Lue keskustelun säännöt.
Miten irti narsistista?
02.12.2016 |
Siis ongelma on itselleni jotenkin nolo, ja luulen että suurin osa ei sitä edes ymmärrä. Helppo on sanoa, että ymmärrä oma parhaasi. Hän kuitenkin osaa olla niin lämmin ja leppoisa, ne piirteet joihin hänessä rakastuin, että sillä hetkellä luulen aina kuvitelleeni kaiken pahan. Syytän jopa itseäni hänen huonosta käytöksestään. Sitten taas huomaan jonkun ajan kuluttua miten kylmä ja välinpitämätön hän onkaan. Mutta kuinka saisin muistettua noina "hyvinä hetkinä" sen pahan? Elämänkatsomukseni käskee minua ajattelemaan ihmisistä hyvää, joten tuntuu jotenkin väärältä ajatella, että tuohan on oikeasti paha, teeskentelee vain. Silti tuntuu, että tuo olisi ainoa tapa päästä irti hänestä. Ja emme ole enää edes suhteessa. Töiden takia vain joudun häntä näkemään ja silloin hän on tuo ihana puoli itsestään. Eikä edes yritä saada minua takaisin, on vain sellainen rauhallisen lämmin ja lempeä. Se mies, johon aiemminkin ihastuin...
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Tuohon elämänkatsomukseen, että toisesta pitää ajatella hyvää. Niin voisitko korvata sen, että toisesta voi muodostaa kästiyksen realistisesti, katsoa ihmistä ja tilannetta kokonaisuutena. Varmasti hänessä on hyvää, mutta koska epäilet häntä narsistiksi, niin hän on varmasti satuttanut sinua pahasti useita kertoja. Pelkästään hyviä puolia ajattelemalla kieltäydyt ajattelemasta totuudenmukaisesti. Sinun tehtävä on kuitenkin suojella itseäsi ja pitää itsestäsi huolta. Narsistinen ihminen ei muutu. Tsemppiä.
Osasitpa muotoilla asian hyvin. Tästä oli oikeasti apua. Kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen että teillä ero on mennyt noin sopuisasti. Jos hän on oikeasti narsisti (asiahan ei ole niin mustavalkoinen, sanotaan että hänellä voisi olla narsistisia piirteitä) niin ainakin jätettynä osapuolena osaavat olla todella kostonhimoisia.
Pääset irti hänestä ajattelemalla miten onnekas olet kun pääsit kamalasta miehestä eroon ja miten ihanaa on haaveilla tulevasta hyvästä miehestä!Entinen naisensa jätti hänet ja kosto on jatkunut tähän päivään. Aina ihmettelin sitä. Minusta hän hyötyy yhä töiden vuoksi, joten olen päässyt vähällä. Hän itsekin halusi päättää suhteemme. Olin ilmeisesti liian vaativa kun vaadin uskollisuutta ja rehellisyyttä, kun veri veti jo hummaamaan. Ei uskaltanut pettää minua, juurikin näiden työsuhteiden vuoksi.
Ap
No huh. Parasta olisi jos pääsisit eroon kokonaan, vai onko se työn puolesta mahdotonta?
Miten hän suhtautuu uusiin treffikumppaneihisi? Jos sellaisia on ollut.
Kuulostaa tosi tutulta se mitä sanoit erostanne. Että mies halusi erota myös koska oli liian suuret vaatimukset olla mm. uskollinen. Mun narkkis sanoi samoin kun tajusi etten suostu petettäväksi kynnysmatoksi. Hänen mielestään oli outoa että halusin tehdä tällaisia rajoituksia. Minä olin tietysti se paha joka yritti kontrolloida :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että olette vaan niin erilaisia luonteeltaan, ette vaan sovi yhteen. Minua on alkanut jotenkin ärsyttämään jatkuvat kotikutoiset diagnoosit kumppaneista. . :/
Voi olla, mutta voi olla myös toisin.
Ap
Sori mutta tuntuu että olisit valinnut että tämä mies on narsisti ja sinä uhri. Näiden vastauksiesi perusteella, vain sinulle positiiviset kommentit on sinulle ok, kaikki muu on väärrää. Jos parisuhteessanne menee myös niin että vain miehesi negatiivinen käytös on pahaa ja sinun ihan normaalia niin kannattaisi katsoa peiliin.
Kuten kerroin, olen käsitellyt asiaa terapeutin kanssa ja myös mies kävi siellä pari kertaa. Olen hyvin tietoinen siitä mitä ehkä itse tein väärin. Se ei silti poista miehen tekoja eikä myöskään aiheuttanut niitä. Turhaa selittää täällä. Voitte toki pitää minua syyllisenä ja turhan narisijana. Sain täältä kuitenkin muutamalta ystävälliseltä ihmiseltä taas voimaa tarttua omaan elämääni.
Ap
En ymmärrä miten joku voi tahtoa sellaista takaisin. Tottakai siihen viittaavia tunteita voi olla eron jälkeen, koska tunteet eivät yleensä kuole heti, varsinkin jos narsistilla on välillä hurmaamisvaihekin päällä. Ne ovat kuitenkin vain tunteita eivätkä vastaa todellisuutta, niin kuin ei mikään häiriintyneen ihmisen kanssa.
Itse kyllä olin pelkästään iloinen että pääsin irti hengissä, ja kauas.
Te jotka täällä huutelette että ei ole virallista narsisti diagnoosia.
Murto-osa narsisteista saa diagnoosin, koska he eivät suostu tutkimuksiin. Omasta mielestään heissä ole mitään vikaa.
Sitä paitsi Ap ei kertonut lähes mitään siitä mitä on joutunut kestämään. Tuo exälle kostaminen ja muut asiat mitä ap kertoi eivät kuvasta normaalia tervettä ihmistä, se on selvä. Ellei teidän omat ukot sitten ole ihan yhtä pahoja ja sen takia kuulostaa normaalilta.
Narsistin tunnistaminen on vähän kuin eka orgasmi. Eli mistä tunnistaa narsistin/orgasmin? Kyllä sen sitten ihan varmasti tunnistaa kun se tulee ekaa kertaa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistin tunnistaminen on vähän kuin eka orgasmi. Eli mistä tunnistaa narsistin/orgasmin? Kyllä sen sitten ihan varmasti tunnistaa kun se tulee ekaa kertaa elämään.
:D
Olipa osuvasti sanottu!
Mitä tällä narsistin kostolla tarkoitetaan? Mustamaalausta? Onko jollain omakohtaista kokemusta tästä? Hieman pelottaa mitä tuleman pitää. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni toinen vanhempi narsisti, joten hieman eri tilanne, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Minäkin vain ajattelin kuvittelevani kaikki ne pahat mitä tämä vanhempi teki, mutta kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, hän ääneen ihmetteli minulle vanhempani tekemiä asioita, jolloin aloin itsekin niitä miettimään. Joskus mietin kyllä itseksenikin jotakin käytöstäni, että miksi käyttäydyn niin ja jos minusta tuntui pahalta jokin asia. Pikkuhiljaa aloin käsittämään, että vanhempani on aiheuttanut sen, siitä aloin sitten kelaamaan taaksepäin lapsuuttani ja muistin ja huomasin sieltä paljon asioita, joiden ei olisi pitänyt olla niin.
Lopulta vain yhdistin asioita ja tunteitani siihen, mitä vanhempani oli tehnyt ja miten kohdellut minua. Paljon epäkohtia. Vuosia siihen meni, mutta lopulta ymmärsin. Mieheni auttoi minua siinä todella paljon, neuvoisin siis varmaan puhumaan jollekin ulkopuoliselle. Ja niin, kun pistin välit poikki, aina luikerteli jostakin kolosta ja sai taas uskoteltua, että minä olin se paha. Kerran koitin uudestaan, mutta tapahtui sellaisia asioita, joita ei voi hyväksyä, joten laitoin välit poikki.
Vaihdoin puhelinnumeron, muutin todella kauas, osoitteen laitoin salaiseksi ja kaikki muutkin tiedot. Silti on jotenkin löytänyt minut ja jatkaa toki ahdistelua sähköpostissa. Ja niin, lopetin täysin sosiaalisen median käytön myös. Varon visusti kertomasta tietojani kellekään ellei ole pakko. Epäilen vahvasti tuosta tietojen vuodosta anoppiani, mutta kohta olen taas muuttamassa ja ollaan miehen kanssa sovittu, ettei kerrota kellekään minne muutetaan.
Raskasta tulee olemaan, mutta on se sen arvoista ja varsinkin oma mielenterveytesi. Siitä kun laitoin välit poikki tähän vanhempaan, on nyt reilut 2vuotta ja silti hän jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni toinen vanhempi narsisti, joten hieman eri tilanne, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Minäkin vain ajattelin kuvittelevani kaikki ne pahat mitä tämä vanhempi teki, mutta kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, hän ääneen ihmetteli minulle vanhempani tekemiä asioita, jolloin aloin itsekin niitä miettimään. Joskus mietin kyllä itseksenikin jotakin käytöstäni, että miksi käyttäydyn niin ja jos minusta tuntui pahalta jokin asia. Pikkuhiljaa aloin käsittämään, että vanhempani on aiheuttanut sen, siitä aloin sitten kelaamaan taaksepäin lapsuuttani ja muistin ja huomasin sieltä paljon asioita, joiden ei olisi pitänyt olla niin.
Lopulta vain yhdistin asioita ja tunteitani siihen, mitä vanhempani oli tehnyt ja miten kohdellut minua. Paljon epäkohtia. Vuosia siihen meni, mutta lopulta ymmärsin. Mieheni auttoi minua siinä todella paljon, neuvoisin siis varmaan puhumaan jollekin ulkopuoliselle. Ja niin, kun pistin välit poikki, aina luikerteli jostakin kolosta ja sai taas uskoteltua, että minä olin se paha. Kerran koitin uudestaan, mutta tapahtui sellaisia asioita, joita ei voi hyväksyä, joten laitoin välit poikki.
Vaihdoin puhelinnumeron, muutin todella kauas, osoitteen laitoin salaiseksi ja kaikki muutkin tiedot. Silti on jotenkin löytänyt minut ja jatkaa toki ahdistelua sähköpostissa. Ja niin, lopetin täysin sosiaalisen median käytön myös. Varon visusti kertomasta tietojani kellekään ellei ole pakko. Epäilen vahvasti tuosta tietojen vuodosta anoppiani, mutta kohta olen taas muuttamassa ja ollaan miehen kanssa sovittu, ettei kerrota kellekään minne muutetaan.
Raskasta tulee olemaan, mutta on se sen arvoista ja varsinkin oma mielenterveytesi. Siitä kun laitoin välit poikki tähän vanhempaan, on nyt reilut 2vuotta ja silti hän jaksaa.
Unohdin vielä sen kirjoittaa, että aika varmasti sitten alkaa väittää jotakuta muuta narsistiksi, joka sinua yrittää auttaa tai kokee sen uhkana. Näin minun vanhempani teki kun huomasi, että taidan olla tosissani mieheni kanssa, eikä ole ohimenevä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni toinen vanhempi narsisti, joten hieman eri tilanne, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Minäkin vain ajattelin kuvittelevani kaikki ne pahat mitä tämä vanhempi teki, mutta kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, hän ääneen ihmetteli minulle vanhempani tekemiä asioita, jolloin aloin itsekin niitä miettimään. Joskus mietin kyllä itseksenikin jotakin käytöstäni, että miksi käyttäydyn niin ja jos minusta tuntui pahalta jokin asia. Pikkuhiljaa aloin käsittämään, että vanhempani on aiheuttanut sen, siitä aloin sitten kelaamaan taaksepäin lapsuuttani ja muistin ja huomasin sieltä paljon asioita, joiden ei olisi pitänyt olla niin.
Lopulta vain yhdistin asioita ja tunteitani siihen, mitä vanhempani oli tehnyt ja miten kohdellut minua. Paljon epäkohtia. Vuosia siihen meni, mutta lopulta ymmärsin. Mieheni auttoi minua siinä todella paljon, neuvoisin siis varmaan puhumaan jollekin ulkopuoliselle. Ja niin, kun pistin välit poikki, aina luikerteli jostakin kolosta ja sai taas uskoteltua, että minä olin se paha. Kerran koitin uudestaan, mutta tapahtui sellaisia asioita, joita ei voi hyväksyä, joten laitoin välit poikki.
Vaihdoin puhelinnumeron, muutin todella kauas, osoitteen laitoin salaiseksi ja kaikki muutkin tiedot. Silti on jotenkin löytänyt minut ja jatkaa toki ahdistelua sähköpostissa. Ja niin, lopetin täysin sosiaalisen median käytön myös. Varon visusti kertomasta tietojani kellekään ellei ole pakko. Epäilen vahvasti tuosta tietojen vuodosta anoppiani, mutta kohta olen taas muuttamassa ja ollaan miehen kanssa sovittu, ettei kerrota kellekään minne muutetaan.
Raskasta tulee olemaan, mutta on se sen arvoista ja varsinkin oma mielenterveytesi. Siitä kun laitoin välit poikki tähän vanhempaan, on nyt reilut 2vuotta ja silti hän jaksaa.
Järkyttävää. Se on kyllä kamala se hetki, kun tajuaa että "hetkonen", toinen onkin systemaattisesti käyttäytynyt täysin epäterveellä tavalla ja itse olen ottanut vain kaikki syyt niskoilleni
Vierailija kirjoitti:
Kuolema erottaa.
Minulla narsistinen äiti. Hän oli saatanallinen kun olin lapsi ja nuori, aikuisena olen pitänyt häneen etäisyyttä, mutta eikös tunkenut lapsenlastensa elämään ilmeisenä tarkoituksena toistaa se minun saatanallinen lapsuuteni. Kun en antanut, alkoi viranomaishäirintä eli erilaisten ilmoitusten ja kanteluiden teko. Mm. 40 ls-ilmoitusta.
Sitten, kuin tyhjästä, hän eräänä kauniina päivänä taas soitti ja alkoi jutella kuin yhtään mitään ei olisi tapahtunut. Aivan kuten lapsenakin. Mikään ei ikinä ollut hänen syytään, ikinä ei pyydetty anteeksi ja aina oltiin kuin mitään pahaa ei ikinä olisi tapahtunut - kuin olisin kuvitellut kaiken.
Nyt lasken vaan että toivottavasti kuolee pois ennen kuin lapseni ovat aikuisia - ettei se häirintä ala sitten heillä.
Narsistiäidithän jatkavat kaltoinkohtelua urhilapsensa lapsille. Vaatii voimia suojella lapsiaan ja lisäksi itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tällä narsistin kostolla tarkoitetaan? Mustamaalausta? Onko jollain omakohtaista kokemusta tästä? Hieman pelottaa mitä tuleman pitää. :/
Mitä tahansa henkilöstä ja tilanteesta riippuen, jos kyseessä on oikea persoonallisuushäiriöinen.
Kevyemmästä päästä aloittaen mustamaalausyritykset lähipiirissä ja vaikka uhrin työpaikalla, häiriköinti, tarpeettomat ilmoitukset (rikos- ja lasu), uhrin nöyryyttäminen keinolla millä hyvänsä, henkilökohtaisten tietojen levittäminen, taloudellisen vahingon aiheuttaminen, uhkaukset, ilkivalta, vainoaminen, väkivalta, raiskaus, tappoyritys..
Kirjoita paperille millainen on unelmiesi mies. Sitten kirjoitat ylös kaikki ne piirteet joista et tuossa narsistissa pidä. Vertaile näitä kahta listaa aina kun tuntuu että mies on saamassa sinusta otteen. Vaikka unelmien miestä ei ehkä koskaan löytyisi, löytyy varmasti joku joka on likiarvo. Ja huomaat aina vaan selvemmin että tuo narsisti ei todellakaan ole se mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni toinen vanhempi narsisti, joten hieman eri tilanne, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Minäkin vain ajattelin kuvittelevani kaikki ne pahat mitä tämä vanhempi teki, mutta kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, hän ääneen ihmetteli minulle vanhempani tekemiä asioita, jolloin aloin itsekin niitä miettimään. Joskus mietin kyllä itseksenikin jotakin käytöstäni, että miksi käyttäydyn niin ja jos minusta tuntui pahalta jokin asia. Pikkuhiljaa aloin käsittämään, että vanhempani on aiheuttanut sen, siitä aloin sitten kelaamaan taaksepäin lapsuuttani ja muistin ja huomasin sieltä paljon asioita, joiden ei olisi pitänyt olla niin.
Lopulta vain yhdistin asioita ja tunteitani siihen, mitä vanhempani oli tehnyt ja miten kohdellut minua. Paljon epäkohtia. Vuosia siihen meni, mutta lopulta ymmärsin. Mieheni auttoi minua siinä todella paljon, neuvoisin siis varmaan puhumaan jollekin ulkopuoliselle. Ja niin, kun pistin välit poikki, aina luikerteli jostakin kolosta ja sai taas uskoteltua, että minä olin se paha. Kerran koitin uudestaan, mutta tapahtui sellaisia asioita, joita ei voi hyväksyä, joten laitoin välit poikki.
Vaihdoin puhelinnumeron, muutin todella kauas, osoitteen laitoin salaiseksi ja kaikki muutkin tiedot. Silti on jotenkin löytänyt minut ja jatkaa toki ahdistelua sähköpostissa. Ja niin, lopetin täysin sosiaalisen median käytön myös. Varon visusti kertomasta tietojani kellekään ellei ole pakko. Epäilen vahvasti tuosta tietojen vuodosta anoppiani, mutta kohta olen taas muuttamassa ja ollaan miehen kanssa sovittu, ettei kerrota kellekään minne muutetaan.
Raskasta tulee olemaan, mutta on se sen arvoista ja varsinkin oma mielenterveytesi. Siitä kun laitoin välit poikki tähän vanhempaan, on nyt reilut 2vuotta ja silti hän jaksaa.
Järkyttävää. Se on kyllä kamala se hetki, kun tajuaa että "hetkonen", toinen onkin systemaattisesti käyttäytynyt täysin epäterveellä tavalla ja itse olen ottanut vain kaikki syyt niskoilleni
Se on aina raskas hetki, niinkuin se irti pysyminen, kun toinen ei vain jätä rauhaan. En välttämättä muuten jaksaisi tätä jos hän olisi jättänyt perheeni rauhaan. Haluan suojella myös perhettäni häneltä, en vain itseäni. Hän hyökkäsi mieheni kimppuun ja luoja tietää mitä tekisi jos kuulisi lapsestamme. Vaikka epäilen hänen kyllä tietävän, kiitos anopin juorukelloilun. Hän näkee tässä vain oman napansa, kun kiellettiin kertomasta lapsesta, mutta kun "se on niin hieno asia ettei siitä vain voi olla hiljaa".
Kaikkeni teen ettei hän enää ketään minun perheestäni satuta. Lapseni ei ole koskaan häntä nähnyt tai hänestä kuullut ja jos se minusta on kiinni, näin tulee jatkumaan. Suututtaa vain tuo anoppi ja isomummo, molemmat puolustelevat sitä, että kertoivat koko kylälle, vaikka lupasivat olla hiljaa. Eivät ymmärrä, että asettivat meidät kaikki vaaraan, koska tämä vanhempi on oikeasti vaarallinen, ihan fyysisestikin.
Ja ongelmia siitä tulikin jo, joku ilmoitti nimettömänä lastensuojeluun, että meillä käytettäisiin huumeita ja vaikka mitä. Ehkä tästä joskus selvitään.
-Tuon kirjoittanut
Jos maailman herttaisin ja kultaisin mies on työminä ja tiedät että sama ihminen tekee hulluja, aggressiivisia tekoja, ei hän VOI olla terve.
Vituttaa itseani ettei kukaan älyä, että kotona tuo itse lempeys oli IHAN hullu.
Olen samassa tilanteessa, jossa en koskaan uskonut olevani. En voi uskoa, kuinka lämpimästi, empaattisesti ja herrasmiesmäisesti narsisti voi osata käyttäytyä! Olen aivan kuin puulla päähän lyöty. Miten kukaan voi osata näytellä niin?!
kraaks kraaks kirjoitti:
Jos maailman herttaisin ja kultaisin mies on työminä ja tiedät että sama ihminen tekee hulluja, aggressiivisia tekoja, ei hän VOI olla terve.
Vituttaa itseani ettei kukaan älyä, että kotona tuo itse lempeys oli IHAN hullu.
Minun mieheni ei ollut hullu, mutta syytti minua hulluksi. Mitätöi, oli välinpitämätön, halvensi, valehteli, sanoi ensin yhtä ja heti perään väitti että kuvittelin kaiken ym. henkistä väkivaltaa. Lopulta aloin käyttäytyä niin kuin hän minut näki. Vasta terapia sai minut huomaamaan, että mies ohjelmoi minut sellaiseksi. Kovana ja kylmänä veteli naruista, joilla sai minut ihan sekaisin. Oli kauheat vuodet. Tekee oikeastaan hyvää muistella niitä. Liian helposti nykyinen lempeä käytös häneltä saa minut unohtamaan sen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa, jossa en koskaan uskonut olevani. En voi uskoa, kuinka lämpimästi, empaattisesti ja herrasmiesmäisesti narsisti voi osata käyttäytyä! Olen aivan kuin puulla päähän lyöty. Miten kukaan voi osata näytellä niin?!
Aivan!! Se on ulospäin niiiiiin aitoa. Haluaisin todella tietää, kuinka tuollainen ihmismieli toimii.
Sori mutta tuntuu että olisit valinnut että tämä mies on narsisti ja sinä uhri. Näiden vastauksiesi perusteella, vain sinulle positiiviset kommentit on sinulle ok, kaikki muu on väärrää. Jos parisuhteessanne menee myös niin että vain miehesi negatiivinen käytös on pahaa ja sinun ihan normaalia niin kannattaisi katsoa peiliin.