Lue keskustelun säännöt.
Oletko naisten eliittiä (ekassa avioliitossa, naimisiin alle 30v, pari lasta). Miten olet onnisunut pitämään miehesi?
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni rakastaa minua enemmän kuin minä häntä.
Kommunikoimme säännöllisesti muustakin kuin siitä, mitä ostetaan kaupasta. Avaamme sisimpämme toisillemme, kaikenlaista on näihin melkein 25v kuulunut, mutta avain on siinä juttelussa ja avoimuudessa.
Olemme myös uskovaisia, suhtaudumme avioliittoon vakavasti, se on meille pyhä asia, ja jo sen vuoksi teemme töitä suhteemme hyvänä pysymisen eteen. Myös aktiivinen seksielämä on meille tärkeä asia, Raamatun sanasta sekin ajatus.
Luin vain aloitusviestin, mutta 5/5.
Tää on ihan liekkimateriaalia kun palstan "eliittimammat" tulee kehuskelemaan.
Kyllä on eliitti kaukana näistä nuorena poikineista mammoista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti olen naisten eliittiä. En tosin sinun määritelmälläsi, en ole toistaiseksi avioitunut enkä tehnyt lapsiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on eliitti kaukana näistä nuorena poikineista mammoista :D
Mä perustelen aina nuorena (25-vuotiaana, saman ikäisenä kuin äitinikin) äidiksi tulemista sillä, että mä oon 45 kun lapset muuttavat pois kotoa.
40+ leikki-ikäisen äidit katsovat vihaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on eliitti kaukana näistä nuorena poikineista mammoista :D
Nuo ihailee iltaisin pankkitiliensä saldoa viinilasi kädessään, tekivät lapset nuorena, jotta ura ei lapsista kärsi jne. Eroaminen ei kannata. Se tulee turhan kalliiksi.
Täytän eliitin kriteerit. En osaa sanoa, miksi mies on kanssani, rakastaa kyllä ja on sopivan "nössö" lähteäkseen itse suhteesta. Aikahan se kuluu koko ajan ja jos kumpikaan ei tee mitään erotakseen, niin hupsista vaan, ensimmäisessä avioliitossa ollaan ja jatketaan. Lapsetkin taitaa olla iso syy monille jatkaakseen yhdessä ydinperheenä, vaikka toinen välillä ärsyttäisikin. Itse olen miettinyt, mikä määrä ärsyyntymistä toiseen on vielä normaalia? Meillä ei varsinaisesti ole koskaan aiemmin mennyt huonosti, ennen toisen lapsen tuloa, niin nyt tilanne tuntuu itsestä vähän oudolta ja epänormaalilta. Kauankohan nämä "huonostimenemiset" yleensä kestää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määritelmäsi mukaan kyllä, mutta siihen en osaa vastata miten olen saanut mieheni pidettyä. Joka päivä kuitenkin saapuu iloisena työstä kotiin, pussaa huulille tai otsalle ja jos tietää että mukulat eivät ole kotona, kantaa suoraan sänkyyn. Meillä on aina hauskaa yhdessä ja kummallakin vähän omituinen huumorintaju. Oltaisiinko ehkä pari kertaa riidelty koko yhdessäolon aikana ja siis 22 vuotta ollaan oltu yhdessä.
Naisvihaa. Ja avioituneita naisia ei todellakaan arvosteta. Tytön syntymä on suuri suru jokaisessa maassa missä naisen rooli on olla perhekeskeinen. Miehet eivät arvosta kotiroolia, vaan taloudellisesti tuottavaa työtä ja kasvua.
Ja taas näkee, miten naisen pitää muka pitää perhe kasassa ja pyrkiä roikkumaan miehessä. Miehet saavat olla jalka oven välissä, ja naisen tulee kaikin keinoin yrittää pitää mies. Miksi miehet ei pyri pitämään naista? Eikö miehen pitänyt olla pää? Mikäs se sellainen pää on, joka pyrkii ulos johtoalueeltaan ja rikkoo sen?
Ei miehiä painosteta miellyttämään naisia tai pitämään heistä kiinni. Miehet ovat aina saaneet hylätä perheitään. Kovia ovat muuten hylkäämään tyttöjä. Kenties sen takia, ettei nimi jatku. Silti naiset riehuu miehen puolisen suvun laskennan puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eliittiä?
Yksi lapsi, sitä ennen kihloihin ja naimisiin alle 30- vuotiaana, tosin täytin juuri 30, kun lapsi syntyi.
Toista lasta en halua.
En kuulu joukkoon 🤔
Puhumme paljon ja olemme puolisoni kanssa parhaita ystäviä. Puhuminen tärkeää, myös oma aika.
Pääseepäs helposti eliittiin! Enpä ole moista tullut ajatelleeksi. No, naimisiin 25-v ja ne pari lasta sitten ja nyt yhdessä 30 v. Mies on pysynyt tuossa vierellä ihan ilman erityistä pitelemistä. Meillä on kivaa yhdessä, ehkä pitkä liitto on seurausta siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääseepäs helposti eliittiin! Enpä ole moista tullut ajatelleeksi. No, naimisiin 25-v ja ne pari lasta sitten ja nyt yhdessä 30 v. Mies on pysynyt tuossa vierellä ihan ilman erityistä pitelemistä. Meillä on kivaa yhdessä, ehkä pitkä liitto on seurausta siitä?
onnittelut eliitistä!
25 vuotiaana naimisiin muutaman vuoden seurustelun jälkeen, 2 lasta, sama mies edelleen, 30 vuotta yhdessä. Mies hoitanut lapset, minä olen opiskellut ja tehnyt uraa.
Olen pitänyt omat kuvioni ja perheasiat erillään, mieheni ei tiedä miten villi olen työelämässä ja omissa menoissani, minulla on läheisiä miesystävä joiden kanssa puhumme härskejä ja seminaari reissuilla irrottelemme huolella!
Tykkään olla vähän villi tyttö mutta olen tykännyt kun mies on vakaampi, lapsirakas ja hoitaa kodin.
Eroaisi varmaan jos tietäisi miten puhumme hänestä paskaa ja juttelemme rivoja työpaikalla tai jos tietäisi mitä reissuilla tapahtuu.
Eli kun kaikkea ei kerrota toiselle, varsinkaan sellaista mistä mies ei tykkää, liitto pysyy kasassa.
Ajaa, hyvä nainen määritellään noin. Entäs mies?
Vierailija kirjoitti:
Ajaa, hyvä nainen määritellään noin. Entäs mies?
Merkittävästi varallisuutta, tuore 20v nuorempi kaunis nainen kainalossa ja treenattu runko. Oho, kuvailin itseni.
Täytän kriteerit, mutta en koe olevani mikään eliittinainen. Ehkä olisin jos olisimme rikkaita.
Siinähän tuo pysyy kun tuskin parempaakaan saisi eikä vuoroviikkoisyys houkuta.
Kai minäkin vielä ihan puoleensavetävä olen kun raskauskilot on laihdutettu ja meikatakin vielä viitsin. :)
Hah, muksujen pyöräyttäminen ja naimisissa olo ei tee kenestäkään eliittiä, se ei ole mikään saavutus :D
Itse pidän akateemisesti koulutettuja naisia eliittiä.
Eliittiä olen, mutta paskalle miehelle annoin kenkää.