Uusperheen ongelmia..*hakkaa päätä seinään*

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon nyt sanoisi... olen aina tehnyt vuorotyötä ja todella paljon yövuoroa, lapset ovat olleet KOTONA pieninä ja olemme niitä hoidelleet kun mies on päivät töissä ja minä yöt, eli eivät olleet päiväkodissa... edelleen teen vuorotyötä, lapset koulussa ja en nyt vain ymmärrä, mikä ongelma se sinun yövuorosi on??? Ei millään pahalla, mutta muuta asennetta.

No suurin osa ihmisistäen kaipaa unta edes joskus. Säännöllinen yövuoro on eriasia kuin satunnainen yövuoro. Itsekkin olen tehnyt öitä noin kerran viikossa. Silloin riitti, että sai tarvitaessa ottaa pikku nokoset ja meni ajoissa illalla nukkuun. Peräkkäisissä yövuotoissa on taas välttämätöntä saada nukkua kunnon "yöunet" aamulla (7-8h).

Vierailija kirjoitti:

Näin jälkikäteen tietysti huono viisastella, mutta jollekin aloittelevalle uusperheelliselle tiedoksi: sopikaa ne säännöt ennen yhteenmuuttoa. Niin, että ne säännöt on myös lasten ja kaikkien aikuisten osapuolten kesken sovittu. Istutte alas ja mietitte, millaista elämä on 3v tästä eteenpäin. Miten lapset saa tulla ja mennä, mitkä on säännöt molemmissa kodeissa, mikä on tärkeintä uusille puolisoille (esim. se oma tila) ja mikä on tärkeintä lapsille (ne vanhemmat ja kodit, missä on tervetullut olo). Onko uusien puolisoiden tehtävä toimia lapsenvahtina, vai vaan puolisona. Ja tärkein: uusien puolisoiden on ymmärrettävä, että lapset menee tärkeysjärjestyksessä aina ohi. Jos se vuorotyö on mahdotonta lasten aikana, uusi puoliso etsinee ratkaisun missä saa nukuttua paremmin.

Tai ymmärtää, ettei tämä uusperhe kuvio yksinkertaisesti tule ikinä toimimaan.

Sorry vaan, mutta kyllä puolison lapset on eri asia kuin omat lapset. Tätä ei ydinperheellinen ymmärrä, ennen kuin on astunut uusperheen äidin saappaisiin. Näin kävi minullekin. Vaikka puolison lapsien kanssa ei olisikaan mitään erityistä ongelmaa, niin kyllä puolison lapsien läsnäolo omassa kodissa tuntuu erilaiselta kuin se, että vain omat lapset on kotonasi. Ei mahda mitään, näin se vaan on.

Turhautunut kirjoitti:

Oiskohan kohtalontovereita? Meillä on nyt muodostunut älyttömäksi ongelmaksi minun vuorotyöni.Miehen lapset ovat alkujaan ollut joka toinen viikonloppu.Usein aika alkoi venymään yhteenmuuton jälkeen pe-ti,minultai edes kysymättä.Lopulta sitten sanoin etten kestä jos olen esim ma-pe yövuoroissa ja hänen lapsensa jäävät sinne tiistaille saakka.Minun pitää nukkua ma varastoon ja ti aamu on minun alkava yöni.Itse mies on 6.30-15.30 töissä,joten kun lapset jäävät,eivät edes näe isäänsä ma ja ti ,mutta minun uneni kärsivät. Olen keskustellut asiallisesti,riidellytkin ym.miljoona kertaa ja mies kyllä suostuu siihen ettei lapset ole yövuoroaikoina ylimääräistä,mutta on sitten naama mutkalla. Muina aikoina lapset on aina tervetulleita ja olen joustanut kaikessa.Onko tosiaan näin,että minun pitää joustaa kaikessa.Kaipaisin uusperheellisiä ihmisiä kommentoimaan, s-postikavereiksi ym.

Miksei miehen lapset ole hoidossa jos mies kerran on töissä?

Mies vie lapset hoitoon ihan itse. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Sorry vaan, mutta kyllä puolison lapset on eri asia kuin omat lapset. Tätä ei ydinperheellinen ymmärrä, ennen kuin on astunut uusperheen äidin saappaisiin. Näin kävi minullekin. Vaikka puolison lapsien kanssa ei olisikaan mitään erityistä ongelmaa, niin kyllä puolison lapsien läsnäolo omassa kodissa tuntuu erilaiselta kuin se, että vain omat lapset on kotonasi. Ei mahda mitään, näin se vaan on.

Kyllä ydinperhemamma ymmärtää ja siksi ei ryhtyisikään uusperheelliseksi.

Tollasia ne miehet on. Munkin mies on ottanut asenteen että mä hoidan sen lapset ja viihdytän niitä, kun ovat täällä käymässä. Sano sille äijälle, että ei käy. Mies laittakoon lapset tarhaan tai ottakoon mukaan töihin.

Miehillä kaiketi on taipumus kuvitella että naisihmiset hoitelee lapsia aina mielellään ja vaivattomasti. Asiasta pitää sanoa.

Minun mies rupesi kuvittelemaan, että koska tulen hänen lastenlastensa kanssa hyvin toimeen, hän voi jopa minulta kysymättä sopia näiden tulevan meille ja lähteä itse harrastukseensa! Asiasta sitten keskusteltiin vähän isommilla kirjaimilla, ja luulisin että tämä asia tulee muuttumaan (olen kieltäytynyt näkemästä koko lapsenlapsia neljän kuukauden ajan, ja joo, minä voin lähteä sinä aikana kotoani lenkille tai ystävän luo, kun nämä tulevat) - huolimatta siitä että tykkään näistä lapsenlapsista sinänsä..

Luultavasti meidän viehätys kyläpaikkana tosin vähenee, kun minä en ole paikalla. Mutta sellaista on elämä. Joskus vaan täytyy asetella rajoja.

Lapset siis alle kouluikäisiä? Onko miehen mielestä siis ok, että ovat "oman onnensa nojassa", kun tulet ti aamuna yövuoron jälkeen kotiin ja menet nukkumaan? Vai etkö saisi mennä nukkumaan, kun pitäisi vahtia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Lapset siis alle kouluikäisiä? Onko miehen mielestä siis ok, että ovat "oman onnensa nojassa", kun tulet ti aamuna yövuoron jälkeen kotiin ja menet nukkumaan? Vai etkö saisi mennä nukkumaan, kun pitäisi vahtia lapsia?

Päiväkoti-ikäiset miehen pitäisi viedä itse päiväkotiin, toki ongelmana voi olla miehen aikainen työaika (6:30), mutta tämä asia pitää miehen itsensä ratkaista. Kouluikäisten kanssa ongelmana on se, että he eivät välttämättä ole koulussa kuin 4-5 tuntia päivässä ja pyörivät lopun aikaa kotona. Jos asunto ei ole tarpeeksi iso ja makuuhuone eristyksissa, on hyvin vaikea nukkua lasten läsnäollessa. Osa lapsista ei jotenkin osaa olla hiljaa, eivät hallitse ääntään. Saattavat kuvitella olevansa hiljaa, mutta kolistelevat, puhuvat kuuluvalla äänellä ja tömistelevät. Itse en ota osaa lasten kavereista meille pienempien päiväuniaikaan, kun eivät osaa olla hiljaa.

Jos tässä on kyseessä lasten halu ja tarve nähdä miestä enemmän kuin nuo 2 vkl/kk,niin muuttakaa systeemi niin,että ovat teillä joka toinen viikonloppu pe-su ja niillä viikoilla kun eivät tapaa viikonloppuna,tulevat 1-2 päiväksi viikolla jotka katsotte sopiviksi sinun yövuorohin.

Lapsia pitää ymmärtää,mutta niin pitää aikuisiakin. Ei se tee kenestäkään pahaa äitipuolta,jos tunnistaa rajansa ja toivoo säännöllisiä sopimuksia. Jos tässä on kyse siitä,että lasten äiti toivoo pidempiä viikonloppuja itselleen ilman lapsia eikä kyse oli lasten toiveista,niin sopimukset uusiksi ja luonapitovähennykset elatusmaksuihin.

Meillä on uusperhe jossa lapset jo teini-ikäisiä ja meno sikäli "vapaampaa",mutta minun mieheni on tehnyt aikoinaan käsittämättömän tyhmän sopimuksen jossa hänen lapsensa on meillä KAIKKI viikonloput ja lomat vuodessa,paitsi jos tulee työreissuja. Lapsen äiti on hieman "haastava tapaus",joten mikään sopiminen ei käy muuten.En itse ymmärrä minkälainen äiti (tai isäkään) ei halua ikinä ollan lapsen kanssa viikonloppuisin tai lomilla,tuntuisi ihan kummalliselta.

Lapset siis pieniä kouluikäisiä.Talomme on hyvin pieni ja kyllä se vain kuuluu,kun lapset lähtevät eri aikoihin kouluun aamupalojen kautta sekä palaavat kaikki eri aikaan koulusta .itselläni myös lapsi, joka osaa olla kyllä hiljaa.lapset ovat usein pe-ti ja näitä yövukeja osuu silloin tällöin näin,ei joka kerta.silloin olenkin ehdottanut,että tulevat sitten arkena yökylään lisäksi.Asuvat vielä ihan lähistöllä, joten en näe järkeä siinä että minun uniaikani häiriintyy,vaikkei isä ole edes lapsia näkemässä.

Korvatulpat. Ja parempi jöö niille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Lapset siis pieniä kouluikäisiä.Talomme on hyvin pieni ja kyllä se vain kuuluu,kun lapset lähtevät eri aikoihin kouluun aamupalojen kautta sekä palaavat kaikki eri aikaan koulusta .itselläni myös lapsi, joka osaa olla kyllä hiljaa.lapset ovat usein pe-ti ja näitä yövukeja osuu silloin tällöin näin,ei joka kerta.silloin olenkin ehdottanut,että tulevat sitten arkena yökylään lisäksi.Asuvat vielä ihan lähistöllä, joten en näe järkeä siinä että minun uniaikani häiriintyy,vaikkei isä ole edes lapsia näkemässä.

Ai kappas sun lapsi ei häiritse sun unia. Jännä ilmiö.

Minusta jos lähtee uusperhearkeen mukaan, niin tulee kestää seuraukset. Kohtelet miehen lapsia kuin omiasia. Kotisi on myös heidän kotinsa, joten heillä on täysi oikeus olla siellä sielloin kun lasten vanhemmat ovat keskenään sopineet. 

Ehdotan siis, että hankit korvatulpat ja pidätte perhekokouksen, jossa yhdessä sovitte mihin asti lasten on oltava hiljaa. Itse menisin myös nukkumaan vasta kun koululaiset on lähteneet kouluun. En jättäisi pieniä koululaisia yksin arkiaamuisin, jos itse olisin kotona ja vaikka olisin ollut yövuorossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset siis pieniä kouluikäisiä.Talomme on hyvin pieni ja kyllä se vain kuuluu,kun lapset lähtevät eri aikoihin kouluun aamupalojen kautta sekä palaavat kaikki eri aikaan koulusta .itselläni myös lapsi, joka osaa olla kyllä hiljaa.lapset ovat usein pe-ti ja näitä yövukeja osuu silloin tällöin näin,ei joka kerta.silloin olenkin ehdottanut,että tulevat sitten arkena yökylään lisäksi.Asuvat vielä ihan lähistöllä, joten en näe järkeä siinä että minun uniaikani häiriintyy,vaikkei isä ole edes lapsia näkemässä.

Hanki sitten sen oman lapsesi kanssa oman asunnon, jossa voitte olla muita parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset siis pieniä kouluikäisiä.Talomme on hyvin pieni ja kyllä se vain kuuluu,kun lapset lähtevät eri aikoihin kouluun aamupalojen kautta sekä palaavat kaikki eri aikaan koulusta .itselläni myös lapsi, joka osaa olla kyllä hiljaa.lapset ovat usein pe-ti ja näitä yövukeja osuu silloin tällöin näin,ei joka kerta.silloin olenkin ehdottanut,että tulevat sitten arkena yökylään lisäksi.Asuvat vielä ihan lähistöllä, joten en näe järkeä siinä että minun uniaikani häiriintyy,vaikkei isä ole edes lapsia näkemässä.

Oma lapsesi näkymättömä jossain nurkassa, että sinä saat olla rauhassa? Josta hän uskaltaa tulla esiin vain kun se sopii sinun omiin itsekäisiin tarpeisiisi?

Minä, lapseton, seurustelin joskus miehen kanssa, jolla oli kaksi pientä lasta yhteishuoltajuudessa. Mies olisi halunnut muuttaa kanssani yhteen, minä en oikein asiasta innostunut. Muuten kyllä, mutta en ihastunut siihen ideaan, että minun oletettiin aika paljon  hoitavan niitä lapsia. Ja sitten tajusin, että lasten äiti saattaa yllättäen kuolla tai joutua kuukausiksi sairaalaan tms, jolloin molemmat pienet lapset ovat kokoaikaisesti isällään, eli siis mahdollisesti minunkin kodissa. Sitä en todellakaan halunnut. Päädyin lopettamaan suhteen ennen yhteenmuuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Sorry vaan, mutta kyllä puolison lapset on eri asia kuin omat lapset. Tätä ei ydinperheellinen ymmärrä, ennen kuin on astunut uusperheen äidin saappaisiin. Näin kävi minullekin. Vaikka puolison lapsien kanssa ei olisikaan mitään erityistä ongelmaa, niin kyllä puolison lapsien läsnäolo omassa kodissa tuntuu erilaiselta kuin se, että vain omat lapset on kotonasi. Ei mahda mitään, näin se vaan on.

Näin se varmasti onkin. Eihän esim ystävän, siskon tai veljen lapset tai kummilapsetkaan ole sama adia, kuin omat lapset. Vaikka oltaisiin kuinka läheisiä tai vaikka verisukulaisiakin.

Mutta tuossa tilanteessa se on aikuisen tehtävä sopeutua, ei lasten. Aikuinen on valinnut muuttaa yhteen miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapset eivät tähän tilanteeseen voi vaikuttaa. Siksi aikuinen joustaa, ei lapsi.

Minustakaan aloittajan tehtävä ei ole hoitaa miehen lapsia nukkuma- tai vapaa-ajallaan. Mutta hän voi joko vaihtaa työpaikkaa, muuttaa omaan asuntoon, mennä hotelliin tai mökille tms nukkumaan tai vaihtaa miestä. Kitinä on turhaa, ratkaisut ovat omissa käsissä.

Meillä ydinperhe, 6 lasta, joista neljä koulussa ja kaksi päiväkodissa. Molemmat tehdään vuorotyötä.

Nyt vasta tajusin, että tässähän pitäisi olla ongelma. Kuinka olemme ikinä selviytyneet?

Vierailija kirjoitti:

Minä, lapseton, seurustelin joskus miehen kanssa, jolla oli kaksi pientä lasta yhteishuoltajuudessa. Mies olisi halunnut muuttaa kanssani yhteen, minä en oikein asiasta innostunut. Muuten kyllä, mutta en ihastunut siihen ideaan, että minun oletettiin aika paljon  hoitavan niitä lapsia. Ja sitten tajusin, että lasten äiti saattaa yllättäen kuolla tai joutua kuukausiksi sairaalaan tms, jolloin molemmat pienet lapset ovat kokoaikaisesti isällään, eli siis mahdollisesti minunkin kodissa. Sitä en todellakaan halunnut. Päädyin lopettamaan suhteen ennen yhteenmuuttoa.

Teit aikuisen ihmisen ratkaisun. Toki tuon hoitamisen suhteen olisitte muuten voineet tehdä pelisäännöt selväksi, ei uutta puolisoa voi velvoittaa ottamaan vastuuta kumpoanin lapsista eikä tarvitsekaan ottaa. Mutta tuo on totta, että tilanteen niin vaatiessa lapset olisi muuttaneet teille kokoaikaisesti.