Lue keskustelun säännöt.
Kaksi kissaa ja muutto yhteen allergisen miehen kanssa
29.11.2016 |
Hei! Tilanteeni on siis ehkä tuttu jo monelle ja haluaisinkin vähän uusia näkökulmia ja kenties jotain apua tähän suureen suruun jota koen. Olen siis muuttamassa yhteen miehen kanssa, jonka kanssa olen ollut jo puoltoista vuotta (olemme tunteneet kuitenkin monia vuosia). Minulla oli yksi kissa jo ennen tätä miestä ja toisen hankin suhteen aikana. Ja mies on pahasti allerginen, ei ainoastaan silmien kirvelyä ja nuhaa vaan hengitystieongelmia myös. Lääkkeitä hänen pitäisi siis ottaa jatkuvasti mikäli kissojen kanssa mielii olla. Aiemmin ajattelin että olisimme voineet asua eri asunnoissa niin pitkään kuin mahdollista mutta muutin mieleni koska tajusin että haluan viettää koko elämäni tämän miehen kanssa ja asua yhdessä ja saada lapsia. Jouduin siis todella vaikean päätöksen eteen; rakkaat kissani vai mies jota rakastan yli kaiken ja jonka kanssa haluan perheen? Valitsin tietenkin mieheni, mutta luopuminen kissoista ottaa koville. Varsinkin ensimmäisestä kissastani luopuminen on erityisen vaikeaa, koska meille on muodostunut hyvin vahva tunneside. Päätöksen teko oli siis raskas ja olenkin jo ilmoittanut eläinsuojeluyhdistykselle, että alkaisivat etsimään uutta kotia kissoille. Nyt kun siitä on tullut todellista meinaan romahtaa, enkä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä että kuukauden päästä en enää näekään rakasta kissaani. Siitä on tullut niin tärkeä minulle ja tuntuu etten pääse koskaan tästä surusta yli.
En tiedä miten helpottaa oloani, itkeminen ja sureminen kun eivät näytä ainakaan auttavan. Onko muilla samoja kokemuksia? Miten tästä surusta voisi päästä yli?
Kommentit (45)
Minullakin on ehkä sama joskus edessä, aika kamalaa. Olin etäsuhteessa kumppanin kanssa, jonka ei pitänyt olla allerginen kissoille. Aloin suunnitella kissan hankintaa. Sitten pennun luovutusiän lähestyessä miehelle sattumalta tarjoutui tilaisuus allergiatestiin. Siinä ilmeni herkistymistä oikeastaan kaikille eläimille paitsi koirille. Tuntui musertavalta, mutta vein suunnitelmani "itsekkäästi" loppuun. Hankin kissan. Ilman kissaa minusta olisi tuntunut kuin elämästäni olisi jäänyt puuttumaan jotakin olennaista.
Olemme edelleen etäsuhteessa, yhteenmuutto ei ole vielä 1-2 vuoteen ajankohtaista. Kumppani saa täällä vieraillessa nuha- ja aivastusoireita, mutta kyläily onnistuu kuitenkin. Pysyvämmästä altistumisesta ei tietoa. Hänellä on jo perussairauksia, joten en halua, että hän joutuu lääkitsemään itseään yhtään enempää. :/
Positiivista minun tilanteessa on se, että vaikka joutuisin luopumaan kissasta, se tulee pysymään aivan lähipiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain molemmat kissat aikoinani samasta eläinsuojeluyhdistyksestä kuin minkä kautta olen niille nyt uutta kotia etsimässä. Ei ole mikään häkkivarasto mihin dumpataan kissoja eikä anneta niiden kulkea rauhassa vaan on lähinnä kissatalo.
Pyydät, että uusi omistaja kertoo sähköpostilla kissojen kuulumisia ja kuvia vaikka pari kertaa vuodessa.
Muuttakaa sellaiseen paikkaan/maahan jossa kissat voi olla ulkona koko ajan. Ongelma ratkaistu.
Jos muutatte maalle ja hankitte sieltä ison tontin niin kissat voi olla ulkosalla/tallirakennuksissa.
Mun allerginen mieheni siedättyi noin kolmessa kuukaudessa :) Muille kuin omille on edelleen allerginen, mutta ei enää niin pahasti niillekään.