Mies ei hyväksy opiskeluani

Sairaanhoitaja saa ihan keskihyvää palkkaa 2500-3200e/kk ja on ERITTÄIN työllistävä ja monipuolinen ammatti! Suorastaan loistava vaihtoehto sinulle. Totta hitossa sä lähdet opiskelemaan sairaanhoitajaksi!

AP: omaehtoisen koulutuksen tuki kestää vain kaksi vuotta. Oletko valmis nostamaan viimeiselle 1,5 vuodelle KELAn opintotuen? Onhan sinulla luottotiedot kunnossa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitäisi suu hymyssä kustantaa sinun opiskelut, lapsen kustannukset ja asuminen. Sitten kun saat opinnot tehtyä ja duunin, voi haistattaa paskat ukolle? Siihen asti pitää mielistellä vai?

No, sellaista se on.

Minäkin haluaisin olla Bruce Wayne, miljonääri-playboy.

Vituttaa ansaita rahat työllä, voisiko joku nyt ystävällisesti kustantaa elämäni Bruce Waynenä? 

Olen hakenut työtä en ole saanut. Omalta alaltani ei saa töitä ainakaan Suomessa. Jotain lisää olisi joka tapauksessa opiskeltava. Ajattelin että jos teen edes jotain hyödyllistä peruspäivärahaa saadessani voin sitten työllistyä sen avulla myöhemmin. Nythän vaihtoehtona on työttömänä olo opiskelun sijaan.

Mies on tekniikan alan tohtori ja uraputkessa joten hänellä ei ole mitään hätää. Itse saisin toimeentulotukea ja asumistukea opintojen ajan joten en miestä tarvitse elättämiseen paitsi jos hän haluaa elää kanssamme. Silloin ikävä kyllä katsotaan että paremmin tienaava joutuu toisen elättämään... jos ei halua voi aina muuttaa omilleen mutta minun mieheni ei halua.

Hetkinen: toimeentulotuki on vihoviimeinen tukimuoto. Ymmmärtääkseni sillä ei kustanneta opintoja, jos heniklö on työkykyinen esim siihen siivoustyöhön. Eikö sieltä käsketä sinun tulemaan työnhakijaksi? 

Sen miehen ei tarvi hyväksyä sitä eroa. Siltä ei kysytä eroatteko te, jos sinä oikeasti päätät ottaa eron. Ei se voi sua millään laillisella keinolla pakottaa olemaan naimisissa kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on aina mies joka joutuu kantamaan vastuun kun neidit kouluttelee ja kurssittelee. Voiko loinen lopettaa olemasta loinen?

Aika moni perheenisä opiskelee nykyään kun on pakko kun ei muuten enää työllisty. Sama homma oli 90-luvun lamassa ja sen jälkeen. Mutta sehän on tietenkin miehen kohdalla ok. Vähän niinkuin minun mieheni sanoi kun sai uuden tutkinnon valmiiksi että hän voi kaikessa rauhassa vuosien mittaan opiskella pikkuhiljaa vielä ylemmän tutkinnon mutta ei mitään stressiä ja samaan hengenvetoon sanoi että voithan sinäkun opiskella uuden ammatin eli kolmessa vuodessa maisteriksi ja käyt samalla kolmivuorotyössä. Se oli vaan ongelma että mitään töitä ei ollut ja mies unohti sen että meillä on lapset eli kuka ne sitten hoitaisi. Mies opiskeli itse niin ettei tikkua ristiin laittanut lasten eteen. Niinkuin ei olisi isä ollut ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön 39 vuotias nainen, meillä yksi lapsi jota olen nyt hoitanut kotona kun en ole saanut töitä. Hain opiskelemaan ja pääsin, opinnot alkaisivat jo tammikuussa. Kyseessä sairaanhoitajan opinnot, terveydenhoitajaksi hain myös mutten pääsyt joten haluaisin aloitta sh opinnot ja myöhemmin vaikka jatkaa terveydenhoitajaksi (haavealani).

Mies ei hyväksy että menen opiskelemaan. Sanoi ettei aio maksaa vuokraa tuona aikana eikä käydä ruokakaupassa ja että minun tulisi mennä mielummin hyväpalkkaisiin töihin ja maksaa osuuteni. Haukkui koulun, mielestään sh on paska tutkinto johon pääsee ne jotka eivät pääse muualle. No en välitä tuossa asiassa hänen mielipiteestään, sillä itse tiedän mitä haluan ja missä olen hyvä, mikä kiinnostaa enkä hänen arvostustaan tarvitse. Sinänsä se merkitsee kuitenkin käytänössä että sen vuoksi ei aio minua ja lastamme"elättää" opintojeni aikana kun moista paskaa menisin opiskelemaan.Lapsi on minun ja miehen yhteinen ja olemme naimisissa.

Mutta. Jos mies ei suostu maksamaan enemmän menoista tuona aikana (saisin omaehtoisen opiskelun tuen joten tulot olisivat sama kuin nyt, mutta mies haluaa että menisin mielummin vaikka siivoojaksi kuin opiskelemaan) en tule lapsen kanssa toimeen. Emme saa asumis- tai muita tukia miehen tulojen takia (brutto n. 3500 e kk) ja päivähoitomaksut olisivat n. 270 ekk ja se miehen mukaan minun tulisi maksaa yksinäni.

Käytännössä siis maksaisi varmasti vuokran kuten tähän asti (vaikka on tehnyt velkaexceliä pari vuotta lapsen ollessa vuoden ikäinen, ja koko ajan velkani hänelle kertyy) mutta minä joutuisin maksamaan netin, ruuat ja lapsen päiväöhoidon. Ei tule tuo 650 ekk riittämään kun bussilippuunkin menee 100 e kk (koulu on toisella paikkakunnalla). Tällä hetkellä kieltäytyi menemästä ruokakauppaan loppuvuonna joten sitkuttelen peruspäivärahalla tämän kuun ja myyn kirppiksellä tavaraa. Tilanne kuitenkin ahdistaa aika tavalla.

Olen puhuntu erosta monta kertaa mutta mies sanoo ettei suostu muuttamaan eikä hyväksy eroa, haluaa olla kanssani mutta haluaa minun menevän töihin.

Mitä tekisitte tilanteessani? Ero tälläisen takia tuntuu väärältä lasta kohtaan, mutta tarvitsen miehen taloudellista tukea tuona aikana (opinnot kestävät 3,5 vuotta) sillä nyt katsotaan että kun yhdessä ollaan en saa mitään muita tukia ja lapsen päivähoitomaksukin on sen vuoksi noin korkea.

Mielipiteitä/vinkkejä miten edetä? Ja ei, en uskonut miehen muuttuvan tälläiseksi kun oli ennen naimisiinmenoa ja lapsen syntymää kuin eri ihminen. Todella moni asia on tullut yllätyksenä mutta tämä talousasia nyt on päällimäisenä tällä hetkellä.

Onko avioliittolaki jotenkin vieras miehellesi. Tuollaisten velkaexceleiden tekeminen ei kuulu avioliittoon. Et ole miehellesi mitään velkaa ja hän on elatusvelvollinen, jos sinulla ei ole tuloja. Koska et ole holhouksenalainen, päätät myös itse opiskelustasi. Miehesi vaikuttaa kyllä niin vallanhaluiselta että avioero taitaisi olla ainoa vaihtoehto. Eikä miehesi päätä siitäkään vaikka kuinka niin väittäisi.

Outo mies sinulla. Minun pitää selviönä opiskelua, kun kerran niitä töitä nyt ei ole. Ja parempipalkkaisena maksoi lähes kaiken, kun olin lasten kanssa kotona ilman että minulle olisi jotain velkaa kerätty.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on aina mies joka joutuu kantamaan vastuun kun neidit kouluttelee ja kurssittelee. Voiko loinen lopettaa olemasta loinen?

Ei neidit vaan aviovaimot. Ja kyllä, silloin aviomies maksaa. Ei pidä mennä naimisiin jos ei kykene olemaan aikuinen mies. Jos mies opiskelisi tietysti vaimo maksaisi isomman osuuden.

Olenko liian vanhanaikainen, yksinkertainen, itsekäs vai peräti outo kun en näe tuossa mitään ongelmaa. Jos itse olisin samassa tilanteessa ( kuten oikeastaan olinkin 39-vuotiaana), pitäisi ( siis pidin!) täysin itsestään selvänä että aloitetaan opinnot kun on saatu opiskelupaikka.

Et tainnut olla ihan "eilisenteeren tyttö" naimisiin mennessä, ja silti kävi näin. Onko tämä opiskelu todella ainoa asia, jota mies ei anna sinun tehdä?

Vaikka veikkaan provoksi, niin silti neuvoni on tämä: Aloitat opiskelun ja viittaan kintaalla miehen maksumääräyksiin. Jos mies ei osta ruokaa, on sitten syömättä. Ruoki sinä itsesi ja lapsesi.

Voit jättää surutta maksamatta lapsen päivähoitomaksut, sillä lain mukaan molemmat puolisot ovat vastuussa perheen elatuksen vuoksi tehdyistä veloista.

Opintolainaa voit ottaa, jos et muuten selviä OMISTA menoistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsis, tämä on nyt niin samanlainen aloitus kun yksi mikä oli täällä äskettäin. Ketju oli tosi pitkä. En todellakaan ymmärrä miten joku jaksaa tänne kirjoittaa näitä samoja juttuna. Voin lyödä vaikka vetoa että olet se sama joka aloitti ketjun jossa ongelma oli päivähoitomaksu ja opiskelemaan ei voitu lähteä kun tulisi sitten se päivähoitomaksu kun lapsi laitettaisiin  hoitoon ja et tiennyt mitkä olisi omat tulot jne... Kyllä nämä on vain sellaisia sepostuksia että vaikea ihan uskoa todeksi koska paljon on samaa mutta sitten jotkut asiat vaan on muunneltu. Yhtäläisyyksiä siihen toiseen ketjuun: sairaanhoitajaopinnot olisi alkamassa mutta taloudellisessa mielessä et tiedä voitko alkaa opiskelemaan kun mies tienaa ja mies joutuisi maksaa kaikki jne... Toisaalta siinä edellisessä ketjussa etiollut tätä näkökulmaa mukana että mies ei haluaisi sinun ollenkaan opiskelevan vaan surkuttelit vaan sitä että kuinka tulot tulee tippumaan opiskelun myötä jne. Olet satavarmasti sama henkilö. Lähde nyt vaan opiskelemaan ja skippaa vaikka se mies jos estää tekemistä mitä haluat.

Itsellä sama että opiskelen ja mies tienaa mutta se ei ole mikään ongelma vaikka joku voisi luulla että meilläkin on tuollainen tilanne ehkä? Mä olenkin aina ollut sellainen että teen mitä haluan eikä siihen kukaan voi oikein mitään!

Näin mainitsemasi ketjun aiemmin, mutta en ole sama henkilö. Oli aika samantapainen tilanne, ja sai miettimään sillä meilläkin on kalliit hoitomaksut. Meillä vain erona siihen ketjuun on se että mieheni haluaa minun menevän töihin johonkin hyväpalkkaiseen siis, eikä ymmärrä ettei se ole omasta viitsimisestäni kiinni.

Ihmettelen vain sitä, onko tämä meidän tilanteemme niin ennenkuulumaton, että kuullostaa provolta? Ymmärrän itse myös miestäni tietyllä tavalla, ja siksi epäröinkin,onhan tuo 3,5 vuotta pitkä aika ja tavallaan mies on jo meitä 3 v elättänyt.

En tiedä, oma pääkin on ihan sekaisin... pari viikkoa on vielä aikaa miettiä, mitä teen.

Mieti nyt ihan tarkkaan, mikä se sinun unelmasi oikein olikaan: Aiotko esittäytyä uudelle tuttavalle vuonna 2020 " tekniikan tohtorin rouvana" vaiko " terveydenhoitajana" ?  

Entä sitten, kun teille tulee ero? Jos nyt hypit miehesi pillin mukaan, olisit sinä päivänä edelleen siivooja, mutta jos lähdet opiskelemaan, sinulla olisi hyvä ammatti ja turvattu toimeentulo.

Mitä sinä muuten teit elämäsi edelliset kaksi vuosikymmentä, kun vasta nyt havahduit toteuttamaan unelmaasi ja hakeuduit koulutukseen? Tämä on se, joka saa epäilemään provoksi ja toinen on se, että tekniikantohtori pitää vaimonsa mieluummin ( hyväpalkkaisena ?!) siivoojana kuin antaa kouluttautua lisää.