Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva tyhjä olo henkisesti
04.12.2016 |
Oisko vertaistukea? Oon hiljattain tajunnut, että tämä olo on kestänyt minulla enemmän tai vähemmän jo 10vuotta. Olen siis yli 20v alle 30v. Masennuslääkkeitä olen syönyt jo useamman vuoden, ei ole poistanut oloa, eli masennuksesta tässä ei ole kyse. Kaikki tuntuu niin turhalta. Työ, ihmissuhteiden järjetön säätö ja se, että ihmiset ovat järkyttävän kieroja ja susia toisilleen. Ahdistaa aivan saatanasti. Miten te muut jaksatte tai miten teillä on kiinnostusta elää? Olen kaunis ja kiehtova persoona. Ystävieni seurassa tunnen oloni lähes poikkeuksetta emotionaalisesti yksinäiseksi. Ylipäätään ihmisten seurassa tunnen oloni yksinäiseksi.
Kommentit (41)
Itse tuntsin itseni yksinäiseksi ystävieni seurassa.keskityin tutustumaan itseeni ja nykyään nautin yksinolosta tuntematta itseäni yksinäiseksi,perheeni ja ystävien seurassa on turvallinen ja hyvä olla.keskityin elämään hetkessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhjyyden tunne voi johtua siitä ettei ole käsitellyt tunteitaan. Siis tukahdutettuja.
No itsellä on myös tyhjäolo, vaikka elämä täynnä kaikkea. Elän ns ruuhka vuosia... Muuten kaikki tuntuu tarkoituksettomalta paitsi lapset. Jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia, niin käy tekemässä meiliosoite ja laita tänne... M ja saman ikäinen
Sama. Olen reilusti yli 40 ja tyhjä olo aina. Kestänyt jo kans n.10 vuotta. Kilpirauhaslääkitys n.5 vuotta. Ei auttanut mitenkään masennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos asiallisista kommenteista!
Psykologilla olen käynyt juttelemassa epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta en koe saavani siitä juurikaan mitään irti. Olenkin harkinnut vakavissani psykoterapiaa, ja se lieneekin seuraava askeleeni. Toivoen, että Kela tulee vastaan ja korvaa osan kuluista. Tai oikeastaan korvasi tai ei, niin sinne on päästävä, sillä muuta ulospääsyä henkisestä huonovointisuuden loukustani en enää näe.
Käsittelemättömät/tukahdutetut tunteet - erittäin potentiaalinen syyllisehdokas osaksi pahaa oloani. Olen jotenkin niin ahdistunut että tunteet ja ajatukset pyörivät samaa rataa, enkä saa oikein mitään uutta sisältöä tai ajatuksia päässäni rakennettua. Vituttaa.
Elämä on vaan niin hiton outo ja merkillinen asia. En haluaisi miettiä asioita näin syvällisesti, mutta en voi itselleni mitään. Kun sen yhdesti tajuaa, miten merkityksetöntä ja häilyvää kaikki on, tekee se elämän mielekkäästä jatkamisesta lähes mahdotonta, ainakin omalla kohdallani. Lisäksi tämä länsimaalainen työ/kulutusorientoitunut yhteiskunta vituttaa ja ahdistaa - ihminen nähdään suurimmalta osalta veronmaksajina eikä yksilöinä ja elävinä, tuntevina olentoina.
Tuo meiliosoite on hyvä idea, ja sen taidankin tekaista.
Ap
Jumala on luonut sinut ainutlaatuiseksi yksilöksi, huolella ja taitavasti. On olemassa vain yksi Jumala. Jumala joka on luonut taivaat ja maan, kaikki ihmiset, eläimet.
Aatami ja Eeva elivät onnellisina paratiisissa kunnes Eeva lankesi syntiin, hän otti kielletyn hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta vaikka Jumala oli sen kieltänyt. Eeva antoi hedelmän Aatamille ja he molemmat söivät. Sen jälkeen heidän silmänsä aukenivat ja he tiesivät hyvän ja pahan eron. He myöskin alkoivat häpeämään.
Syntiinlankeemuksen seurauksena tuli välirikko ihmisen ja Jumalan välille.
Jokainen lapsi on syntyessään luotu Jumalan kuvaksi, viaton. Kun lähtee synnin tielle se viattomuus häviää ja ihmisestä tulee syntinen. Ymmärrettyään tekonsa vääriksi, hänestä tulee myös tilivelvollinen Jumalalle. Jumala on meidät luonut ja Hän myöskin omistaa meidät.
Mutta koska emme voi itse itseämme puhdistaa synnistä, Jumala antoi ainoan Poikansa, että yksikään joka Häneen uskoo ei hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän. Se on lahja, jota ei voi ansaita hyvillä teoilla.
Täydellinen synnitön kuoli syntisten puolesta. Tee parannus ja usko evankeliumi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 6,
Millainen on elämäntilanteesi? Miten pusket päivästä toiseen?
Ap
Tilanne nyt se, että muksut jo miltei täysi.ikäisiä ja etääntyneet. Ja elämä ei pyöri oikein minkään ympärillä. Vaikka jokin huvittaisi, niin mitään en saa aikaiseksi. Kuolemanpelko on öisin aina läsnä. Haluaisin elää rohkeammin, eli itsesuojelu vaistokaan ei ole puuttunut peliin. Ahdistusta ja masennusta en saa vaan millään pois. Kaupassakin tulen hyvin usein tosi surulliseksi, vaikka moni siitä piristyy. Mies on, mutta hänkin selvästi masentunut.
No.6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 jatkaa. Jokainen päivä on lähinnä tuskan takana, vaikka ajan kuluminen saa minut ahdistumaan vaan entistä enemmän. Ei tämä kyllä vuosien kuluessa helpota yhtään. Nyt ihmettelen, miksi ihmeessä olin masentunut jo ihan teini.iässäkin ajoittain.
Voimia sinullekkin kutonen!
Koetko saavasi lapsistasi merkityksellisyyttä elämään? Entä ystävät ja mies? Auttaako heidän kanssa kommunikointi tai ajanvietto laisinkaan?
Olet vielä nuorehko ihminen, eihän sinullekkaan ole mahdotonta kääntää elämäsi suuntaa!
Itse en usko että hommaan lapsia ikinä, mikäli siis edes pystyisin saamaan. Koen, että minusta ei olisi luomaan heille turvallista ja muutoinkaan tyydyttävää elämää. Olen niin kovin hukassa oleva sielu, aina ollut. Lisäksi liika läheisyys ahdistaa valtavasti, joten en pystyisi siihen, että joku on minusta täysin riippuvainen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi tismalleen samassa tilanteessa oleva! Olen myös samaa ikäluokkaa ja lukioikäisestä asti kärsinyt merkityksettömyyden ja tyhjyyden tunteesta... Välillä on mennyt huonommin, välillä paremmin, jolloin olen taas jaksanut tsempata itseäni ja toimia ja elää niin kuin ikäiseni kuuluisikin. Olen väkisin puskenut korkeakouluopintoja eteenpäin, mutta nyt sekin tökkii ahdistuksen takia ja pääsin juuri aloittamaan hakuprosessin Kelan tukemaan psykoterapiaan.
Hei Ap laitoin sulle sähköpostia. Käythän vastailemassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on niin että tyhjyyden tunne ja kaikki näyttää tyhjältä ja se tuntuu pahalta johtuu varmaankin siitä etten ole käsitellyt asioita ja olen tukahduttanut tunteitani. Mutta kun en osaa käsitellä tai näyttää tunteita.
Elämä on kuin viivaa vetäisi. Työkyvyttömyyseläkkeellä ennen aikojaan, ja niin pienet tulot eli ei varaa esim.matkustaa. Lähikaupassa käyn ja lähiluonnossa. Lähiluonto on henkireikä. Ei ystäviä, kumppani löytyy, mutta olemme kuin kämppikset. Mutta siitä pitää olla kiitollinen ja siitä että vielä suht terve ja pääsee edes sinne lähiluontoon. Näin elämän ei pitänyt mennä, mutta se meni. Yrittää pitää fokus arkirutiineissa ja hyväksyä että oma elämä meni näin. Yrittää löytää pikkuasioista iloa ja yrittää kasvaa henkisesti. Tyhjää oloa ei voi täysin välttää, mutta luulen että sekin tunne täytyy vaan kokea. Päivä kerrallaan.
Mulla oli sama juttu, sitten hankin harrastuksia ja löysin Jeesuksen Kristuksen :)
Ap, mulla on täsmälleen samanlainen olo.
Olen kohta 30v, onnellisessa parisuhteessa, hyvässä työssä, lapseton jne. Tuntuu että olen vähän irrallaan tästä todellisuudesta ja kaikki elämässä olevat asiat on ikään kuin harhautusta siitä tosiasiasta että kaikki on aivan turhaa. Olen buddhalainen ja meditaatio ja buddhalaisen kirjallisuuden lukeminen on ainoa asia mikä auttaa. Jos en olisi mieheni kanssa olisin jo pakannut kamani ja lähtenyt Thaimaahan tms. luostariin joksikin aikaa (olen ollut aiemmin).
En myöskään koe olevani masentunut (olin todella masentunut nuorempana ja nykyään olo on aivan toinen), mutta en tiedä miten tästä tunteesta pääsisi eroon jos jatkan normaalilla 9-5 linjalla. Olen miettinyt lapsen tekemistä, siinä tuskin ehtisi enää liikaa kelailla syntyjä syviä.
Vierailija kirjoitti:
Tyhjyyden tunne voi johtua siitä ettei ole käsitellyt tunteitaan. Siis tukahdutettuja.
Sitäkin se voi olla, mutta pohjimmaisena moni ihminen kokee itsensä hyvin onnettomaksi sisimmässään, tajuamatta miksi.
Jumala on luonut jokaiseen ihmiseen Jeesuksen kokoisen tyhjän paikan, hengen, joka ei tyydy ennenkuin Jeesus Kristus tulee siihen asumaan.
Jokainen ihminen voi ottaa Jeesuksen vastaan siihen tyhjään henkeensä, pyytämällä syntejään Jeesukselta anteeksi ja tekemällä parannuksen syntielämästään.
Sitten vasta ihminen kokee tyytyväisyyttä ja syvää rauhaa hengessään ja Jumala alkaa johdattaa häntä kaikessa hänen elämässään.
Eikä elämä sitten tunnukaan enää tyhjältä sen jälkeen, koska elämällä on viimeinkin syvä tarkoitus ja päämäärä ja koko elämä on Jumalan turvallisissa käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista kommenteista!
Psykologilla olen käynyt juttelemassa epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta en koe saavani siitä juurikaan mitään irti. Olenkin harkinnut vakavissani psykoterapiaa, ja se lieneekin seuraava askeleeni. Toivoen, että Kela tulee vastaan ja korvaa osan kuluista. Tai oikeastaan korvasi tai ei, niin sinne on päästävä, sillä muuta ulospääsyä henkisestä huonovointisuuden loukustani en enää näe.
Käsittelemättömät/tukahdutetut tunteet - erittäin potentiaalinen syyllisehdokas osaksi pahaa oloani. Olen jotenkin niin ahdistunut että tunteet ja ajatukset pyörivät samaa rataa, enkä saa oikein mitään uutta sisältöä tai ajatuksia päässäni rakennettua. Vituttaa.
Elämä on vaan niin hiton outo ja merkillinen asia. En haluaisi miettiä asioita näin syvällisesti, mutta en voi itselleni mitään. Kun sen yhdesti tajuaa, miten merkityksetöntä ja häilyvää kaikki on, tekee se elämän mielekkäästä jatkamisesta lähes mahdotonta, ainakin omalla kohdallani. Lisäksi tämä länsimaalainen työ/kulutusorientoitunut yhteiskunta vituttaa ja ahdistaa - ihminen nähdään suurimmalta osalta veronmaksajina eikä yksilöinä ja elävinä, tuntevina olentoina.
Tuo meiliosoite on hyvä idea, ja sen taidankin tekaista.
Ap
Nyt on kyllä tismalleen samat ajatukset.
N 35
Eikö kukaan samaistu tai osaa kommentoida asiaan? ://
Ap