Onko olemassa aidosti onnellista avioliittoa?

n 20-25 v oli onnellista aikaa. lasten aikuistumisen myötä erilleen kasvaminen on korostunut ja yhteistä ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut naimisissa 26 vuotta. Täysin rehellisesti voin sanoa, että ei ole ollut yhtään sellaista hetkeä, jolloin olisin miettinyt, kannattiko mennä naimisiin mieheni kanssa.

Yksi meillä hyvä asia on se, että suurista asioista ollaan aika samoilla linjoilla. Toinen se, että mistä tahansa pystytään keskustelemaan kunnolla. Kolmas se, että kotityöt jakautuvat aika tasaisesti.

Ollaan oltu naimisissa vasta 16v, yhdessä 20v mutta yhdyn tähän. Koskaan en ole katunut naimisiinmenoani.

MEILLÄ! Ollaan toistemme parhaat ystävät ja tykätään väsätä kaikennäköistä yhessä. Nauretaan paljon ja ei olla koskaan kunnolla edes otettu yhteen kun yleensä keretään puhua asia halki ennen myrskypilviä. Ja vaikka olemmekin kuin parhaat ystävät, on meillä ohella myös yhtälailla romanttiset välit. Tämä on täys kymppi avioliitoksi, varmaan siksi että ollaan aina samalla tasolla ja muutenkin niin samanlaiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut naimisissa 26 vuotta. Täysin rehellisesti voin sanoa, että ei ole ollut yhtään sellaista hetkeä, jolloin olisin miettinyt, kannattiko mennä naimisiin mieheni kanssa.

Yksi meillä hyvä asia on se, että suurista asioista ollaan aika samoilla linjoilla. Toinen se, että mistä tahansa pystytään keskustelemaan kunnolla. Kolmas se, että kotityöt jakautuvat aika tasaisesti.

Ollaan oltu naimisissa vasta 16v, yhdessä 20v mutta yhdyn tähän. Koskaan en ole katunut naimisiinmenoani.

Liityn mukaan. 25v yhdessä, joista 19 aviossa. Kaikki mut tuntevat tietävät etten sietäisi huonoa kohtelua hetkeäkään, eikä ole tarvinutkaan sellaista sietää. Kaikki suvuissamme, molemmin puolin, ovat päättäneet pitkät avioliittonsa kuolemaan, kukaan ei ole eronnut. Ehkä sieltä tulee hieman taustoitusta elämälle.

Järki liitossa yleensä käsittääkseni kantaa, ja se, että rakastuu ja rakastaa aina vaan ja uudestaan.