on sitten pienemmässä roolissa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

Joo niin mäkin. Possuwokki maistuu erilaiselta kuin joulukinkku ja porkkanaraaste on erilaista kuin porkkanalaatikko. Ravintolat on muuten huippuhyviä paikkoja kokeilla jotain vähän erilaista, varsinkin semmoisia juttuja mitä ei kotona välttämättä tulis tehtyä ollenkaan. Yleensä siitä ravintola-ateriasta löytyy silti joku osanen joka maistuu vaikka se uusi juttu ei omaksi herkuksi osoittautuisikaan. Jos meinaa jäädä nälkä niin tilaa sitten jotain ekstraa siihen lisäksi, menee snägärin kautta tai syö kotona lisää. Ei se niin vakavaa ole. Uusien ruokien kokeilu on meillä kivaa, ei pakkopullaa. :)

Voi en minä kiellä ketään lapsia maistamaan mitään ja kyllä he maistelevat sitten kun ovat siihen halukkaita. Pakottaminen vaan mielestäni ei ole se oikea tie uusien ruokien maistamiseen. Ruoka muuttuu helposti ällöttäväksi tai pahaksi jos sanotaan että on pakko maistaa edes vähän. Maisteluun totutellaan mielluummin houkuttelemalla kuin pakottamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jouluna pitää kaikkien saada herkkuaan. Meillä kysytään jokaiselta, mitä haluaa, ja pöydässä on jotain mieluista kaikille. Muita juttuja houkutellaan maistamaan, mutta jos ei halua, ei ole pakko.

Tuo on minunkin periaatteeni. 2000-luvulla syntynyt lapseni ei innostu mistään sata vuotta vanhoista perinneruuista kovinkaan paljon. Perunat ja kastike maistuu ja kinkkuakin kyllä syö sekä kalaa mutta laatikoihin ja rosolliin ei koske.

Kylläpä nopeasti tapahtuu evoluutio teidän suvussanne :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

Joo niin mäkin. Possuwokki maistuu erilaiselta kuin joulukinkku ja porkkanaraaste on erilaista kuin porkkanalaatikko. Ravintolat on muuten huippuhyviä paikkoja kokeilla jotain vähän erilaista, varsinkin semmoisia juttuja mitä ei kotona välttämättä tulis tehtyä ollenkaan. Yleensä siitä ravintola-ateriasta löytyy silti joku osanen joka maistuu vaikka se uusi juttu ei omaksi herkuksi osoittautuisikaan. Jos meinaa jäädä nälkä niin tilaa sitten jotain ekstraa siihen lisäksi, menee snägärin kautta tai syö kotona lisää. Ei se niin vakavaa ole. Uusien ruokien kokeilu on meillä kivaa, ei pakkopullaa. :)

Voi en minä kiellä ketään lapsia maistamaan mitään ja kyllä he maistelevat sitten kun ovat siihen halukkaita. Pakottaminen vaan mielestäni ei ole se oikea tie uusien ruokien maistamiseen. Ruoka muuttuu helposti ällöttäväksi tai pahaksi jos sanotaan että on pakko maistaa edes vähän. Maisteluun totutellaan mielluummin houkuttelemalla kuin pakottamalla.

Hieno juttu että tarjoat lapsillesi mahdollisuuksia tutustua ja tottua uusiin makuihin.

Mä olin lapsena tosi nirso. Jouluna söin keitettyjä perunoita, graavilohta ja kinkkua sinapin kanssa. Äiti viipaloi minulle kurkkuja, kun en välittänyt herneistä, rosollista yms. Jälkkärinä pipareita ja suklaata, koska en tykännyt joulutortuista (tai oikeastaan luumuhillosta, kun olin teini äiti alkoi ostaa muutakin paistomarmeladia ja nykyisin tekee joulutorttuja luumulla ja ilman).

On hyvä maistaa, mutta ei niitä samoja ruokia tarvitse joka vuosi maistaa. Itse olen vasta aikuisena alkanut tykkäämään esim. sillistä ja mädistä, mutta ainoa joululaatikko joka maistuu on imelletty perunalaatikko eikä kypsennetyt luumut (=hillot, kiisselit yms) ja herneet uppoa vieläkään. Rosollistakaan en välitä, vaikka tykkään esim. uunissa paahdetuista punajuurista erityisesti vuohenjuuston kanssa.

Omiin kokemuksiini pohjaten katsoisin vaan että nirsollekin on jotain syötävää, jos esim. lapsi tykkää lihapullista tai nakeista niin laittaisin niitä. Ehkä jonkun periaatteille tämä ei sovi, itse haluaisin että kaikki löytäisivät jotain mikä maistuu ja millä saa vatsansa täyteen.

Mä olen aikuisena ihan tyytyväinen, ettei lapsuuden jouluaterioille kuuluneet nakit ja lihapullat (nykyään anopilla ne kuuluu). Vaikka en lapsena esim. laatikoista välittänyt, opin niitä syömään ja nykyään ovat suurta herkkua. Lapsenakaan en ahdistunut siitä, ettei nakkeja tarjottu. Mielestäni jouluateria oli jouluateria ja kuului asiaan, että silloin syötiin jouluruokia.