Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei hyväksy opiskeluani
01.12.2016 |
Olen työtön 39 vuotias nainen, meillä yksi lapsi jota olen nyt hoitanut kotona kun en ole saanut töitä. Hain opiskelemaan ja pääsin, opinnot alkaisivat jo tammikuussa. Kyseessä sairaanhoitajan opinnot, terveydenhoitajaksi hain myös mutten pääsyt joten haluaisin aloitta sh opinnot ja myöhemmin vaikka jatkaa terveydenhoitajaksi (haavealani).
Mies ei hyväksy että menen opiskelemaan. Sanoi ettei aio maksaa vuokraa tuona aikana eikä käydä ruokakaupassa ja että minun tulisi mennä mielummin hyväpalkkaisiin töihin ja maksaa osuuteni. Haukkui koulun, mielestään sh on paska tutkinto johon pääsee ne jotka eivät pääse muualle. No en välitä tuossa asiassa hänen mielipiteestään, sillä itse tiedän mitä haluan ja missä olen hyvä, mikä kiinnostaa enkä hänen arvostustaan tarvitse. Sinänsä se merkitsee kuitenkin käytänössä että sen vuoksi ei aio minua ja lastamme"elättää" opintojeni aikana kun moista paskaa menisin opiskelemaan.Lapsi on minun ja miehen yhteinen ja olemme naimisissa.
Mutta. Jos mies ei suostu maksamaan enemmän menoista tuona aikana (saisin omaehtoisen opiskelun tuen joten tulot olisivat sama kuin nyt, mutta mies haluaa että menisin mielummin vaikka siivoojaksi kuin opiskelemaan) en tule lapsen kanssa toimeen. Emme saa asumis- tai muita tukia miehen tulojen takia (brutto n. 3500 e kk) ja päivähoitomaksut olisivat n. 270 ekk ja se miehen mukaan minun tulisi maksaa yksinäni.
Käytännössä siis maksaisi varmasti vuokran kuten tähän asti (vaikka on tehnyt velkaexceliä pari vuotta lapsen ollessa vuoden ikäinen, ja koko ajan velkani hänelle kertyy) mutta minä joutuisin maksamaan netin, ruuat ja lapsen päiväöhoidon. Ei tule tuo 650 ekk riittämään kun bussilippuunkin menee 100 e kk (koulu on toisella paikkakunnalla). Tällä hetkellä kieltäytyi menemästä ruokakauppaan loppuvuonna joten sitkuttelen peruspäivärahalla tämän kuun ja myyn kirppiksellä tavaraa. Tilanne kuitenkin ahdistaa aika tavalla.
Olen puhuntu erosta monta kertaa mutta mies sanoo ettei suostu muuttamaan eikä hyväksy eroa, haluaa olla kanssani mutta haluaa minun menevän töihin.
Mitä tekisitte tilanteessani? Ero tälläisen takia tuntuu väärältä lasta kohtaan, mutta tarvitsen miehen taloudellista tukea tuona aikana (opinnot kestävät 3,5 vuotta) sillä nyt katsotaan että kun yhdessä ollaan en saa mitään muita tukia ja lapsen päivähoitomaksukin on sen vuoksi noin korkea.
Mielipiteitä/vinkkejä miten edetä? Ja ei, en uskonut miehen muuttuvan tälläiseksi kun oli ennen naimisiinmenoa ja lapsen syntymää kuin eri ihminen. Todella moni asia on tullut yllätyksenä mutta tämä talousasia nyt on päällimäisenä tällä hetkellä.
Kommentit (109)
Silti emmin vaihtoehtojen välillä, pääisin kaupan kassalle ja erään alan keikkatöihin. Mutta en noita töitä varmaan eläkeikään voi tehdä joten kouluttautuminen olisi sitten taas joka tapauskessa edessä.
Tuntuu itsekkäältä alkaa noin pitkät opinnot meidän tilanteessamme, mutta lähihoitajankin opinnot kestävät 2 vuotta, tuo olisi sen 1,5 vuotta enemmän. Olisi mahdollisuus myös lh tutkinto opiskella.
-Ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persoonallishäiriötä olen minäkin alkanut epäilemään viime aikoina. Miehen mukaan ei halua erota sillä joutuisi maksamaan elatusapua enemmän kun olen työtön ja hän hyvätuloinen joten niin kauan kun olen työtön hänen ei kannata erota omasta mielestään. Olen yrittänyt kertoa että tuskin joutuu esim. 250 e kk enemmän maksamaan vaikka olisn työtön, kun sen verran saisin toimeentulotukea sos.toimistosa jos en saisi elatusapua kun olen peruspäivärahalla (laskin laskurilla). Sehän tulisi hänelle halvemmaksi kuin nykyinen tilanne. Saisi tehdä loppurahoillaan mitä haluaa. Asuntokin voisi olla kaksio joka olisi halvempi kuin nykyinen kolmio jne.
-Ap-
Mies siis odottaa, että saisit töitä, jotta selviäisi erosta halvemmalla? Et tarvitse miehen suostumusta eroon. Hanki halpa asunto sinulle ja lapselle opiskelupaikkakunnalta, elarit maksuun miehelle ja sinä saat yksin asuvana enemmän tukia. Näin saat opiskelusi hoidettua ja pääset samalla kusipäämiehestä eroon.
Ilman muuta menet opiskelemaan sairaanhoitajaksi! Varma työpaikka luvassa. Miehen laitat kävelemään. Mieti, sinulla on noin 25 vuotta työelämää edessä - miten ajattelit käyttää sen ajan? Kotona, kaupan kassalla vai mieluisessasi työssä, joka kuitenkin on ihan ok palkattua? Tuo teidän parisuhde ei todellakaan kuulosta terveeltä.
Ihan kamala parisuhde. Toinen kiristää oman lapsensa hyvinvoinnilla. Luin joskus jostain naistenlehdestä jutun vastaavasta tilanteesta. Siinä vaimo oli kiertänyt kaikki velkaneuvojatkin ja etsinyt ratkaisua. Mutta juridisesti tuohon tilanteeseen ei ammattilaistenkaan mukaan ole oikein muuta ratkaisua kuin ero. Jos mies on valmis pitämään lastansa ja vaimoaan vaikka nälässä, niin jos et halua alistua nälkään ja kurjuuteen, on ainoa mahdollisuutesi erota.
Aivan kauhea tilanne, olen todella pahoillani puolestasi!
Jos tilanne nayttaa silta etta mies ei hyvaksy opiskelua niin suosittelen ottamaan eron. Tuommoinen kaytos tuskin rajoittuu vain tuohon opiskeluasiaan. Kerro myos laheisillesi rehellisesti tilanteestasi ilman draamaa. Mies kuulostaa silta etta saattaa 'nurkkaan ajettuna' soittaa suvut ja tuttavat lapi ja mustamaalata sinut.
Korjatkaa jos olen vaarassa, mutta mikaan exceliin laskettu 'velka' ei ole lainvoimainen koska olette naimisissa etka toivottavasti ole kirjallisesti sopinut maksavasi summaa miehelle takaisin. Avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoa kohtaan.
Onneksi olkoon, etta paasit kouluun - sairaanhoitaopintoihin paasy ei ole mikaan lapihuutojuttu ja nama opinnot on todella iso satsaus omaan ja lapsesi tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se miehesi jotenkin tyhmä? Taitaa sairaanhoitajalla olla kuitenkin aika paljon parempi palkka kuin jollain siivoojalla? Mitä hän oikein ajattelee? Vaikka nyt tienaatkin 3,5 vuotta vähemmän (suhteessa siihen että olisi ko. ajan siivoamassa), niin korvaat tuon ajan tulonmenetyksen helposti jälkikäteen paremmalla palkallasi.
Koitahan keskustella sen ukkosi kanssa. Ja ei kukaan voi sanoa että ei "hyväksy" eroa, siihen kun ei mitään toisen hyväksyntää tarvita.
Huhheijjaa, kaikenlaista =D
Mikään ei takaa sitä, että nainen opiskelemaan lähdettyään "palaa" suhteeseen tienaamaan menetyt rahat. Meillä oli vähän samanlainen tilanne kuin ap:lla. Kannustin ja päästin eksän opiskelemaan, mutta hänpä voimaantui ja huumantui siellä nuorten sinkkunaisten keskellä bilettämiseeen ja "sinkkuelämään". Päätti sitten ottaa eron vaikka olin elättänyt häntä monta vuotta.
Joten ap:n mies on oikeassa. Tai sitten ap:n pitää jotenkin osoittaa sitoutuneisuutensa parisuhteeseen ja ansaita oikeus opiskella. Sinkkuna voi tehdä niin kuin itse haluaa, mutta parisuhteest asioista on aina neuvoteltava.
Vierailija kirjoitti:
Olen työtön 39 vuotias nainen,.....
Mielipiteitä/vinkkejä miten edetä? Ja ei, en uskonut miehen muuttuvan tälläiseksi kun oli ennen naimisiinmenoa ja lapsen syntymää kuin eri ihminen. Todella moni asia on tullut yllätyksenä mutta tämä talousasia nyt on päällimäisenä tällä hetkellä.
Olette siis naimisissa? Puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus, niin että pulinat pois.
Mies on akan ottanut ja mukulankin nussinut. Siis elättäköön ne ja olkoon vikisemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se miehesi jotenkin tyhmä? Taitaa sairaanhoitajalla olla kuitenkin aika paljon parempi palkka kuin jollain siivoojalla? Mitä hän oikein ajattelee? Vaikka nyt tienaatkin 3,5 vuotta vähemmän (suhteessa siihen että olisi ko. ajan siivoamassa), niin korvaat tuon ajan tulonmenetyksen helposti jälkikäteen paremmalla palkallasi.
Koitahan keskustella sen ukkosi kanssa. Ja ei kukaan voi sanoa että ei "hyväksy" eroa, siihen kun ei mitään toisen hyväksyntää tarvita.
Huhheijjaa, kaikenlaista =D
Mikään ei takaa sitä, että nainen opiskelemaan lähdettyään "palaa" suhteeseen tienaamaan menetyt rahat. Meillä oli vähän samanlainen tilanne kuin ap:lla. Kannustin ja päästin eksän opiskelemaan, mutta hänpä voimaantui ja huumantui siellä nuorten sinkkunaisten keskellä bilettämiseeen ja "sinkkuelämään". Päätti sitten ottaa eron vaikka olin elättänyt häntä monta vuotta.
Joten ap:n mies on oikeassa. Tai sitten ap:n pitää jotenkin osoittaa sitoutuneisuutensa parisuhteeseen ja ansaita oikeus opiskella. Sinkkuna voi tehdä niin kuin itse haluaa, mutta parisuhteest asioista on aina neuvoteltava.
No, olemme olleet naimisissa 5 vuotta, en käy missään muualla kuin salilla 4xvko ja kaupassa (ei siis mitään muita omia menoja ollut 4 vuoteen, edes leffareissuja, mies kyllä käy leffassa ja työmatkoilla). Olen hoitanut lastamme kotona 3,5 vuotta ensin äitiyspäivärahalla sitten kotihoidontuella ja nyt peruspäivärahalla. En osaa muuten sitoutumistani näyttää, mieluiten tietenkin haluaisin elää ydinperheessä lapsenkin kannalta. Mies on tehnyt jatko-ointojaan tässä samalla nyt 2 vuotta ja valmistui tohtoriksi syksyllä. Olen viettänyt lapsen kanssa melkein kaikki illat kaksin kun mies tulee usein vata kello 19.00 kotiin ja on tehnyt vkloppunakin opiskelujuttujaan. En ole koskaan valittanut asiasta, sillä ajattelin opintojen olevan hyväksi koko perheelleemme.
En tiedä miten tuon oikeuden opiskella voisin ansaita, töihin en voi alussa mennä samaan aikaan kun opinnot ovat kokopäiväopintoja. Kun saan ne alkuun niin sitten toki. Mies ei suostu muuttmaan omaa rytmiään ja aikoo jatkossankin tulla kotiin kello 19.00 joten en tiedä edes miten lapsen hoito järjestyisi (matkat koululle 1 h suuntaansa ja jos kestää 9-16.00 en ehdi hakea lasta hoidosta).
Itse olen lapsen saanut myöhemmällä iällä joten ei kiinnosta enää mitkään omat iltamenot, haluan olla lapseni kanssa vapaa-ajalla, käydä salilla ja hoitaa kotia.
Mikset ota opintolainaa ja kustanna sillä opiskeluasi? Tai sitten töihin opiskelun oheen, niin ne nuoretkin tekee. Ja jos mies sanoo ettei käy ruokakaupassa enää niin sinä sanot että sitten et syö enää. Jos ei miellytä käske erota ja saat sitten elareita. Muista myös että jos eroat, lähdet opiskelemaan ja laitat lapsen hoitoon niin yh:nä sulla on niin pienet tulot ettei hoitomaksu kustanna välttämättä mitään. Sinulla on täys oikeus opiskella jos mieli tekee, siitä on paljon enemmän hyötyä kuin työttömänä olosta, jos miehes ei sitä ymmärrä niin anna miehen olla ja tee niin kuin itse haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua! Olen todella järkyttynyt tästä! En käsitä mitä miehesi päässä liikkuu! Tulee ensimmäisenä mieleen se, että hän halua kontrolloida sinua ja elämäsi! Minusta kannattaa pannan stoppiin moinen käytös heti, se tulee pahenemaan vuosi vuodelta!
Mies on selvästi haluton tukemaan rahallisesti, ajallisesti ja henkisesti sekä halua tehdä elämässä etenemisessä hyvin hankalaa. Itse ottaisin ero ja lainalla rahoittaisin opiskeluni. Vaikka en menisi opiskelemaan, ottaisin silti ero koska suhteessa kuulua olla toisen tukena eikä vastaan!
Olen niin surullinen puolestasi. Lähteminen on iso ja pelottava päätös, mutta myös tuohon tilanteeseen jääminen. Alku tulee olemaan varmasti tosi vaikea, mutta vuosien päästä kun katsot taaksepäin, voit sitten olla ylpeä päätöksestäsi!
Vierailija kirjoitti:
Persoonallishäiriötä olen minäkin alkanut epäilemään viime aikoina. Miehen mukaan ei halua erota sillä joutuisi maksamaan elatusapua enemmän kun olen työtön ja hän hyvätuloinen joten niin kauan kun olen työtön hänen ei kannata erota omasta mielestään. Olen yrittänyt kertoa että tuskin joutuu esim. 250 e kk enemmän maksamaan vaikka olisn työtön, kun sen verran saisin toimeentulotukea sos.toimistosa jos en saisi elatusapua kun olen peruspäivärahalla (laskin laskurilla). Sehän tulisi hänelle halvemmaksi kuin nykyinen tilanne. Saisi tehdä loppurahoillaan mitä haluaa. Asuntokin voisi olla kaksio joka olisi halvempi kuin nykyinen kolmio jne.
-Ap-
Laita se ero vetämään, voit täyttää paperit suomi.fi.-sivustolla ja tulostaa ne.
https://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asioi_verkossa/lomakkeet/kun_ke6502/…
Mies ei pysty eroa estämään eikä sinun tarvitse lupia pyydellä. Toi on ihan selkee tapaus.Älä hukkaa ainokaista elämääsi tuon miehen kanssa.Mene opiskelemaan, tee haaveistasi totta. Hirmuisesti tsemppiä!.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, viittaat kintaalla miehen velkalaskelmille. Aviopuoliso on velvollinen ihan avioliittolain nojalla elättämään toista ja tähän kuuluu mm. vuokran maksu ja ruuan ostaminen, jos toinen puoliso ei siihen kykene. Lapsesta puhumattakaan! Onko teillä muuten avioehtoa? Jos ei, sitä vähemmän on merkitystä jollain miehen velkaexceleilllä. Kuulostaa kyllä aika pähkähullulta tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten tuon oikeuden opiskella voisin ansaita, töihin en voi alussa mennä samaan aikaan kun opinnot ovat kokopäiväopintoja.
Hyvänen aika, sinähän olet ansainnut sen sillä, että olet tullut valituksi ja selvinnyt karsinnasta! Mitä vielä odotat, merkkiä taivaasta? Johan tuo on tullut selväksi, että miehen hyväksyntää et tule saamaan.
Muutat lapsen kanssa lähemmäs koulua, ettei matkoihin mene niin kauan, niin kyllä se siitä! Ja hei, onnea nyt tuosta opiskelupaikasta! Täytyy meidän täällä palstalla riemuita sun kanssa, kun miehesi ei tajua. Vaikka tohtoriksi on väitellyt, niin todella uuno jos ei tajua, että nyt on vaimo iskenyt kultasuoneen!
Kun miehesi ei enää pidättele sinua, voit vaikka jossain välissä mennä lapsen kanssa Norjaan töihin ja kääriä hyvät rahat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsempeistä kaikille. Ero olisi henkisesti kova paikka ja pettymys itselle, sillä olen itse avioeroperheestä ja olen todella pettynyt itseeni etten voinut tarjota lapselleni parempaa. Muitakin asioita tähän liittyy, keskityn nyt tässä tähän talouspuoleen. Itse en loukkaanut miehen sanoista mutta siinä menee raja jos lasta kohtaan käyttää henkistä väkivaltaa.
En tiedä luuleeko mies että vain opiskelen tuon 3,5 vuotta, kyllähän sitä jossain vaiheessa voi töitäkin tehdä samaan aikaan, loma-ajat jne. Siis saisin tuon omaehtoisen opiskelun tuon eli n. 720 e kk, olen selvittänyt te- toimston kanssa eli se summa on suurempi kuin opintolaina (kuten joku ehdotti). Toki aika on rajallinen, joten viimeiset 1,5 vuotta joutuisin rahoittamaan opinnot muulla tavoin, mutta lasken sen varaan että voisi tehdä jo hoitajan sijaisuksia silloin vaikka viikonloppuisin.
En tosiaan oikeasti tiedä, mitä miehen päässä liikkuu ja olen sen vuoksi itsekin välillä sekaisin siitä mitä kannattaisi tehdä. Nöyryyttävää tämä kuitenkin omalla tavallaan on, kun olen aikuinen ihminen ja joudun anelemaan lupaa opiskeluun. Olen miettinyt lapsen tulevaisuutta, kannattaa minun sitä ajatellen opiskella jotta on varaa kustantaa lapsen menoja myöhemmin ja ehkä voisi myös opiskella lisää, lähteä ulkomaille töihin jos Suomessa ei työllisty jne. Haluaisin lapselle antaa mallin että äiti on opiskellut ja tekee itselleen tärkeää työtä (arvostan suuresti hoitajia ja tuo ala on se minun juttuni).
Miesparka pelkää aiheellisesti kenties, että ei voi sitten enää alistaa sinua samalla tavalla kuin tähän asti, kun olet hankkinut ammatin ja sen myötä yhteiskunnallista arvonantoa. Kyllä sulla on jäänyt todellinen jakojäännös näppeihisi, kun miehiä jaettiin.
Mies kuulostaa täysin kohtuuttomalta. Jokaisella on oikeus opiskella juuri sitä, mitä itsehaluaa. Sairaanhoitajana työllistyisit melko hyvin ja kesätöihin pääsee varmasti jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Kesällä tehdyt työt tasapainottaisivat myös taloutta muina vuodenaikoina, jos saa jotain säästöön.
Miehellesi myös tiedoksi, että ei sairaanhoitajaksi suinkaan kuka tahansa pääse. Seula on periaatteessa kovempi tietyllä tavalla kuin lääkiksessä, koska valinnassa kartoitetaan myös opiskelijan persoonaa ja muuta olemusta, eikä pelkästään tietotaitoa oppiaineissa. Toki sosiaali- ja terveysalan AMK koulutuksista sairaanhoitajaksi on helpoin päästä, koska sisäänottomäärät ovat yleensä suuremmat kuin fysioterapian, ensihoidon, kätilötyön tai vaikkapa bioanalytiikan koulutusohjelmissa. Sairaanhoitajakoulutusta myös tarjotaan myös pienemmissä yksiköissä, toisin kuin joitakin jo aiemmin mainitsemistani aloista.
Sinuna pitäisin kiinni unelmastasi. Mikäli puolisosi ei ole valmis tukemaan sinua valinnassasi, niin hän ei välitä sinusta ihmisenä oikeista syistä. Jos oikeasti rakastaa puolisoaan juuri sellaisena kuin tämä on, niin kykenee olemaan kannustava ja mahdollistamaan toisen osapuolen kouluttautumisen.
Tietenkin lähdet opiskelemaan ja jos ei muuten onnistu niin ota ero ja muuta muualle lapsen kanssa. Miehesi ei kestä sitä että pääsit tuollaiseen kouluun ja ei kestä sitä että sinusta tulee jotain. Sinulla on kaikin tavoin oikeus lähteä opiskelemaan se on avo tai avioliittolakiin jopa kirjoitettu.
Tuo että miehesi sanoo että mene siivoamaan mieluummin on tyypillistä naisen alentamista pakottavan miehen taholta.
Mene ja opiskele se on sinun elämäsi.
T. Nainen joka opiskeli miehen vastustuksesta huolimatta. Nyt mieskin on tyytyväinen diihen rahamäärään jota kotiimme kannan.
Jos mies uhkailee jotain niin ota kimpsusi ja lapsesi ja lähde turvakotiin. Siellä sua autetaan ja hoidetaan sulle ja lapselle oma koti, tuet kuntoon, ero vireille jne. Kyllä opiskeleva äiti ja yksi lapsi pärjää vallan hyvin. Itse olen ollut päälle kolmikymppisenä kolmen lapsen yh:na täyspäiväinen opiskelija. Tiukkaa elämä oli, mutta kyllä pärjäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mies kuulostaa täysin kohtuuttomalta. Jokaisella on oikeus opiskella juuri sitä, mitä itsehaluaa. Sairaanhoitajana työllistyisit melko hyvin ja kesätöihin pääsee varmasti jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Kesällä tehdyt työt tasapainottaisivat myös taloutta muina vuodenaikoina, jos saa jotain säästöön.
Miehellesi myös tiedoksi, että ei sairaanhoitajaksi suinkaan kuka tahansa pääse. Seula on periaatteessa kovempi tietyllä tavalla kuin lääkiksessä, koska valinnassa kartoitetaan myös opiskelijan persoonaa ja muuta olemusta, eikä pelkästään tietotaitoa oppiaineissa. Toki sosiaali- ja terveysalan AMK koulutuksista sairaanhoitajaksi on helpoin päästä, koska sisäänottomäärät ovat yleensä suuremmat kuin fysioterapian, ensihoidon, kätilötyön tai vaikkapa bioanalytiikan koulutusohjelmissa. Sairaanhoitajakoulutusta myös tarjotaan myös pienemmissä yksiköissä, toisin kuin joitakin jo aiemmin mainitsemistani aloista.
Sinuna pitäisin kiinni unelmastasi. Mikäli puolisosi ei ole valmis tukemaan sinua valinnassasi, niin hän ei välitä sinusta ihmisenä oikeista syistä. Jos oikeasti rakastaa puolisoaan juuri sellaisena kuin tämä on, niin kykenee olemaan kannustava ja mahdollistamaan toisen osapuolen kouluttautumisen.
Itse haluaisin terveydenhoitajaksi, jonne en päässyt, ja siitä mies jaksaa muistuttaa. Ajattelin jos ensin opiskelisin sairaanhoitajaksi ja sitten työssä ollessani terveydenhoitajaksi (n. 8 kk), sairaanhoitajan tutkinto sisältyy terveydenhoitajan koulutukseen. Mutta kyllä itselle se sh koulutuskin sopii, muut alat sote- puolella eivät kiinnosta. Tiedän kyllä, mitä itse haluan, ja mihin haluaisin töihinkin.
Alue: Aihe vapaa
Muuta lapsen kanssa opiskelupaikkakunnalle. Eroon et tarvitse ensisijaisesti miehen suostumusta, sen saa kyllä.