Lue keskustelun säännöt.
olen köyhä ja vihaan joka hetkeä . tuntuu, että lastenkin lapsuus menee pilalle :(
03.12.2016 |
lapset eivät ikinä pääse reissuun, eivätkä voi harrastaa mitään. rahan puutteen lisäksi tähän vaikuttaa se, ettei mulla ole autoa. kortti on, mutta auton ylläpitäminen oli ihan liian kallista :(
olen eronnut ja sosku avustaa mm. vuokrassa, mutta silti tässä ei juhlita. kolme 5-9v poikaa joille pitää ostaa ihan kaikkea koko ajan ! ja itse saa laahustaa siinä 5v vanhassa talvitakissa itse saksittu tukka pystyssä ja silmät kipeinä vanhaksi menneestä ripsarista.. kuvitelkaa kaupassa, että teidän on valittava vessanpaperi tai meikkivoide!
mun kroppa on ihan paskana. notkoselkä ja eri pituiset jalat, joku kuntosali varmaan tekis hyvää mutta milläs maksat? multa puuttui useita hampaita ja loput on vinksallaan, kärsin niiden vuoksi kivuista korvissa ja hammaslääkärin asenne on että no voi voi" uudet rillit sentään sain sosku avustuksella, en tosin juuri niitä haluamani kun olivat liian kalliit mutta onpahan nyt jotkut....
vituttaa ja itkettää, tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi jä välillä mietin miks vitussa piti tehdä nuo lapset tänne kärsimään? :( poikien isästä ei ole apua, juoppo peliriippuvainen joka tajus toisen synnyttyä ettei hänestä ole "kotileikkiin" ja tuosta kolmannesta väittää ettei ole oma, vaikka siitä on mustaa valkoisella... joo ja mikään teinipariskunta ei tosiaan oltu, tavattiin kun olin 22 ja ex 26 ja siitä vuosi etenpäin olinkin raskaana!
mut exä sentään on käynyt töissä. nykyisin vissiin makaa sohvalla vetämässä kaljaa, mutta joskus kävi. mulle taas napsahti työkyvyttömyys-eläke kun olin just täyttänyt 21, moni ihmettelee miten sen oikein tein? no olemalla oma itseni, luulisin... mulla on siis lukihäiriö, laaja-alainen hahmottamiskyvyn häiriö ja aikusena todettu ahdh .
olisi ihanaa jos voisi lähteä poikien kanssa reissuun, vaikka New Yorkiin ! jos voisi käydä kampaajalla ja ostaa silmää räpäyttämällä uusia vaatteita... jos pääsi pois tästä kaksiosta, jonka seinän takana naapurin somalit (en ole rasisti mutta kuuluuko kulttuuriin okeasti olla noin kovaääninen?!) kailottaa aamusta iltaan, pyykkituvalta nyysitään pyykkejä ja hissin ovi on potkittu paskaksi.
Kommentit (407)
Olen köyhä, mutta on mulla kolmet silmälasit :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuvitelkaa kaupassa, että teidän on valittava vessanpaperi tai meikkivoide!
En ole ikinä ostanut meikkivoidetta, vaikka olen jo vuosia tienannut yli 4 000 €/kk eikä rahasta tee todellakaan tiukkaa. Meikkaaminen on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se köyhyys tee lapsuudesta aina satavarmasti huonoa.
Meillä oli 4 lapsen perhe. Äiti oli kaupan kanssa, ja isä oli työskenteli talonmiehenä ja teki pienimuotoista maanviljelyä. Isä kuitenkin sairastui äkillisesti syöpään. Työkyvyn syöpä ikävä kyllä vei, mutta onneksi ei koko miestä.
Elettiin siis lapsena hyvin pienillä tuloilla, koska isä ei pystynyt työskentelemään, mutta omassa mielessä ei lapsuus muistu huonona. Olin kolmas tyttö joten kaikki vaatteet olivat sisarusten vanhoja, mutta ei se lapsena tuntunut oudolta. Meillä leivottiin itse leivät ja karkkipäivän sijaan oli omat pullat, ja aina sitä perjantain leipomispäivää odotettiin innolla, koska se oli koko perheen yhteinen hetki. Moni tavara ostettiin käytettynä, mutta tarjousten kilpaa metsästys oli hauska leikki. Joka toinen maanantai käytiin kirjastossa ja lainattiin elokuvia jotka sitten katsottiin yhdessä. Auton sijaan pyöräiltiin yhdessä, kun sirkus tuli kaupunkiin järjestettiin kotona oma temppusirkus jossa jokainen oli tähti, kun naapurin pihalle pystytettiin trampoliinia meillä rakennettiin itse puumajaa jne.
Pointti onkin että minun lapsuuteni oli hyvin hyvin onnellinen.
En koe että lapsuudestani olisi jäänyt mitään kokematta köyhyyden takia, koska vanhempani pystyivät itse tekemällä tarjoamaan meille tasapainoisen ja rakastavan kodin.Rakkautta ne lapset kaipaavat, eivät New Yorkin matkoja.
Meillä lapset saavat sekä rakkautta, kunnioitusta ja kannustusta, että jokavuotisia matkoja kauas, myös New Yorkiin. Suomalaisten olisi jo aika tajuta, ettei hyväksi aikuiseksi kasvamiseen tarvita köyhyyden kokemuksia.
Olet aika lapsellinen ja todellisuudesta vieraantunut,jos luulet lapsien köyhyyden olevan joku brassailun aihe.Siinä mielessä olet menettänyt paljon ja et voisi koskaan onnistua esimerkiksi yhteiskunallisella työuralla.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä teinitytöille voisi asentaa ihon alle ehkäsykapselit ja ne sais pois, kun on koulut käyty, töissä, eikä mitään elämää pahasti haittaavia diagnooseja ja sairauksia. Ja sama teinipojille heti, kun joku kehittää miesten hormonaalisen ehkäisykapselin.
Toivottavasti tämä oli vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä teinitytöille voisi asentaa ihon alle ehkäsykapselit ja ne sais pois, kun on koulut käyty, töissä, eikä mitään elämää pahasti haittaavia diagnooseja ja sairauksia. Ja sama teinipojille heti, kun joku kehittää miesten hormonaalisen ehkäisykapselin.
Toivottavasti tämä oli vitsi.
Sillä vältyttäisiin tehokkaasti ap:n kaltaisilta tapauksilta. Mielestäni lasten terveyden ja hyvinvoinnin varmistaminen on kaikkea muuta kuin vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voi kuin kauhistella millaista tekstiä tänne ihmiset kirjoittaa.. mä olen itse sitä mieltä että kuka oikeasti julkeaa sanoa kenellekkään 'miksi hankit lapsia?' 'Adoptioon' yms.. ihan kauheeta tekstiä.. Siinä vaiheessa ehkä ymmärrän jos vanhemmista kumpikaan ei ole oikeasti kykenevä huolehtimaan esim. täys juoppo, narkkari tms.. no mut tämähän on mun mielipide.
Ap:lle: Lapset on jo iloisia siitä, että vanhemmat/vanhempi touhuaa yhdessä lapsen kanssa. Sen ei tarvitse olla kovin kummoista tekemistä. Niinkuin tuolla aikaisemmin joku oli kirjoittanutkin että yhdessä voi ulkoilla, piirtää, leikkiä eri leikkejä, kirjastosta voi lainata kirjoja ja dvd elokuvia yms.. Ei aina kaikkeen tekemiseen tarvitse rahaa. Ja joo mä ymmärrän jos on todella pienet tulot ja ei ole varaa juuri mihinkään muuhun kun juuri ja juuri elättää perhe ja että on katto pään päällä, mutta olkaa onnellisia että teille on toisenne. Soskusta voi pyytää avustuksia esimerkiksi lapsen harrastuksiin. Tai ainakin oma ystävä on saanut apua sitä kautta. Tai jos on muita sukulaisia jotka haluaisivat auttaa jollain tapaa? Itse sain aikoinani avustusta ruokaan eli sain maksusitoomuksen kauppaan tietyllä summalla. Nuorempana äidilläni oli tiukkaa ja joulun allakaan ei ollut vara ostaa jouluruokia yms, mutta sosku avusti siten että saimme oman joulupöydän. :)
Tunnekylmää porukkaa, valmiina potkimaan jo lattiaan lyötyä.
Teeskentelisitte edes empaattisuutta näin joulun alla.
Toivotan ap:lle mitä parhainta jatkoa ja hyviä ideoita jolla
saisi arjesta vähän helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae töitä, hae sellaiseen paikkaan johon kukaan ei halua työn epämielyttävyyden, likaisuuden ja rasittavuuden vuoksi.
Just tommosen lässynlää-asenteen takia ihmiset ajattelee, että on ok tehdä lapsia harkitsematta ties minkälaisessa elämäntilanteessa. Ei sen perhesuunnittelun pitäisi olla niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.
Kasvata nyt munat saatana.Minä kuuntelin ikävuoteen 20 asti kuinka vaikea, auktoriteetiongelmainen, haastava, vittumainen ja raskas olen. Ja kuinka minusta ei koskaan voi tulla mitään kun se minun "asenneongelmani" on niin vahvana läsnä. Mut hei, otin itseäni niskasta kiinni, menin töihin, etenin ja heiii vähän päälle 5 keur palkkaa nostelen. Ja olen muuten ihan väleissä vanhempieni kanssa. Enkä levitä lapsena saamaani paskaa omien lasteni niskaan. Mutta mä en olekkaan narsisti, toisin kuin sinä.
Mikään mitä olet äidistäsi ei kerro mistään muusta kuin SINUN mielenterveysongelmistasi. Äitisi ei todellakaan ole hoitanut niitä hyvin, mutta sinun nuoruudessasi näihin asioihin ei kovin tarkkaan kiinnitetty huomiotota.
Toistan, SINULLA on mielenterveysongelma, ei äidilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.Kasvata nyt munat saatana.Minä kuuntelin ikävuoteen 20 asti kuinka vaikea, auktoriteetiongelmainen, haastava, vittumainen ja raskas olen. Ja kuinka minusta ei koskaan voi tulla mitään kun se minun "asenneongelmani" on niin vahvana läsnä. Mut hei, otin itseäni niskasta kiinni, menin töihin, etenin ja heiii vähän päälle 5 keur palkkaa nostelen. Ja olen muuten ihan väleissä vanhempieni kanssa. Enkä levitä lapsena saamaani paskaa omien lasteni niskaan. Mutta mä en olekkaan narsisti, toisin kuin sinä.
Mikään mitä olet äidistäsi ei kerro mistään muusta kuin SINUN mielenterveysongelmistasi. Äitisi ei todellakaan ole hoitanut niitä hyvin, mutta sinun nuoruudessasi näihin asioihin ei kovin tarkkaan kiinnitetty huomiotota.
Toistan, SINULLA on mielenterveysongelma, ei äidilläsi.
OT mutta mistä työstä saa tuollaista palkkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.Kasvata nyt munat saatana.Minä kuuntelin ikävuoteen 20 asti kuinka vaikea, auktoriteetiongelmainen, haastava, vittumainen ja raskas olen. Ja kuinka minusta ei koskaan voi tulla mitään kun se minun "asenneongelmani" on niin vahvana läsnä. Mut hei, otin itseäni niskasta kiinni, menin töihin, etenin ja heiii vähän päälle 5 keur palkkaa nostelen. Ja olen muuten ihan väleissä vanhempieni kanssa. Enkä levitä lapsena saamaani paskaa omien lasteni niskaan. Mutta mä en olekkaan narsisti, toisin kuin sinä.
Mikään mitä olet äidistäsi ei kerro mistään muusta kuin SINUN mielenterveysongelmistasi. Äitisi ei todellakaan ole hoitanut niitä hyvin, mutta sinun nuoruudessasi näihin asioihin ei kovin tarkkaan kiinnitetty huomiotota.
Toistan, SINULLA on mielenterveysongelma, ei äidilläsi.
OT mutta mistä työstä saa tuollaista palkkaa?
Vaativat asiantuntijatehtävät ;) Taloushallinto. Ja ihan vielä peruskoulupohjalta kun tosiaan se opiskeluaika kusahti sen "narsistiäidin" takia. Sittemmin kasvoin aikuiseksi ja otin vastuun omasta elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.Kasvata nyt munat saatana.Minä kuuntelin ikävuoteen 20 asti kuinka vaikea, auktoriteetiongelmainen, haastava, vittumainen ja raskas olen. Ja kuinka minusta ei koskaan voi tulla mitään kun se minun "asenneongelmani" on niin vahvana läsnä. Mut hei, otin itseäni niskasta kiinni, menin töihin, etenin ja heiii vähän päälle 5 keur palkkaa nostelen. Ja olen muuten ihan väleissä vanhempieni kanssa. Enkä levitä lapsena saamaani paskaa omien lasteni niskaan. Mutta mä en olekkaan narsisti, toisin kuin sinä.
Mikään mitä olet äidistäsi ei kerro mistään muusta kuin SINUN mielenterveysongelmistasi. Äitisi ei todellakaan ole hoitanut niitä hyvin, mutta sinun nuoruudessasi näihin asioihin ei kovin tarkkaan kiinnitetty huomiotota.
Toistan, SINULLA on mielenterveysongelma, ei äidilläsi.
OT mutta mistä työstä saa tuollaista palkkaa?
Ei mistään, kunhan pulisee omiaan että saisi syyllistettyä entisestään jo masentuneita. Huomaa siitä ettei tähän koskaan tule vastausta. Nähty niin monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä ap oikein kuvittelisi tekevänsä pikkupoikiensa kanssa siellä New Yorkissa? :D Trolli tämän on pakko olla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.Kasvata nyt munat saatana.Minä kuuntelin ikävuoteen 20 asti kuinka vaikea, auktoriteetiongelmainen, haastava, vittumainen ja raskas olen. Ja kuinka minusta ei koskaan voi tulla mitään kun se minun "asenneongelmani" on niin vahvana läsnä. Mut hei, otin itseäni niskasta kiinni, menin töihin, etenin ja heiii vähän päälle 5 keur palkkaa nostelen. Ja olen muuten ihan väleissä vanhempieni kanssa. Enkä levitä lapsena saamaani paskaa omien lasteni niskaan. Mutta mä en olekkaan narsisti, toisin kuin sinä.
Mikään mitä olet äidistäsi ei kerro mistään muusta kuin SINUN mielenterveysongelmistasi. Äitisi ei todellakaan ole hoitanut niitä hyvin, mutta sinun nuoruudessasi näihin asioihin ei kovin tarkkaan kiinnitetty huomiotota.
Toistan, SINULLA on mielenterveysongelma, ei äidilläsi.
OT mutta mistä työstä saa tuollaista palkkaa?
Vaativat asiantuntijatehtävät ;) Taloushallinto. Ja ihan vielä peruskoulupohjalta kun tosiaan se opiskeluaika kusahti sen "narsistiäidin" takia. Sittemmin kasvoin aikuiseksi ja otin vastuun omasta elämästäni.
Minhän vuonna olet niihin päässyt peruskoulupohjalla. Ei kyllä nykyään onnistu.
Kun vaan ottaa vastuun omasta elämästään niin tulee vaikka 10 000 palkka. Sillä Suomi nousuun mun kaikki vaan ottamaan vastuu elämästään niin rahat virtaa vaikka kielitaidottomille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.Kasvata nyt munat saatana.Minä kuuntelin ikävuoteen 20 asti kuinka vaikea, auktoriteetiongelmainen, haastava, vittumainen ja raskas olen. Ja kuinka minusta ei koskaan voi tulla mitään kun se minun "asenneongelmani" on niin vahvana läsnä. Mut hei, otin itseäni niskasta kiinni, menin töihin, etenin ja heiii vähän päälle 5 keur palkkaa nostelen. Ja olen muuten ihan väleissä vanhempieni kanssa. Enkä levitä lapsena saamaani paskaa omien lasteni niskaan. Mutta mä en olekkaan narsisti, toisin kuin sinä.
Mikään mitä olet äidistäsi ei kerro mistään muusta kuin SINUN mielenterveysongelmistasi. Äitisi ei todellakaan ole hoitanut niitä hyvin, mutta sinun nuoruudessasi näihin asioihin ei kovin tarkkaan kiinnitetty huomiotota.
Toistan, SINULLA on mielenterveysongelma, ei äidilläsi.
OT mutta mistä työstä saa tuollaista palkkaa?
Vaativat asiantuntijatehtävät ;) Taloushallinto. Ja ihan vielä peruskoulupohjalta kun tosiaan se opiskeluaika kusahti sen "narsistiäidin" takia. Sittemmin kasvoin aikuiseksi ja otin vastuun omasta elämästäni.
Minhän vuonna olet niihin päässyt peruskoulupohjalla. Ei kyllä nykyään onnistu.
Viimeisin "nosto" kolmen vuoden takaa. Tämän myötä ensimmäistä kertaa ns "johtoportaaseen", iloisesti ohi parin akateemisen. Aikanaan aloitin ihan rivireskontrana.
Kyllä sun köyhyytesi kuulostaa enemmän henkiseltä :D. Mene lastesi kanssa metsään seikkailemaan. Otatte eväät mukaan ja havainnoitte luonnon ilmiöitä. Pelaatte ja leikitte kotona, keskustelette ja teette kotityöt, mm. leivotte, yhdessä puuhaten. Ei tuohon rahaa tarvita.
Itselläni on sellainen kokemus, että veimme tyttäremme, hänen ollessaan 7-vuotias, Californian Disneylandiin pariksi päiväksi ja toki muutenkin kiertelimme osavaltiota. Matka oli huikea. Juuri sinä vuonna oli tullut Leijonakuningas- elokuva ja show sekä Pocahontas esitykset sinne.
No muutaman viikon kuluttua matkan jälkeen alkoi koulu. Kun opettaja kysyi koko kesän mieleenpainuvinta kokemusta, tyttäremme vastasi, että "Se, kun pääsin onkimaan kaloja Antti-sedän mökillä".
Siis itse minä sinne Disneylandiin halusin!
Minäkin olen vähävaraisesta kodista ja kuvittelin, että lapsen pitää saada kaikkea, mitä en itse saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.Kasvata nyt munat saatana.Minä kuuntelin ikävuoteen 20 asti kuinka vaikea, auktoriteetiongelmainen, haastava, vittumainen ja raskas olen. Ja kuinka minusta ei koskaan voi tulla mitään kun se minun "asenneongelmani" on niin vahvana läsnä. Mut hei, otin itseäni niskasta kiinni, menin töihin, etenin ja heiii vähän päälle 5 keur palkkaa nostelen. Ja olen muuten ihan väleissä vanhempieni kanssa. Enkä levitä lapsena saamaani paskaa omien lasteni niskaan. Mutta mä en olekkaan narsisti, toisin kuin sinä.
Mikään mitä olet äidistäsi ei kerro mistään muusta kuin SINUN mielenterveysongelmistasi. Äitisi ei todellakaan ole hoitanut niitä hyvin, mutta sinun nuoruudessasi näihin asioihin ei kovin tarkkaan kiinnitetty huomiotota.
Toistan, SINULLA on mielenterveysongelma, ei äidilläsi.
OT mutta mistä työstä saa tuollaista palkkaa?
Vaativat asiantuntijatehtävät ;) Taloushallinto. Ja ihan vielä peruskoulupohjalta kun tosiaan se opiskeluaika kusahti sen "narsistiäidin" takia. Sittemmin kasvoin aikuiseksi ja otin vastuun omasta elämästäni.
Minhän vuonna olet niihin päässyt peruskoulupohjalla. Ei kyllä nykyään onnistu.
Viimeisin "nosto" kolmen vuoden takaa. Tämän myötä ensimmäistä kertaa ns "johtoportaaseen", iloisesti ohi parin akateemisen. Aikanaan aloitin ihan rivireskontrana.
0/5
Elämä on valintoja ja jokaisen on elettävä omiensa kanssa. Mitäs läksit huonon miehen kanssa perhettä leikkimään.