ADD/ADHD-aikuiset! Kertokaa toimivia opiskelutekniikoita!

Mistä tahansa aiheesta kiinnostuu kun tietää siitä tarpeeksi. Ongelma on tietty siinä, että ensin pitäisi tietää, jotta voisi kiinnostua.

Viimeisen illan rykäys palvelee muistamista, ei osaamista tai tietämistä. Jos adhd haluaa oppia osaamaan, viimeisen illan tai viimeisen viikon rykäysten sijaan pitäisi ottaa jokapäiväinen opiskelu. Käy aina tämän päivän luennot läpi ja palauta mieleesi jo tänään illalla. Aamulla ennen seuraavaa luentoa vilkaise nopeasti, että mistäs tähän taas tultiinkaan. Mieti aktiivisesti yhteyksiä asioiden välillä.

Mulle toimivin tapa on taas ollut ne muiden parjaamat luennot. Jos on ollut hyvä luennoitsija, en ole välttämättä pahemmin edes lukenut, kun kaikki tärkeimmät asiat on käyty luennoilla. Kun sinne luenneolle menee, on käytännössä pakko istua paikallaan koko tuo aika ja asia tulee käytyä loppuun asti. Jos opiskelen itsenäisesti, harhaudun sata ja seitsemän kertaa tekemään jotain muuta ja yht äkkiä onkin jo ilta... Ainoa miinus luennoilla on, kun toisinaan luennot tuntuvat etenevän liian hitaasti, jolloin menetän mielenkiinnon. Valitettavasti pääaineessani on paljon kirjatenttejä, jotka on kaikki jääneet roikkumaan.

Sain hiljattain adhd-diagnoosin kolmikymppisenä ja nyt odotan päätöstä kelan kuntoutusterapiasta. Toivon saavani sieltä apua myös opintojen loppuun saattamiseen. Lisäksi minulla on medikinet resepti odottamassa. Sitä pääsen tosissaan testaamaan vasta kun palaan hoitovapailta takaisin yliopistoon, joten en vielä osaa sanoa vaikutuksesta.

Jouduin tarpomaan pitkän tien adhd-diagnoosin saamiseksi. Näin jälkikäteen sanoisin, että kannattaa suoraan etsiä asiaan perehtynyt (psykiatrian erikois)lääkäri. Tapaamillani "normi" lääkäreillä on ollut jopa hämmästyttävän huonot/virheelliset tiedot asiasta ja asian eteenpäin vieminen julkisella oli todella tuskaista. Diagnoosi on kuitenkin ainoa tie saada apua, jos omat keinot eivät enää riitä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on vasta epäilys asiasta enkä ole varma haluanko edes enempää tutkituttaa. Olen kuitenkin selviytynyt elämässäni melko hyvin. Suurin ongelmani on sopivan opiskelutekniikan löytäminen. Luennoilla istuminen on yhtä tyhjän kanssa. Parin tunnin luennolta jää vain muutamia asioita päähän ja loput opiskelen itsenäisesti. Ajatuskarttojen tekeminen on mukavaa askartelua, mutta teen varmasti jotakin niiden kanssa väärin, koska asiat eivät kuitenkaan jää kovinkaan hyvin mieleen. Luin juuri ettei miellekartat edes ole hyvä tekniikka, jos on tarkkaavaisuushäiriö. Haasteita on myös kertaamisessa. Välillä tuntuu etteivät asiat vain uppoa.

Joten kertokaa mikä tai mitkä tekniikat teillä toimii! Olen yrittänyt googletella add/adhd-aikuisen opiskelutekniikoista, mutta hakutulokset ovat liittyneet vain lasten koulunkäyntiin.

ADHD-aikuisen selviytymisoppaassa on luku, jossa on hyödyllisiä opiskelutekniikkaan liittyviä vinkkejä.

http://www.adlibris.com/fi/kirja/adhd-aikuisen-selviytymisopas-97895131…

Vierailija kirjoitti:

Ainoa miinus luennoilla on, kun toisinaan luennot tuntuvat etenevän liian hitaasti, jolloin menetän mielenkiinnon.

Tallenna luennot puhelimella, tabletilla tai digisanelimella. Kotona voit kuunnella sopivissa pätkissä, kuunnella hankalat kohdat uudestaan, typistää hiljaiset kohdat halutessasi kokonaan veks tai kuunnella vaikka nopeutetulla tempolla (ei nyt ihan pikkuoravana).

Kirjatenttejä varten katso tuo ADHD-aikuisen selviytymisopas.

Minua on auttanut keskittymisessä jatkuva kirjoittaminen. Eli käytännössä kirjoitan melkein sanasta sanaan mitä puhutaan. Jotain jää tietysti pois, mutta nopeana kirjoittajana aika hyvin saa kaiken ylös. Se tekeminen auttaa keskittymisessä. Tämän lisäksi aina pöydällä vesipullo ihan sitä varten jos keskittyminen katoaa. Silloin pidän pienen paussin ja keskityn avaamaan pullonkorkin, otan kulauksen vettä ja laitan korkin kiinni. Kun lasken pullon taas pöydälle niin pystyy hetken keskittyä jälleen. 

Joskus vain on niin huono päivä, että silti ei jää mitään päähän ja silloin auttaa se, että ensin käy liikkumassa kunnolla ja sitten ottaa kirjat nokan eteen ja tekee referaatteja ihan rauhassa. Kerää ydinasioita. Siinä jää opiskeltavaa ennen tenttiä sitten vähemmän. Mutta turha toivoakaan keskittyvänsä jos ei ole liikkunut ensin kunnolla. 

Joillekin kuulemma sopii se, että puhuvat ydinasiat tai tekstit äänitteeksi ja kuuntelevat niitä sitten lenkillä, siivotessa jne...

Itse ADD opiskelijana teen näitä.

- Tunnilla muistiinpanoja ihan kaikesta mitä vaan kerkeää kirjoittamaan, itsekkään harvoin mitään tunnilta muistan mutta yritän kirjata mitä ollaan käyty läpi, jotta voin itse kotona ne käydä läpi uudelleen.

- Joka viikkoinen lukeminen ja muistiinpanojen tekeminen. ADD:na tuntuu,e ttä mun pitää lukea kappaleet kaks kertaa vähintään, että alan ymmärtämään asiat. Myös yritän aina kirjoittaa paperille tärkeämpiä asioita, sekä asioita joita en välttämättä ymmärrä, jotta voin käydä ne uudelleen läpi.

- Tee kirjassa olevat tehtävät... kaikki tehtävät. Harjoittele niitä usein. Myös kirjaan itselleni omin sanoin mitä jokin käsite tarkoittaa tai miten jokin lasku tehdään. 

Itselleni tuo viimehetken pänttääminen on se huonoin tapa. Sillä olen saanut ehkä just ja just 7-8, kun taas tällä opiskelutekniikalla jota nykyään käytän, on tullut 9-10. 

Omasta mielestäni kuitenkin se, että jättää viimetinkaan on se kaikista huonoin tapa ADD:na opiskella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on vasta epäilys asiasta enkä ole varma haluanko edes enempää tutkituttaa. Olen kuitenkin selviytynyt elämässäni melko hyvin. Suurin ongelmani on sopivan opiskelutekniikan löytäminen. Luennoilla istuminen on yhtä tyhjän kanssa. Parin tunnin luennolta jää vain muutamia asioita päähän ja loput opiskelen itsenäisesti. Ajatuskarttojen tekeminen on mukavaa askartelua, mutta teen varmasti jotakin niiden kanssa väärin, koska asiat eivät kuitenkaan jää kovinkaan hyvin mieleen. Luin juuri ettei miellekartat edes ole hyvä tekniikka, jos on tarkkaavaisuushäiriö. Haasteita on myös kertaamisessa. Välillä tuntuu etteivät asiat vain uppoa.

Joten kertokaa mikä tai mitkä tekniikat teillä toimii! Olen yrittänyt googletella add/adhd-aikuisen opiskelutekniikoista, mutta hakutulokset ovat liittyneet vain lasten koulunkäyntiin.

ADHD-aikuisen selviytymisoppaassa on luku, jossa on hyödyllisiä opiskelutekniikkaan liittyviä vinkkejä.

http://www.adlibris.com/fi/kirja/adhd-aikuisen-selviytymisopas-97895131…

Kiitos tästä 🌝 ohis

Minua auttaa muutamana viimeisenä päivänä ennen tenttiä ja samana aamuna runsas lukeminen ja muistiinpanojen tekeminen jossa hahmotan aina jonkin isomman kokonaisuuden osaksi. En ole koskaan tykännyt piirtää enkä tehdä käsitekarttoja, mutta erivärisiä tusseja käytän. Myös höpöttelen ääneen niitä asioita, jopa laulan ja taputan käsiä kun yritän oppia jonkin lyhyen listan asioita. Kävelen, vipatan jalkaa, mitä vaan liikettä... liikkuminen auttaa.  

Ihannetilanne on lukea toisen ihmisen kanssa niin, että luetaan vaikka tietty kokonaisuus ekana molemmat itsekseen ja sitten keskustellaan mitkä on pääkohdat ja muistettavat asiat, samalla omia muistiinpanoja tehden. Ei vaan ole ollut usein mahdollisuutta tuohon.

Ei virallista diagnoosia, en ole jaksanut lähteä hakemaan.

Tässä viestin 28 kirjoittaja vielä, koen yhtenä isona haasteena sen ettei minulla ole kunnianhimoa ei kilpailuhenkeä eikä näyttämisen halua ja sen tentin onnistumisesta ei tule oikeastaan mitään onnistumisen riemua, eli tuollaisia tunnepuolen palkintoja ei ole piiskaamassa ahkerointia. Tai ehkä vain luulen, että ihmisillä yleensä on tällaisia. Itse kun opiskelen vain että tulisi ne opinnot tehtyä ja opittua tarpeeksi että psytyn tekemään töitä alalla.

Up

Vierailija kirjoitti:

Tässä viestin 28 kirjoittaja vielä, koen yhtenä isona haasteena sen ettei minulla ole kunnianhimoa ei kilpailuhenkeä eikä näyttämisen halua ja sen tentin onnistumisesta ei tule oikeastaan mitään onnistumisen riemua, eli tuollaisia tunnepuolen palkintoja ei ole piiskaamassa ahkerointia. Tai ehkä vain luulen, että ihmisillä yleensä on tällaisia. Itse kun opiskelen vain että tulisi ne opinnot tehtyä ja opittua tarpeeksi että psytyn tekemään töitä alalla.

Onkohan tuo kunnianhimottomuus yleistäkin näissä vaivoissa? Itsekään en koe olevani mitenkään kunnianhimoinen, koska en osaa suhteuttaa omaa toimintaani/ osaamistani muihin. Sen sijaan eteenpäin ajava motivaattori on halu oppia kiinnostava asia. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä viestin 28 kirjoittaja vielä, koen yhtenä isona haasteena sen ettei minulla ole kunnianhimoa ei kilpailuhenkeä eikä näyttämisen halua ja sen tentin onnistumisesta ei tule oikeastaan mitään onnistumisen riemua, eli tuollaisia tunnepuolen palkintoja ei ole piiskaamassa ahkerointia. Tai ehkä vain luulen, että ihmisillä yleensä on tällaisia. Itse kun opiskelen vain että tulisi ne opinnot tehtyä ja opittua tarpeeksi että psytyn tekemään töitä alalla.

Onkohan tuo kunnianhimottomuus yleistäkin näissä vaivoissa? Itsekään en koe olevani mitenkään kunnianhimoinen, koska en osaa suhteuttaa omaa toimintaani/ osaamistani muihin. Sen sijaan eteenpäin ajava motivaattori on halu oppia kiinnostava asia. 

ap

Komppi. ADHD oppii mitä vain mikä kiinnostaa. Aivot saavat dopamiinimyrskyn. Tärkeintä on tehdä vain itseä motivoivia ja aivoja haastavia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä viestin 28 kirjoittaja vielä, koen yhtenä isona haasteena sen ettei minulla ole kunnianhimoa ei kilpailuhenkeä eikä näyttämisen halua ja sen tentin onnistumisesta ei tule oikeastaan mitään onnistumisen riemua, eli tuollaisia tunnepuolen palkintoja ei ole piiskaamassa ahkerointia. Tai ehkä vain luulen, että ihmisillä yleensä on tällaisia. Itse kun opiskelen vain että tulisi ne opinnot tehtyä ja opittua tarpeeksi että psytyn tekemään töitä alalla.

Onkohan tuo kunnianhimottomuus yleistäkin näissä vaivoissa? Itsekään en koe olevani mitenkään kunnianhimoinen, koska en osaa suhteuttaa omaa toimintaani/ osaamistani muihin. Sen sijaan eteenpäin ajava motivaattori on halu oppia kiinnostava asia. 

ap

Komppi. ADHD oppii mitä vain mikä kiinnostaa. Aivot saavat dopamiinimyrskyn. Tärkeintä on tehdä vain itseä motivoivia ja aivoja haastavia asioita.

Toisaalta hyvä, mutta toisaalta ei. Mielenkiintoisen asian opiskelu töksähtää siihen ettei sen oman mielenkiinnon kohteen lisäksi muut aineet nappaa.

Minulla ei ole mitään diagnoosia, mutta luennot eivät sopineet minulle. Olen tohtori, harkitsen jatkaa post doc opintoja. Minulle sopii fyysinen tekeminen ja keskustelu. Jätin lähes kaikki luennot väliin. Jos lennolle oli pakko mennä, varasin mukaan neuleeen, koska käsillä tekeminen piti vireystilaani yllä. Toinen vaihtoehto oli kuunnella luento seisten (kävellen).

Mietin aina itse, mikä oli se keskeinen opittava asia ja lähdin siitä. En siis lukenut nippeleitä (en myöskään oppikirjoja, noloa...). Luin tiivistelmiä simppeleinä suomennoksina. Pyrin aina keskustelemaan oppimastani, opettajien ja opiskelijoiden kanssa. Pääsin tentit läpi rimaa hipoen, mutta en antanut sen haitata, koska tiesin vahvuuksieni olevan muussa kuin asiaosaamisessa.

Kun opin enemmän, ja perusasiat kunnolla ja ymmärtäen, olen vähitellen voinut kiinnostua enemmän myös yksityiskohdista. Kun tiedolla on mielessäni paikat johon yhdistyä. Nyt osaan jo aika paljon alastani.

Ne muut puolet minussa, kuten sosiaalisuus ja herkkyys auttavat paljon elämässä. Myös työelämässä. Tsemppiä!

up

up

Mulla on todennäköisesti ADD, vaikkei ole diagnoosia. Mulla lukuaineissa alkoi toimia, kun aloin lukea kirjoja kuin romaaneja. Ei mitään ydinkohtien poimimisia, ei alleviivauksia, vaan luin ne järjestyksessä ja kaiken. Kun olen nopeahko lukija, toimii. Matikassa yms. toimi vaan tehtävien teko. Myös se, että teen itselleni kysymyksiä ja etsin niihin vastauksia, toimii. 

up

Lisää

Ahkeruus