Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa. Pienin lapsi vähän alle 2v. Mies haluaa viikko/viikko-systeemiä.
29.11.2016 |
Minä en halua tätä pienimmän kohdalla. Isommat voivat halutessaan tähän lähteä. Mitä mahdollisuuksia mulla on päättää tästä asiasta?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei todellakaan hallitse arjen pyöritystä yksin. Eivät hahmota kokonaisuutta, eivätkä osaa ennakoida mitään. Päiväkotiin puetaan ne vaatteet, mitä eteisessä tulee ekana vastaan, säätilaa katsomatta, ja "mitäs me tänään syötäisiin" miettiminen alkaa sillä hetkellä, kun lapsi kiljuu naama punaisena ruokaa. "No oisko se sitten puuropäivä taas"?
sitten ihmetellään, kun lapset riehuu ja tappelee sohvalla, kun isi istuu itse koneella ja olettaa lasten hoitavan itse itsensä. Tai sitten vaan tv päälle tai tabletti kouraan, kyllähän ne lapset niinkin kasvaa .
Ja elatusmaksuja ei sitten tarvitse maksaa, kun on "laatuaikaa" isin luona joka toinen viikko.
Sitten jos isillä sattuu olemaan jo uusi naisystävä, niin eiköhän ne lapset istuteta tekniikan pariin vähän enemmänkin niin saa isi vähän "omaa aikaa" silläkin viikolla.Onpa sulla ollut huonoja miehiä. Et kai vaan tuollaisen kanssa ole lisääntynyt? minun mieheni/lasteni isä osaa pukea sään mukaiset vaatteet lapsille, tietää ilman ostoslistaa mitä kaupasta tuodaan, osaa laittaa ruokaa lapsille yms mutta me olemmekin ydinperhe. Olen ottanut kunnon miehen en lasta puolisokseni.
Samaa mieltä. Minun isäni tekee kaiken ruoan itse, välillä leivänkin, ja tekee mahdollisimman terveellistä ruokaa. Siivoaa päivittäin, pienenä piti huolen että minä ja sisarukseni liikuimme ja urheilimme tarpeeksi, ja rajoitti tv:n katsomisen tuntiin päivässä. Äiti taas osti vain eineksiä kaupasta, siivosi ehkä kerran kuukaudessa ja antoi meidän tehdä mitä vain. On täysin oma syysi että olet lisääntynyt tuollaisen ihmisen kanssa, älä hauku kaikkia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex lopetti lasten synnyttyä kotitöiden tekemisen ja perhearjen sijaan huiteli viinanhuuruisissa menoissa toisten naisten kanssa. Ero tuli, kun pienempi oli kolme. Eron jälkeen lapset olivat aluksi enemmän minun luona, mutta puolen vuoden siirtymäkauden jälkeen siirryimme viikko-viikko-systeemiin, joka on toiminut ihan hyvin.
Lasten isällä on nyt läheinen suhde lapsiinsa ja hän on oppinut jälleen käyttämään kodinkoneita.
En tyrmäisi viikko-viikko ajatusta heti, mutta kannattaisi varmasti antaa lapsille aikaa sopeutua, kun pienin on noinkin pieni. Isä voi kasvaa vastuunottoon lapsistaan eron jälkeen ja se olisi myös lasten etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole mitään matkalaukkuja. Lastenvalvojalle aika. Isompia ei eroteta pienemmistä, vaan kaikki käyvät yhdessä tapaamisissa. Lapsille mahdollisimman vakaa arki. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että isommille lapsille myös kaverit on tärkeitä.
Parempi olisi vaikka pari viikonloppua kuukaudesta ja arki-tapaaminen esim. ti-ke tai ke-to vaikka joka toinen tai joka viikko.Meillä on noin ex:n kanssa, nuorin oli erotessa 5 v. Ex:llä oli kaksvuorotyö. Nykyisin on säännöllinen työ, ja lapset jo yli 12 v ja osaavat kulkea julkisilla. Käyvät isällä, milloin tahtovat.
Sopisiko sulle, että näet lapsiasi pari viikonloppua kuukaudesta + arkitapaaminen joka toinen viikko
Kyllä sopisi, jos se olisi ollut lasteni etu. (Vanhin lapsemme on ADHD. Hän oli erityisluokalla eron aikaan. Kaikki siirtymätilanteet hankalia. Isällä kaksivuorotyö. Minulla päivätyö. Päättele siitä mikä oli lasten etu.)
Lasten etu aina aikuisten edun edelle! Ei minä-sinä-ajattelua! 2 -vuotiaan etu ratkaisee muidenkin lasten edun. Lapsia ei saa erottaa viikoksi toisistaan. Olen nähnyt sellaisen eron, missä isi otti vanhemman lapsen ja äiti nuoremman, ja vain joka toinen viikonloppu tapasivat ja siitä ei tullut viimetulemana kuin helvetisti terapiakäyntejä. Erotkoot aikuiset, mutta lapsia ei eroteta toisistaan kuin tavaroita.
Millaisten vätysten kanssa te ootte lapsia tehnyt. Meillä itse asiassa isä on tällä hetkellä kahden lapsen kanssa koti-isänä kun itse opiskelen ja teen töitä. Ja voin sanoa, että vaikka tapamme hoitaa kotia on erilaiset, niin monessa asiassa hän on parempi lasten kanssa kuin minä.
Kyse on kuitenkin lasten isästä, joka varmasti rakastaa lapsiaan. Mikä ihmeen tarve naisille tulee erottaa lapset isästään jos itse ei tule miehen kanssa toimeen? Onhan se vaikeaa lapsille kulkea kahden kodin väliä, mutta vielä vaikeampaa koko teidän eroprosessista tulee lapsen kannalta jos asenne exää kohtaan on huono eikä luota hänen kykyihinsä hoitaa omaa lastaan. Lapsi ahdistuu ja joutuu todella inhottavaa asemaan jos eronneet vanhemmat eivät tule toimeen. Olen katsonut vierestä kun eron jälkeen äiti vieraannutti lapsen isästään ja se ei ole kivaa katseltavaa lapsen kannalta joka ei tiedä mitä ajatella kun äiti sanoo isästä yhtä asiaa mutta isän kanssa ollessaan lapsi ei näitä asioita koe.
Miettikää myös itse miltä tuntuisi jos omaa lasta saisi tavata vain pari viikonloppua kuukauden aikana!
En usko että lastenvalvoja puoltaisi viikko-viikko-systeemiä ainakaan nuorimman kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei todellakaan hallitse arjen pyöritystä yksin. Eivät hahmota kokonaisuutta, eivätkä osaa ennakoida mitään. Päiväkotiin puetaan ne vaatteet, mitä eteisessä tulee ekana vastaan, säätilaa katsomatta, ja "mitäs me tänään syötäisiin" miettiminen alkaa sillä hetkellä, kun lapsi kiljuu naama punaisena ruokaa. "No oisko se sitten puuropäivä taas"?
sitten ihmetellään, kun lapset riehuu ja tappelee sohvalla, kun isi istuu itse koneella ja olettaa lasten hoitavan itse itsensä. Tai sitten vaan tv päälle tai tabletti kouraan, kyllähän ne lapset niinkin kasvaa .
Ja elatusmaksuja ei sitten tarvitse maksaa, kun on "laatuaikaa" isin luona joka toinen viikko.
Sitten jos isillä sattuu olemaan jo uusi naisystävä, niin eiköhän ne lapset istuteta tekniikan pariin vähän enemmänkin niin saa isi vähän "omaa aikaa" silläkin viikolla.
Kylläpä olet paskan miehen kanssa tehnyt lapsia! Meillä isä kantanut vastuuta vauvasta asti ja vuoden eron aikana pärjäsi mainiosti joka toinen viikko lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Isänsä on tosiaan yhden kerran lapsen elinaikana herännyt minun pyynnöstäni samaan aikaan lapsen kanssa n 6.30 jotta minä olen saanut nukkua univelkaa pois.
En voi kuvitella että hän jatkossa yhtäkkiä alkaisi vähemmän aamu-uniseksi. Ja minusta tämä on aika oleellinen asia lapsen asioista päätettäessä. -Ap
Onko vaihtoehtona puhua suoraan miehen kanssa ja lyödä nämä(kin) faktat tiskiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei todellakaan hallitse arjen pyöritystä yksin. Eivät hahmota kokonaisuutta, eivätkä osaa ennakoida mitään. Päiväkotiin puetaan ne vaatteet, mitä eteisessä tulee ekana vastaan, säätilaa katsomatta, ja "mitäs me tänään syötäisiin" miettiminen alkaa sillä hetkellä, kun lapsi kiljuu naama punaisena ruokaa. "No oisko se sitten puuropäivä taas"?
sitten ihmetellään, kun lapset riehuu ja tappelee sohvalla, kun isi istuu itse koneella ja olettaa lasten hoitavan itse itsensä. Tai sitten vaan tv päälle tai tabletti kouraan, kyllähän ne lapset niinkin kasvaa .
Ja elatusmaksuja ei sitten tarvitse maksaa, kun on "laatuaikaa" isin luona joka toinen viikko.
Sitten jos isillä sattuu olemaan jo uusi naisystävä, niin eiköhän ne lapset istuteta tekniikan pariin vähän enemmänkin niin saa isi vähän "omaa aikaa" silläkin viikolla.
Miksi ihmeessä yleistät omat kokemuksesi kaikkiin miehiin? Etkai tosissasi kuvittele että tuo olisi jotenkin normaalia tai että kaikkien arki olisi tuollaista? Miksi ylipäätään olet tehnyt lapsia tuollaisen "kultakimpaleen" kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänsä on tosiaan yhden kerran lapsen elinaikana herännyt minun pyynnöstäni samaan aikaan lapsen kanssa n 6.30 jotta minä olen saanut nukkua univelkaa pois.
En voi kuvitella että hän jatkossa yhtäkkiä alkaisi vähemmän aamu-uniseksi. Ja minusta tämä on aika oleellinen asia lapsen asioista päätettäessä. -ApOnko vaihtoehtona puhua suoraan miehen kanssa ja lyödä nämä(kin) faktat tiskiin?
Puhuttu on. Ei auta. Olen tässä itkenyt ja pyytänyt välillä että hoitaisi aamulla, edes kerran kuukaudessa niin että saisin nukkua, tai edes yksi aamu kahdessa kuukaudessa, mutta ei auta, ei. Minusta alkaa tuntua että ero tulee olemaan minulle helpotus monessakin suhteessa. "Yksinhuoltajana" olen ollut jo pitkään, joten jospa ero pakottaisi miehen ottamaan edes jotain vastuuta lapsista. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isänsä on tosiaan yhden kerran lapsen elinaikana herännyt minun pyynnöstäni samaan aikaan lapsen kanssa n 6.30 jotta minä olen saanut nukkua univelkaa pois.
En voi kuvitella että hän jatkossa yhtäkkiä alkaisi vähemmän aamu-uniseksi. Ja minusta tämä on aika oleellinen asia lapsen asioista päätettäessä. -Ap
Aivan epäoleellinen asia!
Tärkeää on se, miten järjestely toimii lasten kannalta. He ovat syyttömiä eroon, joten heidän ei pidä siitä kärsiä kohtuuttomasti. 2-vuotias on todennäköisesti sekä lastenvalvojan että oikeuden näkökulmasta liian pieni viikko-viikko -järjestelmään, jos ja kun te suunnittelette siirtelevänne lapsia paikasta toiseen. Jos aikuiset siirtyvät, se on aivan eri asia, koska silloin lapsilla on pysyvä koti ja rutiinit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään suostu, sinun ei tarvitse. Lastenvalvoja ei edes vahvista alle 3v:lle tuollaista sopimusta.
Höpöhöpö. Lastenvalvoja vahvistaa sen minkä vanhemmat yhdessä päättävät. Vaikka alle vuotiaan vko-vko -sopimuksen.
Höpöhöpöhöpö. Lastenvalvojat eivät pääsääntöisesti vahvista alle 3-vuotiaille viikko-viikko-sopimusta. Tämä on standardi käytäntö, jonka suhteen ei paljon poikkeuksia tehdä. Perustuu tutkimuksiin kiintymyssuhteista yms. Siinä ei mietitä vanhempien etua ja elämän helppoutta, vaan LAPSEN etu on prioriteettina.
Mielestäni on myös hyvin kyseenalaista suositella "mahdollisimman kauaksi muuttamista" jotta viikko-viikko-systeemi ei toimisi. Tässä huomaa taas vanhempien (tai toisen vanhemman) oman edun tavoittelun lasten kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei todellakaan mitään intressiä alkaa "pelaamaan" lasten kautta kostoa exää vastaan.
Minun kohdallani se vain on täysi fakta että mies ei pärjää kaikkien kolmen kanssa viikko/viikko-systeemillä, vaikka kovasti nyt niin sanookin. Hän ei ole koskaan joutunut ottamaan vastuuta lasten kouluista, kouluun lähdöistä, läksyistä, vanhempienilloista, päivkodista, yöherätyksistä, pyykinpesusta, ruuan laitosta ym.
Ei ole "ehtinyt". Ja hän haluaa elää jatkossakin elämää että jos hänelle kaveri soittaa että nyt baariin ym. silloin pääsee lähtemään kuin poikamies. Vaikea varmaan toteuttaa kun sattuukin sinä lauantaina kolme tenavaa pyöriä jaloissa. En millään voi uskoa että nyt kuin taikaiskusta siihen kykenisi.
Toki toivon että niin tapahtuisi ja voidaanhan tätä kokoeilla. Uskon että ensimmäisen viikon jälkeen hän huomaa että systeemi ei sittenkään ollut hänen "elämäntilanteeseensa" sopiva ja haluaa muutoksen asiaan.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Me erosimme jo heti kun lapsi syntyi mutta asuimme yhdessä siihen asti kunnes lapsi oli yksi. Lapsi on ollut siitä lähtien vuoroviikoin isällä ja äitillä ja pari kertaa viikossa on ollut arkitapaaminen. Kaikki menikin hyvin niin kauan kunnes lapsi alkoi käsittämään enemmän aikaa, mitä on ikävä ja kapinoimaan kahden talouden erilaisia sääntöjä vastaan. Nyt lapsi on 4 ja vaihdot yhtä hvettiä. En tiedä mitä tekisimme, lapselle ei tämä systeemi sovi mutta kumpikaan ei halua olla se viikonloppuvanhempi. Mutta en suosittele noin pienelle viikkosopimuksia, harvalle pienelle lapselle ne sopii ja silloinkin kahdessa kodissa pitää olla samat säännöt. Me olemme lapsen isän kanssa niin erilaisia ettei siihen pystytä.
No voi nyt saatana sentään. Kaksi aikuista toteaa, että me nyt vaan ollaan niin erilaisia, ettei voida sopia yhteisiä sääntöjä lapsemme parhaaksi joten annetaanpa lapsen kärsiä. Voi helvetin perkele sentään. Saatanan saatana, en paremmin sano.
Lue nyt helvetti vieköön mitä kirjoitit ja häpeä saakelin paskakasa, ja ota sitten järki, jos sitä nyt yhtään on, käteen ja mene tekemään lasu, että lapsenne pääsee turvaan idioottivanhemmistaan.
Kaikille helvetin kusipäille niitä lapsia syntyykin. Voi vittu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänsä on tosiaan yhden kerran lapsen elinaikana herännyt minun pyynnöstäni samaan aikaan lapsen kanssa n 6.30 jotta minä olen saanut nukkua univelkaa pois.
En voi kuvitella että hän jatkossa yhtäkkiä alkaisi vähemmän aamu-uniseksi. Ja minusta tämä on aika oleellinen asia lapsen asioista päätettäessä. -ApAivan epäoleellinen asia!
Tärkeää on se, miten järjestely toimii lasten kannalta. He ovat syyttömiä eroon, joten heidän ei pidä siitä kärsiä kohtuuttomasti. 2-vuotias on todennäköisesti sekä lastenvalvojan että oikeuden näkökulmasta liian pieni viikko-viikko -järjestelmään, jos ja kun te suunnittelette siirtelevänne lapsia paikasta toiseen. Jos aikuiset siirtyvät, se on aivan eri asia, koska silloin lapsilla on pysyvä koti ja rutiinit.
Miten sama koti takaa samat rutiinit? Kuitenkin kaksi vanhempaa on vuoroviikoin vastuussa niin eihän se elämä voi just samalla kaavalla molempien kans mennä.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole mitään matkalaukkuja. Lastenvalvojalle aika. Isompia ei eroteta pienemmistä, vaan kaikki käyvät yhdessä tapaamisissa. Lapsille mahdollisimman vakaa arki. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että isommille lapsille myös kaverit on tärkeitä.
Parempi olisi vaikka pari viikonloppua kuukaudesta ja arki-tapaaminen esim. ti-ke tai ke-to vaikka joka toinen tai joka viikko.Meillä on noin ex:n kanssa, nuorin oli erotessa 5 v. Ex:llä oli kaksvuorotyö. Nykyisin on säännöllinen työ, ja lapset jo yli 12 v ja osaavat kulkea julkisilla. Käyvät isällä, milloin tahtovat.
MEILLÄ OLI ALKUUN TUOLLAISET JOKA TOINEN VKL+VIIKOTAPAAMISIA (sori caps lock) , lapset 3 ja 5v silloin. Aika pian todettiin, että erittäin levotona ja raskasta, nimenomaan lapsille!! ja aika äkkiä sit siirryttiin viikko-viikko elämään, arki rauhoittui todella paljon!!
Ja kyllä munkin exä soitteli, että miten perunamuussia tehdään tai mitä koulukuvaan puetaan päälle, tai missä on hammaslääkäri! Neuvoin ja hyvinhän tuo on pärjännyt jo pitkästi yli 10v. Isompi lapsista on jo omillaan, käy molemmilla vanhemmilla, kun ehtii. Nuoremmalla vapaa liikkuvuus, koulun sijainnin vuoksi nyt enemmän mun luona
Ei mieleen ole tullut, että isä haluaa lapset joka toiseksi viikoksi luokseen, koska rakastaa heitä ja haluaa olla heidän kanssaan, vaikka ei haluakaan jakaa arkeaan enää vittumaisen ex-akkansa kanssa?
Jos et halua nuorimmalle viikko-viikko-systeemiä, anna lapset kokonaan isälleen.
Muuta niin lähelle, että voit hakea lapset joka päivä koulusta ja tarhasta ja viedä kotiinsa ja vielä joka ilta erikseen käydä lukemassa iltasadun.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei todellakaan mitään intressiä alkaa "pelaamaan" lasten kautta kostoa exää vastaan.
Minun kohdallani se vain on täysi fakta että mies ei pärjää kaikkien kolmen kanssa viikko/viikko-systeemillä, vaikka kovasti nyt niin sanookin. Hän ei ole koskaan joutunut ottamaan vastuuta lasten kouluista, kouluun lähdöistä, läksyistä, vanhempienilloista, päivkodista, yöherätyksistä, pyykinpesusta, ruuan laitosta ym.
Ei ole "ehtinyt". Ja hän haluaa elää jatkossakin elämää että jos hänelle kaveri soittaa että nyt baariin ym. silloin pääsee lähtemään kuin poikamies. Vaikea varmaan toteuttaa kun sattuukin sinä lauantaina kolme tenavaa pyöriä jaloissa. En millään voi uskoa että nyt kuin taikaiskusta siihen kykenisi.
Toki toivon että niin tapahtuisi ja voidaanhan tätä kokoeilla. Uskon että ensimmäisen viikon jälkeen hän huomaa että systeemi ei sittenkään ollut hänen "elämäntilanteeseensa" sopiva ja haluaa muutoksen asiaan.
-Ap
Anna kaikki lapset yhdessä miehelle pitkäksi viikonlopuksi nyt (ke-su?), kun ette ole vielä virallisia sopimuksia tehneet. Valehtele lähteväsi reissuun toiselle puolelle Suomea, jolloin sinulle voi soittaa mutta hän ei voi palauttaa lapsia. Katsokaa miten pärjää ja haluaako sen jälkeen oikeasti olla vastuussa lapsista joka toinen viikko.
Lapsen parasta ajatellen, kaikki lapset isälle ja viikonlopputapaamiset äidille. Äiti maksaa sitten elareita lasten isälle.
Ai miksei muka käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei todellakaan mitään intressiä alkaa "pelaamaan" lasten kautta kostoa exää vastaan.
Minun kohdallani se vain on täysi fakta että mies ei pärjää kaikkien kolmen kanssa viikko/viikko-systeemillä, vaikka kovasti nyt niin sanookin. Hän ei ole koskaan joutunut ottamaan vastuuta lasten kouluista, kouluun lähdöistä, läksyistä, vanhempienilloista, päivkodista, yöherätyksistä, pyykinpesusta, ruuan laitosta ym.
Ei ole "ehtinyt". Ja hän haluaa elää jatkossakin elämää että jos hänelle kaveri soittaa että nyt baariin ym. silloin pääsee lähtemään kuin poikamies. Vaikea varmaan toteuttaa kun sattuukin sinä lauantaina kolme tenavaa pyöriä jaloissa. En millään voi uskoa että nyt kuin taikaiskusta siihen kykenisi.
Toki toivon että niin tapahtuisi ja voidaanhan tätä kokoeilla. Uskon että ensimmäisen viikon jälkeen hän huomaa että systeemi ei sittenkään ollut hänen "elämäntilanteeseensa" sopiva ja haluaa muutoksen asiaan.
-Ap
Anna kaikki lapset yhdessä miehelle pitkäksi viikonlopuksi nyt (ke-su?), kun ette ole vielä virallisia sopimuksia tehneet. Valehtele lähteväsi reissuun toiselle puolelle Suomea, jolloin sinulle voi soittaa mutta hän ei voi palauttaa lapsia. Katsokaa miten pärjää ja haluaako sen jälkeen oikeasti olla vastuussa lapsista joka toinen viikko.
Tämä voisi ollakin hyvin käyttökelpoinen idea eikä tarvitsisi edes valehdella. Sukua asuu paljonkin toisella puolella Suomea, joten kyläpaikkoja löytyy. -Ap
Meillä ainakin faija hoiti kaikki arkihommat kokkauksesta korjaushommiin. Äiti ei koskaan halunnut tehdä mitään lasten kanssa, koska oli "töiden jälkeen niin väsynyt". Molemmat siis kävivät töissä. Näin siis ei-eroperheessä