Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mut irtisanottiin, kun jouduin pahoinpidellyksi

Vierailija
03.12.2016 |

Olen akateemisesti koulutettu, hyvällä arvostetulla alalla. Olin ollut tuossa työpaikassa 8 vuotta ja olin arvostettu työntekijä (oli osakas firmassa).

Olin toki todella huonossa kunnossa ja jouduin sairauslomalle yli 1 kk:n ajaksi. Viikkoon en pystynyt edes puhumaan kenellekään mitään. Lisäksi jouduin vielä sairaalaan psykiatriselle (avoimelle osastolle) 3 vk:n ajaksi, kun olin edelleen aivan shokissa tapahtuneesta ja sain jonkinlaisen psykoosia muistuttavan kohtauksen.

Työnantajani haukkui minua koko ajan minkä kerkesi. Kuinka "sairas" minä olinkaan ja kuinka tuollaista luuseria ei heidän muiden työntekijöidensä pidä joutua katsomaan. Kuinka pilaan koko työyhteisön jo pelkällä olemuksellani.

Tulisi romaani jos kirjoittaisin kaiken, mutta aivan uskomatonta meininkiä siis.

Pahoinpitelijä oli aviomieheni.

Olen nyt aivan hukassa ja täysin voimaton kaiken tämän edessä.

Työtä ei enää ole. Aviomies on, vaikka ei pitäisi. Vuosien henkinen väkivalta takana, ja nyt fyysinenkin.

- Mitä ihmettä te tekisitte? ... kunpa saisin jostain jotain voimia...

Kommentit (53)

Vierailija
41/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet lukea  ja olette tukeneet!

Kyse on tosiaan yhdestä Suomen suurimmista asianajotoimistosta, jolla on toimistoja muissakin pohjoismaissa. Voisin toki kirjoittaa nimenkin, mutta jostain syystä vielä epäröin.

En vielä tiedä, luetteko tästä joku päivä iltapäivälehdistä. Katsotaan.

Olen toki monta kertaa ajatellut niinkin, että mahtavaa kun pääsin noista työpaikan tyypeistä eroon, etenkin siitä esimiehestä, joka muille esittää olevansa jotakin ihan muuta kuin on.

Kiitos!

- Ap

Vierailija
42/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP mulla on sinulle yksi kysymys. Minkä takia olet ollut tuollaisessa suhteessa? En tahdo lisätä pahaa oloasi, mutta voi olla, että pomosi oikeasti tuntee myös itsensä petetyksi. En olisi sinuna kertonut sairasloman syytä. Toivotan voimia ja en nyt tiedä, voiko tuossa tilanteessa ottaa yhteyttä liittoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No eikö tuolla tavalla kiristäminen ja painostaminen ole päivänselvä pätemättömyysperuste tuolle irtisanoutumisellesi? Tai oikeastaan, eikö tuo nyt olisi jo ihan rikosilmoituksen paikka?

Vierailija
44/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pomosi on psykopaatti, kuten aika iso osa asianajajista, toivotan sinulle kovasti voimia. Sinua auttaisi varmasti psykologilla käynti. Vaikuttaa myös siltä, että miehelläsi on persoonallisuushäiriö.

Vierailija
45/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se firman osakkuus katosi samalla, kuin työsopimuskin. Osakassopimuksessakin sanotaan, että osakkaana ei voi olla kuin firman työntekijä ja että osakkuus loppuu samalla, kun työsuhde loppuu. Eli sain rahani osakkeista ja osakkuus päättyi.

Pomoni oli nainen. Sama ihminen, joka oli minua vuosikaudet kehunut, nostanut osakkaaksi jne. Kertoi, että olin pettänyt hänet täysin, kun olin vielä vuosia huijannut olevani täysin toisenlainen ihminen. Ja sitten olinkin näin heikko ja sairas.

Nyt tuntuu siltä, että kehtaanko edes ulos ovesta mennä. Itsetunto poljettiin nolliin.

Miehestä olen asumuserossa ja eropaperit vetämässä, mutta eipä se tässä kauheasti auta, kun oma olo on tällainen.

-Ap

Pomo oli kuvitellut sinun olevan itsenäinen nainen ja pettyi, kun selvisi että et pärjännyt edes oman aviomiehesi kanssa.

Sinä siis teit ihan itse oman ratkaisusi, kun päätit irtisanoutua. Se on ihan sama juttu  kuin avioliitossasi, jossa ihan itse päätit kestää kaiken mitä hmies sinulle tarjosi.

Vierailija
46/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En ole se sama, joka nukkui lattialla, en. Sen ketjun muistan itsekin. Mutta en kyllä yhtään ymmärrä, että mikä tarve kaikkia kirjoituksia on provoiksi haukkua.

Sitten vielä ihmetellään, kun väkivallan kohteeksi joutuneet naiset häpeävät sitä, salaavat väkivallan, eivätkä uskalla kertoa siitä kenellekään!!!

Työpaikallanikin olisi ilmeisesti ollut ihan ok, jos olisin kertonut että puskaraiskari löi...

-AP

Olisi  varmaan kannattanut pitää pitempi sairausloma, kun et ole selvästi vieläkään oikein kunnossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jep jep nro 42, totta sinänsä. Mutta milläpäs sen kiristämisen ja painostamisen sitten voi näyttää toteen?

Etenkin kun se on tehty pitkälti jo ennen varsinaista irtisanomistilannetta, yksittäisillä varsin yllättävillä keskusteluilla ja yhtäkkisillä huudoilla.

Jonkinlaiset nauhoitteet voisivat auttaa, kenties, mutta yleensä nuo varsinaiset irtisanomistilanteet tehdään tahallaan niin yhtäkkisiksi, että ei siinä hirveästi ole kerinnyt nauhoitella.

Itsekin olen vasta nyt jälkikäteen tajunnut, miten systemaattista tuo oli. Silloin en ehtinyt tajuta, kun se kaikki tapahtui kiireisten työpäivien keskellä. Tai ainakaan en ymmärtänyt miten vakavaksi tilanne etenee.

-Ap

Vierailija
48/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

0/5

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä niitä patjallanukkujanaisia on Suomessakin valitettavasti :-(

Vierailija
50/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja vieläkin Ap tässä: en todellakaan halua kannustaa ketään pysymään väkivaltaisessa (henkisesti tai fyysisesti) liitossa, vaan aivan päin vastoin.

Tiedän kuitenkin nykyisin, että on valitettavasti olemassa miehiä, jotka todellakin osaavat manipuloinnin taidon ja saavat oman käytöksensä näyttämään täydelliseltä, siinä missä kumppanissa onkin yhtäkkiä ne kaikki virheet. Kumppani on yliherkkä, ylireagoi koko ajan, haluaa tehdä draamaa, haluaa väkisin puhua kaikesta vanhasta ja kaivaa vanhat virheet esiin. Eikä ymmärrä anteeksipyyntöjä, ei osaa antaa anteeksi, ei tajua että mies on jo ajat sitten muuttunut. On traumatisoitunut jostain vuosia sitten tapahtuneesta niin, ettei tajua kuinka kaikki on nykyisin hyvin ja mieshän on itse unelma, auttaa naista koko ajan selviämään kaikesta, kun nainen on välillä vähän pihalla eikä oikein ymmärrä näitä realiteetteja.

Se on vähän niin kuin aivopesua, kokoaikaista hämäämistä siten, että uhri ei itsekään enää tajua, minkälaisessa todellisuudessa oikeasti elää.

Tähän otetaan yleensä mukaan sukulaiset ja ystävät, jotka kaikki todentavat, kuinka mies on niin mahtava tyyppi ja nainen on se sekava ja outo, joka aiheuttaa koko ajan ongelmia.

Eli siksi me jotkut naiset, ja varmasti myös miehet, olemme näissä parisuhteissa näiden meitä väärin kohtelevien ihmisten kanssa.

Niille, jotka eivät tätä käsikirjoitusta ymmärrä, niin olen onnellinen puolestanne: ette ole joutunut koskaan vastaavaa kohtaamaan. Jos kuitenkin joskus joudutte, niin olen varma että silloin ymmärrätte.

- Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Patjalla tosiaan taitaa nukkua niin miehiä kuin naisiakin.

Ja välillä se patjallanukkuja onkin se itse päämarttyyri, eli se joka on koko sopan aikaansaanut, mutta voi voi onkin nyt niin sorrettu. Niinhän näissä usein käy.

Niin kävi just mun miehelläni. Siinä vaiheessa kun mua lyötiin, niin musta oli ulospäin tehty se suhteen sekopää-tyyppi, joka oli kuulemma pahoinpidellyt naistansa.

Vieläkin taistelen oikeuslaitoksen kanssa, kun on vaan sana vastaan sanaa. Että kertokaa mulle vaan lisää.

M 38

Vierailija
52/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli siis tarkoitus sanoa tossa yllä, että "Niin kävi just mun naisellani".

En vaan ensin meinannut kehdata kirjoittaa tota juttuani oikeasti miehenä, koska sekin hävettää, että mies joutuu naisen pahoinpitelemäksi. Mutta ehkä silti näin anonyymisti.

M 38

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/53 |
03.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai sitä voi ihan itsenäinen nainen olla vaikka joku pahoinpitelisikin? En oikein ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua aina kaikilla täällä.

Siinä kait se itsenäisyys vasta todella punnitaankin, että selviääkö lopulta siitä kokemuksesta vaiko ei.

Ei ne ihmiset, joiden kohdalle ei ole mitään kauheuksia sattunut, ole yleensä niitä vahvimpia tyyppejä. Kuvittelevat vain. Kunnes elämä joskus yllättää.

Selviytyjät ovat niitä vahvimpia.