Pitääkö haaveet lapsesta hylätä, kun (elämäntapa)työ sisältää viikkojen työmatkoja?

Vierailija kirjoitti:

Rakennatte vaan perhe-elämänne niin että mies on primääri hoitaja lapselle. Eli pitkät perhevapaat miehelle.

Tämä vaitoehto päätyy todennäköisesti eroon vähintään 3 vuoden kuluessa. Ei miehet vaan jaksa.

Entä jos tuleekin kaksoset tai vammainen lapsi? Mitä jos vaurioidut pahoin synnytyksessä ja paranemiseen leikkauksineen menee vuosi?

En kyllä ikinä tilanteessasi hankkisi lapsia. Pitää pystyä sitoutumaan kotiin ja yhteen paikkaan lasten vuoksi. Jos on lapsia niin sun omat tarpeet on silloin viimeisenä, ei ensimmäisenä.

Kolmen koululaisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe ei aiheuttaisi minkäänlaista keskustelua, jos ap olisi mies. Kuten joku jo mainitsikin, tällaista työtä tekeviä miehiä on vaikka kuinka. Mutta kun naisella on tällainen työ, niin kauhistellaan sitä, kuinka nainen voi mitenkään edes ajatella työmatkoja ym, kun lapsi on pieni. Yhteiskunnan ajattelutapa on hyvin kieroon kasvanut. 

Niin väsynyt provo, etten viitsisi edes vastata, mutta väännetään nyt vielä rautalangasta: Lapsella ON aluksi täysin erilainen side äitiinsä, kuin isäänsä. (Biologiaa...). Naisilla on mm. munasarjat, kohtu ja rinnat. Miehillä on munat.

Jos biologia antaa myöten niin odottakaa vielä 5 vuotta. Jossain vaiheessa se reissaaminen alkaa kyllästyttää. Ja jos ei ala; niin ei kanbata hankkia 18-20 vuoden sitoutumista perhe-elämään lasten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi mies, kukaan ei kyseenalaistaisi lapsen ja työn yhdistämisen onnistumista.

Minä uskon, että tuo voisi onnistua, mutta se vaatii kyllä mieheltä jäämistä pois töistä eli mies käyttäisi vanhempainvapaat. Äidin on pakko käyttää ensimmäiset 3kk ja sitten isä voi käyttää loput. Etätyö kotona niin, että lapsi pyörii jaloissa, ei todennäköisesti onnistu. Tai tietysti töitä voi tehdä lapsen nukkuessa mutta eri asia sitten on kannattaako omia uniaan uhrata työhön. Jos mies ja lapsi voisivat matkustaa sinun mukanasi, se tietenkin mahdollistaisi sen, että molempiin vanhempiin muodostuisi kunnollinen kiintymyssuhde.

Mutta kannattaa hiukan miettiä, että mitäs jos raskaus on riskiraskaus, joudut sairaalaan vuodelepoon tai lentokieltoon jo puolivälissä raskautta. Pystytkö tekemään töitä sängystä käsin? Joka tapauksessa ihan viimeisillään ei voi lentää ja mannertenväliset lennot kielletään jo aiemmin. Tai mitä jos lapsi syntyy keskosena tai sairaana ja joutuu olemaan sairaalassa. Pystytkö todella olemaan viikkoja pois lapsen viereltä?

Onko teillä tukiverkkoja lähellä tai varaa palkata lastenhoitaja tai aupair? Helppoa tuo nimittäin ei tule olemaan, keskustelkaa nyt miehesi kanssa eri vaihtoehdoista ja ennenkaikkea siitä, millaisiin urauhrauksiin miehesi on valmis.

Eikö kyseenalaistaisi? Miksi ei? Isäkin on lapselle tärkeä, äiti ei korvaa isää eikä isä äitiä.

Mies vaihtoi ennen lapsen syntymää sellaisiin homiin, että työmatkat vähenivät.

Itse menin töihin lapsen olessa 1v8kk, mies jäi kotiin 5 kk ja meni töihin lapsen ollessa 2 v. Lapselle löytyi hyvä pph paikka kodin läheltä.

Kaikki äitienpäivät, joulujuhlat, syntyärit jne yksikin noista jää väliin ettei äiti osallistu, on lapselle katkera paikka ja muistaa sen aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe ei aiheuttaisi minkäänlaista keskustelua, jos ap olisi mies. Kuten joku jo mainitsikin, tällaista työtä tekeviä miehiä on vaikka kuinka. Mutta kun naisella on tällainen työ, niin kauhistellaan sitä, kuinka nainen voi mitenkään edes ajatella työmatkoja ym, kun lapsi on pieni. Yhteiskunnan ajattelutapa on hyvin kieroon kasvanut. 

Itse asiassa kommentoin tuolla aiemmin, ja itsellä kokemusta nimenomaan siitä kun isä ei ole läsnä.

En sinun tilanteestasi hankkisi lasta. Lapset kaipaavat ihan hirveästi poissaolevana vanhempaa. Kotona ollessa lapset haluavat miellyttävää ja viettää yhteisen ajan mahdollisimman kivasti. Kotiin jäävä vanhempi saa sitten niskaansa kaiken paskan ja ikävän.

Kummastelisin lähes yhtä paljon lapsen hankkimista tähän tilanteeseen jos olisit mies. Naisen kohdalla kummastelua lisää lähinnä se, että helppokin raskaus ja synnytys on fyysisesti ja henkisesti rankka kokemus. Fyysiseen toipumiseen menee helposti viikkoja. Ja kun vauva syntyy, voi hyvin käydä niin että et halua lähteä sen luota.

En hankkisi lasta tuossa tilanteessa. Lapsia toivotaan, koska halutaan elää elämää lasten kanssa ja olla lähellä kasvattamassa lasta. Ei se ole mikään kiva hankinta, joka kotona odottelee, kun käyt välillä moikkaamassa. Edes koiraa ei tuollaisessa työssä kannata hankkia, miksi ihmeessä lapsi??? Jos työ on selkeästi tärkeämpi kuin lapsi, älä hanki lasta.

Eikä tämä ole enää mikään naiset vs. miehet juttu. Juurihan esim. Nico Rosberg jätti 36 miljoonan sopimuksen ja lopetti ajamisen, koska ei halua olla kolmesataa päivää pois perheen luota ja jättää lapsenhoitoa vain äidille. Ja tuossa perheessä sentään olisi varaa järjestää vaikka minkälaiset hoitajat mukaan pitkin maailmaa mutta järki sanoo, ettei pienen lapsen vanhempi voi reissata työssä viikkoja putkeen ja olla enemmän poissa kotoa kuin kotona.

Niin no, mun Isäni oli työmatkoilla n.200 päivää vuodessa, eikä Äitini jäänyt töistä pois meitä hoitamaan.

Miksi ap.n miehen pitäisi.

Tunnen myös yrittäjä-äitejä, jotka ovat aloittaneet työt heti lapsen synnyttyä ( lapsi mukana). Enkä nyt kuitenkaan tarkoita, että ap.n pitäisi lasta viedä ympäri maailmaa mukana

Jos mies pääsee mukaan, voihan teidän perhe elää pari-kolme vuotta niin että mies hoitaa lasta ja matkustaa mukana. Sitten pitää miettiä kun lapsi menee kouluun, että asettuu jonnekin. Siihen on 8 vuotta aikaa lapsen suunnittelusta joten reissaamisen kiinnostavuus muuttuu vielä.

Lähtisin kuitenkin siitä että lapsia olisi kaksi, ei jää reissuilla yksinäiseksi.

Komplikaatioita voi aina tulla, mutta yhtä hyvin voit saada syövän tai keuhkokuumeen ja joutua jäämään töistä pois.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe ei aiheuttaisi minkäänlaista keskustelua, jos ap olisi mies. Kuten joku jo mainitsikin, tällaista työtä tekeviä miehiä on vaikka kuinka. Mutta kun naisella on tällainen työ, niin kauhistellaan sitä, kuinka nainen voi mitenkään edes ajatella työmatkoja ym, kun lapsi on pieni. Yhteiskunnan ajattelutapa on hyvin kieroon kasvanut. 

Kyllä herättäisi. Minä en ainakaan hyväksyisi mieheltäkään sitä, että tarkoituksellisesti tehtäisiin lapsi, jonka luota on aikomus olla poissa noin paljon. Joskus tietysti työtilanteet muuttuvat lapsen jo synnyttyä, se on eri asia.

Minusta noin paljon matkustelevan ei kannattaisi olla edes parisuhteessa saatikka hankkia lapsia.

Lapsi kärsii tietenkin siitä, että olet "aina" pois. Et ole hänen käytännön elämässään läsnä. Koulunbja pöiväkodin joulujuhlaesitykset, joissa hän esiintyy, et auta läksyissä, et ole paikalla, ku ero ekasta poikaystävästä tulee, et mene vanhempainiltoihin.