Lue keskustelun säännöt.
Miksi ulosotto pelottaa?
04.12.2016 |
Olen 26 vuotias tällä hetkellä. Tienaan kuukaudessa 1700e käteen.
Velat alkoivat vuoden 2010 loppupuolella. Oli niin helppoa ottaa lainaa ja maksaa erissä takaisin. Kumppanin työttömyys pakotti ottamaan lisälainaa, sillä emme pärjänneet minun palkallani.
Tämän 6 vuoden aikana olen maksanut velkoja velalla ja summat pyörivät 25000e tienoilla. Olen niin uupunut taistelussa velkoja vastaan ja ihmettelen itsekkin miksi en hakenut apua vuosia aikasemmin, summakin olisi ollut pienenpi.
Isot kulutusluotot ~2000e summissa pyörivät ovat nyt irtisanottu (eräpäivää on vielä jäljellä mutta niitä en saa maksettua). Näitä on 8 kappaletta ja muita osamaksuja sekä lainoja.
Miten menen tästä eteenpäin? Perintään tulee siis noista 8 paikasta taas omat laskut + korot ja olen entistä enemmän kusessa.
Jos päästän velat ulosottoon, he ottavat palkastani sen 1/3 osan? Oletteko tehneet maksusuunnitelmia itse ulosoton kanssa? Tuleeko ulosotto työntekijä ovelleni perimään rahoja tai tarkastamaan elämääni?
Kumppani tietää veloista, mutta ei summista. Ja minulla ei ole rohkeutta kertoa, että olen joutumassa ulosottoon. Hän on itsekin ollut ulosotossa 18vuotiaasta saakka, mutta työttömyyden takia noita ei ole tarvinnut maksaa. Hän aloittaa tammikuussa työnsä.
Vanhempia ei enää ole, eikä sisaruksia koskaan ollut (jos joku meinaa ehdottaa, että pyydä vanhempia avuksi). Hyviä ystäviä ei ole, olen aika yksinäinen muutenkin, vaikka sosiaalinen ja hauska tyyppi olen. Muutamaa kaveria näen silloin tällöin.
Yksinäisyydestä sekä velkojen miettimisestä menee pääkoppa sekaisin.
Jos maksan itse lainoja joita pystyn, esim 200e kuussa paria lainaa, niin ottaako ulosotto silti sen 1/3 osaa palkastani. Koska sitten minulle ei jää rahaa käteen jos ottaa. Eli onko parempi päästää kaikki velat suoraan ulosottoon..
Tarvitsen hyviä vinkkejä miten jatkaa tästä velkojen kanssa.
Terveisin uupunut ihminen
Kommentit (46)
Kiitos kannustavasta viestistä, soitan siis ulosottoon kun laskut alkavat sinne mennä perinnän jälkeen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tarina, valitettavasti. Velkaantuminen on tänä päivänä tehty niin helpoksi, että sitä helposti sotkee asiansa, kun ei hahmota niiden kokonaiskuvaa.
Itse humpsahdin tähän suohon ihan silkkaa naiiviuttani, rahankäyttöä ei ollut tarvinnut koskaan ajatella, ja kun piti vihdoin alkaa pyörittää omaa taloutta, oli pikkulovia helppo tilkitä pikavipeillä ja osamaksuilla. Tätä jatkui monta vuotta, lainaa lainan päälle ja velalla velan maksua. Jatkuvaa stressiä siitä, millä seuraava erääntyvä laina maksetaan ja mistä revitään raha elämiseen, saako jostain vielä vippiä?
Kun vihdoin sain vakituisen työpaikan, päästin koko korttitalon kaatumaan. Yritin hakea Takuu-säätiön järjestelylainaa, mutta näennäisen omaisuuden (ei muutettavissa rahaksi tällä hetkellä) en sitä voinut saada. Annoin kaiken tiputella ensin käräjäoikeuteen ja sieltä ulosottoon.
Nyt olen maksanut velkojani ulosoton kautta reilut pari vuotta. Saman verran on varmasti vielä jäljellä, mutta stressitaso on laskenut aivan mielettömästi. Kohdalleni osui ulosottovirkailija, jonka kanssa tein maksusopimuksen, jolla maksan 1/3 palkkatuloistani asian menemättä työnantajani tietoon. Muutaman kerran vuodessa saan tarvittaessa anoa vapaakuukausia, jos tiedossa on isompaa perusteltua menoa.
Rahaa jää nyt elämiseen enemmän kuin aiemmin, vaikka tietysti odotankin aikaa, jolloin saan koko palkkani omaan taskuuni. Ainut haitta on sosiaalinen häpeä, enkä asiasta ole kenellekään kertonut. Asunnon, vakuutukset ja puhelinliittymät hoidin kuntoon ennen luottotietojen menemistä, eikä kukaan ole jälkeenpäin kysellyt.
Kantapään kautta piti tämäkin oppia, vaikka vain itseäni voin siitä syyttää. Haluan vain sanoa, että älä pelkää, ulosotto ei ole mikään mörkö, joka tulee viemään kaiken maallisen omaisuutesi, ihmisiä sielläkin työskentelee. Uskoisin, että sinunkin elämänlaatusi kohenee huomattavasti, kun jatkuva rahastressi helpottaa, vaikka tilanne vaatiikin oman ylpeytensä nielemistä.
Pelottaa on varmasti väärä sana tai tunnetila, mutta mua siinä vaivaisi kaksi asiaa. Ensinnäkin en pidä siitä ajatuksesta, että joku ulkopuolinen taho määrittelisi sen paljonko mulle jää rahaa käytettäväksi joka kuussa kun se kuitenkin olen minä joka käyn töissä. Toisekseen mun mielestä ulosottooon aina joudutaan ja se on häpeä. En ikinä kehtaisi kertoa siitä kellekään. Vaikka kuinka eletään vuotta 2016 ja firmat tekee konkursseja yms. ulosotossa oleminen on noloa. Se kertoo aina jotain negatiivista ihmisestä ei mitään positiivista.
Ulosotto vie hemmetin ison osan liksasta, sen takia mun ei kannata käydä duunissa.
Mitä tästä opin? Älä ikinä kommentoi lukematta aloitusta. Mä luin vain otsikon ja luulin sitä kysymykseksi. Sit vasta palasin lukemaan pitkän tekstin. Anteeksi edellinen viestini ja ignoraa se täysin. Tsemppia sulle ap. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulosotto vie hemmetin ison osan liksasta, sen takia mun ei kannata käydä duunissa.
Perustelisitko miksi? Etkö halua koskaan olla paremmassa tilanteessa ja hoitaa omia sotkujasi?
t. nro 3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulosotto vie hemmetin ison osan liksasta, sen takia mun ei kannata käydä duunissa.
Perustelisitko miksi? Etkö halua koskaan olla paremmassa tilanteessa ja hoitaa omia sotkujasi?
t. nro 3
Asiahan ei sulle kuulu, mutta summa on sellainen ettei sitä saa maksettua vaikka veisivät kolminkertaisen summan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et siis vielä ole hakenut apua mistään? Varaa aika velkaneuvojalle mahdollisimman pian. Ajat saattaa mennä pitkälle, mutta älä lannistu. Kysy puhelimessa neuvoja. Ensimmäinen askel on isoin ja pelottavin. Tuo ulosotto ja velat tuntuu isoilta möröiltä, mutta kun saat ensimmäisen askeleen otettua ja kerrot tilanteen kumppanillesikin, niin se helpottaa oikeasti tuota isoa tän hetkistä möykkyä sisälläsi. Tarvitset apua ja saat sitä kyllä. Tuota velkaneuvontaa ei sikäli tarvitse pelätä. Ne oikeasti auttaa siellä selkiyttämään tilannetta, eivätkä saarnaa tms.
Olisiko sinun ja/tai puolisosi mahdollista saada jotain lisätyötä, mitä voisi tehdä edes silloin? Koiran ulkoilutusta, lastenvahtimista, järkkärikeikkoja, lehdenjakoa, henkilökohtaisen avustajan keikkoja ym.? Olisiko teidän mahdollista vaihtaa halvempaan asuntoon tai tehdä muita järjestelyjä, missä voisi vielä säästää jossakin asiassa?
Mitkä on isoimmat laskut, mitkä on rästissä?
Helsingin ulosoton toiminnasta sinänsä on minulla vain hyviä kokemuksia. Kun velkani (summa nousi vähän yli 40 000 euroon sitten kun kaikki oikeudenkäyntikulut ym. olivat mukana) meni ulosottoon, uo-mies muistaakseni soitti ja kyseli tilanteestani. Olin töissä, joten sovittiin, että lyhennän omatoimisesti sen 1/3 nettotuloistani/kk. Sen jälkeen on pidetty yhteyttä sähköpostilla. Ensimmäisen vuoden jälkeen on joka vuosi mahdollista saada kaksi lyhennysvapaata kuukautta ja yllätyksekseni sellaiseksi voi sopia jopa sen kuukauden, jolloin maksetaan kesälomarahat.
Se, miten pitkään velan maksaminen ulosoton kautta kestää, on sitten ikävämpi juttu. Itse olen maksanut tuota alkuperäistä summaa nyt noin kuuden vuoden ajan ja näiden kuuden vuoden aikana olen maksanut yli 40 000 euroa (700-800 e/kk) mutta velkaa on jäljellä edelleen yli 20 000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jotain tavaroita, joita voisit vielä palauttaa ja perua kaupat? Entä oletko ottanut yhteyttä firmoihin, jos voisit sopia eräpäivistä tai osamaksuista?
Tsemppiä ja voimia tosi paljon!! <3 Kaikki järjestyy vielä varmasti.
T. 9
Niin ja vastauksena kysymykseesi: "Jos maksan itse lainoja joita pystyn, esim 200e kuussa paria lainaa, niin ottaako ulosotto silti sen 1/3 osaa palkastani."
Sen jälkeen, kun velka menee ulosottoon, sitä voi lyhentää vain ja ainoastaan ulosoton kautta. Jos muita velkoja (sellaisia, jotka eivät ole menneet ulosottoon) maksaa jäljelle jäävillä tuloilla, ei vaikuta ulosottoon millään tavalla.
Velkojat hakevat saatavansa ulosottoon aina oikeuden päätöksellä. Siitä tulee satojen eurojen kustannukset jokaista lainaa kohti. Parasta siis on, jos et joudu ulosottoon, mutta oma kokemukseni uo-virkailijoista on siis ihan ok, eivät tule oven taakse eivätkä tahallaan hankaloita elämääsi.
Vastaaja 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulosotto vie hemmetin ison osan liksasta, sen takia mun ei kannata käydä duunissa.
Se kostautuu sitten eläkkeellä, mutta oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulosotto vie hemmetin ison osan liksasta, sen takia mun ei kannata käydä duunissa.
Perustelisitko miksi? Etkö halua koskaan olla paremmassa tilanteessa ja hoitaa omia sotkujasi?
t. nro 3
Asiahan ei sulle kuulu, mutta summa on sellainen ettei sitä saa maksettua vaikka veisivät kolminkertaisen summan.
Ei varsinaisesti kuulukaan, ihmettelin vain. Jos summa on noin suuri olisi velkajärjestely varmasti yksi mahdollisuus? Eikö se vie elämästä mielekkyyttä, jos on jo etukäteen antanut periksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska Suomessa on erittäin vahva "maksa tai kuole" mentaliteetti.
Konkurssikin on täällä katastrofi.
Katsotaan jotain Kreikkaa niin siellä ne vetelee tsorbasta vaikka niskassa on satojen miljardien velat ja kaikki tökkii ympärillä. Ne vaan sanoo, että maksetaan kun jaksetaan ja saataisko nyt sitä maksuaikaa. Jos ei saada niin otetaan Putinilta lisälainaa.
Ruotsissa maksetaan asuntolainoista lähinnä korot.
USAssa vedetään kaikki luottokortit tappiin ja tehdään henkilökohtainen konkurssi.
Suomihan se oli ainoa kun maksoi kaikki määrätyt sotakorvauksetkin.
Lisätyötä on mahdollista tehdä, esim iltatyöt, joita olen etsinytkin.
Olen ollut yhteydessä velkojiin, mutta he eivät suostu pienentämään velan kk summia, jonka takia velat irtisanotaan. Olen ollut yhteydessä perintätoimistoihin, että minulla on tulossa sinne velkoja. Seuraava askel siis on soittaa velkaneuvojalle!
Vuokra-asuntoa yritän etsiä halvempaan, ennekuin ulosotto tulee ja vuokra-asuntoa en enää saa.
Isoimmat laskut ovat 2000e kulutusluottoja joita on sen 8 kappaletta ja jokaisessa n. 200e/kk ja nämä laskut ovat menossa perintään. Yhteensä 16 000e
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suomihan se oli ainoa kun maksoi kaikki määrätyt sotakorvauksetkin.
Höpö höpö. Stalin antoi Suomelle anteeksi suuren osan sotakorvauksista. Jäljelle jääneet korvaukset Suomi toki maksoi, mutta niin ovat kaikki muutkin maat maksaneet sotakorvauksensa.
Hienoa, että olet selvittänyt jo nuo asiat! Entä onko vielä joitain paikkoja, jonne olet velkaa, mutta et tiedä/muista niitä? Oletteko kilpailuttaneet kaikki mahdolliset: sähköyhtiön, onko puhelin ja netti halvimmat mahdolliset ym.?
Oletko koittanut pitää kirjaa tuloista ja menoista? Tekemällä vaikka Excelin, jonne sarakkeet kaikelle: ruoka, asumismenot, hygienia, lääkäri, liikenne, laskut, vaatteet, muut menot...
Olisiko niitä ekstratöitä muuten mahdollista haalia esim. sunnuntaivuoroina mahdollisimman paljon, jolloin saisit su-lisät/maksimihyödyn?
Oletteko selvittäneet olisiko teillä oikeutta joihinkin asumistukien ym.?
Entä olisiko mahdollista saada jotain avustuksia esim. seurakunnalta?
Ne velkaneuvojat on tosiaan siellä juuri tällaisia asioita varten ja auttavat. Muista, että tästä on tie vain ylöspäin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulosotto vie hemmetin ison osan liksasta, sen takia mun ei kannata käydä duunissa.
Perustelisitko miksi? Etkö halua koskaan olla paremmassa tilanteessa ja hoitaa omia sotkujasi?
t. nro 3
Asiahan ei sulle kuulu, mutta summa on sellainen ettei sitä saa maksettua vaikka veisivät kolminkertaisen summan.
Ei varsinaisesti kuulukaan, ihmettelin vain. Jos summa on noin suuri olisi velkajärjestely varmasti yksi mahdollisuus? Eikö se vie elämästä mielekkyyttä, jos on jo etukäteen antanut periksi?
Katsoppa sinä pikkulissu, kun yritysmaailmassa voi tulla joskus miljoonan takaisku ja kaikki on mennyttä.
Ei siinä paljon järjestelyt auta.
Ulosoton kanssa voi neuvotella. He haluavat vain, että maksat velkasi, ei sitä, että kuolet kurjuuteen ja velkoihisi. Ulosoton porukka on ollut aina erittäin asiallista, huumorintajuista ja empaattista. Pari kertaa olen sinne soittanut ja soiton jälkeen olen ollut hyvin huojentunut asiani hoitamisesta. Kukaan ei ovellesi tule, siitä ei ole huolta. Jos et halua heidän kirjeitään kirjepostina, niin luo Netpostiin postilaatikko. Hävetä ei tarvitse, elämä ei aina mene niin kuin haluaa ja toivoo, mutta kannattaahan kaikesta ottaa opiksi.
Terv. veloistaan muutama vuosi sitten päässyt nykyään erittäin huolellinen kansalainen :)