Hymyttömät ihmiset ovat alkaneet ahdistaa
Kävin eilen kaupassa teinin kanssa. Hänen naamansa oli hävettävän tympääntyneen näköinen.
Katselin myös kanssakauppailijoita ja hymyn häivää oli vaikea löytää.
Onko ihmisten elämä oikeasti näin onnetonta. Kaikki jotka kaupassa olivat ovat kuitenkin sen verran etuoikeutettuja, että voivat ostaa ruokaa ja lisäksi myös paljon kaikenlaista tarpeetonta...
Minua on jo alkanut ahdistaa lähteä ihmisten ilmoille, kun en näe hymyileviä ihmisiä. Minua varmaankin pidetään hulluna, kun kuljen kaupoissakin hymyillen.
Ja tämän kaiken lisäksi teinini ja mieheni ovat samaa maata keskenään. Onneksi minulla on toinen lapsi joka on minun hengenheimolaiseni.
Mitä te muut olette tehneet kun olette lopen kyllästyneitä kaikkeen negatiivisuuteen?
Onneksi olen töissä asiakaspalvelussa jossa saa hymyillä ja se on jopa suotavaa.
Kommentit (31)
Miksi sitten ihmiset eivät hymyile?
Elämässäni on niin paljon vastoinkäymistä että hymyily tässä tilanteessa olisi ainoastaan tekopyhää.
No teinille kauppareissut vanhemman kanssa harvemmin ovat niitä elämän kohokohtia, joten ei silloin huvita juuri hymyilläkään. Teinit ovat muutenkin siinä iässä, jossa negatiivisuus saa tolkuttomasti painoarvoa. Ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Harva ihminen kokee myöskään tarvetta hymyillä vain hymyilyn vuoksi. Suomalainen kulttuuri on vieläkin vähän sellainen "kell' onni on, se onnen kätkeköön" -kulttuuri, joten monesta tuntuu mukavammalta pitää ilonaiheet vain itsellään. Lisäksi varsinkin naisille on tuttua se, että hymyily käsitetään osoituksena seksuaalisesta kiinnostuksesta, joten moni haluaa välttää väärinkäsitykset ennen kuin sellaisia pääsee syntymään.
t. luonnostaan hymyileväinen ihminen
Miksi pitäisi naama virneessä kierrellä kauppoja?
Ne on vasemmistolaisia joilla on aina naama kuin petolinnun perse, isi on niitä kieltänyt hymyilemästä, "muista aina olla katkera" oli isin neuvo kun poika maailmalle lähti.
No on se aika kummallista jos kaupassa hymyilee koko ajan itsekseen. Toki saat itse olla omituinen mutta älä vaadi sitä muilta.
Tuota. Mua ei hymyilytä koska
A) perusilmeeni on vakava, ehkä tylykin,
B) elämässäni on niin paljon huolta ja murhetta,
C) hymyilen aspalle ja tutuille tästä huolimatta, mutta en muuten kulje naama virneessä, mitäpä se ilmeeni muille kuuluu.
Olet kyllä ap oikeassa, vaan kun on niin raskasta :) Ei paljon naurata tää pimeys ja elämä yleensä. Yritin muutaman kerran näit positiivisuusjuttuja, että aamulla hymyillään peilikuvalle sun muuta. Ei se oikeen luontevalta tuntunut.
Joskus olen niin väsynyt, etten jaksa edes hymyillä. Ja mun mielestä on hölmöä hymyillä ilman syytä. Silloin silllä hymyllä ei ole arvoa.
Olen itsekin töissä asiakaspalvelussa ja siellä toki hymyilen, mutta pienesti. Mairea hymy ei kuulu tyyliini ja meillä hoidetaan asiakaspalvelu omina itsenämme. Puhun kuitenkin pirteästi ja ystävällisesti. Katson silmiin ja tosiaan hymyilen pienesti ja vähän isomminkin jos on aihetta. (Asiakas vaikka hymyilee takaisin tai sanoo jotain mukavaa, hauskaa, tilanteesta poikkeavaa jne.)
Oma perusilmeeni on murjottava, vaikka kaikki olisi hyvin. Toki ihmisille hymyilen, jos vaikka kaupassa tulee tilanne, jossa jomman kumman pitää väistää tai muuta, missä syntyy katsekontakti.
Matkustan säännöllisesti ulkomaille hengittämään, jotta jaksan elää Suomessa.
Kotimaan vaihtoa on perheessä kyllä suunniteltu pitkään ja uudet työpaikatkin olisi jo suurinpiirtein tiedossa.
Johan sitä sais olla kestohymy naamalla, jos kaikille vastaantulijoille pitäisi hymyillä. Ja olisiko se sitten aitoakaan, jos ei oikeasti hymyilyttäisi?
Vietin joitain vuosia sitten 6kk Jenkkilässä, oli hurja muutos kun lähes jokainen vastaantulija hymyili, katsoi silmiin, osa tervehtikin. Se tarttui.
Kun tulin harmaaseen Suomeen jaksoin hymyillä ihmisille ehkä viikon ilman vastakaikua. Osa vastaantulijoista katsoi kuin hullua. Lopulta se ankeus tarttui taas.
Kannattaa tosiaan lomailla säännöllisesti ja kerätä positiivisuutta niin jaksaa tässä kolhossa maassa taapertaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi naama virneessä kierrellä kauppoja?
Miksi ei? Kyllä jokainen haluaa nähdä mieluummin hymyileviä naamoja kuin mutrusuita:)
Vierailija kirjoitti:
Johan sitä sais olla kestohymy naamalla, jos kaikille vastaantulijoille pitäisi hymyillä. Ja olisiko se sitten aitoakaan, jos ei oikeasti hymyilyttäisi?
Ei koko ajan tarvitse hymyillä, tietenkään, mutta aina kun vähänkin hymyilyttää, edes ihan vähän, hymyile:)
Vierailija kirjoitti:
No on se aika kummallista jos kaupassa hymyilee koko ajan itsekseen. Toki saat itse olla omituinen mutta älä vaadi sitä muilta.
:D On se kummallista, että ihminen hymyilee ilman syytä:D Miksi en hymyilisi?
Samaa olen ihmetellyt. Itse kun menen aina kauppaan naureskellen ja monesti sitten viimeistään maitohyllyllä päästelen sellaiset huutonaurut niille lehmien kuville, että heikompaa hirvittää. Nauran aina kassajonossakin ihan vedet silmissä kun siellä kaupassa käyminen nyt on vaan niin hervottoman hauskaa puuhaa. Ehkä se vesien silmiin tulo johtuu osittain siitä surusta mikä aiheutuu kun tietää, että kohta sieltä kaupasta ja muiden ihmisten keskuudesta pitää lähteä pois.
Oikeastihan ihmiset näyttävät vaan siltä miltä näyttävät. Jos jonkun perusilme on iloinen niin hieno homma, mutta monella se perusilme on sellainen, että näyttää yrmyltä. Olisi ihan typerää väännellä naamaansa vain sen takia, että mitä muut mahtaa ajatella. Ja kuka siinä kassalla jaksaa vääntää tekohymyä koko päivän ajan?
Terveisin Naispelko23
Ap, en pidä sinua hulluna koska hymyilet, mutta tuollainen ahdistuminen toisten ilmeistä sen sijaan kertoo jotakin... Jos kerran olet niin pirteä, onnellinen ja etuoikeutettu, niin miksi ihmeessä noin paljon ahdistaa. Eikö tuo vain kerro, että hymyilysisi ei ole aitoa, sillä jos olisi, niin hyväksyisit toiset ihmiset ilmeineen kaikkineen. Nyt hymysi takaa kyräilet ja arvostelet toisia ja heidän ulkonäköänsä.
No voi voi. Virnuile sinä vaikka kotonasi, jos muiden naamat ahdistavat.
Hymyttömyys ei ole negatiivisuutta eikä hymyilyn vastakohta.