Lue keskustelun säännöt.
olen köyhä ja vihaan joka hetkeä . tuntuu, että lastenkin lapsuus menee pilalle :(
03.12.2016 |
lapset eivät ikinä pääse reissuun, eivätkä voi harrastaa mitään. rahan puutteen lisäksi tähän vaikuttaa se, ettei mulla ole autoa. kortti on, mutta auton ylläpitäminen oli ihan liian kallista :(
olen eronnut ja sosku avustaa mm. vuokrassa, mutta silti tässä ei juhlita. kolme 5-9v poikaa joille pitää ostaa ihan kaikkea koko ajan ! ja itse saa laahustaa siinä 5v vanhassa talvitakissa itse saksittu tukka pystyssä ja silmät kipeinä vanhaksi menneestä ripsarista.. kuvitelkaa kaupassa, että teidän on valittava vessanpaperi tai meikkivoide!
mun kroppa on ihan paskana. notkoselkä ja eri pituiset jalat, joku kuntosali varmaan tekis hyvää mutta milläs maksat? multa puuttui useita hampaita ja loput on vinksallaan, kärsin niiden vuoksi kivuista korvissa ja hammaslääkärin asenne on että no voi voi" uudet rillit sentään sain sosku avustuksella, en tosin juuri niitä haluamani kun olivat liian kalliit mutta onpahan nyt jotkut....
vituttaa ja itkettää, tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi jä välillä mietin miks vitussa piti tehdä nuo lapset tänne kärsimään? :( poikien isästä ei ole apua, juoppo peliriippuvainen joka tajus toisen synnyttyä ettei hänestä ole "kotileikkiin" ja tuosta kolmannesta väittää ettei ole oma, vaikka siitä on mustaa valkoisella... joo ja mikään teinipariskunta ei tosiaan oltu, tavattiin kun olin 22 ja ex 26 ja siitä vuosi etenpäin olinkin raskaana!
mut exä sentään on käynyt töissä. nykyisin vissiin makaa sohvalla vetämässä kaljaa, mutta joskus kävi. mulle taas napsahti työkyvyttömyys-eläke kun olin just täyttänyt 21, moni ihmettelee miten sen oikein tein? no olemalla oma itseni, luulisin... mulla on siis lukihäiriö, laaja-alainen hahmottamiskyvyn häiriö ja aikusena todettu ahdh .
olisi ihanaa jos voisi lähteä poikien kanssa reissuun, vaikka New Yorkiin ! jos voisi käydä kampaajalla ja ostaa silmää räpäyttämällä uusia vaatteita... jos pääsi pois tästä kaksiosta, jonka seinän takana naapurin somalit (en ole rasisti mutta kuuluuko kulttuuriin okeasti olla noin kovaääninen?!) kailottaa aamusta iltaan, pyykkituvalta nyysitään pyykkejä ja hissin ovi on potkittu paskaksi.
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
No mutta eikös sun kannata sit vaan myöntää että sulla ei oo sitä henkistä kapasiteettia kun kerta olet monta kertaa kertonut miksi et voi työllistyä mihinkään muuhun?
Tavallaan, mutta tiedän äitini tuhonneen sen ja se katkeroittaa.
Ja nyt sä annat sen oman katkeruutes tuhota koko sun elämän?
Ai olemalla siellä paskaduunissa, vai? Mitäs muuta mä voisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.
Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.
Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.
No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.
Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.
En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?
On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.
Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.
Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.
Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.
Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.
Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!
Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.
En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.
Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.
Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.
Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.
Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!
Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.
Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂
Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.
Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.
Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.
Ne ihmiset, jotka ovat niissä 6000 euron työpaikoissa, ovat ottaneet vastuun omasta elämästään ja tehneet aivan valtavasti töitä päästäkseen sinne (tai ehkä kuuluneet hyvävelikerhoon). Sinä tuhlaat elämäsi maristen etkä tee asioiden eteen mitään. Kuulostat kammottavalta työkaverilta kenelle tahansa. Tuollaisella luonteella kannattaisi olla kiitollinen niistä 2000 euron töistä, sillä niihinkin olisi jonossa tulijoita, jotka tekevät työnsä hyvin ja tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa. Pystytkö sinä kumpaankaan?
Ei minun tarvitse sitä heille kertoa, mitä minä ajattelen. Työn voi tehdä silti hyvin, vaikka kokisikin itsestä olevan johonkin ihan muuhun. Siinä missä ne mainitsemasi 6000 eläjät ovat voineet käyttää sen työn koulutukseen minä olen joutunut käyttämään ponnistellakseni pois sosiaalisista fobioista yms. Minusta se on väärin.
Kuvitteletko, ettei niillä 6000 e tienaavilla ole taustallaan vaikeita kokemuksia, fobioita jne? Ei se palkkataso kuule kaikesta kerro.
No ei ole, koska sellaisella fobialla, että alkaa vaikka itkeä pääsykoissa/työhaastattelussa/opintoihin liittyvässä ryhmätössä tms. ei olla 6000 euron töissä. Ja tuo oli vain esimerkki, hankaluuksia voi olla muunlaisiakin, joilla ei niihin mennä.
Mitäs jos unohtaisit tuon pakkomielteen 6000 € palkasta, sillä se ei ole realistista oli lähtökohdat mitkä tahansa. Jospa sen sijaan miettisit ammatteja joissa ei sosiaalisia kontakteja erityisemmin tarvita. Ja harjoita noita sosiaalisi taitojasi, miten ihmisille puhutaan, miten toisia kohdellaan jne. Ainakin näiden tekstiesi perusteella sosiaaliset taitosi ovat aivan olemattomat.
Ikävää että koet elämän niin negatiivisesti. Täytyy sanoa että myös asenne ratkaisee paljon, miten asioihin suhtautuu. Liika negatiivisuus vaan kuluttaa ja kuitenkin niillä mennään miten asiat nyt ovat. Kuitenkin uskon että jokaisella on asiaoita, joista voi olla kiitollinen ja ammentaa voimia vaikeiden elämän vaiheiden keskellä.
Olen itse kanssa todella pienissä rahoissa tällä hetkellä, eikä oikein mikään asia tahdo mennä hyvin juuri nyt. Mutta olen päättänyt olla valittamatta sillä aidosti huonomminkin voisi olla. Ja sitä paitsi negatiivisuus yleensä vain lisää negatiivisuutta, joka ei ainakaan auta yhtään mitään ja vie vain voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
No mutta eikös sun kannata sit vaan myöntää että sulla ei oo sitä henkistä kapasiteettia kun kerta olet monta kertaa kertonut miksi et voi työllistyä mihinkään muuhun?
Tavallaan, mutta tiedän äitini tuhonneen sen ja se katkeroittaa.
Ja nyt sä annat sen oman katkeruutes tuhota koko sun elämän?
Ai olemalla siellä paskaduunissa, vai? Mitäs muuta mä voisin?
Ei, vaan pyrkimällä löytämään elämästä ne positiiviset asiat ja tekemään niitä asioita jotka tekevät itsestä onnellisen. Jos tällä hetkellä joudut tekemään paskaduunia niin sitten teet, voit samalla yrittää päästä fobioistadi eroon ja miettiä mihin suuntaan. Lähdet elämääsi viemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun äiti sentään halusi sulle hyvän koulutuksen(?). Toki sekin voi olla oman kilven kiillotusta. Äitiäni varmaan ahdisti kun ei itse ollut pystynyt (vaikka opettajan lapsi on) korkeakoulutukseen, niin sitten ei se ollut mullekaan sellainen kannustettava asia. Pikemminkin äidin asenne oli sellainen, että koska hän ei itsekään ole saanut mitään helpolla niin kaikkea mun oloissa piti vaikeuttaa. Se kasvattaisi luontoa. Että "mene vaan sinne yliopistoon, mutta siellä pitää olla kyllä paljon parempi kuin sä olet", hehhehheee, mene nyt vaan ihmeessä. "Ja että oikeasti kuulut liukuhihnalle!!!! Minä tunnen sinut ja minä nän, että kuulut liukuhihnalle!!" Lapsihan uskoo pitkälti siihen, miten peili heijastaa. Vaikea siinä oli sitten uskoa, että tulisin pärjäämään, kun äiti uhkaili koko ajan miten minusta ei pidettäisi ja vaikka mitä.
Mun äiti uskoi siihen koulutuksen voimaan ja arvosti koulutusta. Hän oli itse käynyt ensin jonkun emäntäkoulun ja rahoittanut myöhemmät opiskelunsa piikomalla paremmissa perheissä. Kai hänelle sieltä oli tarttunut se arvostus koulutusta ja sivistystä kohtaan. Hänellä oli siis ymmärrys, että köyhyydestä voi päästä pois koulutuksen avulla, mutta ei sitten kykyä tarjota sitä henkistä tukea ja kannustusta. Ikinä en hyvästä koulutyöstä saanut kehuja, äiti kiinnitti huomiota vain siihen yhteen aineeseen, mistä oli vähän huonommat numerot. (Ja siitäkin sain lukion päättötodistukseen armoysin.) Mutta ei minua toisaalta lytättykään, se oli vain sellaista hyväksynnän ja kelpaamisen puutetta, mikä kyllä tuntui silloin nuorena todella pahalta. Kun tulee toiveikkaana kevätjuhlista kotiin hienon todistuksen ja stipendin kanssa (ja ne stipendit oli SYKissä vaikea saada!), että nyt äiti kerrankin on tyytyväinen - ja sitten ei äidiltä tule mitään kommenttia. Ja myöhemmin tulee veli kotiin ja alkaa kauhea hehkutus kun veli on saanut enkusta seiskan! Tiedän että monet ovat kokeneet kotona paljon pahempaa, mutta ehkä olen heikkoa tekoa kun tuollaiset väheksymiset ovat jättäneet ikuiset arvet. Enkä ole päässyt yli siitä, etten pysty enkä kelpaa. En ole osannut myydä osaamistani työmarkkinoilla, kun takaraivossa kalvaa se, että CV on jo peruuttamattomasti pilalla ja kuka minut nyt huolisi. En vain ole löytänyt keinoja miten päästä eteenpäin, tai sisältäni sellaista voimaa ja sinnikkyyttä, jolla nämä päänsisäiset ongelmat selätettäisiin.
Ei, kyllä mä ymmärrän sua hyvin. Siis esteitä tielläsi, ja kun miettii, millaista elämä olisi, jos olisi tavallaan saanut itse päättää lapsena, miten minut kasvatetaan... Mutta kun piti uskoa sitä ihmistä, joka sanoi, että hän on oikeassa, etten mä voi millään tietää, koska mulla ei ole elämänkokemusta. Aha, eli pitää olla tuhonnut rakkaus ja lämpö peroonastaan (=elämänkokemus), että on sitten kokemusta pilata lapsensa. Oukkei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
No mutta eikös sun kannata sit vaan myöntää että sulla ei oo sitä henkistä kapasiteettia kun kerta olet monta kertaa kertonut miksi et voi työllistyä mihinkään muuhun?
Tavallaan, mutta tiedän äitini tuhonneen sen ja se katkeroittaa.
Ja nyt sä annat sen oman katkeruutes tuhota koko sun elämän?
Ai olemalla siellä paskaduunissa, vai? Mitäs muuta mä voisin?
Ei, vaan pyrkimällä löytämään elämästä ne positiiviset asiat ja tekemään niitä asioita jotka tekevät itsestä onnellisen. Jos tällä hetkellä joudut tekemään paskaduunia niin sitten teet, voit samalla yrittää päästä fobioistadi eroon ja miettiä mihin suuntaan. Lähdet elämääsi viemään.
Mitkä positiiviset asiat? Ne ei ole edes minun käsissäni, jos esim. seksi ois sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten lapsuus ei mene pilalle siitä, ettei jatkuvasti ostella kaikkea tai ei pääse New Yorkiin. Se menee pilalle, jos äiti on koko ajan negatiivinen ja katkera. Heitä pois se pilaantunut ripsiväri ja halaa lapsiasi.
Tuollainen tekopirteä sydämestä lähtemätön halailu ei lämmitä ketään.
Niin.
Tämä jonkun suht tavallisen väsyneen ihmisen haave New Yorkin matkasta jaksaakseen arkeaa taisi just olla se tärkein pointti tässä, eiks niin.
Että vittuun kaikki sellaset haaveilut, haaveilu on rikkaita ja kuninkaallisia varten. Sen sijaan kiristetään lisää kaikesta niin loppuu köyhiltä joutavat haaveilut ja nöyryytetään lisää haastatteluilla tyyliin minnes menet ilmaiseksi töihin-
Meidän nykyhallituksen lanseeraama asenneilmasto on saavuttanut aika hyvän maaperän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.
Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.
Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.
No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.
Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.
En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?
On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.
Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.
Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.
Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.
Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.
Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!
Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.
En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.
Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.
Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.
Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.
Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!
Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.
Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂
Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.
Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.
Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.
Ne ihmiset, jotka ovat niissä 6000 euron työpaikoissa, ovat ottaneet vastuun omasta elämästään ja tehneet aivan valtavasti töitä päästäkseen sinne (tai ehkä kuuluneet hyvävelikerhoon). Sinä tuhlaat elämäsi maristen etkä tee asioiden eteen mitään. Kuulostat kammottavalta työkaverilta kenelle tahansa. Tuollaisella luonteella kannattaisi olla kiitollinen niistä 2000 euron töistä, sillä niihinkin olisi jonossa tulijoita, jotka tekevät työnsä hyvin ja tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa. Pystytkö sinä kumpaankaan?
Ei minun tarvitse sitä heille kertoa, mitä minä ajattelen. Työn voi tehdä silti hyvin, vaikka kokisikin itsestä olevan johonkin ihan muuhun. Siinä missä ne mainitsemasi 6000 eläjät ovat voineet käyttää sen työn koulutukseen minä olen joutunut käyttämään ponnistellakseni pois sosiaalisista fobioista yms. Minusta se on väärin.
Kuvitteletko, ettei niillä 6000 e tienaavilla ole taustallaan vaikeita kokemuksia, fobioita jne? Ei se palkkataso kuule kaikesta kerro.
No ei ole, koska sellaisella fobialla, että alkaa vaikka itkeä pääsykoissa/työhaastattelussa/opintoihin liittyvässä ryhmätössä tms. ei olla 6000 euron töissä. Ja tuo oli vain esimerkki, hankaluuksia voi olla muunlaisiakin, joilla ei niihin mennä.
Mitäs jos unohtaisit tuon pakkomielteen 6000 € palkasta, sillä se ei ole realistista oli lähtökohdat mitkä tahansa. Jospa sen sijaan miettisit ammatteja joissa ei sosiaalisia kontakteja erityisemmin tarvita. Ja harjoita noita sosiaalisi taitojasi, miten ihmisille puhutaan, miten toisia kohdellaan jne. Ainakin näiden tekstiesi perusteella sosiaaliset taitosi ovat aivan olemattomat.
Ei mun kannata vaihtaa yhdestä paskasta työstä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
No mutta eikös sun kannata sit vaan myöntää että sulla ei oo sitä henkistä kapasiteettia kun kerta olet monta kertaa kertonut miksi et voi työllistyä mihinkään muuhun?
Tavallaan, mutta tiedän äitini tuhonneen sen ja se katkeroittaa.
Ja nyt sä annat sen oman katkeruutes tuhota koko sun elämän?
Ai olemalla siellä paskaduunissa, vai? Mitäs muuta mä voisin?
Ei, vaan pyrkimällä löytämään elämästä ne positiiviset asiat ja tekemään niitä asioita jotka tekevät itsestä onnellisen. Jos tällä hetkellä joudut tekemään paskaduunia niin sitten teet, voit samalla yrittää päästä fobioistadi eroon ja miettiä mihin suuntaan. Lähdet elämääsi viemään.
Mitkä positiiviset asiat? Ne ei ole edes minun käsissäni, jos esim. seksi ois sellainen.
Harrastukset, ystävät, parisuhde, mikä nyt sulla onkin sellanen iloa tuottava asia elämässä. Koita vaikka vapaaehtoistyötä, pääset tekemään hyvää toisille joka parantaa omaa mielialaa samalla. Sekä lisää itseluottamusta ja sosiaalisia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.
Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.
Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.
No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.
Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.
En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?
On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.
Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.
Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.
Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.
Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.
Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!
Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.
En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.
Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.
Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.
Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.
Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!
Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.
Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂
Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.
Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.
Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.
Ne ihmiset, jotka ovat niissä 6000 euron työpaikoissa, ovat ottaneet vastuun omasta elämästään ja tehneet aivan valtavasti töitä päästäkseen sinne (tai ehkä kuuluneet hyvävelikerhoon). Sinä tuhlaat elämäsi maristen etkä tee asioiden eteen mitään. Kuulostat kammottavalta työkaverilta kenelle tahansa. Tuollaisella luonteella kannattaisi olla kiitollinen niistä 2000 euron töistä, sillä niihinkin olisi jonossa tulijoita, jotka tekevät työnsä hyvin ja tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa. Pystytkö sinä kumpaankaan?
Ei minun tarvitse sitä heille kertoa, mitä minä ajattelen. Työn voi tehdä silti hyvin, vaikka kokisikin itsestä olevan johonkin ihan muuhun. Siinä missä ne mainitsemasi 6000 eläjät ovat voineet käyttää sen työn koulutukseen minä olen joutunut käyttämään ponnistellakseni pois sosiaalisista fobioista yms. Minusta se on väärin.
Kuvitteletko, ettei niillä 6000 e tienaavilla ole taustallaan vaikeita kokemuksia, fobioita jne? Ei se palkkataso kuule kaikesta kerro.
No ei ole, koska sellaisella fobialla, että alkaa vaikka itkeä pääsykoissa/työhaastattelussa/opintoihin liittyvässä ryhmätössä tms. ei olla 6000 euron töissä. Ja tuo oli vain esimerkki, hankaluuksia voi olla muunlaisiakin, joilla ei niihin mennä.
Mitäs jos unohtaisit tuon pakkomielteen 6000 € palkasta, sillä se ei ole realistista oli lähtökohdat mitkä tahansa. Jospa sen sijaan miettisit ammatteja joissa ei sosiaalisia kontakteja erityisemmin tarvita. Ja harjoita noita sosiaalisi taitojasi, miten ihmisille puhutaan, miten toisia kohdellaan jne. Ainakin näiden tekstiesi perusteella sosiaaliset taitosi ovat aivan olemattomat.
Ei mun kannata vaihtaa yhdestä paskasta työstä toiseen.
Tekeekö sun mielestä kaikki alle 6000 € tienaavat paskaa työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai siis pidän äitiäni sen tuhoajana ja ärsyttää kun osa työkavereista on ihan pyrkinyt alalle, että siinäpä sopiva homma! Millä oikeudella se ei ollut mulle sallittua ja mahdollista jollekin toiselle alalle? Olisi edes reilua, jos työura ois karahtanut kiville siksi, ettei itse enää tiedä, miten edetä, mutta mä tietäisin tavallaan mitä se vaatisi, mutta en uskalla ja pysty. Ja siis ei ole uskalluksen puutetta, vaan että oikeasti ei hallitse hermojaan, kun on niin paljon haukuttu jne.
Suoraan sanoen, kun luen juttujasi niin provotutka piipittää ja kovaa.
Sanot äitiäsi narsistiksi, mutta samaan hengenvetoon halvennat esim. työkavereitasi ja muita suorittavan työn tekijöitä, että he ovat alempaa tasoa kuin sinä. Kai tiesit, että narsisti pitää itseään muita parempana ja jos ei saavuta sitä "ansaitsemaansa" tasoa, niin syy on yleensä hänen mielestään jonkun muun.
Ja ei se iso palkka ole synonyymi hyvälle työlle. Meillä vain omaan työhön ei voi pahemmin vaikuttaa ja se vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, on varmaan vaikeeta tolla asenteella. Mikään ei ole omissa käsissä. Pelkkää paska duunii tarjolla, sellasii joista saa alle 6000e palkkaa kk.. Omassa suhtaumisessa ei mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai antakaa pikemminkin muiden pitää teitä ei-minään, kun se ei onnistu!!!! Vain vajukit hyväksyy jonkun varastohomman. Se on idiooteille. Ne, joilla on henkistä kapasitettia tekee jotain järkevää.
No mutta eikös sun kannata sit vaan myöntää että sulla ei oo sitä henkistä kapasiteettia kun kerta olet monta kertaa kertonut miksi et voi työllistyä mihinkään muuhun?
Tavallaan, mutta tiedän äitini tuhonneen sen ja se katkeroittaa.
Ja nyt sä annat sen oman katkeruutes tuhota koko sun elämän?
Ai olemalla siellä paskaduunissa, vai? Mitäs muuta mä voisin?
Ei, vaan pyrkimällä löytämään elämästä ne positiiviset asiat ja tekemään niitä asioita jotka tekevät itsestä onnellisen. Jos tällä hetkellä joudut tekemään paskaduunia niin sitten teet, voit samalla yrittää päästä fobioistadi eroon ja miettiä mihin suuntaan. Lähdet elämääsi viemään.
Mitkä positiiviset asiat? Ne ei ole edes minun käsissäni, jos esim. seksi ois sellainen.
Harrastukset, ystävät, parisuhde, mikä nyt sulla onkin sellanen iloa tuottava asia elämässä. Koita vaikka vapaaehtoistyötä, pääset tekemään hyvää toisille joka parantaa omaa mielialaa samalla. Sekä lisää itseluottamusta ja sosiaalisia taitoja.
No harrastukset ei ole minusta mitään muuta kuin velvollisuuksia. Parisuhde on taas sellainen asia, että jos toinen loukkaa minua, niin tulipa taas paljon iloa siitäkin. Ja ystävät taas sais mun kanssa kestää aika paljon, taidan säästää heidät siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis pidän äitiäni sen tuhoajana ja ärsyttää kun osa työkavereista on ihan pyrkinyt alalle, että siinäpä sopiva homma! Millä oikeudella se ei ollut mulle sallittua ja mahdollista jollekin toiselle alalle? Olisi edes reilua, jos työura ois karahtanut kiville siksi, ettei itse enää tiedä, miten edetä, mutta mä tietäisin tavallaan mitä se vaatisi, mutta en uskalla ja pysty. Ja siis ei ole uskalluksen puutetta, vaan että oikeasti ei hallitse hermojaan, kun on niin paljon haukuttu jne.
Suoraan sanoen, kun luen juttujasi niin provotutka piipittää ja kovaa.
Sanot äitiäsi narsistiksi, mutta samaan hengenvetoon halvennat esim. työkavereitasi ja muita suorittavan työn tekijöitä, että he ovat alempaa tasoa kuin sinä. Kai tiesit, että narsisti pitää itseään muita parempana ja jos ei saavuta sitä "ansaitsemaansa" tasoa, niin syy on yleensä hänen mielestään jonkun muun.
Sama kiinnitti huomion. Selvästi narsistinen ihminen syyttää äitiään narsistiksi joka on pilannut hänen elämänsä. Pata kattilaa soimaa, tai ei ole omena kauas puusta pudonnut....
Ap älä vihaa itseäsi köyhyyden takia. Tärkeintä lapsille on vanhempien läsnäolo ja rakkaus.
Istun juuri kalliissa kahvilassa ihan jäätävän lapsiperheen vieressä. Heillä on vara tehdä kaikenlaista, mutta kun kuulen miten isä puhuu 2-6 vuotiaille lapsilleen, se on niin surullista. Lapset ovat surullisen ja hämmentyneen oloisia. Isä vois ottaa hiekan perseestään ja muistaa, että tässä on meneillä hänen lastensa lapsuus, mutta ei taida kuulua tapoihin.
Oikeasti. Älä keskity liikaa rahaan. Mikään raha ei korvaa sydäntä, ja lapsesi kiittävät sua aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.
Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.
Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.
No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.
Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.
En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?
On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.
Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.
Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.
Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.
Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.
Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!
Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.
En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.
Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.
Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.
Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.
Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!
Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.
Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂
Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.
Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.
Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.
Ne ihmiset, jotka ovat niissä 6000 euron työpaikoissa, ovat ottaneet vastuun omasta elämästään ja tehneet aivan valtavasti töitä päästäkseen sinne (tai ehkä kuuluneet hyvävelikerhoon). Sinä tuhlaat elämäsi maristen etkä tee asioiden eteen mitään. Kuulostat kammottavalta työkaverilta kenelle tahansa. Tuollaisella luonteella kannattaisi olla kiitollinen niistä 2000 euron töistä, sillä niihinkin olisi jonossa tulijoita, jotka tekevät työnsä hyvin ja tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa. Pystytkö sinä kumpaankaan?
Ei minun tarvitse sitä heille kertoa, mitä minä ajattelen. Työn voi tehdä silti hyvin, vaikka kokisikin itsestä olevan johonkin ihan muuhun. Siinä missä ne mainitsemasi 6000 eläjät ovat voineet käyttää sen työn koulutukseen minä olen joutunut käyttämään ponnistellakseni pois sosiaalisista fobioista yms. Minusta se on väärin.
Kuvitteletko, ettei niillä 6000 e tienaavilla ole taustallaan vaikeita kokemuksia, fobioita jne? Ei se palkkataso kuule kaikesta kerro.
No ei ole, koska sellaisella fobialla, että alkaa vaikka itkeä pääsykoissa/työhaastattelussa/opintoihin liittyvässä ryhmätössä tms. ei olla 6000 euron töissä. Ja tuo oli vain esimerkki, hankaluuksia voi olla muunlaisiakin, joilla ei niihin mennä.
Mitäs jos unohtaisit tuon pakkomielteen 6000 € palkasta, sillä se ei ole realistista oli lähtökohdat mitkä tahansa. Jospa sen sijaan miettisit ammatteja joissa ei sosiaalisia kontakteja erityisemmin tarvita. Ja harjoita noita sosiaalisi taitojasi, miten ihmisille puhutaan, miten toisia kohdellaan jne. Ainakin näiden tekstiesi perusteella sosiaaliset taitosi ovat aivan olemattomat.
Ei mun kannata vaihtaa yhdestä paskasta työstä toiseen.
Tekeekö sun mielestä kaikki alle 6000 € tienaavat paskaa työtä?
No ei, ei todellakaan. Mutta miksi kukaan HALUAA työhön, jossa ei voi pahemmin vaikuttaa itse työoloihin esimerkiksi?
Vierailija kirjoitti:
....ripsiväri ja meikkivoidekin. Jos huolehtisin siitä, että sinulla on aina haluamasi ripsiväri ja meikkivoide, tilanteesi ei muuttuisi mitenkään. Jos maksaisin sinulle ja lapsillesi New Yorkin matkan, se lämmittäisi mieltäsi ehkä vuoden pari, jos sitäkään, mutta edelleen tilanteesi olisi sama kuin aina ennenkin.... meillä on silti enemmän vaihtoehtoja toivoa erilaisia asioita kuin sinulla. Voimme olla toivomatta New Yorkin matkaa, koska meillä on realistinen mahdollisuus toivoa Tallinnan tai Ruotsin risteilyä tai kylpylälomaa kotimaassa....... Voimme olla toivomatta New Yorkin matkaa..............jokin yksittäinen asia tuottaa eniten ja pidempiaikaista iloa niille, joilla on toivoa oman taloudellisen tilanteensa paranemisesta. Lahjoituksena saatu apu saa heidät ajattelemaan, että jonain päivänä saan tällaisen asian uudelleen ihan itsekin ilman tuntemattomien apua. Niille, joiden ahdinko on pysyvä, lahjoituksena saatu asia tuottaa vain hetkellisen ilon. He tietävät, että eivät tule koskaan saamaan sellaisia asioita, jos ei joku toinen heille niitä jälleen lahjoita.
Siis mikä tämänkin omahyväisen kommentoijan pointti on?
Että haaveilu on köyhiltä kiellettävä koska ei se hänen elämänsä siitä kuiteskaan (sun mielestä) miksikään muutu ilman ehkä sinun vastenmielisellä asenteella ladattua "auttamistasi" joka todellisuudessa (sinun tapauksessasi) on vain hyväntekeväisyyteen peiteltyä toisen ihmisen halveksuntaa ja oman egon kohotusta?
Mun äiti uskoi siihen koulutuksen voimaan ja arvosti koulutusta. Hän oli itse käynyt ensin jonkun emäntäkoulun ja rahoittanut myöhemmät opiskelunsa piikomalla paremmissa perheissä. Kai hänelle sieltä oli tarttunut se arvostus koulutusta ja sivistystä kohtaan. Hänellä oli siis ymmärrys, että köyhyydestä voi päästä pois koulutuksen avulla, mutta ei sitten kykyä tarjota sitä henkistä tukea ja kannustusta. Ikinä en hyvästä koulutyöstä saanut kehuja, äiti kiinnitti huomiota vain siihen yhteen aineeseen, mistä oli vähän huonommat numerot. (Ja siitäkin sain lukion päättötodistukseen armoysin.) Mutta ei minua toisaalta lytättykään, se oli vain sellaista hyväksynnän ja kelpaamisen puutetta, mikä kyllä tuntui silloin nuorena todella pahalta. Kun tulee toiveikkaana kevätjuhlista kotiin hienon todistuksen ja stipendin kanssa (ja ne stipendit oli SYKissä vaikea saada!), että nyt äiti kerrankin on tyytyväinen - ja sitten ei äidiltä tule mitään kommenttia. Ja myöhemmin tulee veli kotiin ja alkaa kauhea hehkutus kun veli on saanut enkusta seiskan! Tiedän että monet ovat kokeneet kotona paljon pahempaa, mutta ehkä olen heikkoa tekoa kun tuollaiset väheksymiset ovat jättäneet ikuiset arvet. Enkä ole päässyt yli siitä, etten pysty enkä kelpaa. En ole osannut myydä osaamistani työmarkkinoilla, kun takaraivossa kalvaa se, että CV on jo peruuttamattomasti pilalla ja kuka minut nyt huolisi. En vain ole löytänyt keinoja miten päästä eteenpäin, tai sisältäni sellaista voimaa ja sinnikkyyttä, jolla nämä päänsisäiset ongelmat selätettäisiin.