Minkälaiselle ns. normaalille ihmiselle et suosittele lasten hankkimista? Eli jos jätetään pois alkoholismit, narsismit ja muut sellaiset, minkälainen ihminen on sinusta onnellisempi lapsettomana?

Skitsofrenia on kamala perinnöllinen sairaus. Tietenkään kenenkään, jolla tuo sairaus on, ei tule hankkia lapsia! Tuon pitäisi olla ihan selvä asia. Lapsen hankkiminen ei ole mikään perusoikeus!

Tiukkapipoiset voisivat ehkä jättää lasten hankkimisen. Liian suuri riski että lapset saisivat kaiken maailman traumoja, estoja yms. 

Vanhempien pitäisi olla sillee oikeella tavalla sopivan rentoja...

Tosi moni tässä ketjussa mainittu asia kyllä sopii. Ei näköjään sattumaa, että lapset eivät ole koskaan tuntuneet ajankohtaiselta asialta.

Liian köyhien, todella rumannäköisten, alle 100 älykkyysosamäärän omaavien, pitkäaikaistyöttömien kirjaimellisesti sossupummien (en tarkoita tällä, että kaikki pitkäaikaistyöttömät olisivat sossupummeja), perinnöllistä sairautta sairastavien ja alkoholistien. Muutenkin elämäntilanteen pitäisi olla vakiintunut ja kodin "lämminhenkinen" ja "rakastava".

Lestaadiolaisille. Sairasta aivopesua lapsesta asti, jolloin kasvetaan kieroon.

Sellaiselle, joka elää hetkessä. Eli suunnitelmallisuus on vieras käsite

Näin olen toiminut, samaa olisi voinut suositella vanhemmillenikin...

Vierailija kirjoitti:

Näin olen toiminut, samaa olisi voinut suositella vanhemmillenikin...

Tämä siis kommentiksi siihen ettei tyhmien pidä ryhtyä lapsia tekemään.

En suosittele kenellekään.

Näistä saa käsityksen että vain jokin yksi ihmistyyppi on sopiva vanhemmaksi. No eihän se niin ole, kyllähän tosi monenlainen ihminen oppii vanhemmuuteen ja rakastaa lapsiaan niin ettei halua ajatella elämää ilman heitä. Totuus on se että elämässä on aina hankaluuksia olipa sitten lapsia tai ei. Ns. normaaliin luokkaan kuuluu niin erilaisia ihmisiä, joilla kuitenkin lapsineenkin pyyhkii ihan hyvin, etten lähtisi suorilta käsin suosittelemaan lapsettomuutta kuin aivan poikkeukselliseen erakkouteen taipuvaisille tai sitten persoonaltaan tosi jäykille ja täysin huumorintajuttomille. Joku tavallinen yksinviihtyminen ei ole mikään este hankkia lapsia jos omaa sen verran älliä että järjestää itselleen myös rauhallisia hetkiä. Siistin kodin tarve, matkustelun halu jne. asiat ovat myös sellaisia, että normaali ihminen sopeutuu lasten vuoksi muutamaksi vuodeksi siihen, ettei ne asiat aina toteudu juuri täydellisesti. Kukaan ei ole täydellinen mutta voi silti olla riittävän hyvä vanhempi. Tällaiset ketjut ovat omiaan taas lisäämään nykyvanhempien suorituspaineita, mikä ei ole kenellekään hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psyykkisesti tai fyysisesti sairaalle.

Pidän kauhistuttavana sitä, että psyykkisesti sairas työkaverini, jonka mies käytti huumeita, sai psyykkisesti erittäin sairaan lapsen, jolla on nyt vauva. Erittäin todennäköisesti vauvallakin on mt-oireita. 

Täysin järjetön tilanne. 

Oletpa sinä sydämetön. Itse tulen suvista, jossa skitsofreniaa ja sairastuin siihen itsekin aikuisiällä. Lääkitettynä olen normaali, vastuullinen aikuinen joka ei todellakaan jätä terapiaa väliin tai nappeja syömättä.

Kyllä sairaudestaan tervehtyneillä sairaillakin on oikeus hankkia oma lapsi.

Mennyt kun on aina mennyttä.

Ei kai lääkityksen aikana saa edes hankkiutua raskaaksi? Tämä voi kyllä olla joku oma väärinkäsitykseni. Mutta raskaus on suuri psyykkinen myllerrys jo mieleltään terveellekin, vanhemmuudesta puhumattakaan. Kuinka pystyy kasvattamaan lapsestaan tasapainoisen ihmisyksilön, jos ei siihen ole palikoita itselläkään? Lisäksi, kun puhutaan perinnöllisestä, rankasta sairaudesta, kuka haluaa ottaa sen riskin, että se periytyisi myös omalle lapselle?

Ihmiselle, joka ei halua viettää aikaa sen lapsensa kanssa. Päiväkodissa näkee ihan liikaa näitä lapsia, jotka ovat hoidossa 9-10 tunnin päiviä, kun vanhemmat tekevät töissä pitkää päivää, tai ottavat työpäivän jälkeen sitä omaa aikaa lapsen hoitopäivän pituuden kustannuksella, tai tuovat jokaisena vapaapäivänäänkin lapsensa hoitoon täydeksi päiväksi. Lapsi tullaan jopa viikonloppua tai lomaa ennen hakemaan juuri ja juuri sulkemisaikaan, vaikka vanhempi olisi päässyt töistä paljon aikaisemmin. Osa tuo jopa omalla lomallaan lapsen hoitoon, "koska he maksavat niistäkin hoitopäivistä". Eli ihmiselle, joka ei jaksa/halua viettää lapsensa kanssa aikaa enemmän kuin päiväkodin aukioloaikojen puitteissa on pakko, en suosittele lasten hankkimista ollenkaan.

Neuroottisen ylihuolehtivalle. Lapset eivät ikinä saa kasvaa aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Näistä saa käsityksen että vain jokin yksi ihmistyyppi on sopiva vanhemmaksi. No eihän se niin ole, kyllähän tosi monenlainen ihminen oppii vanhemmuuteen ja rakastaa lapsiaan niin ettei halua ajatella elämää ilman heitä. Totuus on se että elämässä on aina hankaluuksia olipa sitten lapsia tai ei. Ns. normaaliin luokkaan kuuluu niin erilaisia ihmisiä, joilla kuitenkin lapsineenkin pyyhkii ihan hyvin, etten lähtisi suorilta käsin suosittelemaan lapsettomuutta kuin aivan poikkeukselliseen erakkouteen taipuvaisille tai sitten persoonaltaan tosi jäykille ja täysin huumorintajuttomille. Joku tavallinen yksinviihtyminen ei ole mikään este hankkia lapsia jos omaa sen verran älliä että järjestää itselleen myös rauhallisia hetkiä. Siistin kodin tarve, matkustelun halu jne. asiat ovat myös sellaisia, että normaali ihminen sopeutuu lasten vuoksi muutamaksi vuodeksi siihen, ettei ne asiat aina toteudu juuri täydellisesti. Kukaan ei ole täydellinen mutta voi silti olla riittävän hyvä vanhempi. Tällaiset ketjut ovat omiaan taas lisäämään nykyvanhempien suorituspaineita, mikä ei ole kenellekään hyväksi.

Oma kommenttisi päinvastoin marginalisoi ihmisiä, joille lapsettomuus on parempi vaihtoehto. Sinusta vain "poikkeukselliseen erakkouteen taipuvaiset" tai "täysin huumorintajuttomat" eivät sinusta pärjää vanhempina. Tässä ei ollut kuitenkaan kyse siitä, kuka väkipakolla pystyy sopeutumaan tehtyyn päätökseen, tai hoitamaan vanhemmat velvoitteet vähintään välttävästi, vaan kuka on onnellisempi  lapsettomana kuin lapsia hankkineena. 

Onhan päivänselvää, että myös aivan tavalliset, normaalit ihmiset kokevat onnellisuuden menetystä lapsia hankkiessaan, ja yhtä selvää on, että osa on myös paljon huonopia vanhempia kuin toiset ovat. Vanhmmuus on kuin mikä tahansa työ: yksille se sopii tosi hyvin ja toisille ei ollenkaan. En ymmärrä, miksi tätä asaa pitäisi jotenkin häivyttää pois näkyvistä.