Onko minulla velvollisuutta opettaa lapsen isän äidinkieltä lapselle?

Ei ole velvollisuutta, mutta jos haluat ja jaksat niin suosittelen.

Ai että meinaat opettaa lapselle pienestä pitäen neljää eri kieltä?

Juu ei kannata.

Vaikea tilanne. Minusta sinun pitää opettaa lapselle ne kielet, joita on tarvitsee sinun ja sukusi kanssa, suomen hän oppii Suomessa asuessaan ihan muuten vaan viimeistään päiväkodissa.

Lapselle voi kuitenkin tulevaisuudessa tulla halu tietää isästään, tämän suvusta ja kieli olisi siinä suhteessa tärkeä.

Mikä isän kieli on, onko Suomessa esim. kielikerhoja, jossa voisi saada opetusta? Tiedän että monet adoptiovanhemmat tarjovat tuollaisten kerhojen kautta lapselle mahdollisuuden oppia kieltä ja kulttuuria siitä maasta josta on adoptoitu.

Onko sulla mitään suhteita isään ja/tai isän sukulaisiin? Ovatko tietoisia lapsen tulosta ja miten suhtautuvat?

Ei. Suositus on että vanhemmat puhuvat lapselleen vaan omaa äidinkieltään. Ja yhden henkilön suositellaan puhuvan lapselle vain yhtä kieltä, jottei kielet sekoitu. Omat sukulaisesi voivat mielummin käyttää lapselle puhuessa toista kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Aion puhua lapselle äidinkieltäni ja opettaa suomea sekä tätä toista sukuni kieltä

Miten ajattelit tuon kolmen kielen opetuksen noin niin kuin käytännössä järjestää? Etenkin kun vanhemman tulisi puhua lapselleen vain äidinkieltään?

Ei, enkä opettaisi. Meillä on kaksikielinen perhe - ja se on aivan tarpeeksi. En sekoittaisi enää yhtään lisää. Puhu omaa äidinkieltäsi ja kun lapsesi on vanhempi, opeta se toinen kielesi. Voihan hän opiskella sitten koulussa isänsä kieltä.

Kunhan huolehdit että lapsella on yksi kieli selvästi äidinkieli, jotta on se "tunnekieli", jolla kykenee ilmaisemaan itseään. Muuten en näkisi eri kielistä olevan mitään haittaa. Monissa maissa on ihan luonnollista, että lapset kasvavat eri kielien ympäröimänä.

Siihen kannattaa toki varautua että voi aluksi kehittyä kielellisesti muita hitaammin. Mutta kyllä ne erot aikuisikään mennessä ja jo aiemminkin kaventuvat. :) Sitten onkin vain hyödyksi osata useaa kieltä.

Puhut äidinkieltäsi ja piste. Lapsi voi oppia montaa kieltä, mutta niin, että äiti puhuu aina yhtä, isä aina yhtä jne. Tämä sama asia sanotaan joka ikisessä kaksikielisyyttä koskevassa oppaassa. Perheessä saattaa olla vielä kolmaskin aktiivinen kieli, jos isä ja äiti eivät puhu toistensa kieltä. Mutta tässäkään tapauksessa lapselle ei puhuta sitä kolmatta, vaan äiti yhtä ja isä toista.

Esimerkki: äiti suomalainen, isä ranskalainen, yhteinen kieli tanska. Lapsi oppii kaikki kielet, muttei puhu kaikkia sekaisin takaisin, vaan äidille suomea, isälle ranskaa ja ymmärtää myös sitä äidin ja isän "salakieltä" tanskaa.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan huolehdit että lapsella on yksi kieli selvästi äidinkieli, jotta on se "tunnekieli", jolla kykenee ilmaisemaan itseään. Muuten en näkisi eri kielistä olevan mitään haittaa. Monissa maissa on ihan luonnollista, että lapset kasvavat eri kielien ympäröimänä.

Siihen kannattaa toki varautua että voi aluksi kehittyä kielellisesti muita hitaammin. Mutta kyllä ne erot aikuisikään mennessä ja jo aiemminkin kaventuvat. :) Sitten onkin vain hyödyksi osata useaa kieltä.

On eri asia kasvaa monien kielien ympäröimänä kuin yrittää tunnistaa, mitä kieltä äiti kulloinkin puhuu (oletuksena: lapsella ei ole isää, kotona vain  yksi aikuinen).

Miten sinä voisit tätä kieltä opettaa? On tärkeää, että sinä puhut lapsellesi omaa äidinkieltäsi, eikä mitään opeteltua kieltä, vaikka osaisit sitä kuinka hyvin.

Lapset oppivat 2-3 kieltä kyllä hyvin, mutta kielet tulee erotella siten toisistaan, että yksi ihminen puhuu lapselle aina samaa kieltä.

Jos lapsella on muuten mahdollista oppia tätä kieltä, kuten hoitajalta  tai harrastusryhmästä tms, se lienee hyvä asia. Pitäydy itse kuitenkin omassa kielessäsi, äiti ei ole pienen lapsen kieltenopettaja.

Olen kuullut diplomaattiperheestä, jossa puhuttiin seitsemää kieltä. Joka viikonpäivällä oli siis oma kielensä ja tämä systeemi oli lapsillekin selvä, eivät menneet sekaisin päivissä ja kielissä. Mutta uskoisin tällaisen järjestelyn olevan hyvin poikkeuksellinen.

En sanoisi että on velvollisuus mutta onhan se aina hyvä jos lapsi osaa useampaa kieltä. Eli opeta vain jos jaksat tai viitsit.

Pienelle lapselle kieltä ei varsinaisesti opeteta, hän oppii kontaktissa aikuiseen ihan itsestään. Meillä on kolmikielinen perhe (isän kieli, äidin kieli ja asuinmaan kieli). Molemmat vanhemmat ovat alusta asti puhuneet omaa äidinkieltään lapselle. Ja ympäristön kieli on tullut tarhasta ja koulusta, toki me molemmat vanhemmatkin puhutaan tätä asuinmaan kieltä. Lapset ovat sujuvasti kolmikielisiä, joskin isän kieli on se heikoin, koska isä on ainoa aikuinen, joka tätä kieltä lapsille puhuu.

Sinun kannattaa puhua lapsellesi omaa äidinkieltäsi ja huolehtia siitä, että lapsella on riittävästi kontakteja asuinmaan kieleen (kummit, kaverit, tasha, kerhot... jne) ja isä on ihan itse vastuussa siitä, oppiiko lapsi hänen kieltään.

Lapselle on paras, että yksi aikuinen puhuu yhtä kieltä, ei useampaa. Näin siis siihen asti, kunnes kielellinen kehitys on edistynyt tarpeeksi eli n. koulun aloittamiseen asti. Sen jälkeen ei haittaa, jos puhut välillä muitakin kieliä lapsen kannsa, joskin äidinkielen ylläpito vaatii jatkuvaa äidinkielen käyttämistä.

Eli keskity siihen, että lapsesi oppii asuinmaan kielen ja sinun äidinkielesi kunnolla, muuta et voi tehdä. Ja jos isä on kuviossa mukana, hän voi sitten puhua lapsen kanssa sitä omaa kieltänsäß