Lue keskustelun säännöt.
Saako nirso lapsesi joulupöydässä jotain eri ruokaa
04.12.2016 |
Jos ei tykkää jouluruuista. Pitääkö silti edes maistaa?
Siskoni lapsille on aina erikseen muusia ja lihapullia. Silti ihmettelen että mitä erikoista on kinkussa, perunalaatikossa ja rosollissa=punajuurta ja porkkanaa, etteikö niitä vois edes maistaa.
Kommentit (303)
Meillä pitää maistaa kahta valitsemaansa laatikkoa, muuten ei tarvitse niitä syödä. Kinkku tai lohi menee kaikille, ja laatikot voi korvata perunoilla. Vihreä salaattiakin löytyy rosollin korvikkeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään yleisesti suosittele antamaan parempaa ruokaa jos joku ruoka ei lapselle maistu, mutta minusta JOULU on vähän eri asia, silloin kuitenkin kuuluisi kaiketi olla kaikilla mukavaa, syödä vatsat pulleaksi jne. eikä istua nälkäisenä katsomassa kun muut syö.
Kultainen keskitie tässäkin asiassa, en esim. ymmärrä sen äidin komentteja joka sanoi antaneensa lasten sotkea ruualla niin vanhoiksi kuin halusivat, miksi? Toivottavasti ne lapset oli kotihoidossa sitten "vanhoiksi asti". En ymmärrä mitä iloa lapselle on siitä, ettei käytöstapoja opeteta.
Enkä ymmärrä myöskään mitään hyihittelyä tai muita epäkohteliasuuksia.Kuitenkaan lasta ei voi pakottaa maistamaan, eikä voi pakottaa syömään. Maistamiseen voi painostaa (eri asia kuin pakottaminen) ja vastapainoksi siihen kuulu aina sitten iloinen kehuminen vähästäkin maistamisesta, tietysti lapsen tason mukaisesti, syömiseenkin voi yrittää kehottaa, mutta ei mitään tuntikausien istuttamista pöydässä jos lapsi ei syö.
Lasten kasvatuksesta pitäisi minusta aina muistaa, että tehtänä ei ole lapsen nujertaminen henkisesti, alistaminen aikuisten auktoriteettien tahtoon, vaan kasvatus niin että lapsi ihan aidosti haluaa tehdä oikein, ei siksi että muuten tapahtuu jotakin kauheaa vaan siksi, että sitten tapahtuu jotakin kivaa, vähintäänkin tulee hyvä mieli joka on palkitsevaa jo sinällään.Meillä yritettiin erityisesti minua nujertaa, onneksi olen sen luonteinen etten koskaan kunnolla tullut nujerretuksi ja osaan näin pitää puoleni nyt aikuisenakin, uskallan kyseenalaistaa ja "uhmata" auktoriteettejäkin jos heidän käskynsä sotivat omia arvojani vastaan.
Se että kaikkea pitää maistaa, harvemmin varmaan tarkoittaa sitä että itkevää lasta väkisin syötetään. Jos jotain ruokaa ei maista, ei voi tietää tykkääkö siitä vai ei. Ja maku kehittyy; jos lapsi ei edllisenä vuonna tykännyt perunalaatkosta, saattaa se jo seuraavana vuonna olla ihan ookoo ja myöhemmin vaikka ihan herkkua jo.
En ymmärrä tätä keskustelua alkuunkaan. Meitä on joulupöydässä kolme, minä ja lapset. Jokainen valitsee pöytään pari kolme asiaa, joista erityisesti pitää. Eli minä esim mäti-smetana-sipuli -kombon ja savustettua kalaa. Lapset toivovat yleensä jotain italiansalaatti-pihvi -linjalta.
Sitten jos Suomeen tulee valtava nälänhätä alan toki imeltää männävuotisista potuista meille jotain lootaa hengenpitimiksi. Mutta tällä hetkellä joulu ei ole meille minkään suomalaisen ruokakulttuurin kärsimyshistorian muistelohetki. Siinä ei ole mitään nirsoa, vaan ihan vaan vapautta valita juhlaan sitä mistä tykkää. Älkää toki antako minun häiritä omaa "nautintoanne" jouluruokienne äärelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aloin seurustella mieheni kanssa, ihmettelin kun hän valitti, että joulunaika on tuskaa, kun ei moneen päivään ole mitään syötävää ruokaa. Mies ei ole erityisen nirso, joten tämä oli minusta kummaa. Olen itse karjalaisesta suvusta, jossa joulupöytä notkuu erilaisita ruoista. Monet ruoat ovat "normaaleja", kuten karjalanpaisti, perunat, savukala, vihannekset jne. Sitten tutustuin miehen suvun hämäläiseen joulupöytään. Toden totta, kaikki ruoat olivat "outoja". Erityisesti purkkiherneet kummastuttivat minua. Ei mitään lihaa tai kalaa kinkun lisäksi, paitsi sillejä purkista. Minusta on hassua kun jouluna syödään"köyhemmin" kuin muuten.
Kuulostaa kyllä nykypäivän joulupöydäksi hiukan vaatimattomalta jos on vain laatikot ja kinkku.. Nyt kun on perhettä, joulupöytä on runsas. Tosin yksin asustellessa mulle riitti jouluateriaksi perunalaatikko, rosolli ja jouluolut, jo pelkästään niistä tuli ihana joulufiilis. :)
Niin, vaatimatonta on, mutta kun tuo ruoka on se PERINNE. Siitähän tässä ketjussa on puhuttu. Saako joulupöytään lisätä jotain uutta, vai pitääkö perinteen vuoksi jokaisen vauvasta vaariin syödä silliä ja lanttulaatikkoa, vaikka ei yhtään niistä pidä.
Miehen suvussa siis muuten syödään hyvin, mutta jouluna kiskastaan se ankea hämäläinen jouluruoka esiin ja on suunnilleen pyhäinhäväistys ehdottaa jotain muuta lisää (niin että me tuotaisiin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mikä on joulupöydän idea? Nauttia kiireettä läheisten kanssa juhlasta vaiko kasvattaa hampaat irvessä ja kytäten?
Meillä idea om tuo ensimmäinen. Meillä ei ole mitään muuta ns perinteistä kuin purkkiherneet.
Meillä jouluateria on rauhallista yhdessäoloa, kaiken valmisteluhässäkän jälkeen. :) Se on osa pitkää jatkumoa, perinteitä, kulttuuria. Pöydässä on ruokia joita jo lasten isomummi on tehnyt ja sukupolvet ennen häntäkin. Maut ovat muistoja ja luovat muistoja. Suvun perinteisistä jouluruuista syntyy meille se erityinen joulun tunnelma. Kaavoja muokataan aina harkitusti myös; kokeillaan uusia juttuja. On ihanaa kun koko perhe tykkää jouluruuista ja jokaiselle löytyy perinteisistä ruuista joku on erityisherkku. :)
Kiireettä oleillaan läheisten ruokapöydässä kanssa myös muulloin kuin jouluna, silloin on tarjolla tietysti jotain muuta kuin jouluruokaa.
Niin. Me ollaan vauras suku, joten ei tarvitse sillä ruoalla hekumoida just siellä joulupöydässä. Ruoka on ruokaa. Ei se ole koko elämä.
Heh, okei. Meille taas jouluateria on spesiaali - ruokien hinta ei ole se aterian juttu ollenkaan. x)
Ne ns perinteiset jouluruokasi vaan on just sellaisia kurjaliston herkkuja. Ei terveellistä, eikä hyvää, vaan vain just sitä mitä köyhä kansa sai kasaan pakkasessa. En tajua mitä vaalimisita niissä on.
Voit toki ihan vapautuneesti heittää omassa joulussasi vesilintua perinteillä ja kulttuurilla, jos siltä tuntuu! :D Kaikenlainen hyihyttely ja vähättely on kuitenkin hiukan lapsellista, eikö? Tuota en ymmärrä ollenkaan että pidät jonkun kotimaisen ruuan halpuutta jotenkin nolona - eikäs se ole vaan hyvä asia? Suomalaiset juurekset <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan laiteta nirsolle eri ruokaa. Kaikkea pitää maistaa tai sitten ei syödä ollenkaan.
Lapset 4v, 7v & 14v.
Et voi olla tosissasi!? Kaikkea pitää maistaa?! Tai sitten ei syödä ollenkaan?! Et siis todellakaan voi olla tosissasi. Hyvää huomenta vaan sinne porvooseen.
No onhan se ihan hullua jos pöytä notkuu erilaisia juhlaruokia ja joku vaatii ankeaa arkiruokaa. Joulun aikaan on tarjolla muutenkin kaikenlaista syötävää, ei maailma siihen kaadu jos jouluaterialla syö vähemmän ihan vaan nirsouden vuoksi.
Tän ketjun perusteella suomalainen ruokakulttuuria ei arvosteta pätkääkään monissa perheissä. :/
Itse asiassa lihapullat on ihan perinteisesti monella ns suomalaista jouluruokaa. Meillä niitä on ollut aina. Muusia varmaan lapsena myös...
Meidän perunalaatikko on käytännössä paistettua perunamuusia. Imelletty ei maistu kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mikä on joulupöydän idea? Nauttia kiireettä läheisten kanssa juhlasta vaiko kasvattaa hampaat irvessä ja kytäten?
Meillä idea om tuo ensimmäinen. Meillä ei ole mitään muuta ns perinteistä kuin purkkiherneet.
Meillä jouluateria on rauhallista yhdessäoloa, kaiken valmisteluhässäkän jälkeen. :) Se on osa pitkää jatkumoa, perinteitä, kulttuuria. Pöydässä on ruokia joita jo lasten isomummi on tehnyt ja sukupolvet ennen häntäkin. Maut ovat muistoja ja luovat muistoja. Suvun perinteisistä jouluruuista syntyy meille se erityinen joulun tunnelma. Kaavoja muokataan aina harkitusti myös; kokeillaan uusia juttuja. On ihanaa kun koko perhe tykkää jouluruuista ja jokaiselle löytyy perinteisistä ruuista joku on erityisherkku. :)
Kiireettä oleillaan läheisten ruokapöydässä kanssa myös muulloin kuin jouluna, silloin on tarjolla tietysti jotain muuta kuin jouluruokaa.
Niin. Me ollaan vauras suku, joten ei tarvitse sillä ruoalla hekumoida just siellä joulupöydässä. Ruoka on ruokaa. Ei se ole koko elämä.
Heh, okei. Meille taas jouluateria on spesiaali - ruokien hinta ei ole se aterian juttu ollenkaan. x)
Ne ns perinteiset jouluruokasi vaan on just sellaisia kurjaliston herkkuja. Ei terveellistä, eikä hyvää, vaan vain just sitä mitä köyhä kansa sai kasaan pakkasessa. En tajua mitä vaalimisita niissä on.
Voit toki ihan vapautuneesti heittää omassa joulussasi vesilintua perinteillä ja kulttuurilla, jos siltä tuntuu! :D Kaikenlainen hyihyttely ja vähättely on kuitenkin hiukan lapsellista, eikö? Tuota en ymmärrä ollenkaan että pidät jonkun kotimaisen ruuan halpuutta jotenkin nolona - eikäs se ole vaan hyvä asia? Suomalaiset juurekset <3
Öh. Mitä muuta tää koko ketju on kuin hyihyttelyä? Ainoa oikea tapa on mättää jotain isomummon kamalaa moskaa ns perinteenä. Kun ei mitään muuta valittavaa suvussa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tykkää jouluruuista. Pitääkö silti edes maistaa?
Siskoni lapsille on aina erikseen muusia ja lihapullia. Silti ihmettelen että mitä erikoista on kinkussa, perunalaatikossa ja rosollissa=punajuurta ja porkkanaa, etteikö niitä vois edes maistaa.
Ei ole ollut pakko maistaa, kun joulupöydässä on niin paljon valinnanvaraa, että varmaan jokaiselle löytyy jotain, joka kelpaa. Onhan siinä muutenkin yhtä ja toista sellaista, jota ei syö kuin yksi perheenjäsen, mutta kun sille yhdelle se on aivan välttämätön.
Perunalaatikon sijasta meillä on muusia. Se on meidän perinteistä jouluruokaa ja sillä selvä.
Lihapullat muuten kuuluvat jossain päin joulupöytään, joten mikä estää valitsemasta sitä omaksi jouluherkuksi vaikka lipeäkalan sijasta.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään yleisesti suosittele antamaan parempaa ruokaa jos joku ruoka ei lapselle maistu, mutta minusta JOULU on vähän eri asia, silloin kuitenkin kuuluisi kaiketi olla kaikilla mukavaa, syödä vatsat pulleaksi jne. eikä istua nälkäisenä katsomassa kun muut syö.
Kultainen keskitie tässäkin asiassa, en esim. ymmärrä sen äidin komentteja joka sanoi antaneensa lasten sotkea ruualla niin vanhoiksi kuin halusivat, miksi? Toivottavasti ne lapset oli kotihoidossa sitten "vanhoiksi asti". En ymmärrä mitä iloa lapselle on siitä, ettei käytöstapoja opeteta.
Enkä ymmärrä myöskään mitään hyihittelyä tai muita epäkohteliasuuksia.Kuitenkaan lasta ei voi pakottaa maistamaan, eikä voi pakottaa syömään. Maistamiseen voi painostaa (eri asia kuin pakottaminen) ja vastapainoksi siihen kuulu aina sitten iloinen kehuminen vähästäkin maistamisesta, tietysti lapsen tason mukaisesti, syömiseenkin voi yrittää kehottaa, mutta ei mitään tuntikausien istuttamista pöydässä jos lapsi ei syö.
Lasten kasvatuksesta pitäisi minusta aina muistaa, että tehtänä ei ole lapsen nujertaminen henkisesti, alistaminen aikuisten auktoriteettien tahtoon, vaan kasvatus niin että lapsi ihan aidosti haluaa tehdä oikein, ei siksi että muuten tapahtuu jotakin kauheaa vaan siksi, että sitten tapahtuu jotakin kivaa, vähintäänkin tulee hyvä mieli joka on palkitsevaa jo sinällään.Meillä yritettiin erityisesti minua nujertaa, onneksi olen sen luonteinen etten koskaan kunnolla tullut nujerretuksi ja osaan näin pitää puoleni nyt aikuisenakin, uskallan kyseenalaistaa ja "uhmata" auktoriteettejäkin jos heidän käskynsä sotivat omia arvojani vastaan.
"Sormiruokailevat lapset saattavat ajautua terveellisemmille raiteille. Englantilaisen tutkimuksen valossa lapsen syöttäminen lusikalla nimittäin nostaa lapsen myöhempää lihavuusriskiä.
Englannissa Nottinghamin alueelle tehdyssä tutkimuksessa vertailtiin kahta lapsiryhmää. Toinen ryhmä noudatti sormiruokailun periaatteita. Lapset saivat kuusikuukautisesta lähtien napostella omin käsin ruokaa poskeen.
Toisen ryhmän muodosti perinteistä ruokintatapaa noudattavat perheet. Ryhmän vauvoille syötettiin lusikalla ensin helposti imeytyviä hedelmämössöjä, joista siirryttiin pikkuhiljaa kiinteämpiin ruokiin.
Lasten ateriat jaettiin erilaisiin kategorioihin kuten proteiineihin, hiilihydraatteihin ja sokereihin. Tutkimuksessa havaittiin, että sormiruokailijoille kehittyi mieltymys monimutkaisiin hiilihydraatteihin kuten kasviksiin ja leipiin.
Sokeripitoisilla soseilla vanhempilähtöisesti aloittaneet lapset pitivät puolestaan eniten nopeista hiilihydraateista kuten karkeista ja kekseistä. Kun lasten painoindeksia seurattiin myöhemmin, havaittiin myös, että sormiruokailleiden lasten painoindeksi pysyi keskimäärin alempana kuin vanhempien syöttämien lasten.
Mistä johtuu?
Lasten terveelliseen ruokavalioon vaikuttaa useat eri tekijät kuten esimerkiksi perheen sosiaaliluokka. Tutkimustulokset näyttävät kuitenkin viittaavaan siihen, että sormiruokailu itsessään lisäisi lapsen ruokavalion terveellisyyttä.
Tutkijat pitävät mahdollisena, että sormiruokailleet vauvat oppivat kontrolloimaan omaa ruokailuaan paremmin kuin lusikalla syötetyt lapset.
Tutkimus julkaistiin BMJ Open -lehdessä.
Lähde: Science Daily "
http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Terveys/Ravinto-ja-syominen/Oma-valin…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aloin seurustella mieheni kanssa, ihmettelin kun hän valitti, että joulunaika on tuskaa, kun ei moneen päivään ole mitään syötävää ruokaa. Mies ei ole erityisen nirso, joten tämä oli minusta kummaa. Olen itse karjalaisesta suvusta, jossa joulupöytä notkuu erilaisita ruoista. Monet ruoat ovat "normaaleja", kuten karjalanpaisti, perunat, savukala, vihannekset jne. Sitten tutustuin miehen suvun hämäläiseen joulupöytään. Toden totta, kaikki ruoat olivat "outoja". Erityisesti purkkiherneet kummastuttivat minua. Ei mitään lihaa tai kalaa kinkun lisäksi, paitsi sillejä purkista. Minusta on hassua kun jouluna syödään"köyhemmin" kuin muuten.
Kuulostaa kyllä nykypäivän joulupöydäksi hiukan vaatimattomalta jos on vain laatikot ja kinkku.. Nyt kun on perhettä, joulupöytä on runsas. Tosin yksin asustellessa mulle riitti jouluateriaksi perunalaatikko, rosolli ja jouluolut, jo pelkästään niistä tuli ihana joulufiilis. :)
Niin, vaatimatonta on, mutta kun tuo ruoka on se PERINNE. Siitähän tässä ketjussa on puhuttu. Saako joulupöytään lisätä jotain uutta, vai pitääkö perinteen vuoksi jokaisen vauvasta vaariin syödä silliä ja lanttulaatikkoa, vaikka ei yhtään niistä pidä.
Miehen suvussa siis muuten syödään hyvin, mutta jouluna kiskastaan se ankea hämäläinen jouluruoka esiin ja on suunnilleen pyhäinhäväistys ehdottaa jotain muuta lisää (niin että me tuotaisiin).
Henk.koht. musta perinteet on tärkeitä - mutta kyllä mä silti joulupöytään voin ihan huoletta uusiakin juhlaruokia ottaa. Suomalaisissakin jouluisissa juhlaruuissa on valinnanvaraa vaikka kuinka! Puhumattakaan jos tutkailee muiden maiden jouluruokia; sieltäkin löytyy kaikenlaita mikä sopuu suomalaisten jouluruokien seuraan joulpöytään myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään yleisesti suosittele antamaan parempaa ruokaa jos joku ruoka ei lapselle maistu, mutta minusta JOULU on vähän eri asia, silloin kuitenkin kuuluisi kaiketi olla kaikilla mukavaa, syödä vatsat pulleaksi jne. eikä istua nälkäisenä katsomassa kun muut syö.
Kultainen keskitie tässäkin asiassa, en esim. ymmärrä sen äidin komentteja joka sanoi antaneensa lasten sotkea ruualla niin vanhoiksi kuin halusivat, miksi? Toivottavasti ne lapset oli kotihoidossa sitten "vanhoiksi asti". En ymmärrä mitä iloa lapselle on siitä, ettei käytöstapoja opeteta.
Enkä ymmärrä myöskään mitään hyihittelyä tai muita epäkohteliasuuksia.Kuitenkaan lasta ei voi pakottaa maistamaan, eikä voi pakottaa syömään. Maistamiseen voi painostaa (eri asia kuin pakottaminen) ja vastapainoksi siihen kuulu aina sitten iloinen kehuminen vähästäkin maistamisesta, tietysti lapsen tason mukaisesti, syömiseenkin voi yrittää kehottaa, mutta ei mitään tuntikausien istuttamista pöydässä jos lapsi ei syö.
Lasten kasvatuksesta pitäisi minusta aina muistaa, että tehtänä ei ole lapsen nujertaminen henkisesti, alistaminen aikuisten auktoriteettien tahtoon, vaan kasvatus niin että lapsi ihan aidosti haluaa tehdä oikein, ei siksi että muuten tapahtuu jotakin kauheaa vaan siksi, että sitten tapahtuu jotakin kivaa, vähintäänkin tulee hyvä mieli joka on palkitsevaa jo sinällään.Meillä yritettiin erityisesti minua nujertaa, onneksi olen sen luonteinen etten koskaan kunnolla tullut nujerretuksi ja osaan näin pitää puoleni nyt aikuisenakin, uskallan kyseenalaistaa ja "uhmata" auktoriteettejäkin jos heidän käskynsä sotivat omia arvojani vastaan.
"Sormiruokailevat lapset saattavat ajautua terveellisemmille raiteille. Englantilaisen tutkimuksen valossa lapsen syöttäminen lusikalla nimittäin nostaa lapsen myöhempää lihavuusriskiä.
Englannissa Nottinghamin alueelle tehdyssä tutkimuksessa vertailtiin kahta lapsiryhmää. Toinen ryhmä noudatti sormiruokailun periaatteita. Lapset saivat kuusikuukautisesta lähtien napostella omin käsin ruokaa poskeen.
Toisen ryhmän muodosti perinteistä ruokintatapaa noudattavat perheet. Ryhmän vauvoille syötettiin lusikalla ensin helposti imeytyviä hedelmämössöjä, joista siirryttiin pikkuhiljaa kiinteämpiin ruokiin.
Lasten ateriat jaettiin erilaisiin kategorioihin kuten proteiineihin, hiilihydraatteihin ja sokereihin. Tutkimuksessa havaittiin, että sormiruokailijoille kehittyi mieltymys monimutkaisiin hiilihydraatteihin kuten kasviksiin ja leipiin.
Sokeripitoisilla soseilla vanhempilähtöisesti aloittaneet lapset pitivät puolestaan eniten nopeista hiilihydraateista kuten karkeista ja kekseistä. Kun lasten painoindeksia seurattiin myöhemmin, havaittiin myös, että sormiruokailleiden lasten painoindeksi pysyi keskimäärin alempana kuin vanhempien syöttämien lasten.
Mistä johtuu?
Lasten terveelliseen ruokavalioon vaikuttaa useat eri tekijät kuten esimerkiksi perheen sosiaaliluokka. Tutkimustulokset näyttävät kuitenkin viittaavaan siihen, että sormiruokailu itsessään lisäisi lapsen ruokavalion terveellisyyttä.
Tutkijat pitävät mahdollisena, että sormiruokailleet vauvat oppivat kontrolloimaan omaa ruokailuaan paremmin kuin lusikalla syötetyt lapset.
Tutkimus julkaistiin BMJ Open -lehdessä.
Lähde: Science Daily "
http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Terveys/Ravinto-ja-syominen/Oma-valin…
Ei tämä(kään) ole joko-tai. Ihan hyvin sosetta syövä lapsi voi nakertaa leipää ja avokadinpalaa myös itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulupöytämme on runsas ja siitä löytyy jokaiselle jotakin.
Yksi perheestämme ei koske kinkkuun. Hän syö alkuruokia, kaloja ja salaatteja ja laatikoita ja broileria tai kalkkunaa.
Hengissä on vaikkei ole punaista lihaa syönyt 7 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä keskustelua alkuunkaan. Meitä on joulupöydässä kolme, minä ja lapset. Jokainen valitsee pöytään pari kolme asiaa, joista erityisesti pitää. Eli minä esim mäti-smetana-sipuli -kombon ja savustettua kalaa. Lapset toivovat yleensä jotain italiansalaatti-pihvi -linjalta.
Sitten jos Suomeen tulee valtava nälänhätä alan toki imeltää männävuotisista potuista meille jotain lootaa hengenpitimiksi. Mutta tällä hetkellä joulu ei ole meille minkään suomalaisen ruokakulttuurin kärsimyshistorian muistelohetki. Siinä ei ole mitään nirsoa, vaan ihan vaan vapautta valita juhlaan sitä mistä tykkää. Älkää toki antako minun häiritä omaa "nautintoanne" jouluruokienne äärelle.
Mikähän sun motiivi näille kommenteille mahtaa olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulupöytämme on runsas ja siitä löytyy jokaiselle jotakin.
Yksi perheestämme ei koske kinkkuun. Hän syö alkuruokia, kaloja ja salaatteja ja laatikoita ja broileria tai kalkkunaa.
Hengissä on vaikkei ole punaista lihaa syönyt 7 vuoteen.
Mut toihan on just hyvä; pöydässä monenlaista juhlaruokaa josta löytyy jokaiselle jotain. :)
"Ei tämä(kään) ole joko-tai. Ihan hyvin sosetta syövä lapsi voi nakertaa leipää ja avokadinpalaa myös itse."
Paitsi että silloin tapahtuu juuri se että lapsi ei itse annostele syödyn ruuan määrää. Ei siis saa mahdollisuutta toimia oman näläntunteensa mukaan - täysin optimaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
"Ei tämä(kään) ole joko-tai. Ihan hyvin sosetta syövä lapsi voi nakertaa leipää ja avokadinpalaa myös itse."
Paitsi että silloin tapahtuu juuri se että lapsi ei itse annostele syödyn ruuan määrää. Ei siis saa mahdollisuutta toimia oman näläntunteensa mukaan - täysin optimaalisesti.
Annosteleehan. Toisinaan saa sosetta ja toisinaan annostelee sen leipänsä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä tosiaankaan tule erillistä ruokaa, jos jouluruoat eivät maistu.
Noin muutenkaan, en pakota lapsia syömään, mutten kyllä laittele mitään eri ruokiakaan, kyllä se nälkä sitten laittaa syömään ruoka-aikoina. Pyrin aina kuitenkin laittamaan aina sellaista ruokaa, joka maistuu muksuille.
Itselläni on lapsuudesta sen verran ikäviä kokemuksia, etten ala mitään pakkosyöttoä harrastamaan... Eräänkin ikävän kerran muistan, kun oksensin kesäkeittolautaselle, ja isä silti pakotti syömään.. siinä sitä oksennettiin lautaselle, ja taas syötiin, uudestaan ja uudestaan... Mulla kun oli tosi "kiva" ja "reilu" isä..
"mutten kyllä laittele mitään eri ruokiakaan, kyllä se nälkä sitten laittaa syömään ruoka-aikoina."
Elikä itse asiassa teet juuri sen, pakotat lapsesi syömään sitä mitä eivät halua, koska muuta ruokaa ei tipu. Lopeta tuo heti! Tuollainen on jumalauta henkistä pahoinpitelyä.
Ja jumalauta ittelles vaan.
Jos täällä syötettäs vain sitä ruokaa lapsille, mitä haluaisivat syödä, niin se olis VAIN ja AINOASTAAN: pullaa, karkkia, pelkkää makaronia ketsupilla ja ranskalaisia ja päälle limpparia.
Onko tuo sinun mielestäsi hyvä ja terveellinen käsitys ruoasta?
On se ikävää, että tarjolla on erinlaisia kotiruokia.
No kerroppa sitten miten ihmeessä olet "onnistunut" saamaan lapsistasi tuollaiset?
Vai että karkkia, pullaa yms haluaisivat ruoaksi...Voihan jestas.
Olet ilmeisesti harvainaisen yksinkertainen, kun et ymmärrä lukemaasi.
Mutta kertaan: Meillä syödään normi kotiruokaa, pyrin laittamaan lapsille sellaista ruokaa mikä maistuu. En pakota syömään, mutten laittele erikoiruokia. Jonka sinä näet henkisenä väkivaltana. Kuten asian ilmaisit.
Mutta jos en "henkisesti pahoipitelisi lapsia" (kuten asian ilmaisisit), ja antaisin sitä mikä on heidän herkkuaan, täällä syötäisiin karkkia, pullaa, ranskalaisia ja makaroonia.
tarvitseeko TA-VUT-TAA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei tämä(kään) ole joko-tai. Ihan hyvin sosetta syövä lapsi voi nakertaa leipää ja avokadinpalaa myös itse."
Paitsi että silloin tapahtuu juuri se että lapsi ei itse annostele syödyn ruuan määrää. Ei siis saa mahdollisuutta toimia oman näläntunteensa mukaan - täysin optimaalisesti.
Annosteleehan. Toisinaan saa sosetta ja toisinaan annostelee sen leipänsä itse.
Soseenhan sinä syötät lapselle lusikalla, elikä ei, silloin hän ei voi toimia täysin (huomioi sana täysin) oman näläntunteensa mukaan.
Mun mielestä jouluna ei ole mikään pakko syödä perinteisiä jouluruokia, kuten laatikoita ja kinkkua. Aikuiset päättävät mitä kulloinkin syödään, se on aikuisten tehtävä. Jos nirsoille lapsille alkaa joka aterialle vääntämään jotain mitä he suostuvat syömään, tehdään lapselle karhunpalvelus. Aikuinen on se joka päättää mitä syödään, lapsi ei tee sellaisia päätöksiä. Joulu on kuitenkin melko monessa perheessä sellainen suuri juhla, jolloin on tarjolla normaalia suurempi ja herkullisempi valikoima ruokapöydässä. Mielestäni olisi kohtuullista, että tällöin tarjottaisiin myös jotain nirsojen lasten herkkua, koska kyseessä on erityinen juhla-ateria. Jouluaterian pitäisi minun mielestäni olla sellainen mukava hetki, jossa jokainen voi nautiskella ja saa vatsansa täyteen.
Ne ns perinteiset jouluruokasi vaan on just sellaisia kurjaliston herkkuja. Ei terveellistä, eikä hyvää, vaan vain just sitä mitä köyhä kansa sai kasaan pakkasessa. En tajua mitä vaalimisita niissä on.