Entinen koulukiusaaja ilmoittautuu, kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

On suuri ero puhutaanko 7-vuotiaiden vai 15-16-vuotiaiden harjoittamasta kiusaamisesta. Yläkouluikäinen tietää mitä tekee ja on täysin vastuussa teoistaan.

Lainkin mukaan 15-vuotias vastaa teoistaan. Siitä huolimatta hän edelleen tarvitsee aikuisia tukemaan ja ohjaamaan käytöstään. Elämme sivistysvaltiossa. Ainakaan minun maailmassani 15-vuotias koulukiusaaja ei ole menetetty tapaus vaan hän voi oppia empatiaa ja tekojensa seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi

Kerrotko mulle miksi mua kiusattiin:

-Olen yrittäjäperheen tytär. En rikkaasta perheestä, mutta parempaa keskutuloa

-Asuttiin isossa omakotitalossa

-Volvolla ajettiin

-Syyslomalla ja hiihtolomalla ja kesällä aina ulkomailla

-Ei mökkiä

-Olen ihan kivan näköinen, mutta liian laiha

-Olin arka, mutta en ujo. Hyvin sosiaalinen kuitenkin.

-Hyvä 6 tytön ystäväpiiri.

Mikä tässä mättää? Miksi juuri minut löydettiin ja kiusattiin koko yläaste :( Arvet se jätti :(

Nämä eivät kerro minulle vielä mitään. Mistä sinua kiusattiin ja miten?

--- mun takkia, urheiluvälineitä mitä nyt mukana oli piiloteltiin pitkin koulua. Polkupyörää rikottiin jatkuvasti. Pilkattiin mun habitusta, vaikka ihan ok nätti ja urheilullinen olin. Vaatteita mitä ostin ulkomailta sotkettiin ja revittiin käyttökelvottomiksi. Kun kiusaajat kuulivat, että lähden yksin koko kesäksi Espanjaan niin siitähän riemu ratkesi. Voi sitä puolen vuoden piinaa. Koulu ei tehny mitään. Sulki vain silmänsä. Kiusaajani uhkaili kun "kun kävelet yksin pimeällä kujalla..." hän tiesi, että tulen urheiluharkoista 5 iltana viikosta kotiin illalla. Tuo 3 vuotta oli raskasta ja hirveää koko perheelle. Kiusaajaa en yläasteen jälkeen ole nähnyt, mutta olen kuullut että hän on alkoholisoitunut ja asuu satunnaisten miesten luona. Ja kyllä siitä olen surullinen.

Mitä olisit itse toivonut että asialle olisi tehty? Jos mun lasta kiusattaisiin noin, muuttaisin toisen koulun alueelle perheineni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On suuri ero puhutaanko 7-vuotiaiden vai 15-16-vuotiaiden harjoittamasta kiusaamisesta. Yläkouluikäinen tietää mitä tekee ja on täysin vastuussa teoistaan.

Lainkin mukaan 15-vuotias vastaa teoistaan. Siitä huolimatta hän edelleen tarvitsee aikuisia tukemaan ja ohjaamaan käytöstään. Elämme sivistysvaltiossa. Ainakaan minun maailmassani 15-vuotias koulukiusaaja ei ole menetetty tapaus vaan hän voi oppia empatiaa ja tekojensa seurauksia.

Kokemukseni mukaan ovat myös aikuisina k*sipäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit että kiusatuksi joutuminen on (osittain myös) uhrin vika... eli, jos Tämä käyttäytyy ärsyttävästi, niin kiusaaminen on ok?

No, itseäni kiusattiin luokilla 4-9, koska Olin epäviehättävän näköinen, ujo ja vähän sottainen tyttö, kotona en saanut minkäänlaista opastusta hygienian ja kauneuden hoitoon, kiusaajina oli luonnollisesti pojat. Koskaan en käyttäytynyt mitenkään ilkeästi ketään kohtaan; Olin todellinen lapatossu ja aina kaikille kohtelias.

Oliko minun kohdallani kiusaaminen siis mielestäsi väärin, vai onko sinusta ihan jees kiusata kivaakin ihmistä, jos hänellä ei vaan ole tarpeeksi ulkonäköä? Kun tiedät varmaan, ettei rumuus ole rumilusparan oma vika, vaan ihan pelkkää huonoa tuuria geenilotossa.

En mitenkään katkerana tätä kysy, haluaisin vain tietää, mitä teidän kiusaajien päässä oikein liikkuu,, joten toivottavasti palaat vielä linjoille.

No tämä on ihan tyyppiesimerkki lapsesta jota aletaan koulussa kiusata. Miksi et ole vihainen vanhemmillesi jotka jättivät sinut heitteille? Vastuu on heidän. Kiusaamista on ja tulee aina olemaan. Usein syy kiusatuksi joutumiseen on kotioloissa. Lapsi on tottunut alistumaan, lasta on laiminlyöty kotona ja ei ole kasvatettu hyvään itsetuntoon. Ja kun kiusaaminen on alkanut, miksi lapsi ei ole kertonut kotona? Eikö uskalla kertoa vanhemmilleen? Ja jos on kertonut, miksi vanhemmat eivät ole puuttuneet asiaan leijonan lailla?

Kantelin kiusaamisesta varmaan kolmesti ja sisko ja kaveritkin kantelivat puolestani. Kouluun kyllä aina soitettiin ja ope otti pojat puhutteluun ja seurauksena oli aina muutaman päivän tauko kiusaamisesta, jonka jälkeen meno vain paheni entisestään.

On totta, että aikuiset olisivat voineet puuttua kiusaamiseen paljon paremmin, pelkkä pieni puhuttelu välkällä ei riitä, mutta kyllä se on ihan kiusaajan oma valinta kiusatako vai jättääkö rauhaan, ei siinä mitään aikuisten jatkuvaa saarnailua tarvita.

Ketä syyttäisit, jos omaa lastasi alettaisiin kiusaamaan? Tai miten ylipäätään reagoisit? Alkaisitko ensimmäisenä etsiä lapsestasi niitä vikoja?

T. Edellinen

No todella pelkkä puhuttelu ei riitä kiusaamistilanteissa. Seuranta, yhteys koteihin jne.

Ihanko vakavissasi vielä aikuisena syytät lapsia jotka ovat kiusanneet sinua? Minkä ikäinen olet? Aikuinen ymmärtää että aikuisen vastuu on vetää tiukkaan raja sille että kiusaaminen on kiellettyä.

Jos lastani alettaisiin kiusata, tekisin aivan kaikkeni että kiusaaminen loppuu. Tekisin koulun työntekijöiden ja kiusaajien vanhempien kanssa yhteistyötä enkä lopettaisi ennenkuin tilanne tasaantuu. Selvittäisin, mitkä piirteet lapsessani aiheuttavat kiusaamisen ja yrittäisin tukea ja auttaa häntä pääsemään eteenpäin näiden kanssa. Jos syynä olisi lapseni epäpuhtaus olisin todella häpeissäni, pesisin lapseni ja ostaisin niin muodikkaat vaatteet pysyvästi, kuin tilini antaa myöden.

Olen 21 ja kyllä syytän näitä ikäisiäni nuoria miehiä kiusaamisesta, jota he murrosikäisinä ihan tietoisesti harrastivat. En tajua, mikä ajatustapa Tämä nyt on, että vielä kouluikäiset nuoret olisivat jotain hellantelttuja, jotka eivät osaa tietoisesti tehdä mitään pahaa. Ei lapsi ole mikään aivoton idiootti, jonka kaikki teot on kytköksissä jonkun aikuisen arkipäivän tekoihin. Kiusaaminen on kiusaajalapsen, -nuoren tai -aikuisen ihan oma valinta, ei tämän äidin, open, postinkantajan, tai koiran aikaansaannosta.

Millä tavoin haluat, että sinun elämästä tehdään helvetti?

Olet saattanut tuhota jonkun ihmisen elämän ja Sutulevaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit että kiusatuksi joutuminen on (osittain myös) uhrin vika... eli, jos Tämä käyttäytyy ärsyttävästi, niin kiusaaminen on ok?

No, itseäni kiusattiin luokilla 4-9, koska Olin epäviehättävän näköinen, ujo ja vähän sottainen tyttö, kotona en saanut minkäänlaista opastusta hygienian ja kauneuden hoitoon, kiusaajina oli luonnollisesti pojat. Koskaan en käyttäytynyt mitenkään ilkeästi ketään kohtaan; Olin todellinen lapatossu ja aina kaikille kohtelias.

Oliko minun kohdallani kiusaaminen siis mielestäsi väärin, vai onko sinusta ihan jees kiusata kivaakin ihmistä, jos hänellä ei vaan ole tarpeeksi ulkonäköä? Kun tiedät varmaan, ettei rumuus ole rumilusparan oma vika, vaan ihan pelkkää huonoa tuuria geenilotossa.

En mitenkään katkerana tätä kysy, haluaisin vain tietää, mitä teidän kiusaajien päässä oikein liikkuu,, joten toivottavasti palaat vielä linjoille.

No tämä on ihan tyyppiesimerkki lapsesta jota aletaan koulussa kiusata. Miksi et ole vihainen vanhemmillesi jotka jättivät sinut heitteille? Vastuu on heidän. Kiusaamista on ja tulee aina olemaan. Usein syy kiusatuksi joutumiseen on kotioloissa. Lapsi on tottunut alistumaan, lasta on laiminlyöty kotona ja ei ole kasvatettu hyvään itsetuntoon. Ja kun kiusaaminen on alkanut, miksi lapsi ei ole kertonut kotona? Eikö uskalla kertoa vanhemmilleen? Ja jos on kertonut, miksi vanhemmat eivät ole puuttuneet asiaan leijonan lailla?

Kantelin kiusaamisesta varmaan kolmesti ja sisko ja kaveritkin kantelivat puolestani. Kouluun kyllä aina soitettiin ja ope otti pojat puhutteluun ja seurauksena oli aina muutaman päivän tauko kiusaamisesta, jonka jälkeen meno vain paheni entisestään.

On totta, että aikuiset olisivat voineet puuttua kiusaamiseen paljon paremmin, pelkkä pieni puhuttelu välkällä ei riitä, mutta kyllä se on ihan kiusaajan oma valinta kiusatako vai jättääkö rauhaan, ei siinä mitään aikuisten jatkuvaa saarnailua tarvita.

Ketä syyttäisit, jos omaa lastasi alettaisiin kiusaamaan? Tai miten ylipäätään reagoisit? Alkaisitko ensimmäisenä etsiä lapsestasi niitä vikoja?

T. Edellinen

No todella pelkkä puhuttelu ei riitä kiusaamistilanteissa. Seuranta, yhteys koteihin jne.

Ihanko vakavissasi vielä aikuisena syytät lapsia jotka ovat kiusanneet sinua? Minkä ikäinen olet? Aikuinen ymmärtää että aikuisen vastuu on vetää tiukkaan raja sille että kiusaaminen on kiellettyä.

Jos lastani alettaisiin kiusata, tekisin aivan kaikkeni että kiusaaminen loppuu. Tekisin koulun työntekijöiden ja kiusaajien vanhempien kanssa yhteistyötä enkä lopettaisi ennenkuin tilanne tasaantuu. Selvittäisin, mitkä piirteet lapsessani aiheuttavat kiusaamisen ja yrittäisin tukea ja auttaa häntä pääsemään eteenpäin näiden kanssa. Jos syynä olisi lapseni epäpuhtaus olisin todella häpeissäni, pesisin lapseni ja ostaisin niin muodikkaat vaatteet pysyvästi, kuin tilini antaa myöden.

Olen 21 ja kyllä syytän näitä ikäisiäni nuoria miehiä kiusaamisesta, jota he murrosikäisinä ihan tietoisesti harrastivat. En tajua, mikä ajatustapa Tämä nyt on, että vielä kouluikäiset nuoret olisivat jotain hellantelttuja, jotka eivät osaa tietoisesti tehdä mitään pahaa. Ei lapsi ole mikään aivoton idiootti, jonka kaikki teot on kytköksissä jonkun aikuisen arkipäivän tekoihin. Kiusaaminen on kiusaajalapsen, -nuoren tai -aikuisen ihan oma valinta, ei tämän äidin, open, postinkantajan, tai koiran aikaansaannosta.

Kuulostitkin vielä nuorelta. Todella kohtuutonta että olet joutunut kiusatuksi. Kuitenkin, aikuisten tehtävä on vetää raja ja estää kiusaaminen, kun se tulee tietoon. Sinun tulevaisuutesi ei saa olla tuhoon tuomittu sen takia että olet joutunut kiusatuksi - ei myöskään kiusaajien. Jokaisella on mahdollisuus muuttaa elämäänsä, päätöksellä ja ammattiavulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit että kiusatuksi joutuminen on (osittain myös) uhrin vika... eli, jos Tämä käyttäytyy ärsyttävästi, niin kiusaaminen on ok?

No, itseäni kiusattiin luokilla 4-9, koska Olin epäviehättävän näköinen, ujo ja vähän sottainen tyttö, kotona en saanut minkäänlaista opastusta hygienian ja kauneuden hoitoon, kiusaajina oli luonnollisesti pojat. Koskaan en käyttäytynyt mitenkään ilkeästi ketään kohtaan; Olin todellinen lapatossu ja aina kaikille kohtelias.

Oliko minun kohdallani kiusaaminen siis mielestäsi väärin, vai onko sinusta ihan jees kiusata kivaakin ihmistä, jos hänellä ei vaan ole tarpeeksi ulkonäköä? Kun tiedät varmaan, ettei rumuus ole rumilusparan oma vika, vaan ihan pelkkää huonoa tuuria geenilotossa.

En mitenkään katkerana tätä kysy, haluaisin vain tietää, mitä teidän kiusaajien päässä oikein liikkuu,, joten toivottavasti palaat vielä linjoille.

No tämä on ihan tyyppiesimerkki lapsesta jota aletaan koulussa kiusata. Miksi et ole vihainen vanhemmillesi jotka jättivät sinut heitteille? Vastuu on heidän. Kiusaamista on ja tulee aina olemaan. Usein syy kiusatuksi joutumiseen on kotioloissa. Lapsi on tottunut alistumaan, lasta on laiminlyöty kotona ja ei ole kasvatettu hyvään itsetuntoon. Ja kun kiusaaminen on alkanut, miksi lapsi ei ole kertonut kotona? Eikö uskalla kertoa vanhemmilleen? Ja jos on kertonut, miksi vanhemmat eivät ole puuttuneet asiaan leijonan lailla?

Kantelin kiusaamisesta varmaan kolmesti ja sisko ja kaveritkin kantelivat puolestani. Kouluun kyllä aina soitettiin ja ope otti pojat puhutteluun ja seurauksena oli aina muutaman päivän tauko kiusaamisesta, jonka jälkeen meno vain paheni entisestään.

On totta, että aikuiset olisivat voineet puuttua kiusaamiseen paljon paremmin, pelkkä pieni puhuttelu välkällä ei riitä, mutta kyllä se on ihan kiusaajan oma valinta kiusatako vai jättääkö rauhaan, ei siinä mitään aikuisten jatkuvaa saarnailua tarvita.

Ketä syyttäisit, jos omaa lastasi alettaisiin kiusaamaan? Tai miten ylipäätään reagoisit? Alkaisitko ensimmäisenä etsiä lapsestasi niitä vikoja?

T. Edellinen

No todella pelkkä puhuttelu ei riitä kiusaamistilanteissa. Seuranta, yhteys koteihin jne.

Ihanko vakavissasi vielä aikuisena syytät lapsia jotka ovat kiusanneet sinua? Minkä ikäinen olet? Aikuinen ymmärtää että aikuisen vastuu on vetää tiukkaan raja sille että kiusaaminen on kiellettyä.

Jos lastani alettaisiin kiusata, tekisin aivan kaikkeni että kiusaaminen loppuu. Tekisin koulun työntekijöiden ja kiusaajien vanhempien kanssa yhteistyötä enkä lopettaisi ennenkuin tilanne tasaantuu. Selvittäisin, mitkä piirteet lapsessani aiheuttavat kiusaamisen ja yrittäisin tukea ja auttaa häntä pääsemään eteenpäin näiden kanssa. Jos syynä olisi lapseni epäpuhtaus olisin todella häpeissäni, pesisin lapseni ja ostaisin niin muodikkaat vaatteet pysyvästi, kuin tilini antaa myöden.

Olen 21 ja kyllä syytän näitä ikäisiäni nuoria miehiä kiusaamisesta, jota he murrosikäisinä ihan tietoisesti harrastivat. En tajua, mikä ajatustapa Tämä nyt on, että vielä kouluikäiset nuoret olisivat jotain hellantelttuja, jotka eivät osaa tietoisesti tehdä mitään pahaa. Ei lapsi ole mikään aivoton idiootti, jonka kaikki teot on kytköksissä jonkun aikuisen arkipäivän tekoihin. Kiusaaminen on kiusaajalapsen, -nuoren tai -aikuisen ihan oma valinta, ei tämän äidin, open, postinkantajan, tai koiran aikaansaannosta.

Kuulostitkin vielä nuorelta. Todella kohtuutonta että olet joutunut kiusatuksi. Kuitenkin, aikuisten tehtävä on vetää raja ja estää kiusaaminen, kun se tulee tietoon. Sinun tulevaisuutesi ei saa olla tuhoon tuomittu sen takia että olet joutunut kiusatuksi - ei myöskään kiusaajien. Jokaisella on mahdollisuus muuttaa elämäänsä, päätöksellä ja ammattiavulla.

Jep, onhan se totta, että aikuinen, eli useimmissa tapauksissa ope, antaa hiljaisella hyväksynnällä luvan kiusaamiselle. Sanotaanhän siitä jo lapsillekin: kun ette kiusaamiseen puutu,vaan annatte sen tapahtua olette yhtä pahoja, kuin itse kiusaajat (mikä on tietenkin väärin, ei lapset ole velvollisia ratkomaan koulunsa kiusaamistapauksia) ja olisihan se aika helppoa kitkeä kiusaaminen pois, jos vain viitsisi nähdä vähän vaivaa; useimmissa tapauksissa pelkkä soitto kiusaajan vanhemmille riittää, esim. minun kiusaamiseni lopulta päättyi siihen, kun ysiluokalla tulin koulusta laukku ja talvitakki syljessä ja asusteet varastettuina, niin isä soitti kahden "pääkiusaajan" isille ja seuraavalla viikolla pojat olivatkin jo vaihtaneet koulua. Myötäilijät eivät jatkaneet kiusaamista ilman pääpukareita ja seuraavana vuonna lukiossa oltiin jo ihan moi-väleissä.

Olisi ollut kuitenkin kaikkein kivointa, jos olisivat valinneet olla kiusaamatta ihan alun alkaenkaan, vaikka kukaan aikuinen ei sitä ollut jo valmiina kieltämässä.

Traumoja ei jäänyt muita,kuin, että olen ehkä tavallista ihmistä ujompi. Kiusaajilleni en toivo pahaa, enkä hyvää ja antaisin kyllä anteeksi, jos vain rohkeasti tulisivat pyytämään.

En tiedä, miksi kuulostan sinusta niin nuorelta... vai oliko se vain joku herja?? Taisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi

Kerrotko mulle miksi mua kiusattiin:

-Olen yrittäjäperheen tytär. En rikkaasta perheestä, mutta parempaa keskutuloa

-Asuttiin isossa omakotitalossa

-Volvolla ajettiin

-Syyslomalla ja hiihtolomalla ja kesällä aina ulkomailla

-Ei mökkiä

-Olen ihan kivan näköinen, mutta liian laiha

-Olin arka, mutta en ujo. Hyvin sosiaalinen kuitenkin.

-Hyvä 6 tytön ystäväpiiri.

Mikä tässä mättää? Miksi juuri minut löydettiin ja kiusattiin koko yläaste :( Arvet se jätti :(

Nämä eivät kerro minulle vielä mitään. Mistä sinua kiusattiin ja miten?

--- mun takkia, urheiluvälineitä mitä nyt mukana oli piiloteltiin pitkin koulua. Polkupyörää rikottiin jatkuvasti. Pilkattiin mun habitusta, vaikka ihan ok nätti ja urheilullinen olin. Vaatteita mitä ostin ulkomailta sotkettiin ja revittiin käyttökelvottomiksi. Kun kiusaajat kuulivat, että lähden yksin koko kesäksi Espanjaan niin siitähän riemu ratkesi. Voi sitä puolen vuoden piinaa. Koulu ei tehny mitään. Sulki vain silmänsä. Kiusaajani uhkaili kun "kun kävelet yksin pimeällä kujalla..." hän tiesi, että tulen urheiluharkoista 5 iltana viikosta kotiin illalla. Tuo 3 vuotta oli raskasta ja hirveää koko perheelle. Kiusaajaa en yläasteen jälkeen ole nähnyt, mutta olen kuullut että hän on alkoholisoitunut ja asuu satunnaisten miesten luona. Ja kyllä siitä olen surullinen.

Mitä olisit itse toivonut että asialle olisi tehty? Jos mun lasta kiusattaisiin noin, muuttaisin toisen koulun alueelle perheineni.

☆☆☆☆

Ei se ole kiusatun asia muuttaa koulua vaan kiusaajan!! Kiusaaja löytää aina myös uuden uhrin, aina! Olen ällikällä päähän lyöty, että vielä vuonna 2016 ehdotetaan, että kiusattu muuttaa :( ja hei kyllä me muutettiinkin heti yläasteen jälkeen. Äiti ja isä myivät firmansa ja aloitettiin "uusi" elämä. Menin uuteen kouluun ja nyt vähän vanhempana olen puhunut todella paljon tapahtuneesta, olen ikään kuin antanut kasvot kiusatulle. Teen myös vapaaehtoistyötä asiaan liittyen. Elämäni on hyvää ja onnellista, mutta kuten jo aikaisemmin kirjoitin, kyllä kiusaus arvet minulle jätti.

Kommenttisi ovat outoja. Ihan niinkuin niitä ei kirjoittaisi normaali ihminen.

Kyllä minä olen aina tiennyt, ettei kukaan minusta välitä. Minua sai kohdella miten sattuu, ja sitten kun puolustauduin se paheni vaan. Halusin vain olla yksin ja rauhassa. Mutta eihän se sopinut.

Minua potkittiin polvitaipeisiin, lyötiin, haukuttiin, ahdisteltiin, varasteltiin tavaroita, pisteltiin harpilla selkään ja jopa levitettiin juttuja että olen harrastanut seksiä milloin kenenkin kanssa (en ollut).

Miksi minulla ei ollut oikeutta omaan tilaan, ystäviin ja rauhaan. Mikä oikeus kiusaajalla on määritellä mitä joku saa tehdä ja mitä ei.

Jotenkin ajattelisin, että kiusaajani suhtautuvat asiaan kuten sinä. Kaikki on hälläväliä, ja menneisyyttä. Eikä kiusatulla niin väliä olenkaan. Omapa on asiansa jos ei pärjää.

Joku päivä vielä niille💩käy.

Miltä tuntuu, jos saisit tietää että, joku on tehnyt itsemurhan sen takia, että kiusasit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun kaltaiset ihmiset ei ansaitse elämisen arvoista elämää, toivottavasti tuut kärsimään ihan helvetisti elämässäs. :)

Saatko jotain mielihyvää siitä kun toivot tuntemattomalle ihmiselle pahaa?

Ap.

Onko siinä suuri ero siihen kun sinä toivoit tutuille ihmisille pahaa?

En koskaan toivonut heille kärsimystä suoraan

Eri asia.

Ap.

Et niin. Aiheutit sitä suoraan toivomisen sijasta.

Niin, mutta en koskaan toivonut heille mitään pahaa. Eri asia.

Ap.

Sulla ei taida olla empatiakykyä ollenkaan eikä kykyä loogiseen ajatteluun syy- ja seuraussuhteisiin liittyen. Potentiaalisesti vaarallinen ihminen ympäristöllesi.  Ois tosi hyvä jos sun kaltaiset ihmiset saisi kartoitettua ja saatettua hoidon piiriin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kaltaisten ihmispaskojen takia veljeni 24v on toimintakyvytön ja ihmisvihaaja. Ei pysty opiskelemaan tai töihin vaikka älykäs onkin. Sosiaaliset taidot jäässä. Ei ystäviä, vihaa kaikkia.

Hieno joulu jälleen edessä veljen itsemurhayrityksiä peläten. Terapia ei auta, lääkkeet ei auta.

Aivan kauheeta katsoa vierestä. Koko ikänsä kiusattu koulujen vaihdosta huolimatta aina ammattikorkeaan asti kunnes lopetti kenellekään kertomatta.

Vietä sinä nyt kiva joulu perheesi kanssa. Toivottavasti kasvatat lapsesi paremmin ja pyydät anteeksi kiusaamiltasi.

Mietin aina että miltä tuntuu oikeasti tuhota systemaattisesti jonkun elämä.. tuntuuko missään? kaduttaako vai oliko "koviksena" olemisen arvoista?

Suututtaa aivan älyttömästi kirjoittaa tätä sinulle.

Voikun voisi kiusaajat haastaa vuosienkin jälkeen vielä oikeuteen

En ole koskaan ajatellut pilaavani kenenkään elämää. En tiedä yhtään mitä "uhreilleni" kuuluu enkä sitä ikinä mietikään. Se on mennyttä elämää mitä on joskus hauska muistella. Katuminen olisi vain hölmöä. Mistä veljeäsi on kiusattu? Puhuu hassusti, on vain outo/herkkä?

Ap.

No minä kyllä mietin ja on paha mieli siitä, että en osannut toimia toisin. Tällä järjellä en enää tekisi niin. Vaikea muistella ja jos näen facessa, huomaan että nämä kohdat muuttaisin historiastani, jos voisin.

Niin. Oma suhtautumiseni johtuu varmaan siitä, etten ole koskaan kuullut tai nähnyt kiusaamiseni seurauksia. Oletan kaikkien osapuolten jatkaneen elämäänsä ja hankkineen hyvän työn/perheen.

Ap.

Pää pensaaseen siis. Selität tekojasi itsellesi suotuisammiksi. Miltä tuntuu ajatus että tapaisit nää sun uhrisi ja saisit kuulla totudenmukaisesti miten sun tekosi on heidän elämäänsä vaikuttanut? Joo, on ihan hyvin mahdollista että joku on osannut asettaa itsensä sun yläpuolelle ja selvinnyt lopulta vain vähäisin vaurioin mutta toisinaan henkinen väkivalta saa aikaan pahempaa tuhoa. 

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla miten kiusaaminen on vaikuttanut tiettyihin henkilöihin jota olen kiusannut, ja muutenkin siitä mihin ovat elämässään päätyneet. Oletan että järkevä ihminen ei ole katkera jostain peruskoulussa tapahtuneesta.

Ap.

News flash: lapsuudessa tapahtuneet asiat vaikuttavat ihmiseen, monet jutut koko loppuelään ajan. Onhan tuosta vaikka kuinka paljon tutkittua tietoa. Se, mitä ihmiselle tapahtuu elämän aikana, muokkaa häntä tavalla tai toisella. Ei se liity mihinkään järkevyyteen tai järjevyyden puutteeseen. Ihmiset ovat ihhmisiä, inhimilliä olentoja ja ympäristö vaikuttaa meihin. Sä yrität nyt jotenkin suojella itseäsi tolla pään pensaaseen työntämisellä, teeskennellä että sun kiusaajana toimimisesi olisi jotenkin pikkujuttu eikä kiusatun elämän pilaaminen liittyisi suhun mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Kommenttisi ovat outoja. Ihan niinkuin niitä ei kirjoittaisi normaali ihminen.

Kyllä minä olen aina tiennyt, ettei kukaan minusta välitä. Minua sai kohdella miten sattuu, ja sitten kun puolustauduin se paheni vaan. Halusin vain olla yksin ja rauhassa. Mutta eihän se sopinut.

Minua potkittiin polvitaipeisiin, lyötiin, haukuttiin, ahdisteltiin, varasteltiin tavaroita, pisteltiin harpilla selkään ja jopa levitettiin juttuja että olen harrastanut seksiä milloin kenenkin kanssa (en ollut).

Miksi minulla ei ollut oikeutta omaan tilaan, ystäviin ja rauhaan. Mikä oikeus kiusaajalla on määritellä mitä joku saa tehdä ja mitä ei.

Jotenkin ajattelisin, että kiusaajani suhtautuvat asiaan kuten sinä. Kaikki on hälläväliä, ja menneisyyttä. Eikä kiusatulla niin väliä olenkaan. Omapa on asiansa jos ei pärjää.

Joku päivä vielä niille💩käy.

Älä välitä noista ilkeistä tyypeistä täällä. Suurimmalla osalla sympatiat on sinun ja yleensä kiusatun puolella. Kiusaajat on alinta ihmislajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit että kiusatuksi joutuminen on (osittain myös) uhrin vika... eli, jos Tämä käyttäytyy ärsyttävästi, niin kiusaaminen on ok?

No, itseäni kiusattiin luokilla 4-9, koska Olin epäviehättävän näköinen, ujo ja vähän sottainen tyttö, kotona en saanut minkäänlaista opastusta hygienian ja kauneuden hoitoon, kiusaajina oli luonnollisesti pojat. Koskaan en käyttäytynyt mitenkään ilkeästi ketään kohtaan; Olin todellinen lapatossu ja aina kaikille kohtelias.

Oliko minun kohdallani kiusaaminen siis mielestäsi väärin, vai onko sinusta ihan jees kiusata kivaakin ihmistä, jos hänellä ei vaan ole tarpeeksi ulkonäköä? Kun tiedät varmaan, ettei rumuus ole rumilusparan oma vika, vaan ihan pelkkää huonoa tuuria geenilotossa.

En mitenkään katkerana tätä kysy, haluaisin vain tietää, mitä teidän kiusaajien päässä oikein liikkuu,, joten toivottavasti palaat vielä linjoille.

No tämä on ihan tyyppiesimerkki lapsesta jota aletaan koulussa kiusata. Miksi et ole vihainen vanhemmillesi jotka jättivät sinut heitteille? Vastuu on heidän. Kiusaamista on ja tulee aina olemaan. Usein syy kiusatuksi joutumiseen on kotioloissa. Lapsi on tottunut alistumaan, lasta on laiminlyöty kotona ja ei ole kasvatettu hyvään itsetuntoon. Ja kun kiusaaminen on alkanut, miksi lapsi ei ole kertonut kotona? Eikö uskalla kertoa vanhemmilleen? Ja jos on kertonut, miksi vanhemmat eivät ole puuttuneet asiaan leijonan lailla?

Kantelin kiusaamisesta varmaan kolmesti ja sisko ja kaveritkin kantelivat puolestani. Kouluun kyllä aina soitettiin ja ope otti pojat puhutteluun ja seurauksena oli aina muutaman päivän tauko kiusaamisesta, jonka jälkeen meno vain paheni entisestään.

On totta, että aikuiset olisivat voineet puuttua kiusaamiseen paljon paremmin, pelkkä pieni puhuttelu välkällä ei riitä, mutta kyllä se on ihan kiusaajan oma valinta kiusatako vai jättääkö rauhaan, ei siinä mitään aikuisten jatkuvaa saarnailua tarvita.

Ketä syyttäisit, jos omaa lastasi alettaisiin kiusaamaan? Tai miten ylipäätään reagoisit? Alkaisitko ensimmäisenä etsiä lapsestasi niitä vikoja?

T. Edellinen

No todella pelkkä puhuttelu ei riitä kiusaamistilanteissa. Seuranta, yhteys koteihin jne.

Ihanko vakavissasi vielä aikuisena syytät lapsia jotka ovat kiusanneet sinua? Minkä ikäinen olet? Aikuinen ymmärtää että aikuisen vastuu on vetää tiukkaan raja sille että kiusaaminen on kiellettyä.

Jos lastani alettaisiin kiusata, tekisin aivan kaikkeni että kiusaaminen loppuu. Tekisin koulun työntekijöiden ja kiusaajien vanhempien kanssa yhteistyötä enkä lopettaisi ennenkuin tilanne tasaantuu. Selvittäisin, mitkä piirteet lapsessani aiheuttavat kiusaamisen ja yrittäisin tukea ja auttaa häntä pääsemään eteenpäin näiden kanssa. Jos syynä olisi lapseni epäpuhtaus olisin todella häpeissäni, pesisin lapseni ja ostaisin niin muodikkaat vaatteet pysyvästi, kuin tilini antaa myöden.

Olen 21 ja kyllä syytän näitä ikäisiäni nuoria miehiä kiusaamisesta, jota he murrosikäisinä ihan tietoisesti harrastivat. En tajua, mikä ajatustapa Tämä nyt on, että vielä kouluikäiset nuoret olisivat jotain hellantelttuja, jotka eivät osaa tietoisesti tehdä mitään pahaa. Ei lapsi ole mikään aivoton idiootti, jonka kaikki teot on kytköksissä jonkun aikuisen arkipäivän tekoihin. Kiusaaminen on kiusaajalapsen, -nuoren tai -aikuisen ihan oma valinta, ei tämän äidin, open, postinkantajan, tai koiran aikaansaannosta.

Kuulostitkin vielä nuorelta. Todella kohtuutonta että olet joutunut kiusatuksi. Kuitenkin, aikuisten tehtävä on vetää raja ja estää kiusaaminen, kun se tulee tietoon. Sinun tulevaisuutesi ei saa olla tuhoon tuomittu sen takia että olet joutunut kiusatuksi - ei myöskään kiusaajien. Jokaisella on mahdollisuus muuttaa elämäänsä, päätöksellä ja ammattiavulla.

Jep, onhan se totta, että aikuinen, eli useimmissa tapauksissa ope, antaa hiljaisella hyväksynnällä luvan kiusaamiselle. Sanotaanhän siitä jo lapsillekin: kun ette kiusaamiseen puutu,vaan annatte sen tapahtua olette yhtä pahoja, kuin itse kiusaajat (mikä on tietenkin väärin, ei lapset ole velvollisia ratkomaan koulunsa kiusaamistapauksia) ja olisihan se aika helppoa kitkeä kiusaaminen pois, jos vain viitsisi nähdä vähän vaivaa; useimmissa tapauksissa pelkkä soitto kiusaajan vanhemmille riittää, esim. minun kiusaamiseni lopulta päättyi siihen, kun ysiluokalla tulin koulusta laukku ja talvitakki syljessä ja asusteet varastettuina, niin isä soitti kahden "pääkiusaajan" isille ja seuraavalla viikolla pojat olivatkin jo vaihtaneet koulua. Myötäilijät eivät jatkaneet kiusaamista ilman pääpukareita ja seuraavana vuonna lukiossa oltiin jo ihan moi-väleissä.

Olisi ollut kuitenkin kaikkein kivointa, jos olisivat valinneet olla kiusaamatta ihan alun alkaenkaan, vaikka kukaan aikuinen ei sitä ollut jo valmiina kieltämässä.

Traumoja ei jäänyt muita,kuin, että olen ehkä tavallista ihmistä ujompi. Kiusaajilleni en toivo pahaa, enkä hyvää ja antaisin kyllä anteeksi, jos vain rohkeasti tulisivat pyytämään.

En tiedä, miksi kuulostan sinusta niin nuorelta... vai oliko se vain joku herja?? Taisi olla.

Ei se ollut herja. Olen yli 40 ja ajattelin vain, että taidat olla minua paljon nuorempi. Ihanaa Joulua sinulle. Hienoa on että pohdit ja mietit elämääsi, lopulta tuo aika on ollut tosi lyhyt ajanjakso kun vertaat sitä muuhun elämääsi. Nyt voit olla vapaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi

Kerrotko mulle miksi mua kiusattiin:

-Olen yrittäjäperheen tytär. En rikkaasta perheestä, mutta parempaa keskutuloa

-Asuttiin isossa omakotitalossa

-Volvolla ajettiin

-Syyslomalla ja hiihtolomalla ja kesällä aina ulkomailla

-Ei mökkiä

-Olen ihan kivan näköinen, mutta liian laiha

-Olin arka, mutta en ujo. Hyvin sosiaalinen kuitenkin.

-Hyvä 6 tytön ystäväpiiri.

Mikä tässä mättää? Miksi juuri minut löydettiin ja kiusattiin koko yläaste :( Arvet se jätti :(

Nämä eivät kerro minulle vielä mitään. Mistä sinua kiusattiin ja miten?

--- mun takkia, urheiluvälineitä mitä nyt mukana oli piiloteltiin pitkin koulua. Polkupyörää rikottiin jatkuvasti. Pilkattiin mun habitusta, vaikka ihan ok nätti ja urheilullinen olin. Vaatteita mitä ostin ulkomailta sotkettiin ja revittiin käyttökelvottomiksi. Kun kiusaajat kuulivat, että lähden yksin koko kesäksi Espanjaan niin siitähän riemu ratkesi. Voi sitä puolen vuoden piinaa. Koulu ei tehny mitään. Sulki vain silmänsä. Kiusaajani uhkaili kun "kun kävelet yksin pimeällä kujalla..." hän tiesi, että tulen urheiluharkoista 5 iltana viikosta kotiin illalla. Tuo 3 vuotta oli raskasta ja hirveää koko perheelle. Kiusaajaa en yläasteen jälkeen ole nähnyt, mutta olen kuullut että hän on alkoholisoitunut ja asuu satunnaisten miesten luona. Ja kyllä siitä olen surullinen.

Mitä olisit itse toivonut että asialle olisi tehty? Jos mun lasta kiusattaisiin noin, muuttaisin toisen koulun alueelle perheineni.

☆☆☆☆

Ei se ole kiusatun asia muuttaa koulua vaan kiusaajan!! Kiusaaja löytää aina myös uuden uhrin, aina! Olen ällikällä päähän lyöty, että vielä vuonna 2016 ehdotetaan, että kiusattu muuttaa :( ja hei kyllä me muutettiinkin heti yläasteen jälkeen. Äiti ja isä myivät firmansa ja aloitettiin "uusi" elämä. Menin uuteen kouluun ja nyt vähän vanhempana olen puhunut todella paljon tapahtuneesta, olen ikään kuin antanut kasvot kiusatulle. Teen myös vapaaehtoistyötä asiaan liittyen. Elämäni on hyvää ja onnellista, mutta kuten jo aikaisemmin kirjoitin, kyllä kiusaus arvet minulle jätti.

Kyllä se on tuulimyllyjä vastaan taistelua jos aikuiset koulussa eivät laita hommaan stoppia. Lapsen elämä on liian kallis tuhlattavaksi. Vaihtaisin muitta mutkitta lapseni toiseen kouluun sen sijaan että alkaisin peräämään oikeutta. Se voisi vain pahentaa tilannetta.

Ja meillä jokaisella on arpi jostain asiasta. Yhden vanhemmat alkoholisteja, toisella perheväkivaltaa, kolmannella koulukiusaamista, neljännellä kylmä äiti, viidennen vanhempi kuoli jne. Traumat ovat osa ihmisyyttä, sinulle se on tuo kiusaaminen.