Luuleeko nuoret, että sitä mitä ei ole ollut heidän aikanaan, ei ole ollut lainkaan (Vanhojenpäivästä puheeksi)?

Vierailija kirjoitti:

Joo, en tajua mitä ne kuvittelee sen "vanhojen" tarkoittavan, ku ajattelevat sen olevan prom?

No siis sehän tarkoittaa samalla myös sitä, että lukion kakkosista tulee lukion vanhimpia, koska vamhojen tanssit on penkkareita seuraavana päivänä (penkkaripäivänä lukion vanhinmat on siis potkittu pois tieltä).

Kyseinen pissis ei taida olla penaalin terävin kynä. Tosin ihmisethän tyhmentyvät tutkitusti koko ajan, vaikka tiedon hankinta on helpompaa kuin koskaan-ymmärrys vain laskee ja tietoa ei osata soveltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei tuo valitettavasti rajoitu nuorisoon. Tiedän ihan iäkkäitäkin ihmisiä, joille tuottaa vaikeuksia uskoa, millaista elämä on heitä edeltävillä polvilla ollut. Siis todellakin näin, vaikka luulisi heidän jo omassa elämässäänkin oppineen huomaamaan, että asiat muuttuvat.

Ja moniko palstamammoista esimerkiksi tietää, millaista oli arki vaikkapa nyt sotien jälkeen tai miten lapsia hoidettiin 1960-luvulla? Ymmärrättekö, millaisessa ahtaudessa suomalaiset asuivat sotien jälkeen, kun nurkissa luuhasi evakkoja, rintamalta palanneita traumatisoituneita miehiä ja pommituksissa tuhoutuneiden talojen asukkaita - ja sotakorvausteollisuiden tarvitsemia työläisiä muutti maalta kaupunkeihin? Tiesittekö, että naiset eivät juurikaan imettäneet lapsia, vaan heille juotettiin lehmänmaidon ja sokeriveden sekoitusta?

Tällaiset arkisen jutut ovat monelle ihan ufoja, koska niitä ei voi tavallisista koulujen historiankirjoista lukea. Ja juu, ne koulujen historiajututkin ovat ällistyttävän huonosti muistissa. Muistan lukeneeni sellaisenkin tiedontasotutkimuksen, että kun suomalaisilta kysyttiin 2008 - siis pian 90-vuotisjuhlien jälkeen, että koskas Suomi itsenäistyikään, niin lähes puolet tiesi vuosiluvun VÄÄRIN.

Aika karmaisevaa.

Mutta tää on vähän eri asia. Se, ettei tiedä miten asiat olivat, on kuitenkin eri juttu kuin alkaa vänkäämään että ei ne noin ollu, aina on ollut kuten on nyt. Tästähän kai aloituksessa oli kyse? 

Että teini väitti, että vanhojen tanssit on aina olleet iltapukujuhla ja on kopioitu USA:n promista. En minäkään tiennyt ennen palstailua, että jossain päin Suome on vanhojenpäivänä pukeuduttu oikeasti vanhuksiksi, mummoiksi ja papoiksi. Mutta en minä käy väittämään ettei näin ollut, koska meillä pukeuduttiin vanhanaikaisiin juhlapukuihin.

En tietenkään konkreettisesti tiedä miten sotien jälkeen elettiin tai lapsia 60-luvulla hoidettiin, mutta olen lukenut aiheesta, nähnyt leffoja ja TV-sarjoja, käynyt museoissa ja kuunnellut isovanhempien tarinoita. Joskus sitä hämmästelee, että ei voi olla totta (esim. itselleni on vauvana syötetty parikuisena appelsiinimehua ja kiinteät aloitettu heti perään porkkanaraasteella), mutta en mä nyt aikalaisten kertomuksia käy kiistämäänkään, ellei ne ole ihan selkeästi epätosia.

Äitini mm. väittää välillä ihan ihme juttua, joiden tiedän olevan ihan höpöä. Esim. mökillämme kasvaa rannassa kaislikko. Äiti väittää, ettei kaislikkoa ollut vielä 20 vuotta sitten ja se on kasvanut siksi, ettei sitä niitetä. Kuitenkin mökiltä on kuvia 60-luvulta, joissa se kaislikko on ihan samalla lailla olemassa.

Kyllähän esim. joku -60-luku on niin läheistä "historiaa", että jos nyt yhtään puhuu mistään sukulaistensa kanssa, tuon ajan asiat selviää kummasti. Kuten se, että ravintolaan ei päästetty sisään ilman miesseuraa tai että naisten työssäkäynti vasta alkoi yleistyä. Jos ei tiedä, on eria asia kuin se, että alkaa vängätä, että kyllä naiset on aina käyneet töissä, nykyään vaan työtävieroksuvina penskoja pykäävät ettei tarvitse töihin mennä.

Todella outoa minusta on se, että vängätään nykypäivänä kun edessä on netit ja googlet, sen kun tarkistaa. Jos ei historiankirjojen lukeminen kiinnosta, jotka btw ovat todella mielenkiintoisia.

Todella

Mun vanhojen tansseissa 1981 pukeuduttiin vanhoihin vaatteisiin - ei juhlamekkoihin.

Ilta-Sanomissa oli juttu valelääkäristä ja siitä, ettei tämä ollut opiskellut lukiossa ollenkaan fysiikkaa eikä kemiaa. No siihen joku lapsukainen kommentoi : "ei ole mahdollista- molempia on yksi pakollinen kurssi"

Valelääkäri oli saman ikäinen kuin minä ja siihen aikaan - Luojan kiitos- fysiikka ja kemia olivat valinnaisaineita eikä mistään kursseista ollut tietoakaan.

Vähän voi kohdistaa syyttävää silmää tuohon ap:n kaveriinkin, joka ei ole lapselleen kertonut omasta nuoruudestaan ja lukioajoistaan. Kyllä minä olen jutellut oman lukiolaiseni kanssa siitä, minkälaiset oli vanhojen tanssit omassa nuoruudessani (puvut oli hienot ja haettiin pukuvuokraamosta, mutta ne oli sellaisia vanhanaikaisen tyylisiä, tyyliin keskieurooppalainen hoviväki) ja että en ollenkaan tykkää tästä nykytyylistä ja kilpavarustelusta, mihin se on mennyt. Suureksi helpotukseksi oman tyttären lukiossa ei vanhojen tansseja tanssita, vaan ne on korvattu itsenäisyyspäivän tanssiaisilla, jotka eivät ole niin överit. Hankittiin sellainen puku, jota voi myöhemmin käyttää esim. killan vuosijuhlissa.

Minusta vanhemmuudessa on melkein hauskinta se, kun saa kertoa tarinoita omasta nuoruudestaan ja nuoriso voi kauhistella, miten köyhää ja ankeaa oli. Luulin, että kaikki muutkin tekee tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini mm. väittää välillä ihan ihme juttua, joiden tiedän olevan ihan höpöä. Esim. mökillämme kasvaa rannassa kaislikko. Äiti väittää, ettei kaislikkoa ollut vielä 20 vuotta sitten ja se on kasvanut siksi, ettei sitä niitetä. Kuitenkin mökiltä on kuvia 60-luvulta, joissa se kaislikko on ihan samalla lailla olemassa.

En tiedä missä asutte ja tarkoitatko järviruo'on muodostamaa kaislikkoa. Ne ovat kyllä runsastuneet huomattavasti 60-70-luvun jälkeen rehevöitymisen vuoksi ja osin myös  laidunnuksen vähenemisen vuoksi. Esim. meidän mökkirannassa on ihan selkeä ero 80-lukuunkin jostain 60-luvusta puhumattakaan.

Kyllä samaa mieltä,  kaislikot ovat lisääntyneet myös omassa kotijärvessäni kovasti sitten -60 luvun. Järvi on rehevöitynyt, eikä sitä voi enää käyttää ruokavetenä, kuten  vielä -60 luvulla tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään nuori ei tiedä ja ymmärrä kaikkea samaa kuin aikuinen. Mutta tuosta vanhojenpäivästä. Äitini lukioaikana 60-luvun alussa vanhojen päivän vaatteet olivat vanhoja. Mutta omana lukioaikanani 90-luvun alussa (ja 80-luvun lopussa) ne olivat juhlapukuja, eivät vanhoja, ja aina monessa paikassa Suomessa. Joten tyttären kavereiden vanhemmilla voi olla toisenlaiset muistot kuin sinulla.

-80-90-luvulla omalla silloisella lukiopaikkakunnalla pukeuduttiin kyllä ihan nihin oikeasti vanhoihin pukuihin, toki hienoihin juhlapukuihin, mutta vanhanaikaisiin ja vanhoihin. Ne, joilta ei omasta takaa sukulaisilta sellaista löytynyt, hankkivat sen second hand-kaupasta (joissa hinnat olivat toista kuin nykyään kirppareilla ja puvut aitoa vintagea). Ei todellakaan missään uusissa iltapuvuissa vanhoja vietetty. Eikä kyseessä ollut edes mikään takahikiä. Samoin oli kavereilla. Ehkä jossain -90-luvun lopulla alkoi tämä iltapukuhössötys, mutta ei todellakaan -80-lopulla -90-alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta yksi 17-vuotias kysyi oliko mun nuoruudessani kännyköitä. Oon 26..

Hehheh, kännyköistä puheenollen, minulle on tullut parikymppinen selittämään, että ei ole koskaan matkapuhelimet maksaneet yhtä paljon kuin uudehko henkilöauto ja aina niillä on voinut lähettää tekstareita. Jepjep, -80-luvulla ne matkapuhelimet nyt vaan maksoivat kymmeniätuhansia markkoja eikä tekstareista oltu vieltä kuultukaan, mutta mistäpä ne jotka ovat kyseisiä kapuloita itse käyttäneet, mitään tietäisivät......

Sellaisiakin kännyköitä oli, joilla voi lukea tekstareita mutta ei lähettää. Ja ensimmäiset netit puhelimessa oli mielenkiintoisia, wapilla mentiin tuolloin -90-luvun lopulla. Ja ensimmäiset älypuhelimetkin tuli jo -90-luvun puolivälissä. Mutta nuoret luulee, että netit ja älyluurit on on vasta nyt tulleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään nuori ei tiedä ja ymmärrä kaikkea samaa kuin aikuinen. Mutta tuosta vanhojenpäivästä. Äitini lukioaikana 60-luvun alussa vanhojen päivän vaatteet olivat vanhoja. Mutta omana lukioaikanani 90-luvun alussa (ja 80-luvun lopussa) ne olivat juhlapukuja, eivät vanhoja, ja aina monessa paikassa Suomessa. Joten tyttären kavereiden vanhemmilla voi olla toisenlaiset muistot kuin sinulla.

-80-90-luvulla omalla silloisella lukiopaikkakunnalla pukeuduttiin kyllä ihan nihin oikeasti vanhoihin pukuihin, toki hienoihin juhlapukuihin, mutta vanhanaikaisiin ja vanhoihin. Ne, joilta ei omasta takaa sukulaisilta sellaista löytynyt, hankkivat sen second hand-kaupasta (joissa hinnat olivat toista kuin nykyään kirppareilla ja puvut aitoa vintagea). Ei todellakaan missään uusissa iltapuvuissa vanhoja vietetty. Eikä kyseessä ollut edes mikään takahikiä. Samoin oli kavereilla. Ehkä jossain -90-luvun lopulla alkoi tämä iltapukuhössötys, mutta ei todellakaan -80-lopulla -90-alussa.

Meillä siellä Takahikiällä oli myös -60 luvulla "vanhojen tansseissa" oikeat vanhat vaatteet. Kuitenkin sellaiset paremmat kyläilyvaatteet, mitä nyt vinteiltä ja sukulaisilta sattui löytymään. Itselläni oli äidin paljettikoristeinen musta puku  ja tädin puoliturkki ja kenkinä nilkkurit paksuilla koroilla, turkiskoriste nilkan kohdalla. Aika hieno olikin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, en tajua mitä ne kuvittelee sen "vanhojen" tarkoittavan, ku ajattelevat sen olevan prom?

No siis sehän tarkoittaa samalla myös sitä, että lukion kakkosista tulee lukion vanhimpia, koska vamhojen tanssit on penkkareita seuraavana päivänä (penkkaripäivänä lukion vanhinmat on siis potkittu pois tieltä).

Tätä olin itsekin tulossa sanomaan. Koulun uudet vanhimmat tanssivat vanhojen tansseja. 

Itse tanssin vuonna 1996 ja jo tuolloin kaikilla oli vuokrattuna juhlapuvut viimeisen päälle. Alusvaatteita myöten kokonaisuus oli mietitty kuntoon ja meikin sekä tukan laittoi ammattilainen. Vasta pari vuotta sitten luin jostain tuosta perinteen alkuajasta, että käytössä oli oikeasti vanhoja pukuja tai suoranaisia "rääsyjä", en minäkään sitä ollut tiennyt eikä siitä oltu meillä puhuttu koskaan lukiossakaan. Me juhlittiin sitä, että tultiin vanhimmiksi ja saatiin koristautua isolla rahalla. 

Noin muuten kyllä ihmiset elävät aika hetkessä. Ei mietitä menneitä, eikä varauduta tulevaan. Monista asioista oletetaan, että se miten ne nyt ovat, on se miten niiden kuuluu olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän voi kohdistaa syyttävää silmää tuohon ap:n kaveriinkin, joka ei ole lapselleen kertonut omasta nuoruudestaan ja lukioajoistaan. Kyllä minä olen jutellut oman lukiolaiseni kanssa siitä, minkälaiset oli vanhojen tanssit omassa nuoruudessani (puvut oli hienot ja haettiin pukuvuokraamosta, mutta ne oli sellaisia vanhanaikaisen tyylisiä, tyyliin keskieurooppalainen hoviväki) ja että en ollenkaan tykkää tästä nykytyylistä ja kilpavarustelusta, mihin se on mennyt. Suureksi helpotukseksi oman tyttären lukiossa ei vanhojen tansseja tanssita, vaan ne on korvattu itsenäisyyspäivän tanssiaisilla, jotka eivät ole niin överit. Hankittiin sellainen puku, jota voi myöhemmin käyttää esim. killan vuosijuhlissa.

Minusta vanhemmuudessa on melkein hauskinta se, kun saa kertoa tarinoita omasta nuoruudestaan ja nuoriso voi kauhistella, miten köyhää ja ankeaa oli. Luulin, että kaikki muutkin tekee tätä.

Luulitko myös, että kaikkien vanhemmat ovat käyneet lukion? Olen itse sukuni ensimmäinen ylioppilas (ja sittemmin maisteri), meillä ei ole koskaan arvostettu koulutusta pätkän vertaa. On pitänyt opetella ihan itse kaikki "eliitin hömpötykset".

Jos luulit, syyllistyt juuri siihen mistä aloituksessa puhutaan. ;)

Pakko tarkentaa, vaikka menee vähän off topic. Tuo, ettei ravintolaan päästetty ilman miesseuraa ei ole ihan niin yksioikoinen asia, vaikka se onkin saavuttanut legendaarisen statuksen feministien kaanonissa. Sehän ei liittynyt millään tavalla mihinkään lakiin tai asetukseen. Kyseessä oli ravintoloiden ja ovimiesten oma linja samalla tavalla kuin että mustalaisia ei päästetty sisään tai että miehillä piti olla kravatti.

Perusteena sille miksi *yksinäisiä* naisia ei usein varsinkaan tanssiravintoloihin päästetty oli pelko prostituutiosta. Siihen aikaan se pelko ei edes ollut mitenkään tuulesta temmattu koska keskimäärin oli huomattavan epätodennäköistä, että tavallinen perheenäiti tai edes sinkku pankkineiti olisi halunnut lähteä baariin istuskelemaan. Prosentteja on turha arvailla, mutta jos nykyään on todella marginaalinen todennäköisyys törmätä satunnaiseen prostituoituun baaritiskillä istuvien naisten joukossa, niin 1960-luvulla se todennäköisyys oli kyllä huomattavasti suurempi.

Se että useissa tapauksissa yksin saapuvalta naiselta evättiin pääsy ravintolaan ei kuitenkaan tarkoita etteikö olisi ollut ravintoloita, joihin olisi ollut mahdollista päästä tai etteikö esim. kaksi naista olisi yhdessä päässyt syömään johonkin ruokaravintolaan. Ovimies pystyi käyttämään harkintaa ihan niin kuin oli mahdollista käyttää harkintaa sen kravattipakonkin kanssa.

Täytyy kyllä aika, ehh, erikoinen ihmisen olla, jos kuvittelee että koska nyt vanhojenpäivänä tehdään näin, niin on tehty aina, koska nyt naiset käyttävät housuja, he ovat käyttäneet aina, koska nyt ajetaan autoilla, niitä on oillut aina, koska nyt naiset opiskelevat, he ovat aina voineet tehdä niin, koska nyt naiset voivat olla halutessaan sinkkuja, se on aina ollut ok vaihtoehto jne.

Tähän outoon ajatteluun olen tutustunut kun oli joskus työpaikalla puheena jonkun televisio-ohjelman tai lehtijutun, mikä nyt olikaan, jälkeen se, kuinka takavuosina naisen oli pakko olla vaikka millaisen juopon ja kamalan miehen kanssa lapsilaumansa kanssa. Tähän joku nuori kausiapulainen, että ihan oli kuulkaa oma valinta, olisihan se kaupungilta asunnon saanut lasten kanssa ja kaikki tuet kun olisi vaan lähtenyt. Niin, kaupunginasuntojahan on ollut aina, kuten myös "kaikkia tukia" ja yksinhuoltajuus on ollut todella sosiaalisesti hyväksyttyä ja yleistä. Huoh.

Oikeasti, eikö koulussa opeteta enää historiaa? En pysty ymmärtämään, kuinka tietämättömiä ihmiset voivat olla kun samaan aikaan kuitenkin mouhotaan korkeakoulutuksesta ja kaikkien on mentävä vähintään amk:hon. Ammattikoululaisetkin tiesivät vielä parikymmentä vuotta sitten enemmän kuin nykyinen amk-lainen. Yliopistossa sitten aletaankin jo olla oikeasti "sivistyneitä" ja keskustelu yliopisto-opiskelijan kanssa on muutakin kuin mutu-vänköystä vailla mitään todellista tietoa.

Ei luulla, eikä meitä kiinnosta mitä oli sun aikana. Kateellinen vanha kurppa.

Vierailija kirjoitti:

Pakko tarkentaa, vaikka menee vähän off topic. Tuo, ettei ravintolaan päästetty ilman miesseuraa ei ole ihan niin yksioikoinen asia, vaikka se onkin saavuttanut legendaarisen statuksen feministien kaanonissa. Sehän ei liittynyt millään tavalla mihinkään lakiin tai asetukseen. Kyseessä oli ravintoloiden ja ovimiesten oma linja samalla tavalla kuin että mustalaisia ei päästetty sisään tai että miehillä piti olla kravatti.

Perusteena sille miksi *yksinäisiä* naisia ei usein varsinkaan tanssiravintoloihin päästetty oli pelko prostituutiosta. Siihen aikaan se pelko ei edes ollut mitenkään tuulesta temmattu koska keskimäärin oli huomattavan epätodennäköistä, että tavallinen perheenäiti tai edes sinkku pankkineiti olisi halunnut lähteä baariin istuskelemaan. Prosentteja on turha arvailla, mutta jos nykyään on todella marginaalinen todennäköisyys törmätä satunnaiseen prostituoituun baaritiskillä istuvien naisten joukossa, niin 1960-luvulla se todennäköisyys oli kyllä huomattavasti suurempi.

Se että useissa tapauksissa yksin saapuvalta naiselta evättiin pääsy ravintolaan ei kuitenkaan tarkoita etteikö olisi ollut ravintoloita, joihin olisi ollut mahdollista päästä tai etteikö esim. kaksi naista olisi yhdessä päässyt syömään johonkin ruokaravintolaan. Ovimies pystyi käyttämään harkintaa ihan niin kuin oli mahdollista käyttää harkintaa sen kravattipakonkin kanssa.

Kyllä, mutta siltikään se ei tarkoita, ettäkö naiset olisivat aina voineet mennä ravintolaan keskenään saati yksin. Syystä riippumatta, naisia ei yleisesti päästetty varsinkaan ns. iltaravintoloihin/tanssiravintoloihin ilman miesseuraa. Jokainen varmaan ymmärtää itsekin, että ruokaravintolat olivat eri asia, niissä käytiin syömässä ihan normaalisti.

Kravattipakosta puheenollen, erilaisia pukeutumisvaatimuksia oli ns. tasokkaammissa ravintoloissa ja yökerhoissa vielä -90-luvullakin. Itse kun opiskeluaikana kävin vain ns. paremmissa paikoissa viihteellä, oli aivan tavallista että esim. farkuissa tai lenkkareissa ei päässyt sisään. Naiset käyttivät yleisesti jakkupukua ja kotelomekkoa ja miehillä oli puku tai vähintään pikkutakki ja suorat housut, yleensä myös kravatti, mutta kravattipakkoa ei muistaakseni ollut, vain se että missään rääsyissä ei päässyt sisään.

Öhh, mistäköhän tämän päivän aikuiset olisivat kateellisia teineille? He ovat itsekin olleet teinejä ja tämän päivän teinit tulevat olemaan vanhoja kurppia. Että mikä kateus?

Tottapa turiset, ap. Minä olen myös sitä polvea, joka vietti vanhojenpäivää todella vanhoiksi pukeutuneena. Pojilla oli isän rippi- tai vihkipuku, jos päälle mahtui, tai pussihousut, ruutupomppa, lapikkaat ja tyhjä piippu suupielessä (kauhistus sentään!). Tytöillä oli myös äitien tai isoäitien leninkejä, jos niitä ei jo ollut leikelty matonkuteiksi, kuten meillä esimerkiksi oli tehty. Sommittelin siis ja ompelin uusvanhan asun, pitkän hameen, korkeakauluksisen puseron ja koristelin asun isoäidiltä perityllä rintarossilla ja äidin hartiahuivilla. Kun sitten opintojen jälkeen menin töihin lukioon 80-luvun alussa, niin vielä silloinkaan ei ollut iltapukuja, mutta aikakusi oli toki toinen, oli siirrytty vanhojenpäivän vaatteissa jonnekin 60-70-luvulle tyttöjen osalta eli äitien crimplene-mekot oli kaiveltu esille vintiltä.

Noin yleisemmin lienee tyypillistä nuoren kaikkivoipaisuutta kuvitella, että he ovat kaikessa ensimmäisiä. Tätä vielä "tukee" esim. lukion opetussuunnitelma historian osalta, sillä vain osa historian kursseista on enää pakollisia. Monet tärkeätkin maailmantapahtumat jäävät oman kiinnostuksen varaan eli monelta tietämättä. En toki väitä, että kaikenlaiset kotkotukset opetettaisiin historiassa, mutta ajattelukyky ja ajan kuluminen ja kronologia ovat vähitellen kadonneet. Jossain vaiheessa väheni myös isovanhempien ja lastenlasten yhteinen ajanvietto. Minä olen ollut siinä onnellisessa asemassa 50-60-luvulla, että olen asunut yhdessä isovanhempien kanssa ja he kertoivat paljon kokemuksistaan ja omasta historiastaan.

Joku tuolla heitti esimerkiksi, että mm. esiaviolliset suhteet olisivat vasta nykypäivää. Ei, ei, ei! Suosittelen harjoittamaan esim. sukututkimusta, niin ehkä silmät avautuvat. Seksiä ilman papin aamenta on harrastettu maailman sivu, paremmissakin perheissä,  ei vain köyhimysten keskuudessa. Terv. Äpärä, suuret ikäluokat

Meillä oli pukukoodina sellainen, että tytöillä oli vanhanaikaiset iltapuvut, jotka tyylillisesti sijoittuivat ehkä välille 1750-1900 ja pojilla oli frakit. Mitään 1950-luvun juttuja ei ollut eikä varsinkaan mitään ei juhlallista kuten ruutupalttoota tjms. Tämä siis 1990-luvulla Helsingissä.

Kaikki pojat vuokrasivat vaatteensa ja tytöistäkin aika suuri osa. Osa hankki pukunsa muuta kautta ja yleensä ne oli rakennettu sillä tavalla, että ne sai muutettua helposti modernimmaksi juhlapuvuksi vanhojen tanssien jälkeen. Tosin en sitten tiedä kuinka moni oikeasti on päässyt kokopitkää iltapukua käyttämään.

Joo kyllä olen huomannut että kokemattomuuden suomalla itsevarmuudella nuoret ja joskus vähän vanhemmatkin olettavat paljon outoa. 

Vierailija kirjoitti:

Tottapa turiset, ap. Minä olen myös sitä polvea, joka vietti vanhojenpäivää todella vanhoiksi pukeutuneena. Pojilla oli isän rippi- tai vihkipuku, jos päälle mahtui, tai pussihousut, ruutupomppa, lapikkaat ja tyhjä piippu suupielessä (kauhistus sentään!). Tytöillä oli myös äitien tai isoäitien leninkejä, jos niitä ei jo ollut leikelty matonkuteiksi, kuten meillä esimerkiksi oli tehty. Sommittelin siis ja ompelin uusvanhan asun, pitkän hameen, korkeakauluksisen puseron ja koristelin asun isoäidiltä perityllä rintarossilla ja äidin hartiahuivilla. Kun sitten opintojen jälkeen menin töihin lukioon 80-luvun alussa, niin vielä silloinkaan ei ollut iltapukuja, mutta aikakusi oli toki toinen, oli siirrytty vanhojenpäivän vaatteissa jonnekin 60-70-luvulle tyttöjen osalta eli äitien crimplene-mekot oli kaiveltu esille vintiltä.

Noin yleisemmin lienee tyypillistä nuoren kaikkivoipaisuutta kuvitella, että he ovat kaikessa ensimmäisiä. Tätä vielä "tukee" esim. lukion opetussuunnitelma historian osalta, sillä vain osa historian kursseista on enää pakollisia. Monet tärkeätkin maailmantapahtumat jäävät oman kiinnostuksen varaan eli monelta tietämättä. En toki väitä, että kaikenlaiset kotkotukset opetettaisiin historiassa, mutta ajattelukyky ja ajan kuluminen ja kronologia ovat vähitellen kadonneet. Jossain vaiheessa väheni myös isovanhempien ja lastenlasten yhteinen ajanvietto. Minä olen ollut siinä onnellisessa asemassa 50-60-luvulla, että olen asunut yhdessä isovanhempien kanssa ja he kertoivat paljon kokemuksistaan ja omasta historiastaan.

Joku tuolla heitti esimerkiksi, että mm. esiaviolliset suhteet olisivat vasta nykypäivää. Ei, ei, ei! Suosittelen harjoittamaan esim. sukututkimusta, niin ehkä silmät avautuvat. Seksiä ilman papin aamenta on harrastettu maailman sivu, paremmissakin perheissä,  ei vain köyhimysten keskuudessa. Terv. Äpärä, suuret ikäluokat

Ohis: ja tarpeeksi kauas historiaan kun menee oli vain hyvä jos naisella oli lapsi ennen avioliittoa, koska liitto solmittiin iäksi ja lapset olivat talon toimeentulon kannalta välttämätöntä työvoimaa, joten ei ollut morsian ainakaan maho jos oli jo lapsi kainalossa. (Kaikkea sitä Kaari Utrion romaaneista oppii, mistä ei historian tunneilla puhuttu mitään :)