Lue keskustelun säännöt.
Minkälaiselle ns. normaalille ihmiselle et suosittele lasten hankkimista? Eli jos jätetään pois alkoholismit, narsismit ja muut sellaiset, minkälainen ihminen on sinusta onnellisempi lapsettomana?
Kommentit (74)
Urapariskunnille. Lähipiirissäni on urapariskunta ja kumpikin heistä painaa pitkää päivää töissä. Työ on stressaavaa ja aina mietitään, kuinka palkkaan saisi taas ylimääräisen tonnin kun tekee vielä vähän lisää töitä. Perheen lapset jäävät ihan sivuun, esim. ekaluokkalainen joutuu olemaan tuntikausia yksin kotona ja päiväkoti-ikäinen kaipaa huomiota. Lapset kaipasivat vanhempiensa läsnäoloa. Vapaa-ajalla vanhemmat ovat niin väsyneitä töistä, että makaavat vain sohvalla tabletti kädessä. Heidän onni, että lähipiiristä löytyy ilmaisia lastenvahteja, jotka vierailevat heillä joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että lapsettomuus on kasvussa kun äidit ja isät itse luovat vanhemmuudesta tällaisen kuvan. Pitää olla jonkinlainen yli-ihminen, jolla on rahaa ja henkistä pääomaa omistautua vanhemmuudelle 150-prosenttisesti seuraavien kahdenkymmenen vuoden ajan jättäen ilolla kaiken entisen taakseen. Harva meistä on.
Vauva vaatii jatkuvaa hoivaa ensimmäisen vuoden ajan, mutta sen jälkeen hoivan tarve vähenee. Vuodet ennen koulua ovat raskaimpia koska lapselle täytyy jaksaa opettaa käytöstavat ja muita perustaitoja jatkuvin toistoin, ja lapsi voi olla haastava harjoitellessaan oman tahdon ilmauksia. Silti jokaisella perheenjäsenellä saa ja pitää olla myös oma elämä perheen ulkopuolella, myös sillä lapsella.
Lapsen kanssa tulee viettää aikaa, mutta se miten paljon lapsen kanssa vietetään aikaa, ei ole suoraan verrannollinen lapsen hyvinvointiin. Onnellisimpia aikuisia ei tule niistä lapsista joiden vanhemmat ovat viihdyttänyt heitä 24 tuntia päivässä ensimmäisen seitsemän vuoden ajan. Lapsikin tarvitsee omaa tilaa ja vapautta kehittyä omanlaisekseen ihmiseksi.
Äidin tai isän perheen ulkopuoliset kiinnostuksenkohteet ja harrasteet eivät vähennä lasten elämänlaatua. Jokainen tietää että jatkuvasti baareissa juokseva äiti tai etäinen uraisä eivät ole kovin hyviä vanhempia, mutta se toinenkaan ääripää ei ole hyvä.
Jos olisin lapseton ja ottaisin tosissani palstojen vanhemmuusjutut, en ikinä uskaltaisi hankkia lapsia. Arvostan omaa aikaa, siisteyttä ja sisustusta ja olen näiden listauksien mukaan muutenkin täysin epäsopiva vanhemmaksi. Silti minä, mieheni ja kaksi lastamme olemme luoneet omanlaisemme elämän ja perheen ja uskallan sanoa että voimme kaikki oikein hyvin.
Aika jännästi olet lukenut ketjua. Minusta tässä on tullut pääasiallisesti erittäin osuvia ja hyviä huomioita, ei todellakaan mitään yli-inhimillisiä vaatimuksia. Vai onko sinusta muka väärin sanoa, että lapsia ei ehkä kannata hankkia, jos rakastaa työtään enemmän tai arki on jo lapsettomanakin tosi hankalaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin ihmisillle ns. omat jutut ovat tosi tärkeitä. Ei välttämättä yksinolo sinänsä vaan vaikkapa jokin harrastus, oma tutkimustyö, tietyt tavat, ja ennen kaikkea se, että mahdollisuus omiin juttuihin säilyy.
Tällainen ihminen hankkii lapsia vasta kolmikymppisenä, koska elämässä on niin paljon muutakin, ja hänelle on kaikkein vaikeinta sopeutua vanhemmuuden rajoittavuuteen. Hän ei ole välttämättä introvertti tai erakkoluonne, eikä osaa varoa lasten hankintaa samalla lailla kuin ääri-introvertit usein osaavat.
Miehissä on näitä paljon, vaikka he eivät osaisi artikuloida tai tunnistaa tätä piirrettä itsessään. Monet harrastuksiinsa hurahtaneet ja niissä tuntikausia viikossa viihtyvät miehet ovat tällaisia.
Muiden on vaikea ymmärtää näiden omien juttujen tärkeyttä, vaikka tälle ihmiselle itselleen ne ovat niin lähellä elämän tarkoitusta kuin mikään asia nyt ylipäätään on. Oma juttu ei ole vain rentoutumista tai ajan tappamista varten, eikä se ole ylipäätään välineellisesti arvokas vaan arvokas ihan itsessään.
Tällaiselle ihmiselle suosittelen lasten hankintaa vain, jos ehdottomasti haluaa nimenomaan lapsen siksi omaksi jutukseen. Muuten tulee ongelmia ihan varmasti.
Miksi musta tuntuu, että nimenomaan yli kolmekymppisistä suurin osa vanhemmista on tällaisia? Siis tottuneita niihin omien juttujensa toteuttamiseen ja siihen ettei muita tarvitse niinkään huomioida. Ne jotka pystyy niistä edes osin luopumaan, niin varmaan onnistuvat vanhemmuudessa ihan hyvin.
Ja kun siitä lapsesta tulee se "oma juttu" hyi kamala mikä ilmaisukin, niin tää +30 gradun just päättäny vanhempi tekee kaikki oikeen imetys, kiintymyaauhdevanhemmuus, kestovaipat ja kaikki muukin. Sitten kun se lapsi on sen 3 v herätään yhtäkkiä muistamaan itsensä itsenäisenä naisena ha aletaan reissailla taas lapsesta viis. Lapsi hoitoon äiti tarvii 10 h työpäiviä ja päälle shoppailureissut.
Lapsen kans ollaan vaan läksyjen ajan, ettei vaan huonoksi jää ja oppii kaiken ennen aikojaan.
Suorittaja ei todellakaan ole hyvä äiti. Ei sellainen takasta kuin sitä onnistumisen tunnetta. Jos lapsi mokaa se on maailmanloppu. Hirveä vastuu lapselle olla jokin "juttu" vanhemmilleen.
Nainen.
Etenkin jos on tasa-arvon kannattaja ja haluaisi neuvottelevan liiton jossa kukaan ei päsmäröi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusattu.
Mielummin sanoisin että koulukiusatun pitäisi hankkia lapsia kuin koulukiusaajan, joka siirtää sen lapselleen eteenpäin.
Kiusaaja on sen roolinsa uhohtanut, mutta kiusattu ei ole anteeksi antanut. Heikko itsetunto siirtyy eteenpäin ja nähdään niitä peikkoja siellä missä niitä ei ole.
Sinä varmaan osaat kertoa, missä peikkoja ei ole, siis sellaisia kouluja ihan nimeltä, joissa kiusaamista ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehille, jotka eivät ole isällisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miehille, jotka eivät ole isällisiä.
Tämä! Jos haluatte lapsia, niin hankkikaa sellainen parisuhde, jossa molemmat vanhemmat haluavat olla vanhempia. Ei se riitä, että suhteessa riittää kipinää ja elämä on jännittävää, jos toinen ei vain sovi vanhemmaksi. Joko ei ole kiinnostunut lapsestaan tai ei osaa yhtään eläytyä lapsen asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille, jotka eivät ole isällisiä.
Tämä! Jos haluatte lapsia, niin hankkikaa sellainen parisuhde, jossa molemmat vanhemmat haluavat olla vanhempia. Ei se riitä, että suhteessa riittää kipinää ja elämä on jännittävää, jos toinen ei vain sovi vanhemmaksi. Joko ei ole kiinnostunut lapsestaan tai ei osaa yhtään eläytyä lapsen asemaan.
Minusta on aika kuvaavaa, että kok sana "isällinen" on niin vieras, että piti hetkeksi pysähtyä tulkitsemaan se. Äidillisyydestä puhutaan koko ajan, ja se on kaikkien mielestä tärkeä ominaisuus äidille. Isällisyydestä ei vissiin ole niin väliksi, kun sitä ei kukaan tunnu mieheltä vaativan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että lapsettomuus on kasvussa kun äidit ja isät itse luovat vanhemmuudesta tällaisen kuvan. Pitää olla jonkinlainen yli-ihminen, jolla on rahaa ja henkistä pääomaa omistautua vanhemmuudelle 150-prosenttisesti seuraavien kahdenkymmenen vuoden ajan jättäen ilolla kaiken entisen taakseen. Harva meistä on.
Vauva vaatii jatkuvaa hoivaa ensimmäisen vuoden ajan, mutta sen jälkeen hoivan tarve vähenee. Vuodet ennen koulua ovat raskaimpia koska lapselle täytyy jaksaa opettaa käytöstavat ja muita perustaitoja jatkuvin toistoin, ja lapsi voi olla haastava harjoitellessaan oman tahdon ilmauksia. Silti jokaisella perheenjäsenellä saa ja pitää olla myös oma elämä perheen ulkopuolella, myös sillä lapsella.
Lapsen kanssa tulee viettää aikaa, mutta se miten paljon lapsen kanssa vietetään aikaa, ei ole suoraan verrannollinen lapsen hyvinvointiin. Onnellisimpia aikuisia ei tule niistä lapsista joiden vanhemmat ovat viihdyttänyt heitä 24 tuntia päivässä ensimmäisen seitsemän vuoden ajan. Lapsikin tarvitsee omaa tilaa ja vapautta kehittyä omanlaisekseen ihmiseksi.
Äidin tai isän perheen ulkopuoliset kiinnostuksenkohteet ja harrasteet eivät vähennä lasten elämänlaatua. Jokainen tietää että jatkuvasti baareissa juokseva äiti tai etäinen uraisä eivät ole kovin hyviä vanhempia, mutta se toinenkaan ääripää ei ole hyvä.
Jos olisin lapseton ja ottaisin tosissani palstojen vanhemmuusjutut, en ikinä uskaltaisi hankkia lapsia. Arvostan omaa aikaa, siisteyttä ja sisustusta ja olen näiden listauksien mukaan muutenkin täysin epäsopiva vanhemmaksi. Silti minä, mieheni ja kaksi lastamme olemme luoneet omanlaisemme elämän ja perheen ja uskallan sanoa että voimme kaikki oikein hyvin.
Onko sinulla kokemusta erityislapsista? Sairauksista? Sinun kokemuksesi ei ole mikään yleispätevä totuus. Minun elämässäni vaikeinta aikaa ei todellakaan ollut pikkulapsiaika vaan lapsen teini-ikä. Lapseni sairastui useaan sairauteen ja päälle iski muutenkin aivan karmea teinimeininki. Tämä siis aivan normaalisti ja mukavasti sujuneen lapsuuden jälkeen. On pakko sanoa, että jos olisin ollut köyhä yksinhuoltaja, tuskin olisimme lapsen kanssa edes hengissä enää, niin kovaa menoa on ollut. Siksi en enää suosittelisi vanhemmuutta yksinäiselle tai kyvyiltään rajoittuneelle tai köyhälle. Ikinä et tiedä mitä on edessä. Aina kaikki ei suju kuin tanssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että lapsettomuus on kasvussa kun äidit ja isät itse luovat vanhemmuudesta tällaisen kuvan. Pitää olla jonkinlainen yli-ihminen, jolla on rahaa ja henkistä pääomaa omistautua vanhemmuudelle 150-prosenttisesti seuraavien kahdenkymmenen vuoden ajan jättäen ilolla kaiken entisen taakseen. Harva meistä on.
Vauva vaatii jatkuvaa hoivaa ensimmäisen vuoden ajan, mutta sen jälkeen hoivan tarve vähenee. Vuodet ennen koulua ovat raskaimpia koska lapselle täytyy jaksaa opettaa käytöstavat ja muita perustaitoja jatkuvin toistoin, ja lapsi voi olla haastava harjoitellessaan oman tahdon ilmauksia. Silti jokaisella perheenjäsenellä saa ja pitää olla myös oma elämä perheen ulkopuolella, myös sillä lapsella.
Lapsen kanssa tulee viettää aikaa, mutta se miten paljon lapsen kanssa vietetään aikaa, ei ole suoraan verrannollinen lapsen hyvinvointiin. Onnellisimpia aikuisia ei tule niistä lapsista joiden vanhemmat ovat viihdyttänyt heitä 24 tuntia päivässä ensimmäisen seitsemän vuoden ajan. Lapsikin tarvitsee omaa tilaa ja vapautta kehittyä omanlaisekseen ihmiseksi.
Äidin tai isän perheen ulkopuoliset kiinnostuksenkohteet ja harrasteet eivät vähennä lasten elämänlaatua. Jokainen tietää että jatkuvasti baareissa juokseva äiti tai etäinen uraisä eivät ole kovin hyviä vanhempia, mutta se toinenkaan ääripää ei ole hyvä.
Jos olisin lapseton ja ottaisin tosissani palstojen vanhemmuusjutut, en ikinä uskaltaisi hankkia lapsia. Arvostan omaa aikaa, siisteyttä ja sisustusta ja olen näiden listauksien mukaan muutenkin täysin epäsopiva vanhemmaksi. Silti minä, mieheni ja kaksi lastamme olemme luoneet omanlaisemme elämän ja perheen ja uskallan sanoa että voimme kaikki oikein hyvin.
Onko sinulla kokemusta erityislapsista? Sairauksista? Sinun kokemuksesi ei ole mikään yleispätevä totuus. Minun elämässäni vaikeinta aikaa ei todellakaan ollut pikkulapsiaika vaan lapsen teini-ikä. Lapseni sairastui useaan sairauteen ja päälle iski muutenkin aivan karmea teinimeininki. Tämä siis aivan normaalisti ja mukavasti sujuneen lapsuuden jälkeen. On pakko sanoa, että jos olisin ollut köyhä yksinhuoltaja, tuskin olisimme lapsen kanssa edes hengissä enää, niin kovaa menoa on ollut. Siksi en enää suosittelisi vanhemmuutta yksinäiselle tai kyvyiltään rajoittuneelle tai köyhälle. Ikinä et tiedä mitä on edessä. Aina kaikki ei suju kuin tanssi.
Vakavista sairauksista on kokemusta. Sekä mieheni että isäni sairastuivat syöpään melkein peräjälkeen ja ne ajat olivat todella rankkoja. En silti ole sitä mieltä että vain sellaisten ihmisten kannattaa suunnitella lasten hankkimista, jotka arvioivat selviytyvänsä kevyesti syövästä tai vaikka mainitsemistasi erityislapsista. Kukaan ei tiedä millaisia haasteita elämä tielle heittää, eikä lapsettomuuden valitseminen takaa välttämättä helpompaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Psyykkisesti tai fyysisesti sairaalle.
Pidän kauhistuttavana sitä, että psyykkisesti sairas työkaverini, jonka mies käytti huumeita, sai psyykkisesti erittäin sairaan lapsen, jolla on nyt vauva. Erittäin todennäköisesti vauvallakin on mt-oireita.
Täysin järjetön tilanne.
Oletpa sinä sydämetön. Itse tulen suvista, jossa skitsofreniaa ja sairastuin siihen itsekin aikuisiällä. Lääkitettynä olen normaali, vastuullinen aikuinen joka ei todellakaan jätä terapiaa väliin tai nappeja syömättä.
Kyllä sairaudestaan tervehtyneillä sairaillakin on oikeus hankkia oma lapsi.
Mennyt kun on aina mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismit on tosi inhottavia ihmisiä!
Lyhyesti: Älä hanki lapsia, jos olet tyhmä.
Katkaise huonojen geeniesi siirtyminen tuleville polville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Urapariskunnille. Lähipiirissäni on urapariskunta ja kumpikin heistä painaa pitkää päivää töissä. Työ on stressaavaa ja aina mietitään, kuinka palkkaan saisi taas ylimääräisen tonnin kun tekee vielä vähän lisää töitä. Perheen lapset jäävät ihan sivuun, esim. ekaluokkalainen joutuu olemaan tuntikausia yksin kotona ja päiväkoti-ikäinen kaipaa huomiota. Lapset kaipasivat vanhempiensa läsnäoloa. Vapaa-ajalla vanhemmat ovat niin väsyneitä töistä, että makaavat vain sohvalla tabletti kädessä. Heidän onni, että lähipiiristä löytyy ilmaisia lastenvahteja, jotka vierailevat heillä joka viikko.
He ovat voittajia. Totta kai he lisääntyvät ja hyvä niin.
Virtahepo kirjoitti:
Itseni kaltaiselle, eli:
-Äärimmäisen introvertille
-Rauhaa ja hiljaisuutta rakastavalle
-Tiettyihin tapoihin urautuneelle
-Sellaiselle, jolle on tärkeää pystyä tulemaan ja menemään vapaasti
-Tunnetasolla muista ihmisistä "etäiselle"
Olen tuollainen, ja todellakin suosittelisin itseni kaltaiselle ihmiselle lasten hankkimista. Se auttaa pois urautumisesta ja on ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo kirjoitti:
Itseni kaltaiselle, eli:
-Äärimmäisen introvertille
-Rauhaa ja hiljaisuutta rakastavalle
-Tiettyihin tapoihin urautuneelle
-Sellaiselle, jolle on tärkeää pystyä tulemaan ja menemään vapaasti
-Tunnetasolla muista ihmisistä "etäiselle"
Olen tuollainen, ja todellakin suosittelisin itseni kaltaiselle ihmiselle lasten hankkimista. Se auttaa pois urautumisesta ja on ihanaa!
Minun äitini on tuollainen, enkä TODELLAKAAN suosittele lasten hankintaa, vaikka se kuinka auttaisi pois vanhoilta urilta. Kylmä ja etäinen, vapaudenkaipuinen, metelistä ärsyyntyvä ihminen ei muutu muuksi, vaikka hän kuinka uskottelisi muuta itselleen. Äitini ei vieläkään ymmärrä, ettei hän pystynyt vastaamaan emotionaalisiin tarpeisiini kunnolla. Hänen mielestään hän oli huippuäiti, joka niin kovasti antoi itsestään meidät lapset kasvattessaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo kirjoitti:
Itseni kaltaiselle, eli:
-Äärimmäisen introvertille
-Rauhaa ja hiljaisuutta rakastavalle
-Tiettyihin tapoihin urautuneelle
-Sellaiselle, jolle on tärkeää pystyä tulemaan ja menemään vapaasti
-Tunnetasolla muista ihmisistä "etäiselle"
Olen tuollainen, ja todellakin suosittelisin itseni kaltaiselle ihmiselle lasten hankkimista. Se auttaa pois urautumisesta ja on ihanaa!
Minun äitini on tuollainen, enkä TODELLAKAAN suosittele lasten hankintaa, vaikka se kuinka auttaisi pois vanhoilta urilta. Kylmä ja etäinen, vapaudenkaipuinen, metelistä ärsyyntyvä ihminen ei muutu muuksi, vaikka hän kuinka uskottelisi muuta itselleen. Äitini ei vieläkään ymmärrä, ettei hän pystynyt vastaamaan emotionaalisiin tarpeisiini kunnolla. Hänen mielestään hän oli huippuäiti, joka niin kovasti antoi itsestään meidät lapset kasvattessaan...
Jep. Lapsen hankinta opettaisi varmaan monessa suhteessa uusille tavoille, mutta en ainakaan itse halua lasta siksi, että saisin itselleni vaihtelua elämään. Se ei poistaisi ainakaan omalta osaltani sitä, että tarvitsen todella paljon omaa tilaa ja ahdistun, jos en sitä saa. En halua olla etäinen, turhautunut ja väsynyt äiti, joka ei yksinkertaisesti tajua, miten reagoida lapsensa tarpeisiin niin, että tämä kokee vanhemman läsnäolon tunnetasolla syvällisesti. (En ole empatiakyvytön; en vaan tahdo osata pukea tunteitani reaktioiksi tyydyttävällä tavalla.)
Yksineläjänä pärjään mainiosti, kuten myös ihmissuhteissa (ystävät ja kaverit pitkälti samaa maata, eikä kavereiden kanssa tarvitse asua samassa osoitteessa), mutta en näe että osaisin olla kenellekään kovin läsnäoleva äiti.
Itsekäs omaa napaansa tuijottelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkisesti tai fyysisesti sairaalle.
Pidän kauhistuttavana sitä, että psyykkisesti sairas työkaverini, jonka mies käytti huumeita, sai psyykkisesti erittäin sairaan lapsen, jolla on nyt vauva. Erittäin todennäköisesti vauvallakin on mt-oireita.
Täysin järjetön tilanne.
Oletpa sinä sydämetön. Itse tulen suvista, jossa skitsofreniaa ja sairastuin siihen itsekin aikuisiällä. Lääkitettynä olen normaali, vastuullinen aikuinen joka ei todellakaan jätä terapiaa väliin tai nappeja syömättä.
Kyllä sairaudestaan tervehtyneillä sairaillakin on oikeus hankkia oma lapsi.
Mennyt kun on aina mennyttä.
Hyvä, että sinä otat lääkkeesi. Moni ei ota ja tilanne näkyy mm. rikostilastoissa.
Työkaverin lasta hoidettiin useita kertoja mielisairaalassa, hän vaikeutti vanhempiensa elämää mm. holtittomalla seksuaalisella käytöksellään, karkasi kotoa jne.
Työkaverilla oli mt-oireita, hänen äidillään oli mt-oireita ja alkoholismia ja työkaverien mies käytti päihteitä. En oikeasti pysty näkemään, että tuollainen koti on KENELLEKÄÄN hyvä kasvupaikka.
t. Edelleen "sydämetön"
Ei ihme että lapsettomuus on kasvussa kun äidit ja isät itse luovat vanhemmuudesta tällaisen kuvan. Pitää olla jonkinlainen yli-ihminen, jolla on rahaa ja henkistä pääomaa omistautua vanhemmuudelle 150-prosenttisesti seuraavien kahdenkymmenen vuoden ajan jättäen ilolla kaiken entisen taakseen. Harva meistä on.
Vauva vaatii jatkuvaa hoivaa ensimmäisen vuoden ajan, mutta sen jälkeen hoivan tarve vähenee. Vuodet ennen koulua ovat raskaimpia koska lapselle täytyy jaksaa opettaa käytöstavat ja muita perustaitoja jatkuvin toistoin, ja lapsi voi olla haastava harjoitellessaan oman tahdon ilmauksia. Silti jokaisella perheenjäsenellä saa ja pitää olla myös oma elämä perheen ulkopuolella, myös sillä lapsella.
Lapsen kanssa tulee viettää aikaa, mutta se miten paljon lapsen kanssa vietetään aikaa, ei ole suoraan verrannollinen lapsen hyvinvointiin. Onnellisimpia aikuisia ei tule niistä lapsista joiden vanhemmat ovat viihdyttänyt heitä 24 tuntia päivässä ensimmäisen seitsemän vuoden ajan. Lapsikin tarvitsee omaa tilaa ja vapautta kehittyä omanlaisekseen ihmiseksi.
Äidin tai isän perheen ulkopuoliset kiinnostuksenkohteet ja harrasteet eivät vähennä lasten elämänlaatua. Jokainen tietää että jatkuvasti baareissa juokseva äiti tai etäinen uraisä eivät ole kovin hyviä vanhempia, mutta se toinenkaan ääripää ei ole hyvä.
Jos olisin lapseton ja ottaisin tosissani palstojen vanhemmuusjutut, en ikinä uskaltaisi hankkia lapsia. Arvostan omaa aikaa, siisteyttä ja sisustusta ja olen näiden listauksien mukaan muutenkin täysin epäsopiva vanhemmaksi. Silti minä, mieheni ja kaksi lastamme olemme luoneet omanlaisemme elämän ja perheen ja uskallan sanoa että voimme kaikki oikein hyvin.