Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mut irtisanottiin, kun jouduin pahoinpidellyksi
03.12.2016 |
Olen akateemisesti koulutettu, hyvällä arvostetulla alalla. Olin ollut tuossa työpaikassa 8 vuotta ja olin arvostettu työntekijä (oli osakas firmassa).
Olin toki todella huonossa kunnossa ja jouduin sairauslomalle yli 1 kk:n ajaksi. Viikkoon en pystynyt edes puhumaan kenellekään mitään. Lisäksi jouduin vielä sairaalaan psykiatriselle (avoimelle osastolle) 3 vk:n ajaksi, kun olin edelleen aivan shokissa tapahtuneesta ja sain jonkinlaisen psykoosia muistuttavan kohtauksen.
Työnantajani haukkui minua koko ajan minkä kerkesi. Kuinka "sairas" minä olinkaan ja kuinka tuollaista luuseria ei heidän muiden työntekijöidensä pidä joutua katsomaan. Kuinka pilaan koko työyhteisön jo pelkällä olemuksellani.
Tulisi romaani jos kirjoittaisin kaiken, mutta aivan uskomatonta meininkiä siis.
Pahoinpitelijä oli aviomieheni.
Olen nyt aivan hukassa ja täysin voimaton kaiken tämän edessä.
Työtä ei enää ole. Aviomies on, vaikka ei pitäisi. Vuosien henkinen väkivalta takana, ja nyt fyysinenkin.
- Mitä ihmettä te tekisitte? ... kunpa saisin jostain jotain voimia...
Kommentit (53)
No kuule. Ajattele niin, että noin paskoista ihmisistä on mahtava päästä eroon. Tukehtukoon firmaansa. Kostat parhaiten niin, että haet kaikki mahdolliset edut ja korvaukset jota voit saada ja jatkat elämääsi noista paskoista huolimatta. Sama pätee mieheesi. Nyt sulla on oma, parempi elämä. Älä jää liikaa murehtimaan vaikka toipuminen vietin aikaa. Jokainen päivä on yksi päivä kauempana noista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen enempään ap aloitukseen ja ongelmaan ei voi ottaa kantaa, niin paljon mitä ei koko jutusta käy ilmi, mutta tuo työympäristön pilaaminen voi olla aivan todellista joskus . Ikävä tapaus ap:lle.
Mutta asioilla on aina myös toinen puoli. Meillä oli töissä eräs naishenkilö, jolle oli sattunut ikävä juttu perheessä. Mies tehnyt itsemurhan.
Kaikki olivat tietysti empaattisia hänen surussaan, (tosin oli uuden miehen takia avioero vetämässä), lohduteltiin, annettiin tilaa ja aikaa toipua, ymmärrettiin. Kului vuosi ja toinenkin. Tämä ihminen ei vain päässyt tapahtuneesta yli, vaan melkeinpä päivittäin haki lisää myötätuntoa ja huomiota.
Lopulta alkoi tuntua siltä, että halusi olla keskipisteenä ja saada vain huomiota loputtomasti sekä käytää meitä terapeutteinaan.
Jos oli esm. kahvihetkessä hauska juttu meneillään ja muut nauroivat, hänpä alkoi kyynelehtiä ja pyyteli anteeksi ja odotti/halusi, että kaikki alkaisivat käydä lävitse hänen tuskaansa ja tarinaansa taas kerran.
Kerran työkaverin synttäreillä, jossa oli osa vieraista tuntemattomia hänelle, alkoi yhtäkkiä kertoa elämäntarinaansa ja itkeä. pyyteli sitten anteeksi sanoen, että hän nyt on tällainen mielenterveyspotilas (oli muka hauska heitto mielestään). No, tunnelma lässähti siihen ja ihmiset vilkuilivat toisiaan vaivaantuneena. Oli ilmeisesti liikaa että synttärisankari sai huomion.
Eli kyllä voi työilmapiirin tuhota omalla käyttäytymisellään.
En siis voi riitauttaa irtisanomista, kun itse allekirjoitin sopimuksen, jolla irtisanouduin.
Koska työnantajani toiminta oli kuitenkin täysin uskomatonta & käsittämätöntä tyyliin "out of this world" osa teistä onkin jo vahvistanut tämän olettamani sanomalla, että kirjoitukseni on vain provo), olen miettinyt, että mitä jos kertoisin koko jutun kaikkine käänteineen esim. iltapäivälehdille.
Jotenkin haluaisin työnantajani vastuuseen toiminnastaan.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on "tylsä provo" siksi, että on ihan oikeaa elämää, eikä pelkkää mielikuvituksen tuotosta.
Olen vuosien varrella kirjoittanut esim. avioliittoni tapahtumista muutan avauksen tänne av:lle, ja jokaista kirjoitustani on haukuttu provoksi. En sitten tiedä mistä syystä.
Voisitteko kuitenkin vähän rajoittaa tuota touhua, kun en tässä tilanteessa tarvitse noita haukkujanne enää yhtään.
-Ap
Pahoinpitely lähisuhteessa ei ole enää moneen vuoteen ollut asianomistajarikos. Toki poliisit ja lääkärit edelleen tekevät virheitä ja painavat näitä villaisella, mutta jos sinut on todella pahoinpidelty noin pahaan kuntoon on päivänselvää, että miehestäsi on rikostutkinta menossa. Miten hän tähän suhtautuu ja miten kykenet edelleen asumaan hänen kanssaan tuon kokemuksen jälkeen? Hän on todistetusti hengenvaarallinen ja nyt sitö vielä enemmän kun rikos on tullut kaikkien tietoon ja mennyt poliisitutkintaan. Nyt äkkiä helvetttiin sieltä asunnosta ennen kuin henki lähtee!
Vierailija kirjoitti:
Tästä juonesta nyt puuttuu osia. Millä perusteella sinut irtisanottiin? Mitä lukee irtisamisilmoituksessa syynä? Konkreettisesti?
Oliko kyseessä perheyritys ja pahoinpitelijä oli työnantajasi?Jos tarinasi on edes osin totta niin ota yhteyttä liiton lakimieheen.
Niin puuttuu enkä enää muista, etenikö tarina jotenkin edellisellä kerralla.
Tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun täällä joku miehensä pahoinpitelyn vuoksi irtisanottu vollottaa kohtaloaan. Pahoinpitelevästä miehestä nämä eivät luovu, vaikka henki menisi! Omapa on valintansa, ja työnantaja tekee omat ratkaisunsa.
Nyt saat nauttia aivan täysipäiväisesti kaikesta mitä miehesi sinulle tarjoaa. Kuka sitä nyt sen vuoksi viitsisi työnantajaa oikeuteen haastaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En siis voi riitauttaa irtisanomista, kun itse allekirjoitin sopimuksen, jolla irtisanouduin.
Koska työnantajani toiminta oli kuitenkin täysin uskomatonta & käsittämätöntä tyyliin "out of this world" osa teistä onkin jo vahvistanut tämän olettamani sanomalla, että kirjoitukseni on vain provo), olen miettinyt, että mitä jos kertoisin koko jutun kaikkine käänteineen esim. iltapäivälehdille.
Jotenkin haluaisin työnantajani vastuuseen toiminnastaan.
-Ap
Älä ota yhteyttä roskalehtiin. Ota yhteyttä liittoon mahdollisen oikeusjutun vuoksi.
Minunkin tarinaani on luultu provoksi, kun olen kertonut, että minun työsuhteeni päättyi yt-neuvotteluissa syöpähoitojen vuoksi. Juttua on helppo haukkua provoksi, jos ei ole itse joutunut kohtaamaan mitään vastaavaa.
Mitä ihmettä mietit jotain työpaikkaa tilantenteessa, jossa rakkain ja luotetuin ihminen on tehnyt sinulle jotain noin kamalaa!? Äkkiä pois tuollaisen luota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrään nro 22 että noinkin voi käydä. Minun kohdallani taas työympäristön pilaamiseksi katsottiin se, että olin koko ajan muille esimerkkinä siitä, että hyväksyin pahoinpitelyn. Jep juu. Totta kai se mieheni kysyi ennen lyöntiään, että hyväksytkö tämän, että saanko lyödä...
1) Ensin työnantaja haukkui siitä, kun menin tapahtuneen jälkeen puhumaan ihmisille työpaikalla ja yritin des hieman avata, että miksi oli ollut niin kauan poissa. En kuulemma keskittynyt töihini, vaan juoruilin käytävillä.
2) Ok. Otin sen jälkeen tiukan linjan ja päätin että teen vain työni ja todellakin kunnolla, oikein huipputuloksella. Ja mitäpä siitä seurasi: minua haukuttiin siitä, että sulkeuduin vain työhuoneeseeni, enkä osallistunut riittävästi työpaikan sosiaaliseen kanssakäymiseen!
- Eli selvä kauraa: Esimieheni oli vain päättänyt, että haluaa savustaa minut ulos yrityksestä syyllä millä hyvänsä, ja sillä siisti. Vai miltä tämä teille kuulostaa?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
En siis voi riitauttaa irtisanomista, kun itse allekirjoitin sopimuksen, jolla irtisanouduin.
Koska työnantajani toiminta oli kuitenkin täysin uskomatonta & käsittämätöntä tyyliin "out of this world" osa teistä onkin jo vahvistanut tämän olettamani sanomalla, että kirjoitukseni on vain provo), olen miettinyt, että mitä jos kertoisin koko jutun kaikkine käänteineen esim. iltapäivälehdille.
Jotenkin haluaisin työnantajani vastuuseen toiminnastaan.
-Ap
Näissä iltapäivälehtijutuissa on se riski ettei juttu olekaan vaan sinun näkökulmasta kirjoitettu. Voi tulla yllärinä että haastattelevat toistakin osapuolta eikä sinun sanasi ole ainoa totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän siinä muu auta kun lähteä hakemaan töistä akateemisella tutkinolla ja kokemuksella. Pidät vaikka 6kk lomaa, vuokraan jostain etelä-euroopasta asunnon ja muutat hetkeksi sinne nyt ensialkuun 3kk ajaksi, palaudut kokemuksesta ja kerään palaset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on "tylsä provo" siksi, että on ihan oikeaa elämää, eikä pelkkää mielikuvituksen tuotosta.
Olen vuosien varrella kirjoittanut esim. avioliittoni tapahtumista muutan avauksen tänne av:lle, ja jokaista kirjoitustani on haukuttu provoksi. En sitten tiedä mistä syystä.
Voisitteko kuitenkin vähän rajoittaa tuota touhua, kun en tässä tilanteessa tarvitse noita haukkujanne enää yhtään.
-Ap
Jos sinä olet se sama, joka nukut lattialla kun miehesi ei päästä sinua sänkyyn, niin me emme todellakaan jaksa uskoa, että yksikään suomalainen nainen alistuisi sellaiseen. Emme usko sitäkään, että sairaalan sosiaalityöntekijä ei suorastaan tyrkyttäisi apua selvästi kotiväkivallan kohteeksi joutuneelle.
Nämä ovat syitä siihen, että "haukumme" provoksi. Jos se on sinun mielestäsi haukkumista - miksi? Me esitämme vain ulkopuolisena objektiivisen arvion siitä, voiko olla totta vai ei.
Mitä sinä nyt sitten oikeastaan haluat?
Kyllä minä voin tulla hakemaan sinut meille, jotta miehesi ei tapa sinua. Annat vaan anonyymin sähköpostin, niin asia järjestyy.
Ai niin mutta ethän sinä voi sitä miestä tietenkään jättää, kun muuten on aivan ihana ... Sinusta voi olla peräti outoa, mutta me tavallisen naiset emme vaan millään jaksa käsittää sitä, että joku antaa vapaaehtoisesti toisen pahoinpidellä itseään.
Etkö sinä todella keksi mitään helpompaa tapaa tehdä itsemurhaa kuin antaa miehesi tappaa sinut?
Aviomiehestä vielä sen verran, että sen ongelman kanssa olen taistellut jo vuosia, ja liittoon jäämällä olen jotenkin kokenut jotenkin ansaitsevani sen, mitä tapahtui - vaikka näin tuskin lopulta kuitenkaan on, sillä mikään ei oikeuta pahoinpitelyä.
Mieheni kävi terapiassa vuosia ja pitkään näytti siltä, että asiat kääntyvät parempaan päin. Manipulointi ja henkinen väkivalta väheni, tuntui että saatoin taas hengittää kotona. Ja sitten tapahtui tämä.
Voi kuulostaa oudolta, mutta itse koen, että tuo lyöminen oli paljon helpompi käsitellä, kuin vuosien henkinen väkivalta. Nyt on jotakin konkreettista, jonka tiedän mieheni tehneen. Ja vaikka tämä yrittäisi väittää ettei tehnyt (kuten kaiken sen henkisen väkivallan kohdalla - "olet vaan turhan herkkä", ja "etkö nyt tsoukkia tajunnut?"), niin sairaalan paperit todentavat toisin.
Mutta työnantajan toiminta oli täysin yhtäkkistä, odottamatonta ja käsittämätöntä minulle. Ihan kuin olisivat halunneet minun joutuvan mieheni armoille, ilman omia palkkatuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua, olen pahoillani, kovasti voimia Sinulle! Mielestäni kannattaa ottaa liittoon heti yhteyttä. Kai kuulut liittoon? Toivon, ettei maineesi ole mitenkään nyt pilalla tai mustattu tuolla alalla. Sitten vain voimia, lepoa ja uutta työpaikkaa etsimään.
Joo. Avioliittoon ja jännämiesliittoon.
En ole se sama, joka nukkui lattialla, en. Sen ketjun muistan itsekin. Mutta en kyllä yhtään ymmärrä, että mikä tarve kaikkia kirjoituksia on provoiksi haukkua.
Sitten vielä ihmetellään, kun väkivallan kohteeksi joutuneet naiset häpeävät sitä, salaavat väkivallan, eivätkä uskalla kertoa siitä kenellekään!!!
Työpaikallanikin olisi ilmeisesti ollut ihan ok, jos olisin kertonut että puskaraiskari löi...
-AP
Iso suomalainen parkettitehdas toimi aikoinaan noin. Työntekijä kutsuttiin pääkallopaikalle ja sanottiin, että joko irtisanoudut ja saa 3 kk palkan tai me irtisanomme ja pilaamme maineesi niin, että et saa mistään töitä. Syyt irtisanomiseen löytyvät kyllä.
Ota yhteyttä Naisasialiitto Unioniin. Tarjoavat ilmaista oikeusapua ja tietävät varmasti turvakodeista yms. muutenkin, osaavat neuvoa eteenpäin.
Sinulle nro 36: Noin se käytännössä juuri meni!
Ainut vaan, että vaikka allekirjoitin irtisanomissopimuksen itse, niin työnantajani on silti pilannut maineeni työsuhteen päättymisen jälkeen. Millä minä nimittäin sitä suusta suuhun kulkevaa infoa pytyn estämään. Ja työnantajallani on tietysti hirveä tarve saada oma ratkaisunsa näyttämään oikealta - eli kertoa kuinka huono työntekijä minä olinkaan.
Itse on keksi muuta tietä edetä, kuin sen iltapäivälehtiin tai vaikka johonkin oman alan julkaisuihin, asian vieminen.
Muistan nimittäin, että työnantajani joskus mainitsi tällaisen negatiivisen firman maineen pilaamisen olevan se karmein kohtalo.
- Eli miksipä en sitä tekisi ja kertoisi ääneen, että mikä työnantaja kohtelee työntekijöitään tällä tavoin?
Alue: Aihe vapaa
Ehkä on "tylsä provo" siksi, että on ihan oikeaa elämää, eikä pelkkää mielikuvituksen tuotosta.
Olen vuosien varrella kirjoittanut esim. avioliittoni tapahtumista muutan avauksen tänne av:lle, ja jokaista kirjoitustani on haukuttu provoksi. En sitten tiedä mistä syystä.
Voisitteko kuitenkin vähän rajoittaa tuota touhua, kun en tässä tilanteessa tarvitse noita haukkujanne enää yhtään.
-Ap