Uusperheen ongelmia..*hakkaa päätä seinään*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, lapseton, seurustelin joskus miehen kanssa, jolla oli kaksi pientä lasta yhteishuoltajuudessa. Mies olisi halunnut muuttaa kanssani yhteen, minä en oikein asiasta innostunut. Muuten kyllä, mutta en ihastunut siihen ideaan, että minun oletettiin aika paljon  hoitavan niitä lapsia. Ja sitten tajusin, että lasten äiti saattaa yllättäen kuolla tai joutua kuukausiksi sairaalaan tms, jolloin molemmat pienet lapset ovat kokoaikaisesti isällään, eli siis mahdollisesti minunkin kodissa. Sitä en todellakaan halunnut. Päädyin lopettamaan suhteen ennen yhteenmuuttoa.

Teit aikuisen ihmisen ratkaisun. Toki tuon hoitamisen suhteen olisitte muuten voineet tehdä pelisäännöt selväksi, ei uutta puolisoa voi velvoittaa ottamaan vastuuta kumpoanin lapsista eikä tarvitsekaan ottaa. Mutta tuo on totta, että tilanteen niin vaatiessa lapset olisi muuttaneet teille kokoaikaisesti.

Yritin saada pelisääntöjä selviksi, yritin parhaani mukaan sopia että osuuteni on tykätä lapsista ja huomioida heidät ja antaa heille aikaa isänsä kanssa myös ilman minua jne, mutta osuuteni ei ole olla lastenhoitaja eikä lasten kulujen maksaja. Tämä ei käynyt miehelle. Mies nimenomaan vaati että hoitaisin lapsia iltaisin jotta hän  pääsisi lenkille, yksin kaupoille ja illalla oleviin kokouksiin ym.

Olen myös ehdottanut,että hankittaisiin isompi talo ja ehdottanut että tästä seuraisi vuoroviikot.Kyllä yhteensä 4 lasta tarvitsee myös omaa tilaa ko.tilanteessa.Mies ei ole tätä halunnut. Ja kyllä vain,oma jo isompi lapsi on tottunut yövuoroihini ja menee usein koulusta suoraan harrastuksiin ym.Pienemmät vaativat aamulla ja iltapäivällä seuraa.Itselleni jäisi uniaikaa parhaimmillaan 9-12. Vuoroviikot olisivat selkeämmät jo elareidenkin suhteen.Nyt mies maksaa täyttä,vaikka lapset ovat meillä n.puolet ajasta. En nyt kyllä Komppaa tuota että vaadin liikoja.Luulen että lapsillekin on mukava olla se arkiaamu äitinsä kanssa joka kotosalla päivät viettää kuin täällä minun kanssa joka yrittää epätoivoisesti nukkua.

Omat kämpät sitten vaan, ei mulla muuta.

Eli ilmeisesti miehen lapset eivät ole tottuneet vuorotyön aiheuttamiin muutoskiin jotia heidänkin pitäisi toteuttaa ja tämä johtunee siitä ettei asiasta ole tullut heille rutiinia, eivät siis muista olla hiljaa koska muulloin/kotona ei nukkuvaa tarvitse huomioida.

Ihan ymmärrettävää että häiritsee mekastus ja myös se ettei lapset muista huomioida nukkuvaa.

Patti tilanne. Joko opetatte lapset nyt huomioimaan nukkuvaa jolloin heidän on mahdollista olla teillä vaikka sulla yövuoro, tai sitten hoidatte asiat niin ettei yövuorolainen ole samassa asunnossa nukkumassa heidän kanssaan. Tiedän että on vaikea muutenkin saada ns. väärään aikaan nukuttua riittävästi, ja janipetterin parin tunnin välein tapahtuva pölinä kolina ja nukkuvan unohtaminen nostaa vitutuskäyrän aika korkeelle.

Meillä mies ärsyyntyy vaikka käy ihan päivätöissä jos lapset puhuu liian kovaa jos hän on päiväunilla, se nyt on aivan naurettavaa, mutta just tätä uusperheellisen paskatuskaa. Oman lapsensa äännehdintä häntä taas ei häiritse, toisin kun sitten taas minua, hänkään ei osaa olla aamulla hiljaa vaan kuvittelee koko maailman olevan häntä varten heti kun silmänsä on itse avannut.

Sika ärsyttävää, mutta näin se vaan menee. Toisten ihmisten lapsest on ärsyttäviä, joskus tahattomasti, joskus ihan tahallaan. Minkäs teet. Asia pitää nyt vaan ratkaista jotenkin. Veikkaan että helpointa olisi  joko niin ettei lapset tule yövuoroina teille, tai sitten että sulle oma asunto. Valitettavasti en usko että oppivat enää koulu iässä huomioimaan nukkuvaa, varsinkaan äitipuolta. En itsekään muistanut koskaan isän nukkuvan, hän sentaan biologisena vanhempana uskalsi siitä muistuttaa suhteellisen kovasanaisestikin, perkele turpakiinni nyt, mutta eipä muistettu silti. Hävetti aina kun oli unohdettu, tahallaan ei häiritty.

Kiitos asiallisesta vastauksesta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset siis pieniä kouluikäisiä.Talomme on hyvin pieni ja kyllä se vain kuuluu,kun lapset lähtevät eri aikoihin kouluun aamupalojen kautta sekä palaavat kaikki eri aikaan koulusta .itselläni myös lapsi, joka osaa olla kyllä hiljaa.lapset ovat usein pe-ti ja näitä yövukeja osuu silloin tällöin näin,ei joka kerta.silloin olenkin ehdottanut,että tulevat sitten arkena yökylään lisäksi.Asuvat vielä ihan lähistöllä, joten en näe järkeä siinä että minun uniaikani häiriintyy,vaikkei isä ole edes lapsia näkemässä.

Ai kappas sun lapsi ei häiritse sun unia. Jännä ilmiö.

Uusperheellisenä äitinä olen huomannut, että omat lapseni kunnioittavat paljon paremmin pyyntöäni olla hiljaa, kuin mieheni lapset. Kai se on niin, että omalle vanhemmalle lapsi tekee mielellään mieluusti kuin äitipuolelleen. Tai sitten voi olla kasvatuskysymyskin. Tosin, myönnän, omien lasten möly tai sotku ei harmita yhtään niin paljon kuin lapsipuolen. Ei voi mittään. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö kohtelisi kaikkia lapsia tasapuolisesti.

Juuri näiden uusperhehaasteiden takia en saman katon alle halunnut aikanaan muuttaa. Mieskin jossain vaiheessa tajusi, että sen haaveilu oli järjetöntä. Lapsia kummallakin 2 ja olivat silloin iältään 11-14v. Muuten oisin suostunut, mutta miehen exä oli hankalimmasta päästä ja tiesin, että siitä koituu hankaluuksia, niinkuin koituikin. Vanhempi hänen lapsistaan oli ok ja mukava, mutta nuorempi oli hankala. Ei syönyt juuri mitään karkkia kummempaa ja aina valitti jostain ja saattoi saada 5h kiukkuraivarin. Monet viikonlopun päiväretket jäi lyhyeen tai väliin, koska pikkuprinsillä oli ongelmia. Sanoin tästä useaan otteeseen miehelle, mutta hän piti minua joustamattomana. Omat lapset jousti sitten omissa menoissaan joka toinen vklp, että prinssillä ois parempi mieli. Joka toinen vklp oltiin aina heillä. Sen lapset taisi 2v. seurustelun aikana käydä meillä 3x. Ja tätä yksipuolista joustoa kestin 2v. Sit sai suhde jäädä. Tarpeeksi kun kivet hiertää, niin päätyy suhde roskikseen.

Hirveesti on sanottavaa kaikilla niillä, jotka ei tiedä asiasta mitään. Jaksua kaikille äitipuolille  Se on hankalin rooli, mihin ihminen voi joutua.  Vain ne siihen joutuvat, jotka todella rakastavat.  Ne muut asuvat omissa kämpissään ja käyttävät miestä kuin hyödykettä.  Olen kokenut äitipuolen aseman, ja se nyt vain on vaikeaa ajoittain, etenkin jos mies kuvittelee voivansa siirtää kaiken vastuun lapsistaan äitipuolelle tai jos lasten biologinen äiti on nuija, mitä sattuu valitettavan usein.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ydinperhe, 6 lasta, joista neljä koulussa ja kaksi päiväkodissa. Molemmat tehdään vuorotyötä.

Nyt vasta tajusin, että tässähän pitäisi olla ongelma. Kuinka olemme ikinä selviytyneet?

No mutta nehän on teidän omat lapset! Ottakaa muutama naapurin lapsi sinne lisäksi ja miettikää sitten josko alkaa muiden lapset ottaa aivoon.

Äitipuolena olen pitänyt omat rajani ja tehnyt selväksi, että mies hoitaa itse oman lapsensa, jos eksällään on menoja ja tarvitsee lapsenlikkaa. Minulle on turha marttyroida, jos miehellä on omana vapaaviikonloppunaan menoja enkä minä halua lasta vahdittavakseni.

joutuuhan se mieskin sun lasta kestämään ja varmaan ihan joka pv

No edelliselle niin edelleenkään ei ole kyse ettenkö kestäisi lapsia vaan kyse on satunnaisista päivistä jolloin tartten unta yövukien välissä ja mies ei itse ole silloin kotona edes.Ja eipä se minun lapseni hillu hereillä kun mies nukkuu aamuvuorojaan varten vaan nukkuu 21 lähtien kuten kuuluukin.Vain yövuoroa tekevät tajuavat tuon,että se uniaika on 07-> ja aivan yhtä tärkeätä kuin muiden yöunetkin.Kiitos asiallisesti vastanneille.

Tsemppiä!!!

Olen itse ollut samassa tilanteessa ja aina miehen lapsen lapsenvahtina, oli yövuoroja tai ei. Joskus koitin nukkua saunan lattialla, kun lapsi mesosi, lopulta lopetin kokonaan yövuorojen teon kun en enää jaksanut.

Mies sopi eksänsä kanssa että lapsi tulee meille, vaikka mies oli esim työmatkalla tai koko viikonlopun pelireissulla. Minä hoidin lapsen, vuosikausia. Miehen lapsi oli meillä, toisessa kaupungissa kuin missä oli äitinsä luona kirjoilla. Päivähoitopaikka ei järjestynyt, eikä se olisi ollut edes lapselle hyväksi, kun muutenkin oli ongelmia.

Lapsen äiti oli helvetin hankala, jatkuvaa riitelyä 7 vuotta. Päädyttiin lopulta eroon, kun en jaksanut enää sitä jatkuvaa tappelua. Äitipuolen rooli on maailman epäkiitollisin homma. Olen niin niin niin helpottunut siitä, että enää ei samaa pelleilyä tarvitse katsella. Joka päivä otti aivoon joku asia. Onneksi ei enää 😅😅😅

Miten niin lapset eivät näe isäänsä ma-ti, jos isä kuitenkin pääsee töistä klo 15.30? Onhan siinä koko ilta vielä aikaa. Kyllä muillakin vuorotyöläisillä on lapsia kotona päivisin, tuskin ne kuitenkaan sinun hoidettavanasi on vaan päivät koulussa/päiväkodissa?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin lapset eivät näe isäänsä ma-ti, jos isä kuitenkin pääsee töistä klo 15.30? Onhan siinä koko ilta vielä aikaa. Kyllä muillakin vuorotyöläisillä on lapsia kotona päivisin, tuskin ne kuitenkaan sinun hoidettavanasi on vaan päivät koulussa/päiväkodissa?

Onko sinulla pikkukoululaisia? Minulla on (ja olen vauvan kanssa kotona). Pient lapset ovat koulussa yleensä vain 4 välillä 5 tuntia. Jos lapsia on kaksi niin on hyvin todennäköistä, että nämä ajat menevät ristiin. Äitipuoli yrittää nukkua, isä töissä. Tilanne etenee todennäköisesti näin: Lapsi nro 1 on koulussa klo 8-12. Hän herää herätyskelloon klo 7, antaa sen soida pitkään, kolistelee vessaan, ovet paukkuu, menee keittiöön aamupalalle, kolistelee keittiössä, hetken kuluttua tulee kysymään nukkuvalta äitipuolelta apua, kun haluaa jotain mitä ei saa auki/tai on hankalasti otettavissa, sitten kolistelee taas vessaan pesee hampaitaan, etsii vaatteitaan, tulee kysymään missä vaatteet ovat, sisaruskin (lapsi nro2) on herännyt niin kerkee hieman juttelemaan hyväntuulisesti nauraen tai vaihtoehtoisesti riitelemään hänen kanssaan, lopulta klo 7:45 lapsi paiskaa etuoven kiinni ja lähtee kouluu. Lapsi nro 2 on koulussa 10-14. Hän herää sisaruksen kolisteluun aamulla, juttelee/riitelee hieman hänen kanssaan ja lopulta kolistelee vessan kauttaa aamupalalle. Mahdollisesti hän tarvitsee jotain apua aamupalan kanssa. Sitten hän etsii vaatteitaan, hiekan kolistellen ja alkaa hengailemaan kotona. Puhelimeen tulee aina välillä viestejä kavereilta, joita kuunnellaan, lopulta lapsi nro 2 huomaa ajan kuluneen yllättävän nopeasti ja hänelle tulee kiire. Reppua pakataan, hanksat ei löydy, lempi pipokin onnkadonnut, eteisen kaapin ovet kolisee, lapsi juoksee vielä kiireellä vessaankin ja ovet taas paukkuu. Lopulta 9:45 lapsi paiskaa oven kiinni.

Klo10-12 äitipuolella on rauhallista nukkua, kunnes hyväntuulinen ja energinen lapsi nro 1 palaa koulusta klo 12:15. Hän on kumma kyllä nälkäinen ja eteisessä kolistelun jälkeen suuntaa kolistelemaan keittiöön. Aina silloin tällöin puhelin soi tai piippaa. Lapsi tulee kysymään "nukkuvalta" äitipuolelta saako kaveri tulla kylään. Lopulta kaveri, joka ei saanut tulla kylään soittaa ovikelloa ja lapset lähtevät ulos. Pian sen jälkeen klo 14:15 saapuu koulusta lapsi nro 2. Hänellä on kova nälkä myös joten eteisessä kolistelun jälkeen hän suuntaa kolistelemaan keittiöön. Hänenkin puhelin piippailee ja soi aina silloin tällöin. Syömisen jälkeen hänellä alkaa olla kiire harrastukseen ja tarvitsee äitipuolen apua lähtöön. Onneksi äitipuoli onkin jo herännyt virkeänä rentoittavalta reilun 7 tunnin yöuneltaan :)

Ps oman pikkukoululaisen kavereita katsellessa olen huomannut, että ainostaan noin 10% lapsista osaa olla kunnolla hiljaa. Lapset kuvittelevat olevansa hiljaa vaikka kolistelevat koko ajan, jokaisesta ovaen aukaisusta ja sulkemisesta kuuluu ääni ja puhuvat kuuluvasti.

Ap, sun tarvitsee ajatella tätä asiaa ihan kuin lapset olisivat omiasi. Elikä jos lapsenne olisivat yhteisiä, tarvitsisit yhtä lailla unta yövuoron jälkeen/ennen. Mies toimii vääriin, koska ei anna sulle mahdollisuutta nukkua. Olisit voinut tehdä aloituksen ihan vaan jättällä pois sen tiedon, etteivät lapset ole sinun vaan otsikolla: Mies ei anna nukkua yövuoron jälkeen/ mies ei voi huolehtia lapsista yövuoron jälkeen.

Joka tapauksessa, vika on miehen, ei sun eikä etenkään lasten.

Tsemppiä- vaihda äijää, jos on noin urpo.

55: AAMEN :D Tota juuri tarkoitin, kun en saa nukuttua!  Ja 56, koitan keksiä vielä saisiko tätä ratkaistua helpommin kuin erolla. Ja en ole antanut näistä unistani periksi, nyt vain vituttaa tää jokakertainen tappelu asiasta. Ajattelin ainakin ensitöikseni vaatia, että katsottais lista kerrallaan nämä valmiiksi, niin ei aina tarttisi vääntää joka viikonlopusta erikseen. Mutta kalvaa ja suuresti, kun pitää edes vääntää tämmöisestä. Ei minulle riitä enää lyhyet unet,vaan tarvitsen unta jotta jaksan tehdä työni kunnolla. Sama kun joku hyppelisi miehen yöaikaan hereillä.

Ja 54: eipä se mies työmatkoineen kotosalla ole 15.30 ja kysehän ei ollut siitä etteikö voisi vaikka tullakin illaksi, kunhan minulle jäisi se aamu 7-15 sitä omaa uniaikaa.Ja en suoraansanottuna ymmärrä miksi lasten tulisi olla minun luonani, kun heidän äitinsä asuu n. kilometrin päässä ja on päivät kotona. Luulisi olevan lapsillekin mukavampaa kun ei tarvitse yrittää hiippailla jne.

53: Huh sulla on ollut rankka rupeama. Mä en pystyisi tohon että vahtisin jatkuvasti. Teit varmasti oikean ratkaisun :D

Ehkä ap voisi harkita yövuorojen lopettamista? Tekisit vain päivävuoroa. Yövuoro on muutenkin terveydelle haitallista.

Jätä se sika.