Lue keskustelun säännöt.
olen köyhä ja vihaan joka hetkeä . tuntuu, että lastenkin lapsuus menee pilalle :(
03.12.2016 |
lapset eivät ikinä pääse reissuun, eivätkä voi harrastaa mitään. rahan puutteen lisäksi tähän vaikuttaa se, ettei mulla ole autoa. kortti on, mutta auton ylläpitäminen oli ihan liian kallista :(
olen eronnut ja sosku avustaa mm. vuokrassa, mutta silti tässä ei juhlita. kolme 5-9v poikaa joille pitää ostaa ihan kaikkea koko ajan ! ja itse saa laahustaa siinä 5v vanhassa talvitakissa itse saksittu tukka pystyssä ja silmät kipeinä vanhaksi menneestä ripsarista.. kuvitelkaa kaupassa, että teidän on valittava vessanpaperi tai meikkivoide!
mun kroppa on ihan paskana. notkoselkä ja eri pituiset jalat, joku kuntosali varmaan tekis hyvää mutta milläs maksat? multa puuttui useita hampaita ja loput on vinksallaan, kärsin niiden vuoksi kivuista korvissa ja hammaslääkärin asenne on että no voi voi" uudet rillit sentään sain sosku avustuksella, en tosin juuri niitä haluamani kun olivat liian kalliit mutta onpahan nyt jotkut....
vituttaa ja itkettää, tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi jä välillä mietin miks vitussa piti tehdä nuo lapset tänne kärsimään? :( poikien isästä ei ole apua, juoppo peliriippuvainen joka tajus toisen synnyttyä ettei hänestä ole "kotileikkiin" ja tuosta kolmannesta väittää ettei ole oma, vaikka siitä on mustaa valkoisella... joo ja mikään teinipariskunta ei tosiaan oltu, tavattiin kun olin 22 ja ex 26 ja siitä vuosi etenpäin olinkin raskaana!
mut exä sentään on käynyt töissä. nykyisin vissiin makaa sohvalla vetämässä kaljaa, mutta joskus kävi. mulle taas napsahti työkyvyttömyys-eläke kun olin just täyttänyt 21, moni ihmettelee miten sen oikein tein? no olemalla oma itseni, luulisin... mulla on siis lukihäiriö, laaja-alainen hahmottamiskyvyn häiriö ja aikusena todettu ahdh .
olisi ihanaa jos voisi lähteä poikien kanssa reissuun, vaikka New Yorkiin ! jos voisi käydä kampaajalla ja ostaa silmää räpäyttämällä uusia vaatteita... jos pääsi pois tästä kaksiosta, jonka seinän takana naapurin somalit (en ole rasisti mutta kuuluuko kulttuuriin okeasti olla noin kovaääninen?!) kailottaa aamusta iltaan, pyykkituvalta nyysitään pyykkejä ja hissin ovi on potkittu paskaksi.
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.
Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.
Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.
No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.
Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.
En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?
On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.
Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.
Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.
Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.
Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.Väärin, sulle ei kuulu mitään tiettyä koulutusta eikä minkään tietyn tasoista elämää. Sinä suoritat sen koulutuksen minkä pystyt suorittamaan, ja elät sen tasoista elämää mihin koulutuksesi avulla saamasi työn palkkarahat riittävät. Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa, hommaa se leveä elämä itsellesi itse.
Kyllä osa alisuoriutuu elämässä, ilman omaa syytään, sattuuko, syyllistäjä, kun et voi myöntää sitä totuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ettei köyhyys ole helppoa. Minua vain pisti silmään ahdhd, lukihäitiö ja hammottamiskyky puutoksia. Minulla on nuo kaikki ja töitä teen kroppa on kakkana ja silti menen töihin, joka aamu. Nyt niskasta kiinni ja vaikka osa-aikasesti töihin. Älä katkeroidu.
älä vähättele itseäsi kirjoitti:
Ymmärrän ettei köyhyys ole helppoa. Minua vain pisti silmään ahdhd, lukihäitiö ja hammottamiskyky puutoksia. Minulla on nuo kaikki ja töitä teen kroppa on kakkana ja silti menen töihin, joka aamu. Nyt niskasta kiinni ja vaikka osa-aikasesti töihin. Älä katkeroidu.
Onko kolmea lasta ja ennen ollut paremmin, josta olet pudonnut alaspäin? Niinpä niin, se on helppoa huudella. Ja "mene osa-aikatöihin", aika harvassa ammatissa se onnistuu.
Asennevamma on suurin ongelmasi, ellet ole provo.
Vaikea uskoa että saisi työkyvyttömyyseläkettä lukihäiriön,adhd.n ja hahmotusvaikeuden takia.
Tiedän monia joilla adhd tai add, hahmotusvaikeuksia/lukihäiriö ja ihan ovat opiskelleet ja töitä tehneet niistä huolimatta.
Jos saat vielä sossun tukeakin, niin rahat kyllä riittää elämiseen hyvin kun vähän suunnittelee.
Itsekin työttömänä perheellisenä tulen toimeen, vaikka tiukkaa on.
Lapset saa vaatteet päälleen ja terveellistä ruokaa pöytään, tehdään edullisia tai ilmaisia asioita ja vähän kalliimpia tehdään sitten harvemmin.
Kukaan ei itke että elämä olisi paskaa tai hirveää, vaikka ollaan taloudellisesti köyhiä niin henkisesti rikkaita.
Kaikkemme tehdään että tilanne vielä muuttuu ja varmasti muuttuukin, tämä on vain väliaikaista.
Mulla on lapsia, rahaa ja koulutusta, mutta tämä ei ole mikään brassailuviesti. Olen töissä koulussa, ja usein näkee sen, että vanhemmilla on rahaa ostaa sitä ja tätä, muttei olla aidosti läsnä/ei ole aikaa lapselle. Sinullahan tämä mahdollisuus on.
Voit opettaa lapsille vähällä rahalla paljon; retkeilyä (omakin kunto nousee), leipomista ja ruoanlaittoa (samalla satsaus terveyteen, kun vältytte kaupan epämääräisiltä sotkuilta ja rahaa säästyy), askartelua ja kädentaitoja. Googlaa youtuben askarteluvideot, esim. paperintaittelusta ja maalauksesta löytyy vaikka mitä. Kirjastossa on satoja mahdollisuuksia lukea, lainata pelejä, jopa urheiluvälineitä ja musiikkia. Lisäksi voit tukea heitä opiskelussa ja paremman elämän tavoittelussa.
Itse olen ostanut paljon askartelukamaa Kiinasta Aliexpressistä (vaatii luottokortin). Samalla sieltä löydät edullisia koruja, kelloja, asusteita, laukkuja, leluja (kuten feikkilegot), sisustukseen esim. seinätarroja. Pidä itsesi erossa vaatteista, niiden koko on sattumankauppaa. Itselleni ostan paljon vaatetta kirppareilta. Minusta näillä vinkeillä voisit koittaa säästää ja hankkia vaikkapa niitä urheilutarvikkeita. Panosta omaan terveyteesi. Lomailla voi ihan kivasti esim. kylpylässä tai laivalla, niin meidänkin lapsiperheemme tekee.
En lukenut viestiketjua, mutta kannattaa myös mainita tutuille, että teillä on tiukkaa ja käytetty tavara kelpaisi. Niitä hyväsydämisiä lahjoittajia voi ilmestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä on erilaisia, esim.adhd, hahmotushäiriö ja lukihäiriö on eri asteinen ja erilainen eri ihmisillä. Se on vähän sama kuin sanoisi että mun tuntema autistinen kykenee tekemään sosiaalista työtä, mikset sinä autistinen kykene siihen? Ei kaikki ihmiset kykene kaikkiin töihin, ei vaikkei olis mitään diagnoosejakaan, sellaista se on.
En lähtisi tuntematonta ihmistä syyllistämään, koska en voi tietää kuinka paljon hän on yrittänyt ja ponnistelut, enkä voi tietää, että onko jokin hänestä riippumaton tekijä, joka vaikuttaa mm. sinnikkyyteen, herkkyyteen luovuttaa jne.
Asioista voimme silti keskustella, ei minullakaan ole varaa matkustaa newyorkiin, ja pitää minunkin miettiä välillä pikkuasioista että mihin rahani laitan jne. Ja olen töissä käyvä lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.
Kuinka pitkään aiot antaa äitisi päättää mitä elämälläsi teet? Eikö itsenäistyminen ja vastuunotto omasta elämästä yhtään houkuttele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tienaa tuon noin 6000-8000 kuukaudessa. Hänen työpaikallaan ei tuollaisia rutisijoita/vinkujoita kauaa katseltaisi.
Päin vastoin hyväpalkkaisissa työpaikoissa yleensä vaaditaan työntekijöiltä äärimmäistä joustamista, pitkiä työpäiviä, päivyatämistä jopa kellon ympäri, pitkiä ja useita työreissuja, äärimmäistä stressinsietokykyä ja ennen kaikkea hyvää asennetta.
Ei raha tuo välttämättä onnea. Tänään tein kirppiskierroksen ja ilahduin suunnattomasti kun löysin pentikin lampun 8 eurolla vaikka voisinkin saman tien mennä ostamaan samanlaisen uutena. Eilen innostuin kun lelukaupassa oli 30 % alennuksella juuri se lelu, jota kummilapseni oli toivonut joululahjaksi. Taloustarvikkeet ostan tokmannilta ja harrastamme miehen kanssa ilmaista hyötyliikuntaa silloin kun miehellä joskus harvoin on vapaa-aikaa muutenkin kuin nukkumiseen.
Tuhlaamme ravintoloihin ja matkusteluun, mutta siihenkin harvoin koska vapaa-aika on todella vähissä. Ravintolassa tai etelän lomalla rannalla maatessa en koe kyllä yhtään huonoa omaatuntoa kun tiedän että ne rahat on raatamalla töistä ansaittuja. Nytkin vietän pyhiä yksin kun mies tekee pitkää päivää töissä.
ps.itsekin olen töissä, mutta pienellä palkalla kunnalla
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.Kuinka pitkään aiot antaa äitisi päättää mitä elämälläsi teet? Eikö itsenäistyminen ja vastuunotto omasta elämästä yhtään houkuttele?
Itsenäinen ajattelu kiinnostaisi, mutta se on vaativa laji. Vastuuta kannan koko ajan. Raivostuttaa toi typerä jankutus, onko puute siitä mistä puhe, kanna itse vastuuta. Vai tarkoitatko muiden tunteista vastuuta? Sekin on vaikea laji, mutta kiinnostava kyllä.
Nyt mä osittain ymmärrän sua narsistin lapsi, joka kerroit äitisi pilanneen sinut. Sinulla on siis sosiaalinen fobia josta syytät narsisti äitiäsi. Tunnet olevasi fiksu mutta et kykene ihmisten kanssa sosiaaliseen kontaktiin? Sen takia haaveilusi hyvä palkkaisesta työstä on jäänyt? Minulla on myös sosoaalinen fobia ja olen välillä vihainen kun tiedän että minusta olisi parempaan jos vain en pelkäisi sosiaalisia tilanteita. Olen mielestäni ihan fiksu tyyppi. En ole saanut hirveästi huomiota lapsena mutta onneksi minusta on kasvanut kuitenkin empaattinen ihminen. Ennen minäkin vihasin äitiäni kun oli kasvattanut minut näin. Onneksi terapia pelasti minut. Nyt olen korkeasti koulutettu, en silti ihan unelma työssä mutta ihan tyytyväinen. Katkeruudesta pääseminen pelasti minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen mitä saa, ei aina voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseen voi. Me ollaan kanssa köyhiä. Minä opiskelen ja mies on 1-vuotiaan kanssa kotona. Välillä on kinkkistä valikoida, että mihin on varaa ja mihin ei, mutta onni ei meidän mielestä tulekaan kulutuksen kautta. Arjen harmautta voi rikkoa käymällä vaikka ilmaisissa häppeningeissä. Ostetaan käytettynä se mitä voidaan ja leivotaan herkkuja itse. Säästöönkin menee rahaa n.100€ kuussa.
Kivikissaäiti kuulostaa kyllä narsistiselta ja persoonallisuushäiriöiseltä. On toki olemassa mahdollisuus siihen, ettei hän ole, vaan vain kuulostaa siltä, koska vuodattaa tänne kaikki pahat tunteensa suodattamattomina. Totuutta tuskin tulemme tietämään. Jos kuitenkin jälkimäinen arvaus on totuus, olen kovasti pahoillani puolestasi, ettei elämä mennyt ollenkaan niin hyvin kuin olisi voinut mennä. Osanottoni myös aloittajalle. Tämä ei ole vittuilua, toivon että myötäelämisestä tulee teille parempi mieli. Jos ei tule, antakaa mennä toisestä korvasta ulos. (Tai mistä luettu teksti nyt sitten meneekään ulos kuvainnollisesti ulos...)
Jos Kivikissaäiti on narsistinen ja persoonallisuushäiriöinen, voinen pahoitella kovaa kohtaloa silti. En tiedä onko siitä hyötyä. Siinä tapauksessa pahoittelen myös läheistesi kovaa kohtaloa.
Minun kohtaloni ei ole ollut noin kova, mutta kenenkään meistä tie ei kuitenkaan ole täysin sileä. Olen käynyt nuorempana terapiassa. (Rehellisesti sanoen, tunnen harvoja ihmisiä jotka ovat käyneet terapiassa, mutten yhtäkään, jonka en arvelisi hyötyvän siitä. Mikä on eri asia, kuin että kaikki olisivat sekopäitä mielestäni.) Minun se oivallukseni, jonka jälkeen en ole enää tuntenut tarvetta käydä terapiassa muotoutui vähitellen (Toki siitä olisi varmasti edelleenkin hyötyä, ja kävisinkin, jos se ei veisi aikaa, rahaa eikä psyykkisiä resursseja.) Ensin aloin ajatella mitä terapeutti vastaisi minulle kun esittelisin hänelle tiettyä minua vaivaavaa asiaa. Sen jälkeen vähitellen opin sekä ajattelemaan itseäni sekä sinä vaille jääneenä pikkulapsena että sellaisena äitinä, jonka olisin tuolle lapselle kaivannut. Siis yhtäaikaa. Nämä puhuivat mielessäni vuoropuhelua, tai puhuvat vieläkin tarpeen vaatiessa. Oli suuri oivallus, etten tule koskaan saamaan kaipaamani laista äitiä, mistään. Sen sijaan voin olla se itselleni. Voin myös itse osoittaa itselleni myötätuntoa, lohduttavia sanoja, rohkaisua. Ja saan myös tuntea ja ajatella ne lapsen tunteet, kokea itseni vaille jääneeksi ja surra sitä. Ja sitten "äiti-ääni" mielessäni lohduttaa tuota lasta.
Kaikki emme ole samanlaisia, ja tuskinpa suurin osakaan saa kiinni mistä puhun. Mutta jospa se auttaisi edes jotakuta pahaa oloa tuntevaa, edes vähän. Anna hali itsellesi :)
Jos nämä olivat provoja, ei se mitään. Jospa silti joku saisi apua pahan olonsa käsittelyyn.
P.s. Aloittaja kirjoittaa hyvin, ilmeisesti lukihäiriö ei ole pahinta sorttia, ja hahmotushäiriö ei estä tietokoneenkäyttöä. Mitäpä jos tarjoutuisit kolumnistiksi tai ryhtyisit pitämään blogia?
p.p.s Kivikissaäidin kiroiluinhorealismi saa varmaan suurelta yleisöltä alapeukkuja (eikä ole paras mahdollinen keino hankkia myötätuntoa ;) mutta originelleilla suorasukaisilla tyyleillä on tainnut olla kysyntääkin. Jos sinulla on sanottavaa, kirjoita kirja. Ei kai kustantajille pakko ole käydä naamaansa näyttämässä, luulisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas käy molemmat töissä.
Sitten kun maksetaan laskumme ja lainamme, niin ei siinäkään kuule juhlita. En se minäkään kampaajalla ole käynyt vuosiin. Vaatteet ostan kirpparilta, samoin lapselle myös.
Emme mekään matkustele, jatkuvaa remonttisäästämistä tämä on.
Ymmärrän että harmittaa, mutta jos kuvittelet, että se monella työssäkäyvällä ihmisellä on "helpompaa", niin olet väärässä.
Minä taas haaveilen siitä, että menispäs joskus vapaa-aika ja lomat yksiin niin että voitas olla kerrankin rauhassa ja yhdessä koko perhe. Me molemmat siis teemme vuorotyötä, ja minä vielä epäsäännöllistä vuorotyötä (ilmaluala). Nytkin jouluaattona tulen vasta illalla töistä kotiin.. itselläni on joulupäivä vapaata, mutta mies menee töihin..
Suo siellä, vetelä täällä.
Mene soskuun/asuntotoimistoon ja pyydä että hankkivat sinulle asunnon toisenlaisesta ympäristöstä, koska olet huolissasi poikiesi kasvusta ja siitä esimerkistä minkä he saavat nykyisessä talossa jossa paikkoja särjetään ja melutaan. Kun sosiaalitoimisto pyytää asuntotoimistoa järjestämään asunnon niin se järjestyy. Voit todellakin sanoa syyksi poikiesi kasvatuksen ja kasvuympäristön, mikä on totinen tosi.
Kun olet tarpeeksi vakuuttava, saat esim. rivarinpätkän jostakin kunnan omistamasta rivitalosta ja oman pienen pihan, johon voit kukkasia istutella.
Ei muuta kuin itseä niskasta kiinni, niin asiat järjestyvät paremmalle tolalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin itse 80-luvulla perheessä,jossa ei ollut varaa yhtään mihinkään.Asuimme ränsistyneessä talossa ja lämmityksen ja lämpimän vedenkin kanssa teki tiukkaa.Sukset,luistimet ym. oli vanhoja romuja ja vaatteet loppuun pidettyjä.Tänä päivänä kaikki lapset ollaan valmituttu yliopistosta ja hyvissä töissä.Vanhemmilla eläkkeet,kunnollinen asunto ja myös monella muullakin tavoin helpompaa.En ole "kiitollinen" menneestä,mutta Suomen sosiaaliturvasta,terveydenhuollosta ja koulutusmahdollisuuksista olen.Mullakaan ei ole varaa lähteä New Yorkiin,mutta välillä ostan itselleni jotain kivaa ja pesen tukkani 25 euron shampoolla❤
Voimia sinulle ap.Asia kerrallaan älä rakentamaan uutta suuntaa sinulle ja lapsille❤
Vierailija kirjoitti:
Ei se köyhyys tee lapsuudesta aina satavarmasti huonoa.
Meillä oli 4 lapsen perhe. Äiti oli kaupan kanssa, ja isä oli työskenteli talonmiehenä ja teki pienimuotoista maanviljelyä. Isä kuitenkin sairastui äkillisesti syöpään. Työkyvyn syöpä ikävä kyllä vei, mutta onneksi ei koko miestä.
Elettiin siis lapsena hyvin pienillä tuloilla, koska isä ei pystynyt työskentelemään, mutta omassa mielessä ei lapsuus muistu huonona. Olin kolmas tyttö joten kaikki vaatteet olivat sisarusten vanhoja, mutta ei se lapsena tuntunut oudolta. Meillä leivottiin itse leivät ja karkkipäivän sijaan oli omat pullat, ja aina sitä perjantain leipomispäivää odotettiin innolla, koska se oli koko perheen yhteinen hetki. Moni tavara ostettiin käytettynä, mutta tarjousten kilpaa metsästys oli hauska leikki. Joka toinen maanantai käytiin kirjastossa ja lainattiin elokuvia jotka sitten katsottiin yhdessä. Auton sijaan pyöräiltiin yhdessä, kun sirkus tuli kaupunkiin järjestettiin kotona oma temppusirkus jossa jokainen oli tähti, kun naapurin pihalle pystytettiin trampoliinia meillä rakennettiin itse puumajaa jne.
Pointti onkin että minun lapsuuteni oli hyvin hyvin onnellinen.
En koe että lapsuudestani olisi jäänyt mitään kokematta köyhyyden takia, koska vanhempani pystyivät itse tekemällä tarjoamaan meille tasapainoisen ja rakastavan kodin.Rakkautta ne lapset kaipaavat, eivät New Yorkin matkoja.
Meillä lapset saavat sekä rakkautta, kunnioitusta ja kannustusta, että jokavuotisia matkoja kauas, myös New Yorkiin. Suomalaisten olisi jo aika tajuta, ettei hyväksi aikuiseksi kasvamiseen tarvita köyhyyden kokemuksia.
Mun mielestä teinitytöille voisi asentaa ihon alle ehkäsykapselit ja ne sais pois, kun on koulut käyty, töissä, eikä mitään elämää pahasti haittaavia diagnooseja ja sairauksia. Ja sama teinipojille heti, kun joku kehittää miesten hormonaalisen ehkäisykapselin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
Sitten ap:n olisi pitänyt järjestään elämänsä toisin. Nyt ei auta kuin elää niillä reunaehdoilla, jotka itse on itselleen luonut.
Eihän hän ole itselleen sitä luonut, ettei saa hyväpalkkaista työtä.
No jos olet työkyvyttömyyseläkkeellä 21 vuotiaana, ei varmaan olisi kannattanut hankia yhtään lasta, jos kerta ei halua elää niukoilla tuloilla. Ja sitten vielä pari lasta lisää, vaikka toisen jälkeen mies ollut jo tekemässä lähtöä. Että kyllä tässä saa vähän itseäänkin syyttää omista valinnoistaan.
Pitäiskö valtion maksaa sitten niille, joille tämä "ankea köyhyyselämä" ei kelpaa, reilummat tuet, että pääsis vähän nauttimaan elämästä. Toiset tekee töitä sen eteen, että on varaa matkustella jne. Jos et pysty töihin, niin älä nyt ainakaan hanki perhettä ja sitten vielä valita, ettei ole rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis sinulla on ihan paperilla todettu kyvyttömäksi selviämään työelämästä? Miksi ihmeessä hankit lapsia? Niissähän sitä työtä ei olekaan kuin 24/7...
Lisäksi noilla ongelmilla (geeneillä) ymmärtäisin yhden (vahinko)lapsen mutta miksi ihmisen pitää tietentahtoen siirtää nuo ongelmat jälkipolville?
Esim. ADHD todellakin periytyy tai ainakin "periytyy" kun lapset ottavat mallia vanhempiensa käytöksestä. On nähty.
Jostain kohtalon armosta en perinyt vanhempieni neurologisia vammoja, vain joitakin heijastuksia niistä. Liian terveenä sain tietenkin paskaa päälle. Suurin missio on ollut olla siirtämättä sitä eteenpäin.
Eiväthän ne matkat New Yorkiin ole ihmisoikeus, mutta tässä vaikuttaa nyt olevan 26 sivua viestejä, joissa paheksutaan sitä, ettei ap jaksa koko ajan olla tyytyväinen elämäänsä köyhänä. Köyhäkin saa joskus purkaa tuntojaan edes netissä.
Mulla ei äitinä ole aikaa kierrellä kirppiksiä, koska en viitsi rääkätä lapsia raahaamalla heitä mukana omissa mielenkiinnonkohteissani, jotka ei anna heille mitään.
Ei mua niinkään haittaisi jos en ois päätynyt 5-6000 e/kk työhön, jos tietäisin, että syy siihen oli täysin itsestä kiinni, mutta sitä, että muut(eli äiti) ovat masentaneet minut on kieltämättä vaikea hyväksyä.