Saako nirso lapsesi joulupöydässä jotain eri ruokaa

Joulupöydässä pitää olla myös lasten herkkuruokaa makaroonilaatikkoa maksalaatikkoa kermaperunoita lihapullia kalapuikkoja silloin kaikki käyvät joulupöytään hymyssä suin näin olen tehnnyt jo 44 vuotta ja lapsenlapsetkin tietää odottaa, että heillekin löytyy hyvää

Mä en ole koskaan itse tykännyt perinteisistä jouluruuista joten tuskin aion lastakaan pakottaa niitä syömään. Meillä jokainen on aina saanut toivoa suurinta herkkuaan joulupöytään. Mulla se oma toive on usein ollut pihvi ja kermaperunat. En näe syytä, miksei lapsellakin ole oikeus olla tykkäämättä jostain ruuasta, kun ei kukaan aikuisiakaan pakota niitä henk koht inhokkiruokia syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

Joo niin mäkin. Possuwokki maistuu erilaiselta kuin joulukinkku ja porkkanaraaste on erilaista kuin porkkanalaatikko. Ravintolat on muuten huippuhyviä paikkoja kokeilla jotain vähän erilaista, varsinkin semmoisia juttuja mitä ei kotona välttämättä tulis tehtyä ollenkaan. Yleensä siitä ravintola-ateriasta löytyy silti joku osanen joka maistuu vaikka se uusi juttu ei omaksi herkuksi osoittautuisikaan. Jos meinaa jäädä nälkä niin tilaa sitten jotain ekstraa siihen lisäksi, menee snägärin kautta tai syö kotona lisää. Ei se niin vakavaa ole. Uusien ruokien kokeilu on meillä kivaa, ei pakkopullaa. :)

Näin puhuu ihminen, jolla ei ole käsitystäkään nirsoilusta.

Mä allekirjoitan tuon, että uusien asioiden maistelu on mielenkiintoista ja kivaa. Meillä asiat toimii niin, mutta ei ole nirsoja.

Sen sijaan tunnen aikuisia ja lapsi nirsoja, eikä illaspöydät, juhla-ateriat tai ravintolat ole niitä paikkoja jossa kärtetään toista maistamaan. Silloin pidetään yhdessä hauskaa, eikä aleta piinaamaan yhtä/kahta jne.

Nirsous on syvemmällä korvien välissä, se ei maistattamalla yleensä lähde. Se on vakavas, toisinaan myös erittäin hallitseva piirre. Eikä kukaan lähde raflaan tilaamaan parinkympin annosta, josta tietää, että vain närkkii. Suuhun ei välttämättä mene yhtään.

En ymmärrä, miksi nirsoja pitää ruualla kiusata. Vanhempien huolen ymmärrän, mutta muut vois antaa nirsojen olla.

Yks syö jouluna keitettyä pastaa, niin asia on sitten. Ei siitä tarvii numeroa tehdä. Ei edes vaikka sattuis syömään herneen hulluuksissaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aikuisena ihan tyytyväinen, ettei lapsuuden jouluaterioille kuuluneet nakit ja lihapullat (nykyään anopilla ne kuuluu). Vaikka en lapsena esim. laatikoista välittänyt, opin niitä syömään ja nykyään ovat suurta herkkua. Lapsenakaan en ahdistunut siitä, ettei nakkeja tarjottu. Mielestäni jouluateria oli jouluateria ja kuului asiaan, että silloin syötiin jouluruokia.

Lihapullat on aika monessa perheessä perinteisät jouluruokaa.

Ohis

Pienempinä annettiin aina vähän esimerkiksi perunamuusia tai spagettia jos ei ruoka muuten maistunut, mutta sääntönä oli kuitenkin että vähän pitää maistella kaikkea. Nyt ei enää järjestetä lapsille ruokia erikseen lukuun ottamatta vanhinta tytärtä, (kasvissyöjä) vaan syödään sitä mitä on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

Joo niin mäkin. Possuwokki maistuu erilaiselta kuin joulukinkku ja porkkanaraaste on erilaista kuin porkkanalaatikko. Ravintolat on muuten huippuhyviä paikkoja kokeilla jotain vähän erilaista, varsinkin semmoisia juttuja mitä ei kotona välttämättä tulis tehtyä ollenkaan. Yleensä siitä ravintola-ateriasta löytyy silti joku osanen joka maistuu vaikka se uusi juttu ei omaksi herkuksi osoittautuisikaan. Jos meinaa jäädä nälkä niin tilaa sitten jotain ekstraa siihen lisäksi, menee snägärin kautta tai syö kotona lisää. Ei se niin vakavaa ole. Uusien ruokien kokeilu on meillä kivaa, ei pakkopullaa. :)

Näin puhuu ihminen, jolla ei ole käsitystäkään nirsoilusta.

Mä allekirjoitan tuon, että uusien asioiden maistelu on mielenkiintoista ja kivaa. Meillä asiat toimii niin, mutta ei ole nirsoja.

Sen sijaan tunnen aikuisia ja lapsi nirsoja, eikä illaspöydät, juhla-ateriat tai ravintolat ole niitä paikkoja jossa kärtetään toista maistamaan. Silloin pidetään yhdessä hauskaa, eikä aleta piinaamaan yhtä/kahta jne.

Nirsous on syvemmällä korvien välissä, se ei maistattamalla yleensä lähde. Se on vakavas, toisinaan myös erittäin hallitseva piirre. Eikä kukaan lähde raflaan tilaamaan parinkympin annosta, josta tietää, että vain närkkii. Suuhun ei välttämättä mene yhtään.

En ymmärrä, miksi nirsoja pitää ruualla kiusata. Vanhempien huolen ymmärrän, mutta muut vois antaa nirsojen olla.

Yks syö jouluna keitettyä pastaa, niin asia on sitten. Ei siitä tarvii numeroa tehdä. Ei edes vaikka sattuis syömään herneen hulluuksissaan.

Jos uudet ruuat ovat nirsouden takia isojakin mörköjä niin eipä niillä sitten kannata ravintolassa itseään kiusata. En ole ravitsemusterapeutti mutta eikös suppean ruokavalion ihmisen kannattaisi - kaikesta huolimatta - välillä testata josko joku uusi ruokalaji maistuisi? Ihan jo ravinnon monipuolisuuden vuoksi? Siedätyksenä sosiaalisia tilanteita varten? Juhla-ateria, jossa on tarjolla monenlaista, olisi totutteluun (ja "totuttelun totutteluun") ihan hyvä tilaisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aikuisena ihan tyytyväinen, ettei lapsuuden jouluaterioille kuuluneet nakit ja lihapullat (nykyään anopilla ne kuuluu). Vaikka en lapsena esim. laatikoista välittänyt, opin niitä syömään ja nykyään ovat suurta herkkua. Lapsenakaan en ahdistunut siitä, ettei nakkeja tarjottu. Mielestäni jouluateria oli jouluateria ja kuului asiaan, että silloin syötiin jouluruokia.

Olen samaa mieltä. Ei tullut lapsena mieleenkään, että jouluruoalle olisi olemassa jokin vaihtoehto, joten ei sellaista osannut vaatiakaan. Jotain silliä inhosin ja söin sitä jonkin minipalan, enkä nyt muista että kinkkua lukuunottamatta olisin hirveästi mistään pitänyt, mutta niitä ruokia kuului syödä jouluna ja se oli sitten ihan kivaa juuri siksi, että se oli perinne. Sama kuin ei olisi tullut mieleenkään, että joululahjoja voisi saada muulloin kuin aattoiltana. Se odottaminen oli ehkä kivointa. Jokainen perhe muokkaa perinteitä itselleen sopivaksi: emme käyneet ikinä kirkossa tai laulaneet joululauluja, mutta niitä meidän perinteitä me noudatimme. Nyt vanhempana aatot miehen sukulaisten kanssa ovat ihan kivoja, mutta se paikka missä kokoonnumme ei ole varsinaisesti kenenkään koti vaan firman tila ja minusta se on rehellisesti sanottuna ankeaa verrattuna jonkun ihmisen oikeaan kotiin. Meni jokunen vuosi ennen kuin tajusin, kuinka tärkeä ja itsestään selvä se paikka on lapsille, se on heidän perinteensä! Siksi en menisi herkästi haukkumaan toisten tapoja, mutta luulen, että lapsille olisi hyvä, että ne tietyt perinteet kutakuinkin samanlaisina säilyisivät vuodesta toiseen.

Meillä ainakin lihapullat on aina kuuluneet joulupöytään..ovat erinomaisia perunalaatikon kanssa :)

Mä en ymmärrä sitä että perinteistä joulu ruokaa pitää tehdä ja syödä hampaat irvessä. Kyseessä on iso juhla,eikö se oo vaan kiva,että kaikille on jotain mieleistä ruokaa. Oli se sit pizzaa tai sushia..

Lapset ehtivät opetella uusia makuja ja maistamista myös ihan arkena...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

Joo niin mäkin. Possuwokki maistuu erilaiselta kuin joulukinkku ja porkkanaraaste on erilaista kuin porkkanalaatikko. Ravintolat on muuten huippuhyviä paikkoja kokeilla jotain vähän erilaista, varsinkin semmoisia juttuja mitä ei kotona välttämättä tulis tehtyä ollenkaan. Yleensä siitä ravintola-ateriasta löytyy silti joku osanen joka maistuu vaikka se uusi juttu ei omaksi herkuksi osoittautuisikaan. Jos meinaa jäädä nälkä niin tilaa sitten jotain ekstraa siihen lisäksi, menee snägärin kautta tai syö kotona lisää. Ei se niin vakavaa ole. Uusien ruokien kokeilu on meillä kivaa, ei pakkopullaa. :)

Näin puhuu ihminen, jolla ei ole käsitystäkään nirsoilusta.

Mä allekirjoitan tuon, että uusien asioiden maistelu on mielenkiintoista ja kivaa. Meillä asiat toimii niin, mutta ei ole nirsoja.

Sen sijaan tunnen aikuisia ja lapsi nirsoja, eikä illaspöydät, juhla-ateriat tai ravintolat ole niitä paikkoja jossa kärtetään toista maistamaan. Silloin pidetään yhdessä hauskaa, eikä aleta piinaamaan yhtä/kahta jne.

Nirsous on syvemmällä korvien välissä, se ei maistattamalla yleensä lähde. Se on vakavas, toisinaan myös erittäin hallitseva piirre. Eikä kukaan lähde raflaan tilaamaan parinkympin annosta, josta tietää, että vain närkkii. Suuhun ei välttämättä mene yhtään.

En ymmärrä, miksi nirsoja pitää ruualla kiusata. Vanhempien huolen ymmärrän, mutta muut vois antaa nirsojen olla.

Yks syö jouluna keitettyä pastaa, niin asia on sitten. Ei siitä tarvii numeroa tehdä. Ei edes vaikka sattuis syömään herneen hulluuksissaan.

Jos uudet ruuat ovat nirsouden takia isojakin mörköjä niin eipä niillä sitten kannata ravintolassa itseään kiusata. En ole ravitsemusterapeutti mutta eikös suppean ruokavalion ihmisen kannattaisi - kaikesta huolimatta - välillä testata josko joku uusi ruokalaji maistuisi? Ihan jo ravinnon monipuolisuuden vuoksi? Siedätyksenä sosiaalisia tilanteita varten? Juhla-ateria, jossa on tarjolla monenlaista, olisi totutteluun (ja "totuttelun totutteluun") ihan hyvä tilaisuus. 

Tietenkin siedätystä tehdään nirson omaan tahtiin. Vanhemmat jelppii pienempiä. Maistelu voi olla juhlapöytä, mutta ei tuputeta. Nirso ottaa itse, JOS haluaa. Silloinkaan ei tehdä asiasta isoa numeroa. Vanhempi voi ylpeenä vaikka antaa iloisen hymyn, hienosti tehty, jatka samaan malliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

Joo niin mäkin. Possuwokki maistuu erilaiselta kuin joulukinkku ja porkkanaraaste on erilaista kuin porkkanalaatikko. Ravintolat on muuten huippuhyviä paikkoja kokeilla jotain vähän erilaista, varsinkin semmoisia juttuja mitä ei kotona välttämättä tulis tehtyä ollenkaan. Yleensä siitä ravintola-ateriasta löytyy silti joku osanen joka maistuu vaikka se uusi juttu ei omaksi herkuksi osoittautuisikaan. Jos meinaa jäädä nälkä niin tilaa sitten jotain ekstraa siihen lisäksi, menee snägärin kautta tai syö kotona lisää. Ei se niin vakavaa ole. Uusien ruokien kokeilu on meillä kivaa, ei pakkopullaa. :)

Ai ravintolassa on järkevää kokeilla jotain erilaista? Sehän onkin kiva tilata ensin joku monen kympin annos ja todeta että lapsi ei tykkääkään yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

Joo niin mäkin. Possuwokki maistuu erilaiselta kuin joulukinkku ja porkkanaraaste on erilaista kuin porkkanalaatikko. Ravintolat on muuten huippuhyviä paikkoja kokeilla jotain vähän erilaista, varsinkin semmoisia juttuja mitä ei kotona välttämättä tulis tehtyä ollenkaan. Yleensä siitä ravintola-ateriasta löytyy silti joku osanen joka maistuu vaikka se uusi juttu ei omaksi herkuksi osoittautuisikaan. Jos meinaa jäädä nälkä niin tilaa sitten jotain ekstraa siihen lisäksi, menee snägärin kautta tai syö kotona lisää. Ei se niin vakavaa ole. Uusien ruokien kokeilu on meillä kivaa, ei pakkopullaa. :)

Näin puhuu ihminen, jolla ei ole käsitystäkään nirsoilusta.

Mä allekirjoitan tuon, että uusien asioiden maistelu on mielenkiintoista ja kivaa. Meillä asiat toimii niin, mutta ei ole nirsoja.

Sen sijaan tunnen aikuisia ja lapsi nirsoja, eikä illaspöydät, juhla-ateriat tai ravintolat ole niitä paikkoja jossa kärtetään toista maistamaan. Silloin pidetään yhdessä hauskaa, eikä aleta piinaamaan yhtä/kahta jne.

Nirsous on syvemmällä korvien välissä, se ei maistattamalla yleensä lähde. Se on vakavas, toisinaan myös erittäin hallitseva piirre. Eikä kukaan lähde raflaan tilaamaan parinkympin annosta, josta tietää, että vain närkkii. Suuhun ei välttämättä mene yhtään.

En ymmärrä, miksi nirsoja pitää ruualla kiusata. Vanhempien huolen ymmärrän, mutta muut vois antaa nirsojen olla.

Yks syö jouluna keitettyä pastaa, niin asia on sitten. Ei siitä tarvii numeroa tehdä. Ei edes vaikka sattuis syömään herneen hulluuksissaan.

Jos uudet ruuat ovat nirsouden takia isojakin mörköjä niin eipä niillä sitten kannata ravintolassa itseään kiusata. En ole ravitsemusterapeutti mutta eikös suppean ruokavalion ihmisen kannattaisi - kaikesta huolimatta - välillä testata josko joku uusi ruokalaji maistuisi? Ihan jo ravinnon monipuolisuuden vuoksi? Siedätyksenä sosiaalisia tilanteita varten? Juhla-ateria, jossa on tarjolla monenlaista, olisi totutteluun (ja "totuttelun totutteluun") ihan hyvä tilaisuus. 

Luitko edes mitä tuo edellinen juuri kirjoitti? Juhla-ateria on mielestäni äärimmäisen huono paikka kouluttaa ketään syömään niin tai näin. Juhla-aterialla nautitaan ruuasta ja tunnelmasta ja siinä menee kyllä kaikkien fiilis pilalle kun yhden kanssa aletaan tappelemaan että "syö nyt, syö nyt!" Myöskin toisten juhlissa on mielestäni törkeää lapata lautaselle sitä sun tätä ja vaan maistella ja heittää suurin osa pois. Niihin tarjottaviin on kuitenkin satsattu aikaa ja vaivaa.

Meillä on niin paljon ruokaa jouluna, että nirsollekin löytyy syötävää, esim. kinkku, graavilohi ja keitetyt perunat. Uskon, että maistaa rosollia, kun kerron mitä siinä on. Tietty piparit maistuvat ja ehkä tänä vuonna maistetaan jopa torttuakin. Ja kyllä, meillä nirsoillaan herkuissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

Joo niin mäkin. Possuwokki maistuu erilaiselta kuin joulukinkku ja porkkanaraaste on erilaista kuin porkkanalaatikko. Ravintolat on muuten huippuhyviä paikkoja kokeilla jotain vähän erilaista, varsinkin semmoisia juttuja mitä ei kotona välttämättä tulis tehtyä ollenkaan. Yleensä siitä ravintola-ateriasta löytyy silti joku osanen joka maistuu vaikka se uusi juttu ei omaksi herkuksi osoittautuisikaan. Jos meinaa jäädä nälkä niin tilaa sitten jotain ekstraa siihen lisäksi, menee snägärin kautta tai syö kotona lisää. Ei se niin vakavaa ole. Uusien ruokien kokeilu on meillä kivaa, ei pakkopullaa. :)

Ai ravintolassa on järkevää kokeilla jotain erilaista? Sehän onkin kiva tilata ensin joku monen kympin annos ja todeta että lapsi ei tykkääkään yhtään.

Jos ravintolassa käydään tosi harvoin ja se on taloudellisesti merkittävän iso satsaus, ei nirson silloin varmaan kannatakaan mitään erikoisempaa tilata. Jos taas ravintolassa käyminen on perheelle ns. arjen luksusta, käyttäisin itse kyllä tilaisuuden hyväkseni ja kokeilisin muutakin kuin tuttua ja turvallista. 

Meillä tyttö 8w elää varmaan pyhällä hengellä, mutta olemme pitäneet (mielestäni reilua) sääntöä, että kaikkea pitää maistaa vähäsen. Joulupöydässä syö yleensä perunaa ilman kastiketta ja sinappisilliä, en ole pakottanut syömään monipuolisemmin, koska en halua tehdä jouluruokailusta mitään pakottamista. Joka vuosi kyllä mukisematta kokeilee hiiren annoksen jokaista ruokalajiketta, mutta vielä ei ole ihastunut mihinkään.

Poika 6w taas syö ihan kaikkea mitä eteen kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

Joo niin mäkin. Possuwokki maistuu erilaiselta kuin joulukinkku ja porkkanaraaste on erilaista kuin porkkanalaatikko. Ravintolat on muuten huippuhyviä paikkoja kokeilla jotain vähän erilaista, varsinkin semmoisia juttuja mitä ei kotona välttämättä tulis tehtyä ollenkaan. Yleensä siitä ravintola-ateriasta löytyy silti joku osanen joka maistuu vaikka se uusi juttu ei omaksi herkuksi osoittautuisikaan. Jos meinaa jäädä nälkä niin tilaa sitten jotain ekstraa siihen lisäksi, menee snägärin kautta tai syö kotona lisää. Ei se niin vakavaa ole. Uusien ruokien kokeilu on meillä kivaa, ei pakkopullaa. :)

Näin puhuu ihminen, jolla ei ole käsitystäkään nirsoilusta.

Mä allekirjoitan tuon, että uusien asioiden maistelu on mielenkiintoista ja kivaa. Meillä asiat toimii niin, mutta ei ole nirsoja.

Sen sijaan tunnen aikuisia ja lapsi nirsoja, eikä illaspöydät, juhla-ateriat tai ravintolat ole niitä paikkoja jossa kärtetään toista maistamaan. Silloin pidetään yhdessä hauskaa, eikä aleta piinaamaan yhtä/kahta jne.

Nirsous on syvemmällä korvien välissä, se ei maistattamalla yleensä lähde. Se on vakavas, toisinaan myös erittäin hallitseva piirre. Eikä kukaan lähde raflaan tilaamaan parinkympin annosta, josta tietää, että vain närkkii. Suuhun ei välttämättä mene yhtään.

En ymmärrä, miksi nirsoja pitää ruualla kiusata. Vanhempien huolen ymmärrän, mutta muut vois antaa nirsojen olla.

Yks syö jouluna keitettyä pastaa, niin asia on sitten. Ei siitä tarvii numeroa tehdä. Ei edes vaikka sattuis syömään herneen hulluuksissaan.

Jos uudet ruuat ovat nirsouden takia isojakin mörköjä niin eipä niillä sitten kannata ravintolassa itseään kiusata. En ole ravitsemusterapeutti mutta eikös suppean ruokavalion ihmisen kannattaisi - kaikesta huolimatta - välillä testata josko joku uusi ruokalaji maistuisi? Ihan jo ravinnon monipuolisuuden vuoksi? Siedätyksenä sosiaalisia tilanteita varten? Juhla-ateria, jossa on tarjolla monenlaista, olisi totutteluun (ja "totuttelun totutteluun") ihan hyvä tilaisuus. 

Luitko edes mitä tuo edellinen juuri kirjoitti? Juhla-ateria on mielestäni äärimmäisen huono paikka kouluttaa ketään syömään niin tai näin. Juhla-aterialla nautitaan ruuasta ja tunnelmasta ja siinä menee kyllä kaikkien fiilis pilalle kun yhden kanssa aletaan tappelemaan että "syö nyt, syö nyt!" Myöskin toisten juhlissa on mielestäni törkeää lapata lautaselle sitä sun tätä ja vaan maistella ja heittää suurin osa pois. Niihin tarjottaviin on kuitenkin satsattu aikaa ja vaivaa.

Jos on oikeasti syömishäiriö niin se on tietysti asia erikseen. Yleinen pelko maistaa uusia ruokia menee kyllä musta jo hiukan epäterveen puolelle, ellei taustalla ole vakavia ruoka-allergioita tai sairautta. Mulla menis kyllä fiilis jos joulupöytään tuotais pitsaviipalelajitelma. x) Muuten juhlissa musta ois epäkohteliasta jättää maistamatta useampaa lajia ja syödä vaan omaa herkkua jos juhlan isäntä / emäntä ois isot valikoimat laittanut tarjolle. Uusia juttuja voi ottaa lautaselle vaikka ihan minivähän jos epäilee ettei tykkää. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastannut tuohon maistamiseen! Miten voi tietää ettei tykkää, jos ei edes maista?

Metsässäkin kannattaa maistaa kaikkia sieniä ja muita metsän antimia, eihän sitä muuten voi tietää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa toki huomioon että lapselta tai uusien ruokien syömiseen tottumattomalta aikuiselta uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä 10-20 erillistä kokeilukertaa. Siksi tuo periaate, että kaikkea pitää maistaa ainakin vähän on hyvä, ja on naurettavaa todeta että kerran maistoi eikä tykännyt joten ei tarvitse kokeilla toista kertaa. Ei se lapsi siihen tuhoudu jos pienestä asti opettaa että pikkuisen on aina maistettava, myös sitä jouluruokaa.

Senkään takia minusta joulupöydässä ruokien pakkomaistattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Lapselle on toki hyvä opettaa että ekan maistelu kokemuksen jälkeen ruuan makua voi olla vaikea arvioida vaan vasta useamman kerran jälkeen voi sanoa että ei pidä ruuasta, mutta miksi ruokaa olisi pakko maistaa jos sitä ei halua maistaa.

Mä ajattelen että ruokien tunteminen, maistelu, niihin tutustuminen on osa yleissivistystä. 

Puhuin joulupöydässä ruokien maistelusta. Olen samaa mieltä että on yleisivistystä tietää että porkkana maistuu erilaiselta kuin sianliha, mutta miksi niitä ruokia olisi pakko maistaa joulupöydässä tai vaikka juhlissa tai ravintolassa jne.

Missä niitä jouluruokia sitten maistellaan, jos ei joulupöydässä?

Vierailija kirjoitti:

Mä en joulupöydässä edes lähtis tuohon "maista nyt edes vähän" - rumbaan. Silloin istutaan alas ja nautitaan kukin omasta mielijutustaan. Tuskin kukaan ensimmäistä kertaa on maistamassa, ei ne jouluruuat nyt niin ihmeellisiä ole. Niitä on tarjolla pitkin vuotta, varsinkin joulukuuta.

Ihan turhaa ottaa alkaa sitä "tappelua" joulupöydässä. Relatkaa.

Joo, meillä ei ole nirsoja ihmisiä. Eikä tuputeta.

Ei ainakaan meillä ole kinkkua, laatikoita, tai rosollia tarjolla pitkin vuotta, tai edes pitkin joulukuuta. Aattona vasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastannut tuohon maistamiseen! Miten voi tietää ettei tykkää, jos ei edes maista?

Metsässäkin kannattaa maistaa kaikkia sieniä ja muita metsän antimia, eihän sitä muuten voi tietää!

Voi apua! Joulupöydässä ei yleensä ole tarjolla mitään myrkyllistä. Kyllä minun mielestä pitää maistaa ennen kuin voi sanoa ettei tykkää. Ja maistaminen ei ole sama kuin se, että pakotetaan syömään täysi lautasellinen.

Itse olen tämmöinen nirso. Syön vaan kaloja ja salaatteja perinteisestä joulupöydästä. Kinkkua vain jos siinä on luu ja se on paistettu oikein kelmussa/pussissa, niin että se on mehevä. Vuosi sitten näin ekaa kertaa kinkun sinappihunnulla ja luulin vitsiksi, en syönyt. Keitettyjä perunoita tai laatikoita en syö.

Perunoita en syö muutenkaan melkeen missään muodossa, niistä tulee vatsa kipeäksi. Uunissa paistettua lohta en syö jos se on läpikypsää eikä "oikein" paistettua eli kirkasta vielä keskeltä. Salaattien pitää olla "oikeita" eli ei mitään majoneesimössöjä, en syö mitään jauhelihasta tehtyä koska en syö jauhelihaa.

Uunijuureksia yms tavallisia kasviksia syön, kunhan niitä ei ole keitetty ylikypsiksi tai mössömäisiksi. Uunissa niitä on vaikea pilata joten niitä syön. Silti joulupöydästä löytyy paljon syötävää minulle koska kaikki lipeäkalat ja sillit ja graavilohet/kuhat syön mielelläni. Mätileipiä ja kaikkia mätilaatuja syön kaviaarista puhumattakaan.

Meillä on jouluna aina paljon kaloja ja pääruokana usein lammasta koska siitä pidetään meillä enemmän kuin kinkusta. Itse en söisi näitä nugetteja yms ranskalaisia, en juhlana tai arkena.