Lue keskustelun säännöt.
olen köyhä ja vihaan joka hetkeä . tuntuu, että lastenkin lapsuus menee pilalle :(
03.12.2016 |
lapset eivät ikinä pääse reissuun, eivätkä voi harrastaa mitään. rahan puutteen lisäksi tähän vaikuttaa se, ettei mulla ole autoa. kortti on, mutta auton ylläpitäminen oli ihan liian kallista :(
olen eronnut ja sosku avustaa mm. vuokrassa, mutta silti tässä ei juhlita. kolme 5-9v poikaa joille pitää ostaa ihan kaikkea koko ajan ! ja itse saa laahustaa siinä 5v vanhassa talvitakissa itse saksittu tukka pystyssä ja silmät kipeinä vanhaksi menneestä ripsarista.. kuvitelkaa kaupassa, että teidän on valittava vessanpaperi tai meikkivoide!
mun kroppa on ihan paskana. notkoselkä ja eri pituiset jalat, joku kuntosali varmaan tekis hyvää mutta milläs maksat? multa puuttui useita hampaita ja loput on vinksallaan, kärsin niiden vuoksi kivuista korvissa ja hammaslääkärin asenne on että no voi voi" uudet rillit sentään sain sosku avustuksella, en tosin juuri niitä haluamani kun olivat liian kalliit mutta onpahan nyt jotkut....
vituttaa ja itkettää, tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi jä välillä mietin miks vitussa piti tehdä nuo lapset tänne kärsimään? :( poikien isästä ei ole apua, juoppo peliriippuvainen joka tajus toisen synnyttyä ettei hänestä ole "kotileikkiin" ja tuosta kolmannesta väittää ettei ole oma, vaikka siitä on mustaa valkoisella... joo ja mikään teinipariskunta ei tosiaan oltu, tavattiin kun olin 22 ja ex 26 ja siitä vuosi etenpäin olinkin raskaana!
mut exä sentään on käynyt töissä. nykyisin vissiin makaa sohvalla vetämässä kaljaa, mutta joskus kävi. mulle taas napsahti työkyvyttömyys-eläke kun olin just täyttänyt 21, moni ihmettelee miten sen oikein tein? no olemalla oma itseni, luulisin... mulla on siis lukihäiriö, laaja-alainen hahmottamiskyvyn häiriö ja aikusena todettu ahdh .
olisi ihanaa jos voisi lähteä poikien kanssa reissuun, vaikka New Yorkiin ! jos voisi käydä kampaajalla ja ostaa silmää räpäyttämällä uusia vaatteita... jos pääsi pois tästä kaksiosta, jonka seinän takana naapurin somalit (en ole rasisti mutta kuuluuko kulttuuriin okeasti olla noin kovaääninen?!) kailottaa aamusta iltaan, pyykkituvalta nyysitään pyykkejä ja hissin ovi on potkittu paskaksi.
Kommentit (407)
Olen sen verran kyynistynyt köyhien elämänkertoihin, etten enää suoralta kädeltä osaa ajatella, että voi kun on kova kohtalo ollut.
Olen tavannut elämäni aikana monia köyhäksi itseään laskevia. Ensinäkemältä tuleekin se fiilis, että ei ole vaan saanut reiluja kortteja elämältä. Mutta mitä enemmän elämästään kertoo, sitä enemmän alkaa tulla esiin niitä elämän risteyskohtia, jossa on tehty suoraan sanoen typeriä valintoja.
Lapsuusaikaa ei voi tietenkään valita, mutta itsekin kurjan lapsuuden kokeneena tiedän, ettei sitä lapsuuskorttia voi käyttää joka tilanteessa.
Loppuviimein jokainen vastaa itse elämästään. Sitä voi joko hamaan loppuun asti katkerana syytellä vanhempiaan ja lapsuuttaan kun aikuisenakin kaikki meni päin persettä, tai sitten katkaista välit niihin vanhempiin, kouluttautua rahkeidensa mukaan ja tehdä kaikkensa sen eteen että saa työpaikan.
Jos tässä yhdenkin keskustelijan haaveena on se 5000-6000€ kuukausipalkka, niin sitten vaan katsomaan, mistä ammateista tuollaisia saa ja miten niihin pääsee. Muista tosin, että verotus noissa myös on omaa luokkaa etkä todellakaan saa käteen noin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönsikö äitisi itsessäänkään virheitään? Mun ois helpompi olla jos äitini myöntäisi itsekin olevansa virheellinen ihminen, kuten minä, mutta ei. Hän on kuulemma minua parempi vieläkin. Että mä voisin tappaa sen idiootin.
Ei koskaan suoraan, eikä pyytänyt anteeksi. Harmitteli vain, kun minulla jäi opinnot TKK:lla kesken. Sitä hän tosin tolkutti, että köyhän pitää opiskella ja älysi sentään laittaa minut hyvään kouluun (SYK). Veljet ei olleet samalla tavalla lahjakkaita, kävivät amiksen mutta ovat pärjänneet elämässään paremmin.
Minäkin laskin joskus, että kuusi vuotta nuoruudesta meni masentuneena. Siihen ne opinnotkin tyssäsi, ja siihen, ettei uskaltanut lukea tentteihin kun pelkäsi ettei pääse läpi. Sellainen, joka on kotoa saanut paremmat eväät (sitä tukea ja kannustusta, terveen itseluottamuksen), ei pysty ymmärtämään miten vaikeaa voi aikuiselämä olla jatkuvan epäonnistumisen pelon varjossa. Nuorempana sitä pystyi kompensoimaan ylisuorittamisella, mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja silloin sitä vastaan suojautuu sillä, ettei edes yritä. Jotain terapiaahan tämä vaatisi, että näistä vammoista pääsisi yli. Masennuksen vuoksi olin kaksi vuotta terapiassa, mutta ei sekään auttanut.
Minä olen tietyllä tavalla joutunut tekemään surutyötä siitä, etten koskaan ollut äidilleni riittävän hyvä. Itkin ja surin ja lopulta pystyin antamaan anteeksi. Nyt hän on ollut kuollut jo pitkään enkä ole katkera tai vihainen. Mutta oman elämän alisuoriutuminen hävettää ja nolottaa, kun katsoo minkälaisiin asemiin ja tuloihin omat opiskelukaverit ovat nousseet. Jopa ne minua 20 vuotta nuoremmat, joiden kanssa opiskelin AMK:ssa, ovat päässeet hyvin mukaan työelämään ja etenemään siellä, jopa ne bimboimmat tapaukset. Minä valmistuin kurssini priimuksena enkä silti ole päässyt oman alan töihin. Enkä varmaan tule pääsemäänkään, koska ei ole sitä itseluottamusta ja kykyä ponnistella tavoitteellisesti. AMK:sta sentään valmistuin, koska siellä vaatimustaso oli niin naurettavan alhainen. Mutta se oli too little, too late.
Sun äiti sentään halusi sulle hyvän koulutuksen(?). Toki sekin voi olla oman kilven kiillotusta. Äitiäni varmaan ahdisti kun ei itse ollut pystynyt (vaikka opettajan lapsi on) korkeakoulutukseen, niin sitten ei se ollut mullekaan sellainen kannustettava asia. Pikemminkin äidin asenne oli sellainen, että koska hän ei itsekään ole saanut mitään helpolla niin kaikkea mun oloissa piti vaikeuttaa. Se kasvattaisi luontoa. Että "mene vaan sinne yliopistoon, mutta siellä pitää olla kyllä paljon parempi kuin sä olet", hehhehheee, mene nyt vaan ihmeessä. "Ja että oikeasti kuulut liukuhihnalle!!!! Minä tunnen sinut ja minä nän, että kuulut liukuhihnalle!!" Lapsihan uskoo pitkälti siihen, miten peili heijastaa. Vaikea siinä oli sitten uskoa, että tulisin pärjäämään, kun äiti uhkaili koko ajan miten minusta ei pidettäisi ja vaikka mitä.
Miks sä et nyt haistata paskoja sille äidilles ja hakeudu sille alalle mihin haluaisit? Paras kostohan se olisi todistaa että äiti oli väärässä, ja että susta on muuhunkin kuin liukuhihnalle. Katkaise välit äitiin kokonaan ja ala rakentaa itsetuntoa alusta asti harrastusten ja opintojen kautta. Luovu myös sellasesta vihaisesta ja muita halveksivasta asenteesta niin elämä helpottuu huomattavasti.
Mitä se paskanhaistatus auttaa, kun on jäänyt taitoja saamatta, joiden avulla eletään sitä 6000 kk tienaavan työelämää?
Ja nyt menee energiat eheytymiseen. Mutta taikokaa te vittu siitä yhtälöstä vaan se koulutus ja ura ja haukkukaa itseänne ellei se onnistu!!!
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
Kuten esimerkiksi kehittää tätä maata. Joku päivästä toiseen -duuni ei ole mitään kehittävää.
Ilmeisesti Kivikissaäiti on tullut ketjuun kertomaan omasta elämästään, mutta aloittaja on joku muu. Tämä kommenttini on siis aloittajalle eikä Kivikissaäidille.
Kuten tuolla aiemmin jo sainoitkin, New Yorkin matka oli vain yksi esimerkki. Niin olivat varmaan ripsiväri ja meikkivoidekin. Jos huolehtisin siitä, että sinulla on aina haluamasi ripsiväri ja meikkivoide, tilanteesi ei muuttuisi mitenkään. Jos maksaisin sinulle ja lapsillesi New Yorkin matkan, se lämmittäisi mieltäsi ehkä vuoden pari, jos sitäkään, mutta edelleen tilanteesi olisi sama kuin aina ennenkin. Kyse ei siis ole näistä yksittäisistä asioista vaan mahdollisuudestasi toteuttaa omia toiveitasi. Tai oikeammin siitä, että mahdollisuutesi toteuttaa omia toiveitasi ovat rajalliset. Niin on useimmilla meillä muillakin, mutta meillä on silti enemmän vaihtoehtoja toivoa erilaisia asioita kuin sinulla. Voimme olla toivomatta New Yorkin matkaa, koska meillä on realistinen mahdollisuus toivoa Tallinnan tai Ruotsin risteilyä tai kylpylälomaa kotimaassa. Voimme olla toivomatta New Yorkin matkaa, koska käytämme rahamme mieluummin vaikka lasten harrastuksiin. Toivomatta jättäminen on meillä valinta, jonka teemme itse, ja olemme ihan tyytyväisiä tekemäämme valintaan. Mitä vähemmän ihmisellä on mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä valintoja, sitä suuremman merkityksen monet asiat saavat. Erityisesti ne, jotka ovat kaukana ulottumattomissa.
Olen avustanut vähävaraisia sekä yksin että yhdessä muiden kanssa jo kymmenkunta vuotta. Näiden vuosien aikana olen huomannut, että jokin yksittäinen asia tuottaa eniten ja pidempiaikaista iloa niille, joilla on toivoa oman taloudellisen tilanteensa paranemisesta. Lahjoituksena saatu apu saa heidät ajattelemaan, että jonain päivänä saan tällaisen asian uudelleen ihan itsekin ilman tuntemattomien apua. Niille, joiden ahdinko on pysyvä, lahjoituksena saatu asia tuottaa vain hetkellisen ilon. He tietävät, että eivät tule koskaan saamaan sellaisia asioita, jos ei joku toinen heille niitä jälleen lahjoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
Riehuuko ne netissä siitä, kun kukaan ei ota kouluttamattomana vastuulliseen tehtävään, josta maksetaan yli keskitason?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen korkeastikoulutettu, samoin mieheni, yli keskituloisia, kaksi lasta, ja emme todellakaan voi lähteä perheenä New Yorkiin tuosta vain. Pitäisi säästää varmaan vuosi (ok, olemme molemmat olleet hoitovapaalla viime vuosina, mutta en usko että olemme koskaan tilanteessa jossa nykin matka olisi "tuosta vaan" juttu...nyt lähdemme säästöillä kanarialle joululomalla, perheenä emme ole matkustaneet kahteen vuoteen kuin mökille + 1 ruotsin risteily.
Mutta eikö tuo teillä ole valinta..? Siis varmaan teillä on jossain jokapäiväisissä valinnoissa, auto, asuinpaikka, asunto tms. vastaavaa luksusta, kuin sossutuellä elävälle matka Nykiin olisi. Varmaan lohduttaa silti joka päivä kiva asunto ja se, että pystyy tekemään mielekästä hyväpalkkaista työtä.
En mä tarvitse lohdutustakaan, olen täysin tyytyväinen elämääni. Pointtini oli vain, että hyvin harvat voivat lähteä tuosta vain 2-3 lapsen kanssan nykkiin. Mutta nythän ap on tarkentanut, että ei tarkoittanut mitään luksusmatkoja, joten viestini oli turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
Kuten esimerkiksi kehittää tätä maata. Joku päivästä toiseen -duuni ei ole mitään kehittävää.
Tai kehittää jotain alaa. Mitä hyötyä on mennä vain tekemään jokin sama duuni päivästä toiseen, joka ei paranna kenenkään asemaa tai etuja millään lailla? Tai edistä ihmisten hyvää oloa? Mitä järkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
Riehuuko ne netissä siitä, kun kukaan ei ota kouluttamattomana vastuulliseen tehtävään, josta maksetaan yli keskitason?
Mitä sillä on väliä riehuuko ne? Jos olisin siellä, en riehuisi täällä, tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli varmaan kaikki eväät syrjäytyä, olen mt-ongelmaisen äidin ainoa lapsi ( äiti sairaseläkkeellä siitä lähtien kun oli 10v), erosit ollessani 6v ja isä teki itsarin kun olin 8v. Kummaltakaan puolelta sukua kukaan ei ole käynyt kouluja. Kotona kerrottiin että ei susta mitään tule, mitkään harrastukset ei kuulemma ollut "sunlaisille". Paremmin menestyvistä puhuttiin pahaa, en olisi saanut kyläillä näissä perheissä. Koskaan lukioaikana ei kysytty miten menee...
Lukion jälkeen lähdin au pairiksi Jenkkeihin, siellä perheen lakimies vanhemmat kehuivat minua fiksuksi, sanoivat kaikkien ovien olevan auki ( varmasti sitä jenkkien small talkkia mutta mut se pelasti). Palasin suomeen ja pyristelin irti kodin vaikutuksesta, vaikeaa se oli koska oli pakko käydä joka viikonloppu auttamassa. Tulin raskaaksi satunnaisesta suhteesta, tein abortin, Opiskelin, etsin töitä ja kumppania. Vasta yli 30 vuotiaana olin tilanteessa että pystyin tekemään lapset vakaaseen suhteeseen, takana koulutusta ja työkokemusta ja sen verran säästöjän että olisin pärjännyt ilman miestäkin hetken.
Tuosta on syrjäytymisuhan alla olevien nuorten kohdalla puhuttu paljon - että ei tarvita välttämättä kuin se yksi aikuinen, joka uskoo siihen nuoreen, niin se nuori pääsee elämässään eteenpäin. Sinä olit onnekas, kun sait tuolta aupair-reissulta sitä tukea ja pystyit siltä pohjalta pääsemään irti siitä näköalattomuudesta, joka kotona ja suvussa vallitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.
Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.
Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.
No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.
Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.
En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?
On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.
Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.
Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.
Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.
Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.
Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!
Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.
En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.
Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.
Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.
Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.
Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!
Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.
Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂
Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.
Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.
Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.
Ne ihmiset, jotka ovat niissä 6000 euron työpaikoissa, ovat ottaneet vastuun omasta elämästään ja tehneet aivan valtavasti töitä päästäkseen sinne (tai ehkä kuuluneet hyvävelikerhoon). Sinä tuhlaat elämäsi maristen etkä tee asioiden eteen mitään. Kuulostat kammottavalta työkaverilta kenelle tahansa. Tuollaisella luonteella kannattaisi olla kiitollinen niistä 2000 euron töistä, sillä niihinkin olisi jonossa tulijoita, jotka tekevät työnsä hyvin ja tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa. Pystytkö sinä kumpaankaan?
Ei minun tarvitse sitä heille kertoa, mitä minä ajattelen. Työn voi tehdä silti hyvin, vaikka kokisikin itsestä olevan johonkin ihan muuhun. Siinä missä ne mainitsemasi 6000 eläjät ovat voineet käyttää sen työn koulutukseen minä olen joutunut käyttämään ponnistellakseni pois sosiaalisista fobioista yms. Minusta se on väärin.
Kuvitteletko, ettei niillä 6000 e tienaavilla ole taustallaan vaikeita kokemuksia, fobioita jne? Ei se palkkataso kuule kaikesta kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös ollut koko ikäni vähävarainen, mutta onneksi olen myös pihi. Mulle kelpaa hyvin vanhat vaatteet, lapsille pyrin ostamaan kouluun siistimpiä ja parempia vaatteita ja kenkiä. Kukaan meidän perheessä ei harrasta mitään maksullista, touhutaan toki kaikkea muuta yhdessä. Koen elämäni onnelliseksi vaikka en ole koskaan käynyt ulkomailla enkä muutenkaan tehnyt mitään ns hienoa. Ollaan terveitä, on työtä ja sen verran rahaa että pärjätään eikä hukuta velkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen korkeastikoulutettu, samoin mieheni, yli keskituloisia, kaksi lasta, ja emme todellakaan voi lähteä perheenä New Yorkiin tuosta vain. Pitäisi säästää varmaan vuosi (ok, olemme molemmat olleet hoitovapaalla viime vuosina, mutta en usko että olemme koskaan tilanteessa jossa nykin matka olisi "tuosta vaan" juttu...nyt lähdemme säästöillä kanarialle joululomalla, perheenä emme ole matkustaneet kahteen vuoteen kuin mökille + 1 ruotsin risteily.
Mutta eikö tuo teillä ole valinta..? Siis varmaan teillä on jossain jokapäiväisissä valinnoissa, auto, asuinpaikka, asunto tms. vastaavaa luksusta, kuin sossutuellä elävälle matka Nykiin olisi. Varmaan lohduttaa silti joka päivä kiva asunto ja se, että pystyy tekemään mielekästä hyväpalkkaista työtä.
En mä tarvitse lohdutustakaan, olen täysin tyytyväinen elämääni. Pointtini oli vain, että hyvin harvat voivat lähteä tuosta vain 2-3 lapsen kanssan nykkiin. Mutta nythän ap on tarkentanut, että ei tarkoittanut mitään luksusmatkoja, joten viestini oli turha.
Ei tuo ollut lohdutusta, vaan että katso omaa elämääsi hänen silmin. Ja katso sitten hänen elämäänsä. Oletteko muka jotenkin tasoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
No mutta eikös sun kannata sit vaan myöntää että sulla ei oo sitä henkistä kapasiteettia kun kerta olet monta kertaa kertonut miksi et voi työllistyä mihinkään muuhun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.
Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.
Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.
No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.
Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.
En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?
On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.
Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.
Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.
Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.
Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.
Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!
Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.
En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.
Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.
Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.
Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.
Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!
Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.
Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂
Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.
Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.
Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.
Ne ihmiset, jotka ovat niissä 6000 euron työpaikoissa, ovat ottaneet vastuun omasta elämästään ja tehneet aivan valtavasti töitä päästäkseen sinne (tai ehkä kuuluneet hyvävelikerhoon). Sinä tuhlaat elämäsi maristen etkä tee asioiden eteen mitään. Kuulostat kammottavalta työkaverilta kenelle tahansa. Tuollaisella luonteella kannattaisi olla kiitollinen niistä 2000 euron töistä, sillä niihinkin olisi jonossa tulijoita, jotka tekevät työnsä hyvin ja tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa. Pystytkö sinä kumpaankaan?
Ei minun tarvitse sitä heille kertoa, mitä minä ajattelen. Työn voi tehdä silti hyvin, vaikka kokisikin itsestä olevan johonkin ihan muuhun. Siinä missä ne mainitsemasi 6000 eläjät ovat voineet käyttää sen työn koulutukseen minä olen joutunut käyttämään ponnistellakseni pois sosiaalisista fobioista yms. Minusta se on väärin.
Kuvitteletko, ettei niillä 6000 e tienaavilla ole taustallaan vaikeita kokemuksia, fobioita jne? Ei se palkkataso kuule kaikesta kerro.
No ei ole, koska sellaisella fobialla, että alkaa vaikka itkeä pääsykoissa/työhaastattelussa/opintoihin liittyvässä ryhmätössä tms. ei olla 6000 euron töissä. Ja tuo oli vain esimerkki, hankaluuksia voi olla muunlaisiakin, joilla ei niihin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
No mutta eikös sun kannata sit vaan myöntää että sulla ei oo sitä henkistä kapasiteettia kun kerta olet monta kertaa kertonut miksi et voi työllistyä mihinkään muuhun?
Tavallaan, mutta tiedän äitini tuhonneen sen ja se katkeroittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
No mutta eikös sun kannata sit vaan myöntää että sulla ei oo sitä henkistä kapasiteettia kun kerta olet monta kertaa kertonut miksi et voi työllistyä mihinkään muuhun?
Tavallaan, mutta tiedän äitini tuhonneen sen ja se katkeroittaa.
Ja nyt sä annat sen oman katkeruutes tuhota koko sun elämän?
Mukavaa jos poikasi tietävät tilanteesi, ja tulevat jokupäivä lukemaan tuon ja tunnistavat heti että sinä kirjoitit sen...
Tai siis pidän äitiäni sen tuhoajana ja ärsyttää kun osa työkavereista on ihan pyrkinyt alalle, että siinäpä sopiva homma! Millä oikeudella se ei ollut mulle sallittua ja mahdollista jollekin toiselle alalle? Olisi edes reilua, jos työura ois karahtanut kiville siksi, ettei itse enää tiedä, miten edetä, mutta mä tietäisin tavallaan mitä se vaatisi, mutta en uskalla ja pysty. Ja siis ei ole uskalluksen puutetta, vaan että oikeasti ei hallitse hermojaan, kun on niin paljon haukuttu jne.
No jos et ole valmis yrittämään tai tiedät, ettei sinusta olisi käytännön työhön, lienee parasta tyytyä siihen, mitä on ja rakentaa elämänsä hyväksi niissä puitteissa, joissa pystyy? Sehän ei vaadi lääkärinkoulutusta eikä kuuden tonnin kuukausipalkkaa. Vain sinä itse voit vaikuttaa omaan elämääsi, miksi olet oman onnesi este roikkumalla mennessä ja halveksimalla sitä, mihin rahkeesi riittävät sen sijaan, että keskittyisit hyviin asioihin?