olen köyhä ja vihaan joka hetkeä . tuntuu, että lastenkin lapsuus menee pilalle :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.

Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.

Sä oot kyllä aivan sekaisin. Mitäpä jos vetäisit sen pään pois perseestäsi ja vaikka kerran kokeilisit kuunnella mitä muut ihmiset ajattelevat, päättelemättä itse mitä mieltä muut ovat. Kertomasi perusteella olet itse pääasiassa vastuussa ongelmistasi. Kerrot tulevasi perheestä jossa on ollut rahaa ja olet tottunut saamaan kaiken, paitsi äidin tuen ja kannustuksen. Nyt olet katkera siitä että et saa palkkaa jota saa hyvin harva suomalainen, etkä kuitenkaan koskaan ole edes yrittänyt sitä saavuttaa. Et ota mitään vastuuta siitä että tekemäsi päätökset olisivat omalla vastuullasi, vaan syytät kaikesta äitiäsi. Samalla innolla syytät kaikkia työtovereitasi jostain millä ei ole mitään pohjaa. Melko vainoharhaisen ja itsekeskeisen kuuloista, olisi mukava tietää onko äitisi edes oikeasti narsistinen vai oletko vain itse persoonallisuushäiriössäsi päättänyt näin.

"Kertomasi perustella". No en osaa sitten kertoa asioita. Se ei muuta itse asiaa. Mutta ole sä toki vain tyytyväinen, jos joku lyö sua nyrkillä päähän henkisesti.

Sun ensimmäinen viesti johon mä vastasin meni näin: "No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia." toisessa viestissäsi kirjoitit "Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena". Näistä päättelisin että sulla on ainakin aineellisesti ollut kaikki hyvin lapsena ja että ainoa mikä on puuttunut on ollut äidin riittävä tuki. Mikä on valitettavan yleistä, mutta ei silti ole saanut kaikkia meitä vihaamaan maailmaa tai tavoittelemaan sitä mitä itse haluaa. Edelleen olen sitä mieltä että olet itse tehnyt valinnat elämässäsi, ja et vain halua ottaa siitä vastuuta. Sinulla olisi myös mahdollisuus luopua vihasta ja katkeruudesta, ja alkaa kohtelemaan muita ihmisiä kunnioittavammin. Silloin ehkä itsekin tulisit kohdelluksi toisella tavalla. Tosin tämäkin on valinta, ja sen saavuttamiseksi joutuu itse näkemään vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen korkeastikoulutettu, samoin mieheni, yli keskituloisia, kaksi lasta, ja emme todellakaan voi lähteä perheenä New Yorkiin tuosta vain. Pitäisi säästää varmaan vuosi (ok, olemme molemmat olleet hoitovapaalla viime vuosina, mutta en usko että olemme koskaan tilanteessa jossa nykin matka olisi "tuosta vaan" juttu...nyt lähdemme säästöillä kanarialle joululomalla, perheenä emme ole matkustaneet kahteen vuoteen kuin mökille + 1 ruotsin risteily.

Mutta eikö tuo teillä ole valinta..? Siis varmaan teillä on jossain jokapäiväisissä valinnoissa, auto, asuinpaikka, asunto tms. vastaavaa luksusta, kuin sossutuellä elävälle matka Nykiin olisi. Varmaan lohduttaa silti joka päivä kiva asunto ja se, että pystyy tekemään mielekästä hyväpalkkaista työtä.

Vierailija kirjoitti:

mulla on siis lukihäiriö, laaja-alainen hahmottamiskyvyn häiriö ja aikusena todettu ahdh

Miten kuvittelit, että noilla eväillä ponnistaisit rikkaaksi? Olet kyllä sillä yhteiskunnallisella portaalla, kun sinun kuuluukin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.

Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.

Sä oot kyllä aivan sekaisin. Mitäpä jos vetäisit sen pään pois perseestäsi ja vaikka kerran kokeilisit kuunnella mitä muut ihmiset ajattelevat, päättelemättä itse mitä mieltä muut ovat. Kertomasi perusteella olet itse pääasiassa vastuussa ongelmistasi. Kerrot tulevasi perheestä jossa on ollut rahaa ja olet tottunut saamaan kaiken, paitsi äidin tuen ja kannustuksen. Nyt olet katkera siitä että et saa palkkaa jota saa hyvin harva suomalainen, etkä kuitenkaan koskaan ole edes yrittänyt sitä saavuttaa. Et ota mitään vastuuta siitä että tekemäsi päätökset olisivat omalla vastuullasi, vaan syytät kaikesta äitiäsi. Samalla innolla syytät kaikkia työtovereitasi jostain millä ei ole mitään pohjaa. Melko vainoharhaisen ja itsekeskeisen kuuloista, olisi mukava tietää onko äitisi edes oikeasti narsistinen vai oletko vain itse persoonallisuushäiriössäsi päättänyt näin.

"Kertomasi perustella". No en osaa sitten kertoa asioita. Se ei muuta itse asiaa. Mutta ole sä toki vain tyytyväinen, jos joku lyö sua nyrkillä päähän henkisesti.

Sun ensimmäinen viesti johon mä vastasin meni näin: "No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia." toisessa viestissäsi kirjoitit "Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena". Näistä päättelisin että sulla on ainakin aineellisesti ollut kaikki hyvin lapsena ja että ainoa mikä on puuttunut on ollut äidin riittävä tuki. Mikä on valitettavan yleistä, mutta ei silti ole saanut kaikkia meitä vihaamaan maailmaa tai tavoittelemaan sitä mitä itse haluaa. Edelleen olen sitä mieltä että olet itse tehnyt valinnat elämässäsi, ja et vain halua ottaa siitä vastuuta. Sinulla olisi myös mahdollisuus luopua vihasta ja katkeruudesta, ja alkaa kohtelemaan muita ihmisiä kunnioittavammin. Silloin ehkä itsekin tulisit kohdelluksi toisella tavalla. Tosin tämäkin on valinta, ja sen saavuttamiseksi joutuu itse näkemään vaivaa.

Sinä et tiedä mitä kaikkea "äidin puuttuvaan tukeen" sisältyy. Sisältyykö siihen lyttäystä, lapsen kadehdintaa, mitä. Mikä haavoittaa paljon enemmän, kuin pelkkä "ei ollut tukea", jonka sinä miellät tilanteeni mielessäsi. Se nyt ei olisi niin iso vamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.

Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.

Sä oot kyllä aivan sekaisin. Mitäpä jos vetäisit sen pään pois perseestäsi ja vaikka kerran kokeilisit kuunnella mitä muut ihmiset ajattelevat, päättelemättä itse mitä mieltä muut ovat. Kertomasi perusteella olet itse pääasiassa vastuussa ongelmistasi. Kerrot tulevasi perheestä jossa on ollut rahaa ja olet tottunut saamaan kaiken, paitsi äidin tuen ja kannustuksen. Nyt olet katkera siitä että et saa palkkaa jota saa hyvin harva suomalainen, etkä kuitenkaan koskaan ole edes yrittänyt sitä saavuttaa. Et ota mitään vastuuta siitä että tekemäsi päätökset olisivat omalla vastuullasi, vaan syytät kaikesta äitiäsi. Samalla innolla syytät kaikkia työtovereitasi jostain millä ei ole mitään pohjaa. Melko vainoharhaisen ja itsekeskeisen kuuloista, olisi mukava tietää onko äitisi edes oikeasti narsistinen vai oletko vain itse persoonallisuushäiriössäsi päättänyt näin.

"Kertomasi perustella". No en osaa sitten kertoa asioita. Se ei muuta itse asiaa. Mutta ole sä toki vain tyytyväinen, jos joku lyö sua nyrkillä päähän henkisesti.

Sun ensimmäinen viesti johon mä vastasin meni näin: "No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia." toisessa viestissäsi kirjoitit "Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena". Näistä päättelisin että sulla on ainakin aineellisesti ollut kaikki hyvin lapsena ja että ainoa mikä on puuttunut on ollut äidin riittävä tuki. Mikä on valitettavan yleistä, mutta ei silti ole saanut kaikkia meitä vihaamaan maailmaa tai tavoittelemaan sitä mitä itse haluaa. Edelleen olen sitä mieltä että olet itse tehnyt valinnat elämässäsi, ja et vain halua ottaa siitä vastuuta. Sinulla olisi myös mahdollisuus luopua vihasta ja katkeruudesta, ja alkaa kohtelemaan muita ihmisiä kunnioittavammin. Silloin ehkä itsekin tulisit kohdelluksi toisella tavalla. Tosin tämäkin on valinta, ja sen saavuttamiseksi joutuu itse näkemään vaivaa.

Sinä et tiedä mitä kaikkea "äidin puuttuvaan tukeen" sisältyy. Sisältyykö siihen lyttäystä, lapsen kadehdintaa, mitä. Mikä haavoittaa paljon enemmän, kuin pelkkä "ei ollut tukea", jonka sinä miellät tilanteeni mielessäsi. Se nyt ei olisi niin iso vamma.

Vaikka näin olisikin, ei se tarkoita ettei niistä asioista voisi päästä aikuisiällä yli. Helpompaa tietenkin on olla tekemättä mitään ja syyttää kaikkia muita kaikesta mitä omassa elämässä tapahtuu. Helppo ratkaisu on vihata muita ja olla pitämättä ketään muuta minään, kutsua toisia vittupäiksi ja vajukeiksi ilman mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.

Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.

Ne ihmiset, jotka ovat niissä 6000 euron työpaikoissa, ovat ottaneet vastuun omasta elämästään ja tehneet aivan valtavasti töitä päästäkseen sinne (tai ehkä kuuluneet hyvävelikerhoon). Sinä tuhlaat elämäsi maristen etkä tee asioiden eteen mitään. Kuulostat kammottavalta työkaverilta kenelle tahansa. Tuollaisella luonteella kannattaisi olla kiitollinen niistä 2000 euron töistä, sillä niihinkin olisi jonossa tulijoita, jotka tekevät työnsä hyvin ja tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa. Pystytkö sinä kumpaankaan?

Ei minun tarvitse sitä heille kertoa, mitä minä ajattelen. Työn voi tehdä silti hyvin, vaikka kokisikin itsestä olevan johonkin ihan muuhun. Siinä missä ne mainitsemasi 6000 eläjät ovat voineet käyttää sen työn koulutukseen minä olen joutunut käyttämään ponnistellakseni pois sosiaalisista fobioista yms. Minusta se on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Myönsikö äitisi itsessäänkään virheitään? Mun ois helpompi olla jos äitini myöntäisi itsekin olevansa virheellinen ihminen, kuten minä, mutta ei. Hän on kuulemma minua parempi vieläkin. Että mä voisin tappaa sen idiootin.

Ei koskaan suoraan, eikä pyytänyt anteeksi. Harmitteli vain, kun minulla jäi opinnot TKK:lla kesken. Sitä hän tosin tolkutti, että köyhän pitää opiskella ja älysi sentään laittaa minut hyvään kouluun (SYK). Veljet ei olleet samalla tavalla lahjakkaita, kävivät amiksen mutta ovat pärjänneet elämässään paremmin. 

Minäkin laskin joskus, että kuusi vuotta nuoruudesta meni masentuneena. Siihen ne opinnotkin tyssäsi, ja siihen, ettei uskaltanut lukea tentteihin kun pelkäsi ettei pääse läpi. Sellainen, joka on kotoa saanut paremmat eväät (sitä tukea ja kannustusta, terveen itseluottamuksen), ei pysty ymmärtämään miten vaikeaa voi aikuiselämä olla jatkuvan epäonnistumisen pelon varjossa. Nuorempana sitä pystyi kompensoimaan ylisuorittamisella, mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja silloin sitä vastaan suojautuu sillä, ettei edes yritä. Jotain terapiaahan tämä vaatisi, että näistä vammoista pääsisi yli. Masennuksen vuoksi olin kaksi vuotta terapiassa, mutta ei sekään auttanut.

Minä olen tietyllä tavalla joutunut tekemään surutyötä siitä, etten koskaan ollut äidilleni riittävän hyvä. Itkin ja surin ja lopulta pystyin antamaan anteeksi. Nyt hän on ollut kuollut jo pitkään enkä ole katkera tai vihainen. Mutta oman elämän alisuoriutuminen hävettää ja nolottaa, kun katsoo minkälaisiin asemiin ja tuloihin omat opiskelukaverit ovat nousseet. Jopa ne minua 20 vuotta nuoremmat, joiden kanssa opiskelin AMK:ssa, ovat päässeet hyvin mukaan työelämään ja etenemään siellä, jopa ne bimboimmat tapaukset. Minä valmistuin kurssini priimuksena enkä silti ole päässyt oman alan töihin. Enkä varmaan tule pääsemäänkään, koska ei ole sitä itseluottamusta ja kykyä ponnistella tavoitteellisesti. AMK:sta sentään valmistuin, koska siellä vaatimustaso oli niin naurettavan alhainen. Mutta se oli too little, too late.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.

Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.

Sä oot kyllä aivan sekaisin. Mitäpä jos vetäisit sen pään pois perseestäsi ja vaikka kerran kokeilisit kuunnella mitä muut ihmiset ajattelevat, päättelemättä itse mitä mieltä muut ovat. Kertomasi perusteella olet itse pääasiassa vastuussa ongelmistasi. Kerrot tulevasi perheestä jossa on ollut rahaa ja olet tottunut saamaan kaiken, paitsi äidin tuen ja kannustuksen. Nyt olet katkera siitä että et saa palkkaa jota saa hyvin harva suomalainen, etkä kuitenkaan koskaan ole edes yrittänyt sitä saavuttaa. Et ota mitään vastuuta siitä että tekemäsi päätökset olisivat omalla vastuullasi, vaan syytät kaikesta äitiäsi. Samalla innolla syytät kaikkia työtovereitasi jostain millä ei ole mitään pohjaa. Melko vainoharhaisen ja itsekeskeisen kuuloista, olisi mukava tietää onko äitisi edes oikeasti narsistinen vai oletko vain itse persoonallisuushäiriössäsi päättänyt näin.

"Kertomasi perustella". No en osaa sitten kertoa asioita. Se ei muuta itse asiaa. Mutta ole sä toki vain tyytyväinen, jos joku lyö sua nyrkillä päähän henkisesti.

Sun ensimmäinen viesti johon mä vastasin meni näin: "No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia." toisessa viestissäsi kirjoitit "Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena". Näistä päättelisin että sulla on ainakin aineellisesti ollut kaikki hyvin lapsena ja että ainoa mikä on puuttunut on ollut äidin riittävä tuki. Mikä on valitettavan yleistä, mutta ei silti ole saanut kaikkia meitä vihaamaan maailmaa tai tavoittelemaan sitä mitä itse haluaa. Edelleen olen sitä mieltä että olet itse tehnyt valinnat elämässäsi, ja et vain halua ottaa siitä vastuuta. Sinulla olisi myös mahdollisuus luopua vihasta ja katkeruudesta, ja alkaa kohtelemaan muita ihmisiä kunnioittavammin. Silloin ehkä itsekin tulisit kohdelluksi toisella tavalla. Tosin tämäkin on valinta, ja sen saavuttamiseksi joutuu itse näkemään vaivaa.

Sinä et tiedä mitä kaikkea "äidin puuttuvaan tukeen" sisältyy. Sisältyykö siihen lyttäystä, lapsen kadehdintaa, mitä. Mikä haavoittaa paljon enemmän, kuin pelkkä "ei ollut tukea", jonka sinä miellät tilanteeni mielessäsi. Se nyt ei olisi niin iso vamma.

Vaikka näin olisikin, ei se tarkoita ettei niistä asioista voisi päästä aikuisiällä yli. Helpompaa tietenkin on olla tekemättä mitään ja syyttää kaikkia muita kaikesta mitä omassa elämässä tapahtuu. Helppo ratkaisu on vihata muita ja olla pitämättä ketään muuta minään, kutsua toisia vittupäiksi ja vajukeiksi ilman mitään syytä.

Olihan syy, se ihminen väitti kenen tahansa narsistin uhrin voivan vain kävellä pois tilanteesta ja olla taas eheä.

Mulla oli varmaan kaikki eväät syrjäytyä, olen mt-ongelmaisen äidin ainoa lapsi ( äiti sairaseläkkeellä siitä lähtien kun oli 10v), erosit ollessani 6v ja isä teki itsarin kun olin 8v. Kummaltakaan puolelta sukua kukaan ei ole käynyt kouluja. Kotona kerrottiin että ei susta mitään tule, mitkään harrastukset ei kuulemma ollut "sunlaisille". Paremmin menestyvistä puhuttiin pahaa, en olisi saanut kyläillä näissä perheissä. Koskaan lukioaikana ei kysytty miten menee... 

Lukion jälkeen lähdin au pairiksi Jenkkeihin, siellä perheen lakimies vanhemmat kehuivat minua fiksuksi, sanoivat kaikkien ovien olevan auki ( varmasti sitä jenkkien small talkkia mutta mut se pelasti). Palasin suomeen ja pyristelin irti kodin vaikutuksesta, vaikeaa se oli koska oli pakko käydä joka viikonloppu auttamassa. Tulin raskaaksi satunnaisesta suhteesta, tein abortin, Opiskelin, etsin töitä ja kumppania. Vasta yli 30 vuotiaana olin tilanteessa että pystyin tekemään lapset vakaaseen suhteeseen, takana koulutusta ja työkokemusta ja sen verran säästöjän että olisin pärjännyt ilman miestäkin hetken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.

Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.

Ne ihmiset, jotka ovat niissä 6000 euron työpaikoissa, ovat ottaneet vastuun omasta elämästään ja tehneet aivan valtavasti töitä päästäkseen sinne (tai ehkä kuuluneet hyvävelikerhoon). Sinä tuhlaat elämäsi maristen etkä tee asioiden eteen mitään. Kuulostat kammottavalta työkaverilta kenelle tahansa. Tuollaisella luonteella kannattaisi olla kiitollinen niistä 2000 euron töistä, sillä niihinkin olisi jonossa tulijoita, jotka tekevät työnsä hyvin ja tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa. Pystytkö sinä kumpaankaan?

Ei minun tarvitse sitä heille kertoa, mitä minä ajattelen. Työn voi tehdä silti hyvin, vaikka kokisikin itsestä olevan johonkin ihan muuhun. Siinä missä ne mainitsemasi 6000 eläjät ovat voineet käyttää sen työn koulutukseen minä olen joutunut käyttämään ponnistellakseni pois sosiaalisista fobioista yms. Minusta se on väärin.

No miksi et sitten tee asialle jotakin, jos et ole tyytyväinen? Hanki koulutus, joka johtaa siihen työhön ja palkkatasoon, jota mielit. Yliopistoissa ja hyväpalkkaisissa töissä on myös vaikeista lähtökohdista ponnistaneita. Töitähän se toki vaatii. Aikuisen elämä on pitkälti valintoja, kaikkea ei voi saada, mutta harva asia myöskään tippuu yrittämättä syliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.

Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.

Sä oot kyllä aivan sekaisin. Mitäpä jos vetäisit sen pään pois perseestäsi ja vaikka kerran kokeilisit kuunnella mitä muut ihmiset ajattelevat, päättelemättä itse mitä mieltä muut ovat. Kertomasi perusteella olet itse pääasiassa vastuussa ongelmistasi. Kerrot tulevasi perheestä jossa on ollut rahaa ja olet tottunut saamaan kaiken, paitsi äidin tuen ja kannustuksen. Nyt olet katkera siitä että et saa palkkaa jota saa hyvin harva suomalainen, etkä kuitenkaan koskaan ole edes yrittänyt sitä saavuttaa. Et ota mitään vastuuta siitä että tekemäsi päätökset olisivat omalla vastuullasi, vaan syytät kaikesta äitiäsi. Samalla innolla syytät kaikkia työtovereitasi jostain millä ei ole mitään pohjaa. Melko vainoharhaisen ja itsekeskeisen kuuloista, olisi mukava tietää onko äitisi edes oikeasti narsistinen vai oletko vain itse persoonallisuushäiriössäsi päättänyt näin.

"Kertomasi perustella". No en osaa sitten kertoa asioita. Se ei muuta itse asiaa. Mutta ole sä toki vain tyytyväinen, jos joku lyö sua nyrkillä päähän henkisesti.

Sun ensimmäinen viesti johon mä vastasin meni näin: "No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia." toisessa viestissäsi kirjoitit "Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena". Näistä päättelisin että sulla on ainakin aineellisesti ollut kaikki hyvin lapsena ja että ainoa mikä on puuttunut on ollut äidin riittävä tuki. Mikä on valitettavan yleistä, mutta ei silti ole saanut kaikkia meitä vihaamaan maailmaa tai tavoittelemaan sitä mitä itse haluaa. Edelleen olen sitä mieltä että olet itse tehnyt valinnat elämässäsi, ja et vain halua ottaa siitä vastuuta. Sinulla olisi myös mahdollisuus luopua vihasta ja katkeruudesta, ja alkaa kohtelemaan muita ihmisiä kunnioittavammin. Silloin ehkä itsekin tulisit kohdelluksi toisella tavalla. Tosin tämäkin on valinta, ja sen saavuttamiseksi joutuu itse näkemään vaivaa.

Sinä et tiedä mitä kaikkea "äidin puuttuvaan tukeen" sisältyy. Sisältyykö siihen lyttäystä, lapsen kadehdintaa, mitä. Mikä haavoittaa paljon enemmän, kuin pelkkä "ei ollut tukea", jonka sinä miellät tilanteeni mielessäsi. Se nyt ei olisi niin iso vamma.

Vaikka näin olisikin, ei se tarkoita ettei niistä asioista voisi päästä aikuisiällä yli. Helpompaa tietenkin on olla tekemättä mitään ja syyttää kaikkia muita kaikesta mitä omassa elämässä tapahtuu. Helppo ratkaisu on vihata muita ja olla pitämättä ketään muuta minään, kutsua toisia vittupäiksi ja vajukeiksi ilman mitään syytä.

Olihan syy, se ihminen väitti kenen tahansa narsistin uhrin voivan vain kävellä pois tilanteesta ja olla taas eheä.

Olemaan eheä, vai kykenemään tekemään itsenäisiä päätöksiä oman elämänsä suhteen. Ja missäs vaiheessa esim. ne työkaverit ovat mitään sanoneet? Ilman syytä he ovat mitättömiä vajukkeja. Vähän nyt luetunymmärtämistä mukaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönsikö äitisi itsessäänkään virheitään? Mun ois helpompi olla jos äitini myöntäisi itsekin olevansa virheellinen ihminen, kuten minä, mutta ei. Hän on kuulemma minua parempi vieläkin. Että mä voisin tappaa sen idiootin.

Ei koskaan suoraan, eikä pyytänyt anteeksi. Harmitteli vain, kun minulla jäi opinnot TKK:lla kesken. Sitä hän tosin tolkutti, että köyhän pitää opiskella ja älysi sentään laittaa minut hyvään kouluun (SYK). Veljet ei olleet samalla tavalla lahjakkaita, kävivät amiksen mutta ovat pärjänneet elämässään paremmin. 

Minäkin laskin joskus, että kuusi vuotta nuoruudesta meni masentuneena. Siihen ne opinnotkin tyssäsi, ja siihen, ettei uskaltanut lukea tentteihin kun pelkäsi ettei pääse läpi. Sellainen, joka on kotoa saanut paremmat eväät (sitä tukea ja kannustusta, terveen itseluottamuksen), ei pysty ymmärtämään miten vaikeaa voi aikuiselämä olla jatkuvan epäonnistumisen pelon varjossa. Nuorempana sitä pystyi kompensoimaan ylisuorittamisella, mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja silloin sitä vastaan suojautuu sillä, ettei edes yritä. Jotain terapiaahan tämä vaatisi, että näistä vammoista pääsisi yli. Masennuksen vuoksi olin kaksi vuotta terapiassa, mutta ei sekään auttanut.

Minä olen tietyllä tavalla joutunut tekemään surutyötä siitä, etten koskaan ollut äidilleni riittävän hyvä. Itkin ja surin ja lopulta pystyin antamaan anteeksi. Nyt hän on ollut kuollut jo pitkään enkä ole katkera tai vihainen. Mutta oman elämän alisuoriutuminen hävettää ja nolottaa, kun katsoo minkälaisiin asemiin ja tuloihin omat opiskelukaverit ovat nousseet. Jopa ne minua 20 vuotta nuoremmat, joiden kanssa opiskelin AMK:ssa, ovat päässeet hyvin mukaan työelämään ja etenemään siellä, jopa ne bimboimmat tapaukset. Minä valmistuin kurssini priimuksena enkä silti ole päässyt oman alan töihin. Enkä varmaan tule pääsemäänkään, koska ei ole sitä itseluottamusta ja kykyä ponnistella tavoitteellisesti. AMK:sta sentään valmistuin, koska siellä vaatimustaso oli niin naurettavan alhainen. Mutta se oli too little, too late.

Sun äiti sentään halusi sulle hyvän koulutuksen(?). Toki sekin voi olla oman kilven kiillotusta. Äitiäni varmaan ahdisti kun ei itse ollut pystynyt (vaikka opettajan lapsi on) korkeakoulutukseen, niin sitten ei se ollut mullekaan sellainen kannustettava asia. Pikemminkin äidin asenne oli sellainen, että koska hän ei itsekään ole saanut mitään helpolla niin kaikkea mun oloissa piti vaikeuttaa. Se kasvattaisi luontoa. Että "mene vaan sinne yliopistoon, mutta siellä pitää olla kyllä paljon parempi kuin sä olet", hehhehheee, mene nyt vaan ihmeessä. "Ja että oikeasti kuulut liukuhihnalle!!!! Minä tunnen sinut ja minä nän, että kuulut liukuhihnalle!!" Lapsihan uskoo pitkälti siihen, miten peili heijastaa. Vaikea siinä oli sitten uskoa, että tulisin pärjäämään, kun äiti uhkaili koko ajan miten minusta ei pidettäisi ja vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.

Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.

Sä oot kyllä aivan sekaisin. Mitäpä jos vetäisit sen pään pois perseestäsi ja vaikka kerran kokeilisit kuunnella mitä muut ihmiset ajattelevat, päättelemättä itse mitä mieltä muut ovat. Kertomasi perusteella olet itse pääasiassa vastuussa ongelmistasi. Kerrot tulevasi perheestä jossa on ollut rahaa ja olet tottunut saamaan kaiken, paitsi äidin tuen ja kannustuksen. Nyt olet katkera siitä että et saa palkkaa jota saa hyvin harva suomalainen, etkä kuitenkaan koskaan ole edes yrittänyt sitä saavuttaa. Et ota mitään vastuuta siitä että tekemäsi päätökset olisivat omalla vastuullasi, vaan syytät kaikesta äitiäsi. Samalla innolla syytät kaikkia työtovereitasi jostain millä ei ole mitään pohjaa. Melko vainoharhaisen ja itsekeskeisen kuuloista, olisi mukava tietää onko äitisi edes oikeasti narsistinen vai oletko vain itse persoonallisuushäiriössäsi päättänyt näin.

"Kertomasi perustella". No en osaa sitten kertoa asioita. Se ei muuta itse asiaa. Mutta ole sä toki vain tyytyväinen, jos joku lyö sua nyrkillä päähän henkisesti.

Sun ensimmäinen viesti johon mä vastasin meni näin: "No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia." toisessa viestissäsi kirjoitit "Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena". Näistä päättelisin että sulla on ainakin aineellisesti ollut kaikki hyvin lapsena ja että ainoa mikä on puuttunut on ollut äidin riittävä tuki. Mikä on valitettavan yleistä, mutta ei silti ole saanut kaikkia meitä vihaamaan maailmaa tai tavoittelemaan sitä mitä itse haluaa. Edelleen olen sitä mieltä että olet itse tehnyt valinnat elämässäsi, ja et vain halua ottaa siitä vastuuta. Sinulla olisi myös mahdollisuus luopua vihasta ja katkeruudesta, ja alkaa kohtelemaan muita ihmisiä kunnioittavammin. Silloin ehkä itsekin tulisit kohdelluksi toisella tavalla. Tosin tämäkin on valinta, ja sen saavuttamiseksi joutuu itse näkemään vaivaa.

Sinä et tiedä mitä kaikkea "äidin puuttuvaan tukeen" sisältyy. Sisältyykö siihen lyttäystä, lapsen kadehdintaa, mitä. Mikä haavoittaa paljon enemmän, kuin pelkkä "ei ollut tukea", jonka sinä miellät tilanteeni mielessäsi. Se nyt ei olisi niin iso vamma.

Vaikka näin olisikin, ei se tarkoita ettei niistä asioista voisi päästä aikuisiällä yli. Helpompaa tietenkin on olla tekemättä mitään ja syyttää kaikkia muita kaikesta mitä omassa elämässä tapahtuu. Helppo ratkaisu on vihata muita ja olla pitämättä ketään muuta minään, kutsua toisia vittupäiksi ja vajukeiksi ilman mitään syytä.

Olihan syy, se ihminen väitti kenen tahansa narsistin uhrin voivan vain kävellä pois tilanteesta ja olla taas eheä.

Olemaan eheä, vai kykenemään tekemään itsenäisiä päätöksiä oman elämänsä suhteen. Ja missäs vaiheessa esim. ne työkaverit ovat mitään sanoneet? Ilman syytä he ovat mitättömiä vajukkeja. Vähän nyt luetunymmärtämistä mukaan...

Olemaan eheä, tietenkin. Ja ehkä sitä eheyttä juurikin on, että pystyy tekemään niitä itsenäisiä päätöksiä, luuletko sinä URPO, että se on sellainen ominaisuus, jota ei voitaisi ihmiseltä nujertaa tai viedä tai johon ei tarttisi lasta kasvattaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönsikö äitisi itsessäänkään virheitään? Mun ois helpompi olla jos äitini myöntäisi itsekin olevansa virheellinen ihminen, kuten minä, mutta ei. Hän on kuulemma minua parempi vieläkin. Että mä voisin tappaa sen idiootin.

Ei koskaan suoraan, eikä pyytänyt anteeksi. Harmitteli vain, kun minulla jäi opinnot TKK:lla kesken. Sitä hän tosin tolkutti, että köyhän pitää opiskella ja älysi sentään laittaa minut hyvään kouluun (SYK). Veljet ei olleet samalla tavalla lahjakkaita, kävivät amiksen mutta ovat pärjänneet elämässään paremmin. 

Minäkin laskin joskus, että kuusi vuotta nuoruudesta meni masentuneena. Siihen ne opinnotkin tyssäsi, ja siihen, ettei uskaltanut lukea tentteihin kun pelkäsi ettei pääse läpi. Sellainen, joka on kotoa saanut paremmat eväät (sitä tukea ja kannustusta, terveen itseluottamuksen), ei pysty ymmärtämään miten vaikeaa voi aikuiselämä olla jatkuvan epäonnistumisen pelon varjossa. Nuorempana sitä pystyi kompensoimaan ylisuorittamisella, mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja silloin sitä vastaan suojautuu sillä, ettei edes yritä. Jotain terapiaahan tämä vaatisi, että näistä vammoista pääsisi yli. Masennuksen vuoksi olin kaksi vuotta terapiassa, mutta ei sekään auttanut.

Minä olen tietyllä tavalla joutunut tekemään surutyötä siitä, etten koskaan ollut äidilleni riittävän hyvä. Itkin ja surin ja lopulta pystyin antamaan anteeksi. Nyt hän on ollut kuollut jo pitkään enkä ole katkera tai vihainen. Mutta oman elämän alisuoriutuminen hävettää ja nolottaa, kun katsoo minkälaisiin asemiin ja tuloihin omat opiskelukaverit ovat nousseet. Jopa ne minua 20 vuotta nuoremmat, joiden kanssa opiskelin AMK:ssa, ovat päässeet hyvin mukaan työelämään ja etenemään siellä, jopa ne bimboimmat tapaukset. Minä valmistuin kurssini priimuksena enkä silti ole päässyt oman alan töihin. Enkä varmaan tule pääsemäänkään, koska ei ole sitä itseluottamusta ja kykyä ponnistella tavoitteellisesti. AMK:sta sentään valmistuin, koska siellä vaatimustaso oli niin naurettavan alhainen. Mutta se oli too little, too late.

Sun äiti sentään halusi sulle hyvän koulutuksen(?). Toki sekin voi olla oman kilven kiillotusta. Äitiäni varmaan ahdisti kun ei itse ollut pystynyt (vaikka opettajan lapsi on) korkeakoulutukseen, niin sitten ei se ollut mullekaan sellainen kannustettava asia. Pikemminkin äidin asenne oli sellainen, että koska hän ei itsekään ole saanut mitään helpolla niin kaikkea mun oloissa piti vaikeuttaa. Se kasvattaisi luontoa. Että "mene vaan sinne yliopistoon, mutta siellä pitää olla kyllä paljon parempi kuin sä olet", hehhehheee, mene nyt vaan ihmeessä. "Ja että oikeasti kuulut liukuhihnalle!!!! Minä tunnen sinut ja minä nän, että kuulut liukuhihnalle!!" Lapsihan uskoo pitkälti siihen, miten peili heijastaa. Vaikea siinä oli sitten uskoa, että tulisin pärjäämään, kun äiti uhkaili koko ajan miten minusta ei pidettäisi ja vaikka mitä.

Miks sä et nyt haistata paskoja sille äidilles ja hakeudu sille alalle mihin haluaisit? Paras kostohan se olisi todistaa että äiti oli väärässä, ja että susta on muuhunkin kuin liukuhihnalle. Katkaise välit äitiin kokonaan ja ala rakentaa itsetuntoa alusta asti harrastusten ja opintojen kautta. Luovu myös sellasesta vihaisesta ja muita halveksivasta asenteesta niin elämä helpottuu huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.

Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.

Ne ihmiset, jotka ovat niissä 6000 euron työpaikoissa, ovat ottaneet vastuun omasta elämästään ja tehneet aivan valtavasti töitä päästäkseen sinne (tai ehkä kuuluneet hyvävelikerhoon). Sinä tuhlaat elämäsi maristen etkä tee asioiden eteen mitään. Kuulostat kammottavalta työkaverilta kenelle tahansa. Tuollaisella luonteella kannattaisi olla kiitollinen niistä 2000 euron töistä, sillä niihinkin olisi jonossa tulijoita, jotka tekevät työnsä hyvin ja tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa. Pystytkö sinä kumpaankaan?

Ei minun tarvitse sitä heille kertoa, mitä minä ajattelen. Työn voi tehdä silti hyvin, vaikka kokisikin itsestä olevan johonkin ihan muuhun. Siinä missä ne mainitsemasi 6000 eläjät ovat voineet käyttää sen työn koulutukseen minä olen joutunut käyttämään ponnistellakseni pois sosiaalisista fobioista yms. Minusta se on väärin.

No miksi et sitten tee asialle jotakin, jos et ole tyytyväinen? Hanki koulutus, joka johtaa siihen työhön ja palkkatasoon, jota mielit. Yliopistoissa ja hyväpalkkaisissa töissä on myös vaikeista lähtökohdista ponnistaneita. Töitähän se toki vaatii. Aikuisen elämä on pitkälti valintoja, kaikkea ei voi saada, mutta harva asia myöskään tippuu yrittämättä syliin.

Mitä hyötyä on niistä koulutuksista jos on vaikkapa lääkäri, joka pelkää potilaitaan? Tai masentuu hylsystä työnhaussa? Tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.

Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.

Sä oot kyllä aivan sekaisin. Mitäpä jos vetäisit sen pään pois perseestäsi ja vaikka kerran kokeilisit kuunnella mitä muut ihmiset ajattelevat, päättelemättä itse mitä mieltä muut ovat. Kertomasi perusteella olet itse pääasiassa vastuussa ongelmistasi. Kerrot tulevasi perheestä jossa on ollut rahaa ja olet tottunut saamaan kaiken, paitsi äidin tuen ja kannustuksen. Nyt olet katkera siitä että et saa palkkaa jota saa hyvin harva suomalainen, etkä kuitenkaan koskaan ole edes yrittänyt sitä saavuttaa. Et ota mitään vastuuta siitä että tekemäsi päätökset olisivat omalla vastuullasi, vaan syytät kaikesta äitiäsi. Samalla innolla syytät kaikkia työtovereitasi jostain millä ei ole mitään pohjaa. Melko vainoharhaisen ja itsekeskeisen kuuloista, olisi mukava tietää onko äitisi edes oikeasti narsistinen vai oletko vain itse persoonallisuushäiriössäsi päättänyt näin.

"Kertomasi perustella". No en osaa sitten kertoa asioita. Se ei muuta itse asiaa. Mutta ole sä toki vain tyytyväinen, jos joku lyö sua nyrkillä päähän henkisesti.

Sun ensimmäinen viesti johon mä vastasin meni näin: "No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia." toisessa viestissäsi kirjoitit "Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena". Näistä päättelisin että sulla on ainakin aineellisesti ollut kaikki hyvin lapsena ja että ainoa mikä on puuttunut on ollut äidin riittävä tuki. Mikä on valitettavan yleistä, mutta ei silti ole saanut kaikkia meitä vihaamaan maailmaa tai tavoittelemaan sitä mitä itse haluaa. Edelleen olen sitä mieltä että olet itse tehnyt valinnat elämässäsi, ja et vain halua ottaa siitä vastuuta. Sinulla olisi myös mahdollisuus luopua vihasta ja katkeruudesta, ja alkaa kohtelemaan muita ihmisiä kunnioittavammin. Silloin ehkä itsekin tulisit kohdelluksi toisella tavalla. Tosin tämäkin on valinta, ja sen saavuttamiseksi joutuu itse näkemään vaivaa.

Sinä et tiedä mitä kaikkea "äidin puuttuvaan tukeen" sisältyy. Sisältyykö siihen lyttäystä, lapsen kadehdintaa, mitä. Mikä haavoittaa paljon enemmän, kuin pelkkä "ei ollut tukea", jonka sinä miellät tilanteeni mielessäsi. Se nyt ei olisi niin iso vamma.

Vaikka näin olisikin, ei se tarkoita ettei niistä asioista voisi päästä aikuisiällä yli. Helpompaa tietenkin on olla tekemättä mitään ja syyttää kaikkia muita kaikesta mitä omassa elämässä tapahtuu. Helppo ratkaisu on vihata muita ja olla pitämättä ketään muuta minään, kutsua toisia vittupäiksi ja vajukeiksi ilman mitään syytä.

Olihan syy, se ihminen väitti kenen tahansa narsistin uhrin voivan vain kävellä pois tilanteesta ja olla taas eheä.

Olemaan eheä, vai kykenemään tekemään itsenäisiä päätöksiä oman elämänsä suhteen. Ja missäs vaiheessa esim. ne työkaverit ovat mitään sanoneet? Ilman syytä he ovat mitättömiä vajukkeja. Vähän nyt luetunymmärtämistä mukaan...

Olemaan eheä, tietenkin. Ja ehkä sitä eheyttä juurikin on, että pystyy tekemään niitä itsenäisiä päätöksiä, luuletko sinä URPO, että se on sellainen ominaisuus, jota ei voitaisi ihmiseltä nujertaa tai viedä tai johon ei tarttisi lasta kasvattaa?

Miksi jatkat jatkuvasti tuota haukkumista? Se on oikeasti suuressa ristiriidassa sen kanssa että toisaalta väität olevasi valtaosaa älykkäämpi. Se eheys on mahdollista saavuttaa kyllä, mutta se vaati itseltäsi työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönsikö äitisi itsessäänkään virheitään? Mun ois helpompi olla jos äitini myöntäisi itsekin olevansa virheellinen ihminen, kuten minä, mutta ei. Hän on kuulemma minua parempi vieläkin. Että mä voisin tappaa sen idiootin.

Ei koskaan suoraan, eikä pyytänyt anteeksi. Harmitteli vain, kun minulla jäi opinnot TKK:lla kesken. Sitä hän tosin tolkutti, että köyhän pitää opiskella ja älysi sentään laittaa minut hyvään kouluun (SYK). Veljet ei olleet samalla tavalla lahjakkaita, kävivät amiksen mutta ovat pärjänneet elämässään paremmin. 

Minäkin laskin joskus, että kuusi vuotta nuoruudesta meni masentuneena. Siihen ne opinnotkin tyssäsi, ja siihen, ettei uskaltanut lukea tentteihin kun pelkäsi ettei pääse läpi. Sellainen, joka on kotoa saanut paremmat eväät (sitä tukea ja kannustusta, terveen itseluottamuksen), ei pysty ymmärtämään miten vaikeaa voi aikuiselämä olla jatkuvan epäonnistumisen pelon varjossa. Nuorempana sitä pystyi kompensoimaan ylisuorittamisella, mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja silloin sitä vastaan suojautuu sillä, ettei edes yritä. Jotain terapiaahan tämä vaatisi, että näistä vammoista pääsisi yli. Masennuksen vuoksi olin kaksi vuotta terapiassa, mutta ei sekään auttanut.

Minä olen tietyllä tavalla joutunut tekemään surutyötä siitä, etten koskaan ollut äidilleni riittävän hyvä. Itkin ja surin ja lopulta pystyin antamaan anteeksi. Nyt hän on ollut kuollut jo pitkään enkä ole katkera tai vihainen. Mutta oman elämän alisuoriutuminen hävettää ja nolottaa, kun katsoo minkälaisiin asemiin ja tuloihin omat opiskelukaverit ovat nousseet. Jopa ne minua 20 vuotta nuoremmat, joiden kanssa opiskelin AMK:ssa, ovat päässeet hyvin mukaan työelämään ja etenemään siellä, jopa ne bimboimmat tapaukset. Minä valmistuin kurssini priimuksena enkä silti ole päässyt oman alan töihin. Enkä varmaan tule pääsemäänkään, koska ei ole sitä itseluottamusta ja kykyä ponnistella tavoitteellisesti. AMK:sta sentään valmistuin, koska siellä vaatimustaso oli niin naurettavan alhainen. Mutta se oli too little, too late.

Sun äiti sentään halusi sulle hyvän koulutuksen(?). Toki sekin voi olla oman kilven kiillotusta. Äitiäni varmaan ahdisti kun ei itse ollut pystynyt (vaikka opettajan lapsi on) korkeakoulutukseen, niin sitten ei se ollut mullekaan sellainen kannustettava asia. Pikemminkin äidin asenne oli sellainen, että koska hän ei itsekään ole saanut mitään helpolla niin kaikkea mun oloissa piti vaikeuttaa. Se kasvattaisi luontoa. Että "mene vaan sinne yliopistoon, mutta siellä pitää olla kyllä paljon parempi kuin sä olet", hehhehheee, mene nyt vaan ihmeessä. "Ja että oikeasti kuulut liukuhihnalle!!!! Minä tunnen sinut ja minä nän, että kuulut liukuhihnalle!!" Lapsihan uskoo pitkälti siihen, miten peili heijastaa. Vaikea siinä oli sitten uskoa, että tulisin pärjäämään, kun äiti uhkaili koko ajan miten minusta ei pidettäisi ja vaikka mitä.

Miks sä et nyt haistata paskoja sille äidilles ja hakeudu sille alalle mihin haluaisit? Paras kostohan se olisi todistaa että äiti oli väärässä, ja että susta on muuhunkin kuin liukuhihnalle. Katkaise välit äitiin kokonaan ja ala rakentaa itsetuntoa alusta asti harrastusten ja opintojen kautta. Luovu myös sellasesta vihaisesta ja muita halveksivasta asenteesta niin elämä helpottuu huomattavasti.

Mitä se paskanhaistatus auttaa, kun on jäänyt taitoja saamatta, joiden avulla eletään sitä 6000 kk tienaavan työelämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tutulta kuulosta, paitsi olen kalliin meikkaamisen jättänyt. Haaveilen vaan siitä ja valitsen vessapaperin miettimättä. Nauti siitä mitä sinulla on, niin lasten elämäkin paranee. Nauti ja käytä hyväksesi sitä, että sinulla on aikaa lapsille ja etsi ilmaisia harrastuksia. Älä haikaile sitä mitä sinulla ei ole, vaan käytä sitä mitä sinulla on. Itse ainakin arvostan että voin viettää aikaa lasteni kanssa vaikka rahaa ja tavaraa en voi tajotakaan. Pyrin joskus harvoin ostamaan lapsille  jotain, mitä he haluavat ja mikä heidän näkökulmasta on tärkeää. Oli se sitten minun näkökulmastani sitten vaikka kuinka turha. Ajattelen, että sillä tuon tunteen lapselle, että hän saa jotain, eikä aina vain ei ole rahaa. Keskity siihen mitä sinulla on.

Ilmeisesti aloittajan mielialalle meikkaaminen olisi tärkeää, mutta ai niin, hyvä mielihän olikin varattu vain töissäkäyville terveille, jos se vaatii meikit.

Älä nyt viitsi. Suurin osa suomalaisista on varmaan sitä mieltä, että sosiaalitukia kuuluu olla ja niiden kuuluu olla tarpeeksi suuria että ihminen voi elää ihmisarvoista elämää, näin ainakin minä ajattelen ja maksan mielelläni veroja Suomeen. Kuitenkin realiteetit on otettava huomioon. Tuet eivät voi olla suuremmat kuin mitä yhteiskunnalla on varaa, ja joku katto niillä on joka tapauksessa oltava, että suurin osa kävisi mieluummin töissä kuin eläisi tuilla. Meikkivoide ei todellakaan ole kohtuuton toive, mutta ap:lla (jos on todellinen) on poikkeuksellisen paljon menoja pienestä eläkkeestä, koska hänellä on 3 lasta. En siis usko, että se että ap ei pysty ostamaan meikkivoidetta tarkoittaa välttämättä että yhteiskunnassa on valtava epäkohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Kyllä persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan myös työssäkäyvillä. Kannattaiskohan sun hakeutua hoitoon ton vihasi kanssa, koska siihen ei todellakaan ole syytä? Ja jos oot vihainen äidillesi niin miksi purat sitä muihin ihmisiin? Miksi haukut työkavereitasi? Miksi suorittavaa työtä tekeviä ylipäänsä, vaikka heidän työpanoksensa on tälle yhteiskunnalle erittäin tärkeää? Miksi haukut ihmisiä vittupäiksi ym. anonyymilla keskustelupalstalla? Hae itsellesi apua ennen kuin huomaat että olet pilannut koko elämäsi.

Minä en pidä heitä minään siksi, että minun ongelmieni katsottaisiin johtuvan minusta (jos niistä tietäisivät) ja syytettäisiin minua, vaikka minä en ole syypää niihin. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä vihata heitä.

Sä oot kyllä aivan sekaisin. Mitäpä jos vetäisit sen pään pois perseestäsi ja vaikka kerran kokeilisit kuunnella mitä muut ihmiset ajattelevat, päättelemättä itse mitä mieltä muut ovat. Kertomasi perusteella olet itse pääasiassa vastuussa ongelmistasi. Kerrot tulevasi perheestä jossa on ollut rahaa ja olet tottunut saamaan kaiken, paitsi äidin tuen ja kannustuksen. Nyt olet katkera siitä että et saa palkkaa jota saa hyvin harva suomalainen, etkä kuitenkaan koskaan ole edes yrittänyt sitä saavuttaa. Et ota mitään vastuuta siitä että tekemäsi päätökset olisivat omalla vastuullasi, vaan syytät kaikesta äitiäsi. Samalla innolla syytät kaikkia työtovereitasi jostain millä ei ole mitään pohjaa. Melko vainoharhaisen ja itsekeskeisen kuuloista, olisi mukava tietää onko äitisi edes oikeasti narsistinen vai oletko vain itse persoonallisuushäiriössäsi päättänyt näin.

"Kertomasi perustella". No en osaa sitten kertoa asioita. Se ei muuta itse asiaa. Mutta ole sä toki vain tyytyväinen, jos joku lyö sua nyrkillä päähän henkisesti.

Sun ensimmäinen viesti johon mä vastasin meni näin: "No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia." toisessa viestissäsi kirjoitit "Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena". Näistä päättelisin että sulla on ainakin aineellisesti ollut kaikki hyvin lapsena ja että ainoa mikä on puuttunut on ollut äidin riittävä tuki. Mikä on valitettavan yleistä, mutta ei silti ole saanut kaikkia meitä vihaamaan maailmaa tai tavoittelemaan sitä mitä itse haluaa. Edelleen olen sitä mieltä että olet itse tehnyt valinnat elämässäsi, ja et vain halua ottaa siitä vastuuta. Sinulla olisi myös mahdollisuus luopua vihasta ja katkeruudesta, ja alkaa kohtelemaan muita ihmisiä kunnioittavammin. Silloin ehkä itsekin tulisit kohdelluksi toisella tavalla. Tosin tämäkin on valinta, ja sen saavuttamiseksi joutuu itse näkemään vaivaa.

Sinä et tiedä mitä kaikkea "äidin puuttuvaan tukeen" sisältyy. Sisältyykö siihen lyttäystä, lapsen kadehdintaa, mitä. Mikä haavoittaa paljon enemmän, kuin pelkkä "ei ollut tukea", jonka sinä miellät tilanteeni mielessäsi. Se nyt ei olisi niin iso vamma.

Vaikka näin olisikin, ei se tarkoita ettei niistä asioista voisi päästä aikuisiällä yli. Helpompaa tietenkin on olla tekemättä mitään ja syyttää kaikkia muita kaikesta mitä omassa elämässä tapahtuu. Helppo ratkaisu on vihata muita ja olla pitämättä ketään muuta minään, kutsua toisia vittupäiksi ja vajukeiksi ilman mitään syytä.

Olihan syy, se ihminen väitti kenen tahansa narsistin uhrin voivan vain kävellä pois tilanteesta ja olla taas eheä.

Olemaan eheä, vai kykenemään tekemään itsenäisiä päätöksiä oman elämänsä suhteen. Ja missäs vaiheessa esim. ne työkaverit ovat mitään sanoneet? Ilman syytä he ovat mitättömiä vajukkeja. Vähän nyt luetunymmärtämistä mukaan...

Olemaan eheä, tietenkin. Ja ehkä sitä eheyttä juurikin on, että pystyy tekemään niitä itsenäisiä päätöksiä, luuletko sinä URPO, että se on sellainen ominaisuus, jota ei voitaisi ihmiseltä nujertaa tai viedä tai johon ei tarttisi lasta kasvattaa?

Miksi jatkat jatkuvasti tuota haukkumista? Se on oikeasti suuressa ristiriidassa sen kanssa että toisaalta väität olevasi valtaosaa älykkäämpi. Se eheys on mahdollista saavuttaa kyllä, mutta se vaati itseltäsi työtä.

No tässä eheytyessä teen sitä paskaa työtä, tajuatko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tutulta kuulosta, paitsi olen kalliin meikkaamisen jättänyt. Haaveilen vaan siitä ja valitsen vessapaperin miettimättä. Nauti siitä mitä sinulla on, niin lasten elämäkin paranee. Nauti ja käytä hyväksesi sitä, että sinulla on aikaa lapsille ja etsi ilmaisia harrastuksia. Älä haikaile sitä mitä sinulla ei ole, vaan käytä sitä mitä sinulla on. Itse ainakin arvostan että voin viettää aikaa lasteni kanssa vaikka rahaa ja tavaraa en voi tajotakaan. Pyrin joskus harvoin ostamaan lapsille  jotain, mitä he haluavat ja mikä heidän näkökulmasta on tärkeää. Oli se sitten minun näkökulmastani sitten vaikka kuinka turha. Ajattelen, että sillä tuon tunteen lapselle, että hän saa jotain, eikä aina vain ei ole rahaa. Keskity siihen mitä sinulla on.

Ilmeisesti aloittajan mielialalle meikkaaminen olisi tärkeää, mutta ai niin, hyvä mielihän olikin varattu vain töissäkäyville terveille, jos se vaatii meikit.

Älä nyt viitsi. Suurin osa suomalaisista on varmaan sitä mieltä, että sosiaalitukia kuuluu olla ja niiden kuuluu olla tarpeeksi suuria että ihminen voi elää ihmisarvoista elämää, näin ainakin minä ajattelen ja maksan mielelläni veroja Suomeen. Kuitenkin realiteetit on otettava huomioon. Tuet eivät voi olla suuremmat kuin mitä yhteiskunnalla on varaa, ja joku katto niillä on joka tapauksessa oltava, että suurin osa kävisi mieluummin töissä kuin eläisi tuilla. Meikkivoide ei todellakaan ole kohtuuton toive, mutta ap:lla (jos on todellinen) on poikkeuksellisen paljon menoja pienestä eläkkeestä, koska hänellä on 3 lasta. En siis usko, että se että ap ei pysty ostamaan meikkivoidetta tarkoittaa välttämättä että yhteiskunnassa on valtava epäkohta.

No en mä nyt sitä tarkoittanutkaan, mutta osaan myötäelää ap:tä siinäkin harmissa, enkä ala opettaa hänelle, että marjoja poimimalla saat Tokmannin halpismaalin naamaan!