Lue keskustelun säännöt.
Puoli vuotta "konmarituksesta"..
30.11.2016 |
..eikä kämppä ole ollut koskaan siistimpi! Tavaroille on paikkansa, eikä kaapit pursuile turhasta krääsästä. Vaikka kodin siivoaminen jääkin joskus taka-alalle, niin silti on suhteellisen siistiä kun ei olekkaan epämääräisiä tavararöykkiöitä kaatumassa päälle.
Ennen "maritusta" saattoi olla aikoja jolloin ei pystynyt kävelemään ilman että astui jonkin päälle ja silloin myös pelkkä ajatus siivoamisesta tuntui ylivoimaiselta. Tavaroiden ostelukin on jäänyt, nykyään mietin tarkkaan että tarvitsenko asiaa x oikeasti, vai jääkö se vain keräämään pölyä tai pyörimään jalkoihin.
Ja heittomerkit, koska en ole lukenut kyseistä opusta ja näin ollen tuskin käynyt tavaroitani läpi täysin oikeaoppisesti. Mutta kyllä, suosittelen ehdottomasti tutustumaan aiheeseen!
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Innostuksen laannuttua ja uutuudenviehätyksen jälkeen terve järki palaa yleensä kaikista hokkuspokkus-jutuista takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei auta vaikka kaiken muun heittäisi pois, koska miehen keräilyromut vievät kaiken tilan. Se on varsinainen hilloaja. On kirjaa, levyä, kippoa, kappoa, teemaan X liittyvää, teemaan Y liittyvää jne. Ja mistään se ei luovu. Hyvä että meillä perustavarat mahtuu kun nuo sen romut vievät kaiken tilan.
Ikävä tilanne tosiaan kun ei oikein voi väkisinkään toisen tavaroita hävittää :( Onko teillä sitten ihan kunnon säilytystilat miehen romppeille? Mietin vain että mahtuisivatko ne esim koko seinän levyiseen kirjahyllyyn tms sen sijaan että on sijoitettuna sinne tänne pitkin asuntoa. ap
Meillä on iso talo, mutta rajansa kaikella. Miehen romuille on jo nyt KOLME kokonaista seinän levyistä kirjahyllyä romuilleen, lisäksi kaapeissa on ehkä kuution verran sekalaista. En kestä :/
Ymmärrän kyllä, en itsekkään kestäisi. Itse nostaisin asian reilusti pöydälle ja vaatisin, että miehen on tehtävä jotain sille tavaramäärälle. Sinun pitäisi mennä tavaroiden edelle ja kertoo todella paljon jos hän ei huomioi toiveitasi ollenkaan eikä ole valmis kompromisseihin.
Mieshän voi todeta kuten veljeni avovaimolleen, että jos haluaa asua muualla, voi aina muuttaa. Ei ole pakko asua hänen talossaan, jos tavarat noin paljon ärsyttävät. Jostain syystä avovaimo ei sittenkään halunnut vaihtaa 200 neliötä yksiöön.
Konmaritukseen hurahtavat vain ne, jotka jo alunperin ovat hankkineet kaikenlaista turhaa. Hankala karsia asioista, jos lautasia on 6 kpl.
Muuttaminen on myös tehokasta konmaritusta. Viimeksi sain heitettyä vaikka mitä pois kun mietin, että jaksanko/viitsinkö kantaa tämänkin romppeen sinne uuteen asuntoon. Niin lähti monta pussillista vaatteita, ja vanhaa kodintekstiiliä kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole minäkään lukenut ko. kirjaa, josta viime vuosi on puhuttu. Ja sikäli mikäli olen kirjan oikein ymmärtänyt, ei se soveltuisikaan oikein lapsiperheelle, jossa eläminen on tavaravirran kanssa jatkuvaa liikettä; kenkiä, harrastusvälineitä, vaatteita jne. tulee ja menee kun lapsi kasvaa. Ei voi ostaa samalla lailla vuosikausiksi yhtä laadukasta paitaa tmv.
Toisaalta taidankin olla edellä aikaani, koska oman urakkani aloitin kolmisen vuotta sitten, kun aloin odottaa toista lastani. Siinä hormonihuuruissa päätin, että jotain pitää tehdä. Vuosien varrella oli tullut paljon tavaraa ja vaikka neliöitä oli hyvin, niin silti kotona tuntui aina olevan kaaos.
Nyt kun muut "marittavat" niin minä olen jo omani aikaa sitten myynyt kirppiksellä pois ja totta on, että koskaan ei ole koti pysynyt perheen kasvaneesta koosta näin helposti siistinä.
Olen aina pitänyt siivoamisesta, mutta samalla kun ikää on tullut lisää, perhe kasvanut, elämässä ruuhkavuodet menossa ja on; työ, harrastukset, lapset, koti, remontti (oli ja meni), niin kaaos ja sekasotku on alkanut ylivoimaisesti ahdistamaan.
Kiertoon meni leluja, vauvan tarvikkeita, 800 DVD leffaa (joita ei ollut lasten jälkeen aikaa edes katsoa), vaatteita, astioita, askartelutarvikkeita, kirjoja, miehen vaatteita jne jne.
Samalla kolmen vuoden ajan on tullut ostettua murto-osa siitä mitä ennen. Ostokäyttäytymisen muuttuminen onkin suurin ero entiseen; Harkinta on tullut heräteostojen tilalle. Jännää on ollut myös huomata, miten enää ei ole sellaista "ei ole mitään päälle pantavaa"-oloa, vaikka vaatteita on varmasti vain n.30% jäljellä entisestä.
Kodin siistinä pitäminen on nopeaa ja helppoa. Lapset ja mieskin tietävät kaikkien tavaroiden paikan ja kotona ilmapiiri on mukava, kun ei ole äitiä, joka töissä käynnin ohella tuntee hukkuvansa kaaokseen ja loputtomaan siivoukseen, joka ei edes näy missään. Nyt on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En ole minäkään lukenut ko. kirjaa, josta viime vuosi on puhuttu. Ja sikäli mikäli olen kirjan oikein ymmärtänyt, ei se soveltuisikaan oikein lapsiperheelle, jossa eläminen on tavaravirran kanssa jatkuvaa liikettä; kenkiä, harrastusvälineitä, vaatteita jne. tulee ja menee kun lapsi kasvaa. Ei voi ostaa samalla lailla vuosikausiksi yhtä laadukasta paitaa tmv.
Toisaalta taidankin olla edellä aikaani, koska oman urakkani aloitin kolmisen vuotta sitten, kun aloin odottaa toista lastani. Siinä hormonihuuruissa päätin, että jotain pitää tehdä. Vuosien varrella oli tullut paljon tavaraa ja vaikka neliöitä oli hyvin, niin silti kotona tuntui aina olevan kaaos.
Nyt kun muut "marittavat" niin minä olen jo omani aikaa sitten myynyt kirppiksellä pois ja totta on, että koskaan ei ole koti pysynyt perheen kasvaneesta koosta näin helposti siistinä.
Olen aina pitänyt siivoamisesta, mutta samalla kun ikää on tullut lisää, perhe kasvanut, elämässä ruuhkavuodet menossa ja on; työ, harrastukset, lapset, koti, remontti (oli ja meni), niin kaaos ja sekasotku on alkanut ylivoimaisesti ahdistamaan.
Kiertoon meni leluja, vauvan tarvikkeita, 800 DVD leffaa (joita ei ollut lasten jälkeen aikaa edes katsoa), vaatteita, astioita, askartelutarvikkeita, kirjoja, miehen vaatteita jne jne.
Samalla kolmen vuoden ajan on tullut ostettua murto-osa siitä mitä ennen. Ostokäyttäytymisen muuttuminen onkin suurin ero entiseen; Harkinta on tullut heräteostojen tilalle. Jännää on ollut myös huomata, miten enää ei ole sellaista "ei ole mitään päälle pantavaa"-oloa, vaikka vaatteita on varmasti vain n.30% jäljellä entisestä.
Kodin siistinä pitäminen on nopeaa ja helppoa. Lapset ja mieskin tietävät kaikkien tavaroiden paikan ja kotona ilmapiiri on mukava, kun ei ole äitiä, joka töissä käynnin ohella tuntee hukkuvansa kaaokseen ja loputtomaan siivoukseen, joka ei edes näy missään. Nyt on hyvä.
Oikein hienoa! Mielestäni sillä ei olekkaan mitään väliä marittaako kirjaimellisesti, mutta tärkeintä on tuo tavaroiden minimoiminen vain sellaisiin joita oikeasti tarvitsee ja haluaa omistaa. ja kun joku sanoi että pelkkää rahastusta koko touhu, niin itse en ole senttiäkään maksanut mistään aiheeseen liittyvästä :)ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kiva juttu, kiva kuulla ettei se oo huuhaata. Ehkä joskus lainaan kirjan ja kokeilen! Tuli hyvä mieli kun kerrankin jostain villityksestä on ollut hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Kiva sulle. Itse en viitsi tuohon lähteä, tykkään tavaroista. Ne ovat kivoja.
Siis KonMaritushan ON sitä että niistä tavaroista tykätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä konmaritin myös keväällä. Ei ollut mitään hyötyä! Sain esim. yhden ison kaapiston tyhjäksi. Oli tarkoitus laittaa se myyntiin mutta olin liian hidas :(
Mies ehti täyttää sen rojuillaan. Hän oikein iloisena ostaa lisää rojua koko ajan että kun kyllähän meille mahtuu. "Projekteja" ilmestyy joka kulmalle, se ei koskaan saa niitä valmiiksi.
Sain omat vaatteet mahtumaan muutamalle hyllylle nätisti viikattuna - kokonainen kaappi tangolla jäi tyhjäksi. Nyt siinä roikkuu mieheni vaatteita jne....
Samoin lastenhuoneesta kaikki hyllyt joita sain tyhjennettyä esim. myymällä liian pieniä vaatteita on lapset täyttäneet rojulla. He on siis niin isoja että shoppailevat ilman vanhempia ja aina sieltä tuodaan kassitolkulla milloin mitäkin akkaria.
Olen niin väsynyt perheeseeni. Olen ainoa joka edes yrittää siivota täällä. Minä vastaan sikalauma.
Haaveilen luostarista. Oma pieni koppi jossa on pelkkä sänky, korkeintaan kahdet vaatteet.
Mutta milläs karsit kun tavaraa on paljon, mutta se on tarpeellista. Ihan järjetön määrä sitä tavaraa, mutta milläs heität ruohonleikkuria, avainsarjaa, uppopumppua, painepesuria, pyörösahaa, trimmeriä, raivaussahaa, moottorisahaa, hallitunkkia. lapiota, kottikärryä ja vastaavaa tavaraa poiskaan kun on tarvetta. Autonhuoltoonkin on aivan järkyttävä määrä työkaluja ja vaikka mitä erikoisavaimia yms. Mutta kaikki varastotila taas menee ja mitään muuta tavaraa taas ei saa varastoihin säilöön (talvi/kesävaatteet jne). Ääh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metsässä patikointi on ihanaa. Sen jälkeen kun aloin patikoida metsässä, elämästäni on tullut miltei täydellistä. Suosittelen kaikille metsässä patikointia!
Ihmisellä on pieni elämä, jos elämän onni tulee tavaran karsimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta milläs karsit kun tavaraa on paljon, mutta se on tarpeellista. Ihan järjetön määrä sitä tavaraa, mutta milläs heität ruohonleikkuria, avainsarjaa, uppopumppua, painepesuria, pyörösahaa, trimmeriä, raivaussahaa, moottorisahaa, hallitunkkia. lapiota, kottikärryä ja vastaavaa tavaraa poiskaan kun on tarvetta. Autonhuoltoonkin on aivan järkyttävä määrä työkaluja ja vaikka mitä erikoisavaimia yms. Mutta kaikki varastotila taas menee ja mitään muuta tavaraa taas ei saa varastoihin säilöön (talvi/kesävaatteet jne). Ääh.
Silloin panostetaan säilytysratkaisuihin.
800 dvd-leffaa, tulikohan yksi nolla liikaa... :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei auta vaikka kaiken muun heittäisi pois, koska miehen keräilyromut vievät kaiken tilan. Se on varsinainen hilloaja. On kirjaa, levyä, kippoa, kappoa, teemaan X liittyvää, teemaan Y liittyvää jne. Ja mistään se ei luovu. Hyvä että meillä perustavarat mahtuu kun nuo sen romut vievät kaiken tilan.
Ikävä tilanne tosiaan kun ei oikein voi väkisinkään toisen tavaroita hävittää :( Onko teillä sitten ihan kunnon säilytystilat miehen romppeille? Mietin vain että mahtuisivatko ne esim koko seinän levyiseen kirjahyllyyn tms sen sijaan että on sijoitettuna sinne tänne pitkin asuntoa. ap
Meillä on iso talo, mutta rajansa kaikella. Miehen romuille on jo nyt KOLME kokonaista seinän levyistä kirjahyllyä romuilleen, lisäksi kaapeissa on ehkä kuution verran sekalaista. En kestä :/
Ymmärrän kyllä, en itsekkään kestäisi. Itse nostaisin asian reilusti pöydälle ja vaatisin, että miehen on tehtävä jotain sille tavaramäärälle. Sinun pitäisi mennä tavaroiden edelle ja kertoo todella paljon jos hän ei huomioi toiveitasi ollenkaan eikä ole valmis kompromisseihin.
Jokaisella on oikeus omiin tavaroihinsa. Sen sijaan että pakottaa toisen käymään läpi tavaransa, joiden tunnearvosta ja tarpeellisuudesta teillä on eri käsitys, pitäisi jokaisella asujalla olla oma tila/huone, johon ne omat roinat saa luvan mahtua. Sitä toista puoliskoakaan nääs ei saa pakottaa asumaan kodissa jossa toisen harrastus-, keräily- tms. roinat on levitelty pitkinpoikin vaikuttaen kaikkien elämään negatiivisesti.
Tämä siis KonMarin toisesta kirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se kirjan kirjoittaja on ihan seko! "Peitä pehmolelujen silmät tai naama. Ripottele niiden päälle vielä suolaa. Ja näin luopuminen helpottuu." WTF???
Liittyy Japanin uskontoihin. Silmät on sielun peili ja suola puhdistaa. Kulttuurillisista syistä ei käänny muunmaalaisille tietämättömille.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on pieni elämä, jos elämän onni tulee tavaran karsimisesta.
En ole tainnut väittää elämäni onnen olleen tästä kiinni, mutta tottahan toki se vaikuttaa kun ei enää päivittäin ahdista asua romun keskellä. Koti on kuitenki se missä vietän suurimman osan ajastani. Ap
Mulla on myös pitkäaikaisempi tavaranvähennys menossa. Aikaa menee, koska en halua heittää roskiin tavaraa joka on vielä käyttökelpoista mutta jota en voi antaa kenellekään (esim. nukkaantuneet vaatteet ja kosmetiikka), joten yritän vaan käyttää kaiken loppuun. Tämä on tuottanut hauskan sivuilmiön, eli olen ihan "jes, mahtavaa, hyvä päivä :D" kun joku tuollainen hankala tavara tulee tiensä päähän ja pääsen siitä eroon, oli kyseessä sitten kulahtanut vaate joka vihdoin hajoaa tai huulipuna jonka väriin olen kyllästynyt.
Sanottakoon vielä että tavaraa ei ole kertynyt siksi että olisin himoshoppaaja, vaan koska lapsuudenkodista opin että kaikki säästetään. Oikeasti, vanhempani eivät hankkiutuneet eroon mistään muusta kuin pieneksi jääneistä lastenvaatteista, täysin hajonneista tavaroista ja sanomalehdistä/mainoksista. Vasta nyt, reilusti yli 60-vuotiaina ovat alkaneet karsia tavaraa kun aikovat muuttaa ok-talosta kerrostaloon parempien yhteyksien lähelle. Kätköistä on löytynyt mm. varmaan 20 v vanhoja rakennusliikkeen mainoksia ("niissä oli kuvia erilaisista pihakivetyksistä"), murtomaa- ja laskettelusuksia 80-luvulta lähtien varmaan 15 paria, leipäkone 80-luvulta, puhumattakaan lahjoista joista eivät tykkää mutta jotka nyt vaan on pitänyt säästää ja "kyllä tätä vielä voi käyttää pihalla / varaosina / jne jne"-kamasta... Otti aika pitkään että opin pääsemään irti tuosta ajattelutavasta.
Oli kyllä niin lapsellinen kirja etten saanut loppuun asti luettua. Onneksi koti hallinnassa ilmankin.