Lue keskustelun säännöt.
olen köyhä ja vihaan joka hetkeä . tuntuu, että lastenkin lapsuus menee pilalle :(
03.12.2016 |
lapset eivät ikinä pääse reissuun, eivätkä voi harrastaa mitään. rahan puutteen lisäksi tähän vaikuttaa se, ettei mulla ole autoa. kortti on, mutta auton ylläpitäminen oli ihan liian kallista :(
olen eronnut ja sosku avustaa mm. vuokrassa, mutta silti tässä ei juhlita. kolme 5-9v poikaa joille pitää ostaa ihan kaikkea koko ajan ! ja itse saa laahustaa siinä 5v vanhassa talvitakissa itse saksittu tukka pystyssä ja silmät kipeinä vanhaksi menneestä ripsarista.. kuvitelkaa kaupassa, että teidän on valittava vessanpaperi tai meikkivoide!
mun kroppa on ihan paskana. notkoselkä ja eri pituiset jalat, joku kuntosali varmaan tekis hyvää mutta milläs maksat? multa puuttui useita hampaita ja loput on vinksallaan, kärsin niiden vuoksi kivuista korvissa ja hammaslääkärin asenne on että no voi voi" uudet rillit sentään sain sosku avustuksella, en tosin juuri niitä haluamani kun olivat liian kalliit mutta onpahan nyt jotkut....
vituttaa ja itkettää, tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi jä välillä mietin miks vitussa piti tehdä nuo lapset tänne kärsimään? :( poikien isästä ei ole apua, juoppo peliriippuvainen joka tajus toisen synnyttyä ettei hänestä ole "kotileikkiin" ja tuosta kolmannesta väittää ettei ole oma, vaikka siitä on mustaa valkoisella... joo ja mikään teinipariskunta ei tosiaan oltu, tavattiin kun olin 22 ja ex 26 ja siitä vuosi etenpäin olinkin raskaana!
mut exä sentään on käynyt töissä. nykyisin vissiin makaa sohvalla vetämässä kaljaa, mutta joskus kävi. mulle taas napsahti työkyvyttömyys-eläke kun olin just täyttänyt 21, moni ihmettelee miten sen oikein tein? no olemalla oma itseni, luulisin... mulla on siis lukihäiriö, laaja-alainen hahmottamiskyvyn häiriö ja aikusena todettu ahdh .
olisi ihanaa jos voisi lähteä poikien kanssa reissuun, vaikka New Yorkiin ! jos voisi käydä kampaajalla ja ostaa silmää räpäyttämällä uusia vaatteita... jos pääsi pois tästä kaksiosta, jonka seinän takana naapurin somalit (en ole rasisti mutta kuuluuko kulttuuriin okeasti olla noin kovaääninen?!) kailottaa aamusta iltaan, pyykkituvalta nyysitään pyykkejä ja hissin ovi on potkittu paskaksi.
Kommentit (407)
Sen mieleen sen Arttu Wiskarin Sirpa-biisin sanat: "nyt ei tarvitse enää säästää, kun on tarpeeksi sekaisin päästään, kyllä valtio huolen pitää omistaan.." ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.Kasvata nyt munat saatana.Minä kuuntelin ikävuoteen 20 asti kuinka vaikea, auktoriteetiongelmainen, haastava, vittumainen ja raskas olen. Ja kuinka minusta ei koskaan voi tulla mitään kun se minun "asenneongelmani" on niin vahvana läsnä. Mut hei, otin itseäni niskasta kiinni, menin töihin, etenin ja heiii vähän päälle 5 keur palkkaa nostelen. Ja olen muuten ihan väleissä vanhempieni kanssa. Enkä levitä lapsena saamaani paskaa omien lasteni niskaan. Mutta mä en olekkaan narsisti, toisin kuin sinä.
Mikään mitä olet äidistäsi ei kerro mistään muusta kuin SINUN mielenterveysongelmistasi. Äitisi ei todellakaan ole hoitanut niitä hyvin, mutta sinun nuoruudessasi näihin asioihin ei kovin tarkkaan kiinnitetty huomiotota.
Toistan, SINULLA on mielenterveysongelma, ei äidilläsi.
OT mutta mistä työstä saa tuollaista palkkaa?
Vaativat asiantuntijatehtävät ;) Taloushallinto. Ja ihan vielä peruskoulupohjalta kun tosiaan se opiskeluaika kusahti sen "narsistiäidin" takia. Sittemmin kasvoin aikuiseksi ja otin vastuun omasta elämästäni.
Minhän vuonna olet niihin päässyt peruskoulupohjalla. Ei kyllä nykyään onnistu.
Viimeisin "nosto" kolmen vuoden takaa. Tämän myötä ensimmäistä kertaa ns "johtoportaaseen", iloisesti ohi parin akateemisen. Aikanaan aloitin ihan rivireskontrana.
0/5
Se ettei sinusta siihen ollut kertoo vain sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.Kasvata nyt munat saatana.Minä kuuntelin ikävuoteen 20 asti kuinka vaikea, auktoriteetiongelmainen, haastava, vittumainen ja raskas olen. Ja kuinka minusta ei koskaan voi tulla mitään kun se minun "asenneongelmani" on niin vahvana läsnä. Mut hei, otin itseäni niskasta kiinni, menin töihin, etenin ja heiii vähän päälle 5 keur palkkaa nostelen. Ja olen muuten ihan väleissä vanhempieni kanssa. Enkä levitä lapsena saamaani paskaa omien lasteni niskaan. Mutta mä en olekkaan narsisti, toisin kuin sinä.
Mikään mitä olet äidistäsi ei kerro mistään muusta kuin SINUN mielenterveysongelmistasi. Äitisi ei todellakaan ole hoitanut niitä hyvin, mutta sinun nuoruudessasi näihin asioihin ei kovin tarkkaan kiinnitetty huomiotota.
Toistan, SINULLA on mielenterveysongelma, ei äidilläsi.
OT mutta mistä työstä saa tuollaista palkkaa?
Ei mistään, kunhan pulisee omiaan että saisi syyllistettyä entisestään jo masentuneita. Huomaa siitä ettei tähän koskaan tule vastausta. Nähty niin monta kertaa.
Mut sit mä vastasin. Jotkut meistä paskojen lähtökohtien ihmisistä kun jossain vaiheessa ottaa vastuun itsestään. Sinulle ilmeisesti vieras ajatus....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.Kasvata nyt munat saatana.Minä kuuntelin ikävuoteen 20 asti kuinka vaikea, auktoriteetiongelmainen, haastava, vittumainen ja raskas olen. Ja kuinka minusta ei koskaan voi tulla mitään kun se minun "asenneongelmani" on niin vahvana läsnä. Mut hei, otin itseäni niskasta kiinni, menin töihin, etenin ja heiii vähän päälle 5 keur palkkaa nostelen. Ja olen muuten ihan väleissä vanhempieni kanssa. Enkä levitä lapsena saamaani paskaa omien lasteni niskaan. Mutta mä en olekkaan narsisti, toisin kuin sinä.
Mikään mitä olet äidistäsi ei kerro mistään muusta kuin SINUN mielenterveysongelmistasi. Äitisi ei todellakaan ole hoitanut niitä hyvin, mutta sinun nuoruudessasi näihin asioihin ei kovin tarkkaan kiinnitetty huomiotota.
Toistan, SINULLA on mielenterveysongelma, ei äidilläsi.
OT mutta mistä työstä saa tuollaista palkkaa?
Ei mistään, kunhan pulisee omiaan että saisi syyllistettyä entisestään jo masentuneita. Huomaa siitä ettei tähän koskaan tule vastausta. Nähty niin monta kertaa.
Esim. ohjelmistosuunnittelija muutaman vuoden työkokemuksella.
Pisteitä ap:lle! Näemmä tosi moni on ottanut tän sun upean läpän ihan totena;-) Jatka lisää, tää on ihan loistava! Laita vaikka viikonlopun kaupunkilomatoiveita tms., huviretki Disneylandiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5