Voinko vaatia osuuttani kuolinpesästä milloin vain?

Vierailija kirjoitti:

No et voi jos se ainut omaisuus on se asunto. Ei ne sinun rahat ole.

Kyllä voit. Lesken asumisoikeus säilyy silti, vaikka sinä omistaisit koko asunnon.

15: jokaisella lapsella on oikeus lakiosaan riippumatta siitä, millaisia papereita olette tehneet, ja kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksi osakas vaatii. Ei tosin koko kuolinpesää, mutta sille yhdelle osakkaalle on annettava hänen osuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja vaimo kirjoitti:

Juurikin tästä syystä tehtiin paperit,kukaan lapsistamme ei saa vaatia osuuttaan perittävästä minun ja puolisoni eläessä,asumis ja käyttöoikeus lopouikämme 2okt taloon ja kolmeen mökkiin,eikä lasten puolisot ei ikinä saa penniäkään perinnöstä.

Voisitteko kuitenkin jättää lapsillenne edes sen verran, että he saavat perintöverot maksettua teistä ensimmäisen kuoltua? Meillä on juuri perheessä se tilanne, että anoppi kuoli ja appiukolla on testamentin mukaan hallintaoikeus kaikkeen omaisuuteen, myös pankkitilillä oleviin rahoihin. Lapsille on tulossa monta kymmentä tuhatta euroa perintöveroja, vaikka perintöä ei ole tulossa senttiäkään ennen kuin myös appiukko kuolee. Siihen voi mennä vielä 5-10 vuotta. Meidän perhe kyllä selviää perintöveroista, mutta pienempipalkkaisille miehen sisaruksille tilanne on hankalampi.

Anoppi ja appiukko ovat varmaan ajatelleet, että leski sitten huolehtii lasten perintöveroista. Mutta nyt se ei onnistukaan, koska leski on jo sen verran dementoitunut, että hän on edunvalvonnassa. Lasten ei taas kannata vaatia lakiosaansa, koska testamentti on laadittu lakimiehen avustuksella niin ovelaksi, että lakiosaansa vaatineen lapsen perintöosa putoaa puoleen siitä, mitä se muuten olisi.

Millä ihmeen lakipykälällä testamentissa perintöosa putoaa puoleen, jos lapsi vaatii lakiosaansa lesken eläessä?

Testamentissa lukee, että jos joku lapsista vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saa vain lakiosansa myös toisen vanhemman kuoltua ja loppuperintö jaetaan muiden sisarusten kesken. Koska lakiosa on puolet siitä, mitä lapselle ilman testamenttia tulisi, niin käytännössä vaatimus lakiosasta pudottaa ko. lapsen perintöosuuden puoleen.

Miten loppuperintö, mitä se sitten onkin, ei ole lakiosuuksiin kuuluvaa?

Jos jaettavaa on yhteensä 200 000 ja lapsia on neljä, niin kullekin lapselle kuuluu periaatteessa 50 000. Mutta jos joku vaatiikin lakiosaansa jo ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin testamentin mukaan hän saakin vain lakiosansa, eli yhteensä 25 000. Loput 25 000 jaetaan kolmen muun lapsen kesken. Eli tässä tapauksessa se lakiosaansa vaatinut lapsi saisi yhteensä 25 000 ja muut sisarukset sitten noin 58 300.

Nämä eivät siis ole oikeita summia, vaan pyrin vain selventämään lukujen avulla, mistä on kysymys. Eihän näistä summista edes tulisi kymmenien tuhansien perintöveroja. Ja taustalla tässä siis on vanhempien keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jossa on erityissäädös siltä varalta, että joku lapsista vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua.

Löydätkö linkin, jossa olisi lakitekstiä miten testamentilla voi rajata erityissäädöksenä lakiosan osuutta rintaperilisille? Vaikuttaa käsittämättömältä, että jos vaikka toisen vanhemman kuoltua pankkitilillä on puoli milliä ja osakkeita on useita, rintaperillinen joutuu maksamaan perintöveron ellei kiellä lakiosuuttaan.

Ei tässä ole kysymys siitä, että jonkun perillisen lakiosuutta oltaisiin pienentämässä. Hän nimenomaan saa lakiosuutensa, mutta vain sen. Jos perillinen ei vaadi lakiosuuttaan ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saa toisen vanhemman kuoltua neljäsosan pesästä (jos lapsia on neljä). Jos hän vaatii lakiosuutensa ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saakin vain kahdeksasosan.

Niin, eli normaalin perintökaaren mukaan? Mitä lakimiehen muka oveluutta tuossa sitten on ollut testamenttia laatiessa?

Ilmeisesti minun pitää nyt vääntää tämä vielä enemmän rautalangasta, jotta joku ymmärtäisi. Oletetaan, että vainajan omaisuus on 150 000 euroa ja lesken omaisuus 50 000 euroa. Vainajalla ja leskellä on em keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jossa on tämän lakimiehen laatima ovela säädös lakiosuuden vaatimisesta. Yksi neljästä lapsesta vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua. Osituksessa lesken osuus on 100 000 euroa ja lasten 100 000 euroa. Lakiosaansa vaatinut lapsi saa tässä vaiheessa kahdeksasosan lasten osuudesta, eli 12 500 euroa. Muut lapset eivät vaadi lakiosaansa.

Sitten leski kuolee. Nyt on siis jaettavana leskeltä jäänyt 100 000 sekä ensimmäisen vainajan kuolinpesään jäänyt 87 500 euroa. Se lakiosaansa vaatinut lapsi saa nyt testamentin määräysten mukaan lesken omaisuudesta lakiosansa eli 12 500 euroa. Ensimmäisen vainajan kuolinpesästä hän on saanut omaisuutensa jo aikaisemmin. Testamentin määräysten mukaan muut lapset jakavat keskenään 175000 eli kukin heistä saa noin 58 300 euroa. Mitään lakia ei ole rikottu, sillä jokainen lapsi on saanut vähintään lakiosansa.

Mistä löytyy tällainen testamenttiin liitettävä erityisvaatimuslauseke, jolla rajoitetaan rintaperillisen lakiosuutta lesken kuoltua? Tuossahan on kolme neljästä lapsesta jakamassa lesken perintöä ja yksi sai vain lopun lakiosuutensa, joka liittyi ensimmäisen vanhemman perintöosuuteen. Kiinnostaa siis lakipykälä.

Sinulla on ilmeisesti väärä käsitys lakiosan suuruudesta. Jos vanhempien omaisuus on yhteensä 200 000 euroa, niin kunkin lapsen lakiosuus on yhteensä 25 000 euroa. Esimerkissä jokainen lapsi sai vähintään lakiosansa.

Esimerkissä jätettiin huomioimatta jälkimmäisen vanhemman lakiosuus tälle yhdelle lapselle.

Ei jätetty. Ensimmäisen vanhemman kuoltua sen yhden lakiosuus oli 12500 euroa ja toisen vanhemman kuoltua jälleen 12500 euroa, yhteensä siis 25000 euroa. Kertoisitko, mikä tässä meni sinun mielestäsi väärin.

Väärin meni se, että jos ensin kuolee köyhä vanhempi, hänen perintönsä on vain 50 000, ks. lesken tasinkoprivilegi. Perilliset eivät siis jaa puolta vanhempien omaisuudesta vaan vain vainajan omaisuuden, josta lakiosa on 50 000 : 8, jos lapsia oli neljä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja vaimo kirjoitti:

Juurikin tästä syystä tehtiin paperit,kukaan lapsistamme ei saa vaatia osuuttaan perittävästä minun ja puolisoni eläessä,asumis ja käyttöoikeus lopouikämme 2okt taloon ja kolmeen mökkiin,eikä lasten puolisot ei ikinä saa penniäkään perinnöstä.

Voisitteko kuitenkin jättää lapsillenne edes sen verran, että he saavat perintöverot maksettua teistä ensimmäisen kuoltua? Meillä on juuri perheessä se tilanne, että anoppi kuoli ja appiukolla on testamentin mukaan hallintaoikeus kaikkeen omaisuuteen, myös pankkitilillä oleviin rahoihin. Lapsille on tulossa monta kymmentä tuhatta euroa perintöveroja, vaikka perintöä ei ole tulossa senttiäkään ennen kuin myös appiukko kuolee. Siihen voi mennä vielä 5-10 vuotta. Meidän perhe kyllä selviää perintöveroista, mutta pienempipalkkaisille miehen sisaruksille tilanne on hankalampi.

Anoppi ja appiukko ovat varmaan ajatelleet, että leski sitten huolehtii lasten perintöveroista. Mutta nyt se ei onnistukaan, koska leski on jo sen verran dementoitunut, että hän on edunvalvonnassa. Lasten ei taas kannata vaatia lakiosaansa, koska testamentti on laadittu lakimiehen avustuksella niin ovelaksi, että lakiosaansa vaatineen lapsen perintöosa putoaa puoleen siitä, mitä se muuten olisi.

Millä ihmeen lakipykälällä testamentissa perintöosa putoaa puoleen, jos lapsi vaatii lakiosaansa lesken eläessä?

Testamentissa lukee, että jos joku lapsista vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saa vain lakiosansa myös toisen vanhemman kuoltua ja loppuperintö jaetaan muiden sisarusten kesken. Koska lakiosa on puolet siitä, mitä lapselle ilman testamenttia tulisi, niin käytännössä vaatimus lakiosasta pudottaa ko. lapsen perintöosuuden puoleen.

Miten loppuperintö, mitä se sitten onkin, ei ole lakiosuuksiin kuuluvaa?

Jos jaettavaa on yhteensä 200 000 ja lapsia on neljä, niin kullekin lapselle kuuluu periaatteessa 50 000. Mutta jos joku vaatiikin lakiosaansa jo ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin testamentin mukaan hän saakin vain lakiosansa, eli yhteensä 25 000. Loput 25 000 jaetaan kolmen muun lapsen kesken. Eli tässä tapauksessa se lakiosaansa vaatinut lapsi saisi yhteensä 25 000 ja muut sisarukset sitten noin 58 300.

Nämä eivät siis ole oikeita summia, vaan pyrin vain selventämään lukujen avulla, mistä on kysymys. Eihän näistä summista edes tulisi kymmenien tuhansien perintöveroja. Ja taustalla tässä siis on vanhempien keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jossa on erityissäädös siltä varalta, että joku lapsista vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua.

Löydätkö linkin, jossa olisi lakitekstiä miten testamentilla voi rajata erityissäädöksenä lakiosan osuutta rintaperilisille? Vaikuttaa käsittämättömältä, että jos vaikka toisen vanhemman kuoltua pankkitilillä on puoli milliä ja osakkeita on useita, rintaperillinen joutuu maksamaan perintöveron ellei kiellä lakiosuuttaan.

Ei tässä ole kysymys siitä, että jonkun perillisen lakiosuutta oltaisiin pienentämässä. Hän nimenomaan saa lakiosuutensa, mutta vain sen. Jos perillinen ei vaadi lakiosuuttaan ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saa toisen vanhemman kuoltua neljäsosan pesästä (jos lapsia on neljä). Jos hän vaatii lakiosuutensa ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saakin vain kahdeksasosan.

Niin, eli normaalin perintökaaren mukaan? Mitä lakimiehen muka oveluutta tuossa sitten on ollut testamenttia laatiessa?

Ilmeisesti minun pitää nyt vääntää tämä vielä enemmän rautalangasta, jotta joku ymmärtäisi. Oletetaan, että vainajan omaisuus on 150 000 euroa ja lesken omaisuus 50 000 euroa. Vainajalla ja leskellä on em keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jossa on tämän lakimiehen laatima ovela säädös lakiosuuden vaatimisesta. Yksi neljästä lapsesta vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua. Osituksessa lesken osuus on 100 000 euroa ja lasten 100 000 euroa. Lakiosaansa vaatinut lapsi saa tässä vaiheessa kahdeksasosan lasten osuudesta, eli 12 500 euroa. Muut lapset eivät vaadi lakiosaansa.

Sitten leski kuolee. Nyt on siis jaettavana leskeltä jäänyt 100 000 sekä ensimmäisen vainajan kuolinpesään jäänyt 87 500 euroa. Se lakiosaansa vaatinut lapsi saa nyt testamentin määräysten mukaan lesken omaisuudesta lakiosansa eli 12 500 euroa. Ensimmäisen vainajan kuolinpesästä hän on saanut omaisuutensa jo aikaisemmin. Testamentin määräysten mukaan muut lapset jakavat keskenään 175000 eli kukin heistä saa noin 58 300 euroa. Mitään lakia ei ole rikottu, sillä jokainen lapsi on saanut vähintään lakiosansa.

Mistä löytyy tällainen testamenttiin liitettävä erityisvaatimuslauseke, jolla rajoitetaan rintaperillisen lakiosuutta lesken kuoltua? Tuossahan on kolme neljästä lapsesta jakamassa lesken perintöä ja yksi sai vain lopun lakiosuutensa, joka liittyi ensimmäisen vanhemman perintöosuuteen. Kiinnostaa siis lakipykälä.

Sinulla on ilmeisesti väärä käsitys lakiosan suuruudesta. Jos vanhempien omaisuus on yhteensä 200 000 euroa, niin kunkin lapsen lakiosuus on yhteensä 25 000 euroa. Esimerkissä jokainen lapsi sai vähintään lakiosansa.

Esimerkissä jätettiin huomioimatta jälkimmäisen vanhemman lakiosuus tälle yhdelle lapselle.

Ei jätetty. Ensimmäisen vanhemman kuoltua sen yhden lakiosuus oli 12500 euroa ja toisen vanhemman kuoltua jälleen 12500 euroa, yhteensä siis 25000 euroa. Kertoisitko, mikä tässä meni sinun mielestäsi väärin.

En ole hän, jolle vastasit, mutta sellaista keskinäistä omistusoikeustestamenttia ei ole, jolla voitaisiin määrätä tulevaisuudesta. Kun leski on perinyt miehensä, voi hän tehdä niillä rahoilla mitä haluaa kuten tietenkin myös osituksessa hänelle kuuluneilla rahoilla. Hän voi vaikka tuhlata ne, lahjoittaa tai testamentata kenelle haluaa.

Tämä yksi tarkoittanee, että rintaperillisten lakiosuus on testamentilla rajoitettu puoleen vanhemman kuoltua, jos lakiosuuksia vaaditaan. Ja sitten leski on teettänyt testamentin, jolla taas on rajoitettu tämän yhden rintaperillisen lakiosuutta puoleen, koska tämä kyseinen rintaperillinen oli vaatinut lakiosuuttaan ensimmäisen vanhemman kuoltuaan. Mahtaa olla hyvät välit sisarusten kesken loppuelämän ajan, epäilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja vaimo kirjoitti:

Juurikin tästä syystä tehtiin paperit,kukaan lapsistamme ei saa vaatia osuuttaan perittävästä minun ja puolisoni eläessä,asumis ja käyttöoikeus lopouikämme 2okt taloon ja kolmeen mökkiin,eikä lasten puolisot ei ikinä saa penniäkään perinnöstä.

Voisitteko kuitenkin jättää lapsillenne edes sen verran, että he saavat perintöverot maksettua teistä ensimmäisen kuoltua? Meillä on juuri perheessä se tilanne, että anoppi kuoli ja appiukolla on testamentin mukaan hallintaoikeus kaikkeen omaisuuteen, myös pankkitilillä oleviin rahoihin. Lapsille on tulossa monta kymmentä tuhatta euroa perintöveroja, vaikka perintöä ei ole tulossa senttiäkään ennen kuin myös appiukko kuolee. Siihen voi mennä vielä 5-10 vuotta. Meidän perhe kyllä selviää perintöveroista, mutta pienempipalkkaisille miehen sisaruksille tilanne on hankalampi.

Anoppi ja appiukko ovat varmaan ajatelleet, että leski sitten huolehtii lasten perintöveroista. Mutta nyt se ei onnistukaan, koska leski on jo sen verran dementoitunut, että hän on edunvalvonnassa. Lasten ei taas kannata vaatia lakiosaansa, koska testamentti on laadittu lakimiehen avustuksella niin ovelaksi, että lakiosaansa vaatineen lapsen perintöosa putoaa puoleen siitä, mitä se muuten olisi.

Millä ihmeen lakipykälällä testamentissa perintöosa putoaa puoleen, jos lapsi vaatii lakiosaansa lesken eläessä?

Testamentissa lukee, että jos joku lapsista vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saa vain lakiosansa myös toisen vanhemman kuoltua ja loppuperintö jaetaan muiden sisarusten kesken. Koska lakiosa on puolet siitä, mitä lapselle ilman testamenttia tulisi, niin käytännössä vaatimus lakiosasta pudottaa ko. lapsen perintöosuuden puoleen.

Miten loppuperintö, mitä se sitten onkin, ei ole lakiosuuksiin kuuluvaa?

Jos jaettavaa on yhteensä 200 000 ja lapsia on neljä, niin kullekin lapselle kuuluu periaatteessa 50 000. Mutta jos joku vaatiikin lakiosaansa jo ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin testamentin mukaan hän saakin vain lakiosansa, eli yhteensä 25 000. Loput 25 000 jaetaan kolmen muun lapsen kesken. Eli tässä tapauksessa se lakiosaansa vaatinut lapsi saisi yhteensä 25 000 ja muut sisarukset sitten noin 58 300.

Nämä eivät siis ole oikeita summia, vaan pyrin vain selventämään lukujen avulla, mistä on kysymys. Eihän näistä summista edes tulisi kymmenien tuhansien perintöveroja. Ja taustalla tässä siis on vanhempien keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jossa on erityissäädös siltä varalta, että joku lapsista vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua.

Löydätkö linkin, jossa olisi lakitekstiä miten testamentilla voi rajata erityissäädöksenä lakiosan osuutta rintaperilisille? Vaikuttaa käsittämättömältä, että jos vaikka toisen vanhemman kuoltua pankkitilillä on puoli milliä ja osakkeita on useita, rintaperillinen joutuu maksamaan perintöveron ellei kiellä lakiosuuttaan.

Ei tässä ole kysymys siitä, että jonkun perillisen lakiosuutta oltaisiin pienentämässä. Hän nimenomaan saa lakiosuutensa, mutta vain sen. Jos perillinen ei vaadi lakiosuuttaan ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saa toisen vanhemman kuoltua neljäsosan pesästä (jos lapsia on neljä). Jos hän vaatii lakiosuutensa ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saakin vain kahdeksasosan.

Niin, eli normaalin perintökaaren mukaan? Mitä lakimiehen muka oveluutta tuossa sitten on ollut testamenttia laatiessa?

Ilmeisesti minun pitää nyt vääntää tämä vielä enemmän rautalangasta, jotta joku ymmärtäisi. Oletetaan, että vainajan omaisuus on 150 000 euroa ja lesken omaisuus 50 000 euroa. Vainajalla ja leskellä on em keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jossa on tämän lakimiehen laatima ovela säädös lakiosuuden vaatimisesta. Yksi neljästä lapsesta vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua. Osituksessa lesken osuus on 100 000 euroa ja lasten 100 000 euroa. Lakiosaansa vaatinut lapsi saa tässä vaiheessa kahdeksasosan lasten osuudesta, eli 12 500 euroa. Muut lapset eivät vaadi lakiosaansa.

Sitten leski kuolee. Nyt on siis jaettavana leskeltä jäänyt 100 000 sekä ensimmäisen vainajan kuolinpesään jäänyt 87 500 euroa. Se lakiosaansa vaatinut lapsi saa nyt testamentin määräysten mukaan lesken omaisuudesta lakiosansa eli 12 500 euroa. Ensimmäisen vainajan kuolinpesästä hän on saanut omaisuutensa jo aikaisemmin. Testamentin määräysten mukaan muut lapset jakavat keskenään 175000 eli kukin heistä saa noin 58 300 euroa. Mitään lakia ei ole rikottu, sillä jokainen lapsi on saanut vähintään lakiosansa.

Mistä löytyy tällainen testamenttiin liitettävä erityisvaatimuslauseke, jolla rajoitetaan rintaperillisen lakiosuutta lesken kuoltua? Tuossahan on kolme neljästä lapsesta jakamassa lesken perintöä ja yksi sai vain lopun lakiosuutensa, joka liittyi ensimmäisen vanhemman perintöosuuteen. Kiinnostaa siis lakipykälä.

Sinulla on ilmeisesti väärä käsitys lakiosan suuruudesta. Jos vanhempien omaisuus on yhteensä 200 000 euroa, niin kunkin lapsen lakiosuus on yhteensä 25 000 euroa. Esimerkissä jokainen lapsi sai vähintään lakiosansa.

Esimerkissä jätettiin huomioimatta jälkimmäisen vanhemman lakiosuus tälle yhdelle lapselle.

Ei jätetty. Ensimmäisen vanhemman kuoltua sen yhden lakiosuus oli 12500 euroa ja toisen vanhemman kuoltua jälleen 12500 euroa, yhteensä siis 25000 euroa. Kertoisitko, mikä tässä meni sinun mielestäsi väärin.

En ole hän, jolle vastasit, mutta sellaista keskinäistä omistusoikeustestamenttia ei ole, jolla voitaisiin määrätä tulevaisuudesta. Kun leski on perinyt miehensä, voi hän tehdä niillä rahoilla mitä haluaa kuten tietenkin myös osituksessa hänelle kuuluneilla rahoilla. Hän voi vaikka tuhlata ne, lahjoittaa tai testamentata kenelle haluaa.

Tässä ketjussa ei ole puhuttu keskinäisestä omistusoikeustestamentista, vaan hallintaoikeustestamentista. Ja käytännössä leski ei perheemme tapauksessa pysty määräämään edes omasta omaisuudestaan, koska hän on niin dementoitunut, että hänelle on määrätty edunvalvoja. Edunvalvoja ei taas saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta (esimerkiksi lapsille niin, että he voisivat maksaa perintöveronsa omaisuudesta, jonka he ovat muodollisesti perineet, mutta jota he eivät voi vielä käyttää hallintaoikeustestamentin takia).

113

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja vaimo kirjoitti:

Juurikin tästä syystä tehtiin paperit,kukaan lapsistamme ei saa vaatia osuuttaan perittävästä minun ja puolisoni eläessä,asumis ja käyttöoikeus lopouikämme 2okt taloon ja kolmeen mökkiin,eikä lasten puolisot ei ikinä saa penniäkään perinnöstä.

Voisitteko kuitenkin jättää lapsillenne edes sen verran, että he saavat perintöverot maksettua teistä ensimmäisen kuoltua? Meillä on juuri perheessä se tilanne, että anoppi kuoli ja appiukolla on testamentin mukaan hallintaoikeus kaikkeen omaisuuteen, myös pankkitilillä oleviin rahoihin. Lapsille on tulossa monta kymmentä tuhatta euroa perintöveroja, vaikka perintöä ei ole tulossa senttiäkään ennen kuin myös appiukko kuolee. Siihen voi mennä vielä 5-10 vuotta. Meidän perhe kyllä selviää perintöveroista, mutta pienempipalkkaisille miehen sisaruksille tilanne on hankalampi.

Anoppi ja appiukko ovat varmaan ajatelleet, että leski sitten huolehtii lasten perintöveroista. Mutta nyt se ei onnistukaan, koska leski on jo sen verran dementoitunut, että hän on edunvalvonnassa. Lasten ei taas kannata vaatia lakiosaansa, koska testamentti on laadittu lakimiehen avustuksella niin ovelaksi, että lakiosaansa vaatineen lapsen perintöosa putoaa puoleen siitä, mitä se muuten olisi.

Millä ihmeen lakipykälällä testamentissa perintöosa putoaa puoleen, jos lapsi vaatii lakiosaansa lesken eläessä?

Testamentissa lukee, että jos joku lapsista vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saa vain lakiosansa myös toisen vanhemman kuoltua ja loppuperintö jaetaan muiden sisarusten kesken. Koska lakiosa on puolet siitä, mitä lapselle ilman testamenttia tulisi, niin käytännössä vaatimus lakiosasta pudottaa ko. lapsen perintöosuuden puoleen.

Miten loppuperintö, mitä se sitten onkin, ei ole lakiosuuksiin kuuluvaa?

Jos jaettavaa on yhteensä 200 000 ja lapsia on neljä, niin kullekin lapselle kuuluu periaatteessa 50 000. Mutta jos joku vaatiikin lakiosaansa jo ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin testamentin mukaan hän saakin vain lakiosansa, eli yhteensä 25 000. Loput 25 000 jaetaan kolmen muun lapsen kesken. Eli tässä tapauksessa se lakiosaansa vaatinut lapsi saisi yhteensä 25 000 ja muut sisarukset sitten noin 58 300.

Nämä eivät siis ole oikeita summia, vaan pyrin vain selventämään lukujen avulla, mistä on kysymys. Eihän näistä summista edes tulisi kymmenien tuhansien perintöveroja. Ja taustalla tässä siis on vanhempien keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jossa on erityissäädös siltä varalta, että joku lapsista vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua.

Löydätkö linkin, jossa olisi lakitekstiä miten testamentilla voi rajata erityissäädöksenä lakiosan osuutta rintaperilisille? Vaikuttaa käsittämättömältä, että jos vaikka toisen vanhemman kuoltua pankkitilillä on puoli milliä ja osakkeita on useita, rintaperillinen joutuu maksamaan perintöveron ellei kiellä lakiosuuttaan.

Ei tässä ole kysymys siitä, että jonkun perillisen lakiosuutta oltaisiin pienentämässä. Hän nimenomaan saa lakiosuutensa, mutta vain sen. Jos perillinen ei vaadi lakiosuuttaan ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saa toisen vanhemman kuoltua neljäsosan pesästä (jos lapsia on neljä). Jos hän vaatii lakiosuutensa ensimmäisen vanhemman kuoltua, niin hän saakin vain kahdeksasosan.

Niin, eli normaalin perintökaaren mukaan? Mitä lakimiehen muka oveluutta tuossa sitten on ollut testamenttia laatiessa?

Ilmeisesti minun pitää nyt vääntää tämä vielä enemmän rautalangasta, jotta joku ymmärtäisi. Oletetaan, että vainajan omaisuus on 150 000 euroa ja lesken omaisuus 50 000 euroa. Vainajalla ja leskellä on em keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jossa on tämän lakimiehen laatima ovela säädös lakiosuuden vaatimisesta. Yksi neljästä lapsesta vaatii lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua. Osituksessa lesken osuus on 100 000 euroa ja lasten 100 000 euroa. Lakiosaansa vaatinut lapsi saa tässä vaiheessa kahdeksasosan lasten osuudesta, eli 12 500 euroa. Muut lapset eivät vaadi lakiosaansa.

Sitten leski kuolee. Nyt on siis jaettavana leskeltä jäänyt 100 000 sekä ensimmäisen vainajan kuolinpesään jäänyt 87 500 euroa. Se lakiosaansa vaatinut lapsi saa nyt testamentin määräysten mukaan lesken omaisuudesta lakiosansa eli 12 500 euroa. Ensimmäisen vainajan kuolinpesästä hän on saanut omaisuutensa jo aikaisemmin. Testamentin määräysten mukaan muut lapset jakavat keskenään 175000 eli kukin heistä saa noin 58 300 euroa. Mitään lakia ei ole rikottu, sillä jokainen lapsi on saanut vähintään lakiosansa.

Mistä löytyy tällainen testamenttiin liitettävä erityisvaatimuslauseke, jolla rajoitetaan rintaperillisen lakiosuutta lesken kuoltua? Tuossahan on kolme neljästä lapsesta jakamassa lesken perintöä ja yksi sai vain lopun lakiosuutensa, joka liittyi ensimmäisen vanhemman perintöosuuteen. Kiinnostaa siis lakipykälä.

Sinulla on ilmeisesti väärä käsitys lakiosan suuruudesta. Jos vanhempien omaisuus on yhteensä 200 000 euroa, niin kunkin lapsen lakiosuus on yhteensä 25 000 euroa. Esimerkissä jokainen lapsi sai vähintään lakiosansa.

Esimerkissä jätettiin huomioimatta jälkimmäisen vanhemman lakiosuus tälle yhdelle lapselle.

Ei jätetty. Ensimmäisen vanhemman kuoltua sen yhden lakiosuus oli 12500 euroa ja toisen vanhemman kuoltua jälleen 12500 euroa, yhteensä siis 25000 euroa. Kertoisitko, mikä tässä meni sinun mielestäsi väärin.

Väärin meni se, että jos ensin kuolee köyhä vanhempi, hänen perintönsä on vain 50 000, ks. lesken tasinkoprivilegi. Perilliset eivät siis jaa puolta vanhempien omaisuudesta vaan vain vainajan omaisuuden, josta lakiosa on 50 000 : 8, jos lapsia oli neljä. 

Esimerkissäni rikkaampi vanhempi kuoli ensin. Lopputulos (molempien vanhempien kuoleman jälkeen) ei kuitenkaan muuttuisi mitenkään, vaikka köyhempi vanhempi kuolisi ensin. Lakiosuus ensimmäisen vanhemman kuoleman jälkeen olisi vain pienempi ja toisen vanhemman kuoleman jälkeen suurempi, mutta niiden summa olisi sama.

113

Eikö tuolla ollut joku kirjoittanut, että lakimies oli testamenttiin laatinut "ovelan?" ehdon, että ensimmäisen vanhemman kuoltua jos joku rintaperillisistä vaatii lakiosuuttaan, saa kyseinen rintaperillinen vain vähimmäislakiosuuden jälkimmäisen kuoltua? Miten vainaja voi olla osaltaan määräämässä testamentissa puolisonsa jälkeisestä perinnöstä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä yksi tarkoittanee, että rintaperillisten lakiosuus on testamentilla rajoitettu puoleen vanhemman kuoltua, jos lakiosuuksia vaaditaan. Ja sitten leski on teettänyt testamentin, jolla taas on rajoitettu tämän yhden rintaperillisen lakiosuutta puoleen, koska tämä kyseinen rintaperillinen oli vaatinut lakiosuuttaan ensimmäisen vanhemman kuoltuaan. Mahtaa olla hyvät välit sisarusten kesken loppuelämän ajan, epäilen.

Rintaperillisten lakiosuutta ei ole rajattu mitenkään, mutta sen sijaa rintaperillisen perintöosuus on rajattu lakiosaan, jos rintaperillinen vaatii lakiosuuttaan ensimmäisen vanhemman kuoltua. Käytännössä lakiosan vaatiminen voisi aiheuttaa rintaperilliselle mahdollisesti kuusinumeroisen summan menetyksen (riippuu siitä, kauanko leski elää ja mikä on omaisuuden määrä lesken kuoltua).

Kukaan ei ole siis vaatinut lakiosaansa, koska testamentti on tehnyt sen vaatimisen kannattamattomaksi. Lasten välit ovat myös hyvät. Tosin saa nähdä, mitä tapahtuu sitten, kun perintövero tulee muutaman kuukauden päästä maksuun.

Olen vain pyrkinyt tällä esimerkillä tuomaan esiin sitä, että kannattaa testamenttia tehdessä ottaa huomioon myös lapset, ja se, kuinka he pystyvät maksamaan perintöveron. Tässä tapauksessa sitä ei selvästikään osattu ajatella tai ainakaan osattu ottaa kaikkia mahdollisia tilanteita huomioon.

Se yksi

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla ollut joku kirjoittanut, että lakimies oli testamenttiin laatinut "ovelan?" ehdon, että ensimmäisen vanhemman kuoltua jos joku rintaperillisistä vaatii lakiosuuttaan, saa kyseinen rintaperillinen vain vähimmäislakiosuuden jälkimmäisen kuoltua? Miten vainaja voi olla osaltaan määräämässä testamentissa puolisonsa jälkeisestä perinnöstä?

Koska täsä ei ollut kysymys yksin vainajan testamentista, vaan vainajan ja lesken yhteisestä testamentista, jonka myös leski on allekirjoittanut. Toki leski voisi periaatteessa uudella testamentilla muuttaa myöhemmin oman omaisuutensa jakamista. Tässä tapauksessa leski ei ole enää kykenevä tekemään uutta testamenttia dementian vuoksi.

Montako eri tapausta tässä ketjussa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla ollut joku kirjoittanut, että lakimies oli testamenttiin laatinut "ovelan?" ehdon, että ensimmäisen vanhemman kuoltua jos joku rintaperillisistä vaatii lakiosuuttaan, saa kyseinen rintaperillinen vain vähimmäislakiosuuden jälkimmäisen kuoltua? Miten vainaja voi olla osaltaan määräämässä testamentissa puolisonsa jälkeisestä perinnöstä?

Koska täsä ei ollut kysymys yksin vainajan testamentista, vaan vainajan ja lesken yhteisestä testamentista, jonka myös leski on allekirjoittanut. Toki leski voisi periaatteessa uudella testamentilla muuttaa myöhemmin oman omaisuutensa jakamista. Tässä tapauksessa leski ei ole enää kykenevä tekemään uutta testamenttia dementian vuoksi.

Minä en millään usko, että löytyisi sellainen porsaanreikä, että keskinäisellä testamentilla voitaisiin määrätä jäljellejäävän omaisuuden jaosta. Ei, se ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Montako eri tapausta tässä ketjussa on?

Ainakin kaksi, joita on käsitelty enemmän. Ap:n tapaus ja toinen, jossa lapset ovat saamassa monen kymmenen tuhannen euron perintöverot, vaikka käytettävissä olevaa omaisuutta ei ole tulossa senttiäkään ennen kuin leski kuolee. Minä kerroin tästä jälkimmäisestä tapauksesta varoituksena ja vastauksena viestiin 15, jonka kirjoittaja kertoi tehneensä puolisonsa kanssa paperit, joiden mukaan omaisuuden hallintaoikeus jää toisen kuoleman jälkeen leskelle. Eli tuota 15 tapausta voi ehkä pitää kolmantena eri tapauksena, vaikka sitä onkin käsitelty vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla ollut joku kirjoittanut, että lakimies oli testamenttiin laatinut "ovelan?" ehdon, että ensimmäisen vanhemman kuoltua jos joku rintaperillisistä vaatii lakiosuuttaan, saa kyseinen rintaperillinen vain vähimmäislakiosuuden jälkimmäisen kuoltua? Miten vainaja voi olla osaltaan määräämässä testamentissa puolisonsa jälkeisestä perinnöstä?

Koska täsä ei ollut kysymys yksin vainajan testamentista, vaan vainajan ja lesken yhteisestä testamentista, jonka myös leski on allekirjoittanut. Toki leski voisi periaatteessa uudella testamentilla muuttaa myöhemmin oman omaisuutensa jakamista. Tässä tapauksessa leski ei ole enää kykenevä tekemään uutta testamenttia dementian vuoksi.

Minä en millään usko, että löytyisi sellainen porsaanreikä, että keskinäisellä testamentilla voitaisiin määrätä jäljellejäävän omaisuuden jaosta. Ei, se ei ole mahdollista.

Tätä minäkin ihmettelen. Ja kaipaisin jotain linkkiä, joka todistaisi porsaanreiän. Itse en ole vielä löytänyt. Mistä testamentista tarkalleen sanoen mahtaa olla kyse, jossa puoliso voi osallisena määrätä lesken perinnöstä rintaperillisilleen? : http://www.perunkirjoitus.fi/testamentti/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä yksi tarkoittanee, että rintaperillisten lakiosuus on testamentilla rajoitettu puoleen vanhemman kuoltua, jos lakiosuuksia vaaditaan. Ja sitten leski on teettänyt testamentin, jolla taas on rajoitettu tämän yhden rintaperillisen lakiosuutta puoleen, koska tämä kyseinen rintaperillinen oli vaatinut lakiosuuttaan ensimmäisen vanhemman kuoltuaan. Mahtaa olla hyvät välit sisarusten kesken loppuelämän ajan, epäilen.

Rintaperillisten lakiosuutta ei ole rajattu mitenkään, mutta sen sijaa rintaperillisen perintöosuus on rajattu lakiosaan, jos rintaperillinen vaatii lakiosuuttaan ensimmäisen vanhemman kuoltua. Käytännössä lakiosan vaatiminen voisi aiheuttaa rintaperilliselle mahdollisesti kuusinumeroisen summan menetyksen (riippuu siitä, kauanko leski elää ja mikä on omaisuuden määrä lesken kuoltua).

Kukaan ei ole siis vaatinut lakiosaansa, koska testamentti on tehnyt sen vaatimisen kannattamattomaksi. Lasten välit ovat myös hyvät. Tosin saa nähdä, mitä tapahtuu sitten, kun perintövero tulee muutaman kuukauden päästä maksuun.

Olen vain pyrkinyt tällä esimerkillä tuomaan esiin sitä, että kannattaa testamenttia tehdessä ottaa huomioon myös lapset, ja se, kuinka he pystyvät maksamaan perintöveron. Tässä tapauksessa sitä ei selvästikään osattu ajatella tai ainakaan osattu ottaa kaikkia mahdollisia tilanteita huomioon.

Se yksi

Jos puolisoiden välillä on ollut hallintaoikeustestamentti, ei leski voi tuhlata tai hävittää omavaltaisesti rintaperillisten lakiosuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla ollut joku kirjoittanut, että lakimies oli testamenttiin laatinut "ovelan?" ehdon, että ensimmäisen vanhemman kuoltua jos joku rintaperillisistä vaatii lakiosuuttaan, saa kyseinen rintaperillinen vain vähimmäislakiosuuden jälkimmäisen kuoltua? Miten vainaja voi olla osaltaan määräämässä testamentissa puolisonsa jälkeisestä perinnöstä?

Koska täsä ei ollut kysymys yksin vainajan testamentista, vaan vainajan ja lesken yhteisestä testamentista, jonka myös leski on allekirjoittanut. Toki leski voisi periaatteessa uudella testamentilla muuttaa myöhemmin oman omaisuutensa jakamista. Tässä tapauksessa leski ei ole enää kykenevä tekemään uutta testamenttia dementian vuoksi.

Minä en millään usko, että löytyisi sellainen porsaanreikä, että keskinäisellä testamentilla voitaisiin määrätä jäljellejäävän omaisuuden jaosta. Ei, se ei ole mahdollista.

Suora lainaus erään lakiasiaintoimiston (Perhe ja Perintö J. Pakarinen) sivuilta:

"Lakiosaoikeutta ei voi kieltää, mutta lakiosan vaatimisen voi tehdä kannattamattomaksi. Otetaan esim. A:n ja B:n testamenttiin määräys siitä, että mikäli C vaatii ja saa lakiosansa A:n jälkeen, hän ei B:n jälkeenkään saa muuta kuin lakiosansa. Lisäksi määrättävä, kuka sitten saa lakiosan ylittävän osan, leski B vai joku muu. Eli rakennetaan uhka C.lle; ellet tyydy testamentin tekijän tahtoon, menetät puolet perintöosastasi. Tällainen määräys on omiaan estämään ennenaikaiset lakiosavaateet ja on omiaan auttamaan esim. sellaista tilaa, että leski saa asua jakamattomassa pesässä."

Tässä siis A ja B ovat vanhemmat ja C heidän lapsensa.

Kysymyksessä on perhe- ja perintöasioihin erikoistunut lakiasiaintoimisto, jossa on sen www-sivujen mukaan töissä kaksi varatuomaria ja heidän lisäkseen kaksi oikeustieteiden maisteria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä yksi tarkoittanee, että rintaperillisten lakiosuus on testamentilla rajoitettu puoleen vanhemman kuoltua, jos lakiosuuksia vaaditaan. Ja sitten leski on teettänyt testamentin, jolla taas on rajoitettu tämän yhden rintaperillisen lakiosuutta puoleen, koska tämä kyseinen rintaperillinen oli vaatinut lakiosuuttaan ensimmäisen vanhemman kuoltuaan. Mahtaa olla hyvät välit sisarusten kesken loppuelämän ajan, epäilen.

Rintaperillisten lakiosuutta ei ole rajattu mitenkään, mutta sen sijaa rintaperillisen perintöosuus on rajattu lakiosaan, jos rintaperillinen vaatii lakiosuuttaan ensimmäisen vanhemman kuoltua. Käytännössä lakiosan vaatiminen voisi aiheuttaa rintaperilliselle mahdollisesti kuusinumeroisen summan menetyksen (riippuu siitä, kauanko leski elää ja mikä on omaisuuden määrä lesken kuoltua).

Kukaan ei ole siis vaatinut lakiosaansa, koska testamentti on tehnyt sen vaatimisen kannattamattomaksi. Lasten välit ovat myös hyvät. Tosin saa nähdä, mitä tapahtuu sitten, kun perintövero tulee muutaman kuukauden päästä maksuun.

Olen vain pyrkinyt tällä esimerkillä tuomaan esiin sitä, että kannattaa testamenttia tehdessä ottaa huomioon myös lapset, ja se, kuinka he pystyvät maksamaan perintöveron. Tässä tapauksessa sitä ei selvästikään osattu ajatella tai ainakaan osattu ottaa kaikkia mahdollisia tilanteita huomioon.

Se yksi

Jos puolisoiden välillä on ollut hallintaoikeustestamentti, ei leski voi tuhlata tai hävittää omavaltaisesti rintaperillisten lakiosuutta.

Ei, mutta leski voi käyttää omaa omaisuuttaan omiin menoihinsa (tai edunvalvoja voi maksaa sillä lesken laskuja). Tämä tietenkin pienentää perillisten lesken kuoleman jälkeen saama perintöä ja vaikuttaa siihen, miten suuresta menetyksestä on kysymys, jos joku saa vain lakiosansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla ollut joku kirjoittanut, että lakimies oli testamenttiin laatinut "ovelan?" ehdon, että ensimmäisen vanhemman kuoltua jos joku rintaperillisistä vaatii lakiosuuttaan, saa kyseinen rintaperillinen vain vähimmäislakiosuuden jälkimmäisen kuoltua? Miten vainaja voi olla osaltaan määräämässä testamentissa puolisonsa jälkeisestä perinnöstä?

Koska täsä ei ollut kysymys yksin vainajan testamentista, vaan vainajan ja lesken yhteisestä testamentista, jonka myös leski on allekirjoittanut. Toki leski voisi periaatteessa uudella testamentilla muuttaa myöhemmin oman omaisuutensa jakamista. Tässä tapauksessa leski ei ole enää kykenevä tekemään uutta testamenttia dementian vuoksi.

Minä en millään usko, että löytyisi sellainen porsaanreikä, että keskinäisellä testamentilla voitaisiin määrätä jäljellejäävän omaisuuden jaosta. Ei, se ei ole mahdollista.

Suora lainaus erään lakiasiaintoimiston (Perhe ja Perintö J. Pakarinen) sivuilta:

"Lakiosaoikeutta ei voi kieltää, mutta lakiosan vaatimisen voi tehdä kannattamattomaksi. Otetaan esim. A:n ja B:n testamenttiin määräys siitä, että mikäli C vaatii ja saa lakiosansa A:n jälkeen, hän ei B:n jälkeenkään saa muuta kuin lakiosansa. Lisäksi määrättävä, kuka sitten saa lakiosan ylittävän osan, leski B vai joku muu. Eli rakennetaan uhka C.lle; ellet tyydy testamentin tekijän tahtoon, menetät puolet perintöosastasi. Tällainen määräys on omiaan estämään ennenaikaiset lakiosavaateet ja on omiaan auttamaan esim. sellaista tilaa, että leski saa asua jakamattomassa pesässä."

Tässä siis A ja B ovat vanhemmat ja C heidän lapsensa.

Kysymyksessä on perhe- ja perintöasioihin erikoistunut lakiasiaintoimisto, jossa on sen www-sivujen mukaan töissä kaksi varatuomaria ja heidän lisäkseen kaksi oikeustieteiden maisteria.

Tässä kyllä tarkoitetaan, että jos C vaatii lakiosansa A:n jälkeen, ei hän B:n kuoltuakaan saa enempää A:n jälkeensä jättämästä omaisuudesta. B:n omaisuudesta ei tässä määrätä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla ollut joku kirjoittanut, että lakimies oli testamenttiin laatinut "ovelan?" ehdon, että ensimmäisen vanhemman kuoltua jos joku rintaperillisistä vaatii lakiosuuttaan, saa kyseinen rintaperillinen vain vähimmäislakiosuuden jälkimmäisen kuoltua? Miten vainaja voi olla osaltaan määräämässä testamentissa puolisonsa jälkeisestä perinnöstä?

Koska täsä ei ollut kysymys yksin vainajan testamentista, vaan vainajan ja lesken yhteisestä testamentista, jonka myös leski on allekirjoittanut. Toki leski voisi periaatteessa uudella testamentilla muuttaa myöhemmin oman omaisuutensa jakamista. Tässä tapauksessa leski ei ole enää kykenevä tekemään uutta testamenttia dementian vuoksi.

Minä en millään usko, että löytyisi sellainen porsaanreikä, että keskinäisellä testamentilla voitaisiin määrätä jäljellejäävän omaisuuden jaosta. Ei, se ei ole mahdollista.

Suora lainaus erään lakiasiaintoimiston (Perhe ja Perintö J. Pakarinen) sivuilta:

"Lakiosaoikeutta ei voi kieltää, mutta lakiosan vaatimisen voi tehdä kannattamattomaksi. Otetaan esim. A:n ja B:n testamenttiin määräys siitä, että mikäli C vaatii ja saa lakiosansa A:n jälkeen, hän ei B:n jälkeenkään saa muuta kuin lakiosansa. Lisäksi määrättävä, kuka sitten saa lakiosan ylittävän osan, leski B vai joku muu. Eli rakennetaan uhka C.lle; ellet tyydy testamentin tekijän tahtoon, menetät puolet perintöosastasi. Tällainen määräys on omiaan estämään ennenaikaiset lakiosavaateet ja on omiaan auttamaan esim. sellaista tilaa, että leski saa asua jakamattomassa pesässä."

Tässä siis A ja B ovat vanhemmat ja C heidän lapsensa.

Kysymyksessä on perhe- ja perintöasioihin erikoistunut lakiasiaintoimisto, jossa on sen www-sivujen mukaan töissä kaksi varatuomaria ja heidän lisäkseen kaksi oikeustieteiden maisteria.

Huomaathan, että tuossa puhutaan vain A:n omaisuuden jaosta. Siinähän sanotaan mm. että pitää määrittää, kuka saa lakiosan ylittävän osan leski B vai muut perilliset.

Kylläpä täällä on kusipäisiä leskiä. Itse jätän oman omaisuuteni ainoalle lapselleni, joka sitä enemmän tarvitsee elämässään kuin velattomassa talossa asuva hyvin pärjäävä mieheni. Miehellä on hyvä palkka ja eläkekin tulee olemaan hyvä. Miksi jemmaisin rahojani miehelleni, jotta hän voisi tuhlata niitä mahdollisen uuden puolison kanssa ja jättää ainoan lapsemme mahdollisesti perinnöttä? Nykyään on muutenkin vaikeammat ajat töiden suhteen, joten nuorempi ihminen taloudellista apua enemmän tarvitsee. Jätän toki rahat myös perintöveroon ja henkivakuutukseni edunsaaja on lapseni. Toki mies saa jäädä kotiimme asumaan, mutta lapsi omistaa silloin puolet talosta, joten mies ei pysty sitäkään myymään omin nokkinensa. Myös muun omaisuuden, oman mökkini ja maata, olen testamentannut suoraan lapselle. Mies tekee sitten aikanaan omalla omaisuudellaan mitä tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Suomi ja Ruotsi ovat ainoat maat Euroopassa, jossa lapset perivät vanhempansa. Muualla leski perii ensin puolisonsa ja lapset vasta molempien vanhempien kuoltua. Suomessakin laki muutoksesta on lausuntokierroksella.

Tämä ei oikein käy, kun siinä tapauksessa leski ottaisi uuden puolison, joka sitten jäisi leskeksi ja ottaisi uuden puolison jne.

Lapset eivät saisi ensinkuolleen vanhempansa perintö koskaan, jos se kiertäaisi aina lesken uudelle puolisolle perintönä ja edelleen hänen leskelleen.

Todellinen ongelma on se, että lapset voivat joutua maksamaan perintöverot saamatta sen paremmin omistukseensa kuin hallintaansa yhtään mitään, jos lesken kotina oleva asunto irtaimistoineen on ainoa perittävä omaisuus.

Siinä tapauksessa pitäisi perintöverot mennä maksuun vasta silloin, kun omaisuuden saa oikeasti hallintaansa.