Voisko joku Hesalainen vastata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinkin: kamala, miten paljon aikaa tuollaisen lukaalin ylläpitoon menisi! Siivoaminen, pihanhoito, talon huoltotyöt...  

Minusta on aina jotenkin outoa, että ihmiset osaavat kuvitella ison talon, mutteivat sitä, että heillä olisi rahaa palkata joku sitä hoitamaan.

Koska kuvittelen ihmisten haluavan sen puutarhan puuhastelumielessä. 

En kadehdi, vanhempani asuvat omakotitalossa alueella, jossa pitää autoilla suurin piirtein kaikkialle. Työmatkat ovat pitkiä, mutta muuten +50 v:t viihtyy puutarhassaan ja saunomassa. Mikäs siinä, minulle se ei sovi.

Asun Helsingissä isossa, kauniissa kerrostaloasunnossa (jonka jaan tosin kämppiksen kanssa) joka on toki melko hintava, mutta kaikki on lähellä, ei tule tylsää tai yksinäistä, liikennevälineet kulkee, ja mahdollisuuksia töiden ja vapaa-ajan suhteen on enemmän kuin missään muualla Suomessa, ainakin minulle. Jos haluan isoon huolitelluun pihaan niin meen Kaivopuistoon. :D Asun ihan mielelläni "ahtaasti", ylimääräiset neliöt menisi omalla kohdallani ihan hukkaan. 

Toivoisin että Helsingissä olisi tai sinne rakennettaisiin enemmän pienempiä ja kohtuuhintaisia asuntoja, mutta muuten olen enemmän kuin tyytyväinen Stadiin asuinpaikkana. Puhdas, turvallinen ja kompakti kaupunki, jossa koko ajan tapahtuu jotain, ja josta pääsee nopeasti muualle Eurooppaan jos tekee mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hesalainen?

Hesalainen on muualta (yleensä maaseudulta) muuttanut Helsinkiläinen. Paljasjalkaiset stadilaiset kutsuvat itseään Stadilaisiksi tai Helsinkiläisiksi.

Joskus tosin hesalainen voi olla myös itä-Helsingissä asuva.

Meinaan aina oksentaa suuhuni tuosta hesa sanasta..

Maaltamuuttaneen tunnistaa yleensä siitä, että alkaa vääntämään Hesasta ja Stadista. Mua tällaisena paljasjalkaisena henkilökohtaisesti ei jaksaisi kauheasti enää kiinnostaa kuunnella tuota lapsellista vänkäämistä kun sitä on koko elämänsä saanut kuunnella.

Helsinginkatu ja se sanomalehtikin on Hesari eikä mikään Stadari.

Minä asun vantaalla lähiössä, en Helsingissä, mutta kelpaanen vastaamaan.

Täällä asumisen etuja on esim. hyvä julkinen liikenne, paljon kaikenlaisia tapahtumia ja se että täällä on töitä. Olen kotoisin pienestä kaupungista jossa työpaikan löytäminen osoittautui mahdottomaksi.

Sanoisin että asuminen täällä on ihan ok.

Haluaisin kyllä asua omakotitalossa väljemmin, mutta se pitäisi olla lähellä jotain isompaa kaupunkia. Pidän maaseudun rauhasta, mutta luulen että tylsistyisin pitemmän päällle, jos siellä ei olisi mitään toimintaa ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinkin: kamala, miten paljon aikaa tuollaisen lukaalin ylläpitoon menisi! Siivoaminen, pihanhoito, talon huoltotyöt...  

Minusta on aina jotenkin outoa, että ihmiset osaavat kuvitella ison talon, mutteivat sitä, että heillä olisi rahaa palkata joku sitä hoitamaan.

En tiedä miksi, mutta en kyllä haluaisi mitään "palvelijoita" pyörimään kotiini, vaikka siihen olisi varaakin. Ajatus ahdistaa. Ehkä vielä ulkotöiden ulkoistamisen voisin sietää, mutta siivojan päästäminen kotiini pyörimään säännöllisesti ei vaan tunnu mukavalta ajatukselta.

Muutenkin. Vaikka käyttäisin kaikissa huoltotöissä ammattimiestä, minun tulisi tietää, milloin mitäkin huoltoa talo vaatii. Pitäisi selvittää, mistä löytää oikeasti hyvän ammattilaisen hoitamaan sen ja mikä on normaali hintahaarukka ja ajallinen kesto tuollaiselle huollolle. Eli silti pitäisi olla enemmän perehtynyt asiaan kuin kerrostalossa asuessani, jossa talon huoltomies/taloyhtiö hoitavat homman.

HEL-NYC kirjoitti:

Meillä on n. 120m2 + lasitettua terassia Etelä-Helsingissä. En koe, että se on 4 hengelle ahdas. Asuimme itse pienemmässä kun olin lapsi ja meitä oli paljon enemmän lapsia kuin 2 :D Naapureita toki on joka puolella, mutta en koe sitä häiritsevänä. 

Toisessa maassa meillä on aika isokin omakotitalo, jonka koen itse hankalana - monta kerrosta ja turhia huoneita :/ Kiva on se, että naapureita ei ole "mailla ei halmeilla", mutta lasten kanssa pitää aina mennä jonnekin leikkimään, kun taas Helsingissä on kaikki leikkikaverit heti vieressä. Ruohonleikkuuta inhoan.

Kato helnykki-satutäti on tullut takaisin! Muistatko vielä kun käytit netistä löytämääsi kuvaa käyttö todisteena New Yorkissa olostasi ja sen jälkeen lopulta myönsit valehdelleesi kaikesta? :) Vai unohtuiko jo? Ainakin näköjään unohdit, että se oli penthouse Manhattanilla eikä omakotitalo keskellä ei-mitään. :)

Ei meillä ole ainakaan ole ahdasta, minä ja mies 57 neliötä+parveke, Helsingin kantakaupunki. Nämä Helsinki-viha ketjut alkaa jo kyllästyttämään. Tietääkseni kerrostaloja on myös Tampereella, Turussa, Oulussa jne.

En kyllä kadehdi  maalla asuvia. Kerrostaloasumisesta huolimatta ajamme 2v vanhalla HD:llä kesäisin, miten asumismuoto voisi estää prätkäilyn tai auton omistamisen?  Kummallinen logiikka.

Tällaista on kaupunkilaisuus. Matkailu avartaa sinuakin!

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hesalainen?

Pöndeltä Helsinkiin muuttanut tollo, joka on elämänsä huipulla, kun saa elvistellä liikenteessä uudella osamaksu-Skodallaan.

Oletko Ap koskaan käynyt ulkomailla? Helsingissä on mukavan väljää. Kiva kun muut tekee kerrostalossa pihatyöt, niin voi senkin ajan käyttää itse muuhun. Maalla asuvat sukulaiset valittelevat aina viikonloppuna, etteivät ehdi käymään, kun on ne pihatyöt. ;)

t. Tokiossa asunut, nykyään helsinkiläinen

Jotenkin älyttömän typerä aloitus. Kyllähän täällä Helsingissä voi asua 300 neliön omakotitalossa kauniin puutarhan ympäröimänä. On tilat kuvanveistoon ja puutöihin, oma rauha ja lähellä keskustan huvit jos niitä kaipaa.

Eikä kerrostaloasuminenkaan kauhistuta. 100v vanhassa jugendtalossa on uskomattoman hieno tunnelma. Korkeat neljämetriset huoneet ja upeat rappukäytävät. Sitä historiallista tunnelmaa ei voi kokea korvessa.

En 48-vuotiaana koko ikäni Helsingissä asuvana sinkkuna voisi kuvitellakaan asuvani Helsingin ulkopuolella.

Jos myisin asuntoni Malmilta, niin saisin varmasti kaksiostani moninkertaisen hinnan verrattuna johonkin omakotitalo -rähjään landelta. En halua jäädä vangiksi johonkin tönöön keskellä ei mitään.

N48

En suostuis muuttamaan omakotitaloon, ellei mulla olis varaa pitää puutarhanhoitajaa ja talonmiestä. Olen Helsingisssä syntynyt ja ikäni täällä asunut. Kerrostalossa olen asunut aina, rivari olisi painajainen ja omakotitalo vielä pahempi. Tykkään että kaupat ja keskusta on kävelymatkan päässä ja sporallakin pääsee. Autohalliin pääsee hissillä eikä tarvitse talvella luoda lumia.

Jos haluaa nauttia luonnosta, niin Helsingin ja Espoon saaristo on pienen venematkan päässä.

Koulusnobina en voisi kuvitellakaan asuvani missään muualla kuin Helsingissä. Täällä on parhaat koulut ja olisi ihan viheliäistä lapselle käydä koulua jostain kehyskunnasta. 

Asuin nuoruuteni omakotitalossa Helsingissä ja se oli perseestä. Kerrostalossa on paljon mukavampaa kunhan osaa valita kämpän oikeasta paikasta ja oikeasta talosta (ei heikompaa ainesta)

En voi sanoa, että kadehtisin sanan negatiivisessa merkityksessä, mutta muuttaisin mielelläni johonkin syrjempään asumaan omakotitaloon. Missään nimessä en halua sellaista Nurmijärvi-idylliä, vaan haluaisin vähän metsittyneen pihan, mummonmökin, pihasaunan jossain jumalan selän takana. Mutta tasan ei käy onnen lahjat, joten asun ahtaasti betonikuutiossa Helsingissä. Joskus onnekkaiden omakotiasujien iva ja pilkka sattuu, mutta ajattelen että heillä on niin huonot käytöstavat, että sinänsä olen todella onnellinen siitä että olen juuri minä elämässä omaa elämääni enkä heidän kaltaisensa.

Olen aivan liian mukavuudenhaluinen asuakseni isossa omakotikartanossa. Pyöritän jo nyt yritystäni enkä halua, että kotini olisi toinen yritys puutarhureineen, taloudenhoitajineen, autonkuljettajineen jne. Jos joskus perustan toisen yrityksen, sen pitää tuottaa voittoa kuten tämä ensimmäinenkin.

Olen Helsingissä syntynyt ja viihdyn erinomaisesti täällä. Seinän takana asuvat naapurit eivät ole mikään ongelma. Suurempi ongelma olisi vähän kauempana asuvat naapurit, jotka tietäisivät elämästäni enemmän kuin minä itse. Tai ainakin kuvittelisivat tietävänsä. Helsingissä väestömäärästä huolimatta on mahdollisuus erakoitua juuri niin paljon kuin haluaa. Ihan vaikka muumioitumiseen asti. Olen kuitenkin sen verran sosiaalinen, että en kaipaa jonnekin keskelle ei mitään vain siksi, että nyt seinän takana asuu joku. 

No en ikimaailmassa haluaisi asua missään omakotitalossa maalla! Viikonloppu jonkun kaverin mökilläkin tekee tiukkaa ja on ihanaa päästä kotiin sivistyksen pariin. En kadehdi milliäkään kenenkään toisen elämää, korkeintaan ihmettelen miksi joku haluaisi asua omakotitalossa tai maalla.

Kotona käyn vain nukkumassa, lähikahvila on olohuoneeni jossa tapaan ystäviä tai teen vaikka etätöitä. En siis todellakaan tarvitse lisäneliöitä. Enkä huolisi pihaa, parvekeyrtit riittävät puutarhanhoidosta! Ja on ihanaa, kun kaupungin kerrostaloasunnosta pääsee astumaan suoraan kadulle ja keskelle kaikkea, maallahan etäisyydet ovat melkoisia ja joka paikkaan täytyy ihan erikseen lähtemällä lähteä.

Minulle Suomessa ei ole kuin Helsinki. Jos en asuisi Helsingissä, asuisin kokonaan toisessa maassa (ja vielä isommassa kaupungissa). Kulttuuri ja tapahtumat ja palvelut ovat tärkeintä minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi Hesassa asutaan niin ahtaasti, vertauskuvallisesti kuin mehiläiset kennostossa tai sillit purkissa? Neliöitä on vähän ja naapurit on 10 cm päässä seinän takana vasemmalla, oikealla, edessä ja takana, sekä ylä- ja alapuolella.

Oletko itse tyytyväinen Hesaan asuinympäristönä?

Vaihtaisitko isoon omakotikartanoon Hesan ulkopuolella, jos se olisi mahdollista? Kadehditko niitä, ketkä asuvat omakotitaloissa ja on hyvä toimeentulo, autot, pihasaunat, moottoripyörät ja isot huolitellut pihat, sekä perhe-elämä kukoistaa?

Kiitos etukäteen vastauksista

Katoppa ku joskus vaan elämäntilanteet pakottaa, että pittää lähtee Stattiin ja vaihtaa ne maisemat. Näin se vaan on, vaikkei ite ois välttämättä halunnut. No, minä kuitenkin halusin. Opinnot ja työt kuljettaa ihmisiä. Rakkaus. Ihmissuhteet. Unelmat.

Helsinki on asuinpaikkana kallis. Pitää olla hyvät tulot tai ainakin vähintään keskituloinen, jotta voi asua kivalla alueella tai ylipäätään omistusasunnossa täällä. Niinhän sitä sanotaan, että Helsingissä pystyy asumaan vain todella hyvätuloiset tai köyhät. Onhan täällä opiskelija-asuntoja opiskelijoille ja kaupungin vuokra-asuntoja pienituloisille mutta esim. noihin jälkimmäisiin on pitkät jonot. Moni valitsee myös omistusoikeusasunnon. HITAS-asuntojenkin määrä kasvaa koko ajan. Hyvä niin.

Olen itse asunut aina aika ahtaasti vuokralla täällä mutta olen hyväksynyt sen. Se nyt vain on pienituloisen opiskelijan osa. Sitä kestää tietyn ajan. En kuitenkaan voisi kuvitella jääväni asumaan ahtaasti tänne loppuelämäksi. Kyllä Helsinkiin voisi jäädä asumaan, jos olisi hyvä työpaikka, hyvät tulot ja muu elämä täällä. Itse en ole kuitenkaan jäämässä tänne.

Täällä ei muuten kukaan käytä sana "hesalainen", ei ainakaan syntyperäiset helsinkiläiset eikä täällä vähänkään kauemmin asuneet. Sitä sanaa käyttämällä paljastuu heti muualta tulleeksi. Helsinkiläiset sanoo Stadi tai stadilaiset. Minun suuhuni tuo sana ei sovi, joten käytän siitä savolaista versiosta "Stati" tai "statilaiset". Suosittelen tuota ilmaisua vähänkin savolaisjuuria omaaville. ;)

Ja lopuksi lainaan Pete Parkkosen piisiä hieman mukaillen: "Kun lähtee Stattiin tallailemmaan, kannattaa hyvin pitkälti olla muutaki kuin matti kukkarossa vaan..." ;)

Vierailija kirjoitti:

Miksi Hesassa asutaan niin ahtaasti, vertauskuvallisesti kuin mehiläiset kennostossa tai sillit purkissa? Neliöitä on vähän ja naapurit on 10 cm päässä seinän takana vasemmalla, oikealla, edessä ja takana, sekä ylä- ja alapuolella.

Oletko itse tyytyväinen Hesaan asuinympäristönä?

Vaihtaisitko isoon omakotikartanoon Hesan ulkopuolella, jos se olisi mahdollista? Kadehditko niitä, ketkä asuvat omakotitaloissa ja on hyvä toimeentulo, autot, pihasaunat, moottoripyörät ja isot huolitellut pihat, sekä perhe-elämä kukoistaa?

Kiitos etukäteen vastauksista

Helsinginssä asutaan ahtaasti, koska täällä asunnot ovat kalliita, koska ihmiset tarvitsevat pieniä asuntoja (yksiö, kaksio) ja näitä rakennetaan vähän. Siksi myös yksityiset vuokraajat voivat ottaa pienestä rupusesta yksiöstä kovaa hintaa.

Varakkaammat ja perheelliset asuvat toki väljästi.

Itse olen vähävarainen, asun vuokralla, mutta onneksi mulla on edullinen vuokra ja mielestäni passelin kokoinen asunto eli 33 neliötä ihan vaan mulle.

Itse en koe ongelmaksi että on naapureita (ellei ole häirikkö) vaan meidän talossa ihmiset tuntevat toisensa ja mulla on siitä syystä aika turvallinen olo.

En haluaisi asua omakotitalossa saati kartanossa, koska en kykene reuman takia lapiohommiin tms. Pelottaisi myös kaikki kustannukset ja työt mitä sellainen vaatii. Plus ikävä olla yksin jossain metsän keskellä ja asua maan tasalla. Ei viehätä. En omista auta enkä ajokorttia, joten elämä jossa aina pitäisi lähteä autolla kauppaan ja saastuttaa luontoa tuntuu vieraalta.

Nyt kiinteistöfirma hoitaa ulkotyöt ja tulee apuun jos sisällä vaaditaan putkitöitä tms. Ekologisempi ajoneuvo eli bussi (pian vaihtunee sähköbussiksi) tulee aivan talon viereen. Keskustaan pääsee 20 minuutissa. Asun 4. kerroksessa, talo on mäellä, joten ikkunastani ovat hyvät näköalat. Lähellä on uimaranta, koski jossa kalastaa, metsää, pururataa, ja puistoaluetta. Palvelut ovat lähellä nekin.

Munlaiselle ihmiselle tämä on aika ihanteellinen paikka asua.

"Kadehditko niitä, ketkä asuvat omakotitaloissa ja on hyvä toimeentulo, autot, pihasaunat, moottoripyörät ja isot huolitellut pihat, sekä perhe-elämä kukoistaa?"

Tämä nyt todella naivi ja ennakkoluuloinen käsitys - aika monet perhemurhat on tehty omakotitalossa eli ei se onni taida rahan ja vaurauden keskellä välttämättä kukoistaa. Onni on ihan muusta kiinni.

Itse en siis valitsisi edes vaikka rahaa olisi sun materialistista käsitystä onnesta. Jokainen fiksu ihminen tajuaa kehittyesään henkisesti, että onni ei tule tavoitellessa jotain muiden ulkoa-antamia kaavoja vaan siitä, että tutustuu itseensä ihmisenä ja elämään sen mukaan. Silloin on turha kadehtia ketään, koska kateus on turhaa, monihan vaan kadehtii muiden tavaroita tai saavutuksia, muttei haluaisi tehdä niitä uhrauksia ja töitä joita se toinen on tehnyt saavutusten eteen, saati otta vastaan sen toisen ihmisen elämän vaikeuksia.

Sulla tämä pitkä itsetutkiskelun tie on vielä edessä. Ehkä ensiksi kannattaisi lopettaa tuo trollaaminen AV:llä, siitä se alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko Ap koskaan käynyt ulkomailla? Helsingissä on mukavan väljää. Kiva kun muut tekee kerrostalossa pihatyöt, niin voi senkin ajan käyttää itse muuhun. Maalla asuvat sukulaiset valittelevat aina viikonloppuna, etteivät ehdi käymään, kun on ne pihatyöt. ;)

t. Tokiossa asunut, nykyään helsinkiläinen

Tottahan toki!

Kukapa nykyään ei olisi matkustellut?

Ap